Miia Kiviahon tottiskoulutus

 

Järkkäsin Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen nimissä Laukaan Koirakorvessa tottispäivän, jossa kouluttajana toimi Miia Kiviaho. Miian koulutuksessa olen käynyt aiemminkin ja tykkään paljon Miian tavasta lukea ja kouluttaa koiria. Tälläkin kertaa koulutus oli hyvin antoisa ja päivä oli kaikilta osin onnistunut. Sain hyviä vinkkejä meidän ongelmakohtiin, joista tässä enemmän.

Otin meidän ongelmaksi tällä kertaa jäävissä (maahanmeno, seisominen) pienen himmailun ja ennakoinnin. Istuminen on napakka ja hyvä, jonka jälkeen Myy alkaa ennakoimaan maahanmenoa ja vähän hidastella. Itse olen lähestynyt asiaa niin, että en ole ottanut maahanmenoa ollenkaan vaan seuruuttanut koiraa ja palkannut siitä. Miia ehdotti, että voisin kokeilla palkata istumisen jälkeen, eli ennen maahanmenoa. Kaavaa rikkomalla. Ei vaihtamalla liikkeiden paikkaa, mutta vaihtamalla palkkauskohtaa. Toinen isompi asia mikä nousi esiin ja oli mulle henkilökohtaisesti päivän parasta antia, oli mun juoksutapani. Miia sanoi, ettei juoksu saa näyttää kilpajuoksulta koiran kanssa, vaan voisin reilusti hidastaa vauhtia ja juosta ns. pystymmässä. Tärkeämpää on tehdä hyvät rytminvaihdot, eikä edetä nopeasti. Koiran on vaikea tehdä nättiä maahanmenoa noin kovasta vauhdista ja sama seisomisessa. Heti kun vaihdoin juoksutapaa pystymmäksi ja hidastin vauhtia, Myyn olemus muuttui huomattavasti paremmaksi ja kokonaisuudesta tuli hyvä. Koiran on nyt huomattavasti helpompi seurata ja tehdä nyt hyvät jäävät. Nämä ovat niitä juttuja, joille itse sokeutuu helposti, ellei joku ulkopuolinen niistä sano. Seisomisessa kokeiltiin pientä käsimerkkiä, josko jättäisi nuo muutamat pikku askeleet vielä pois.

Toinen juttu minkä otin esille oli paikkamakuussa esiintyvä kaverin tuijottelu. Myy saisi olla tarkkaavaisempi minun suuntaan. Kokeiltiin sellaista, että jos katseli kentän toimintaa, aa-a äänellä huomautus ja kun katsoi mua, kehuminen ja vapautus palloon, joka roikkui mun kädessä. Miia korosti, että oma olemus pitää kunnolla rentouttaa ja tehdä aina ns. kunnollinen palkkausasento, jotta koiralle on mahdollisimman selkeätä se milloin palkka tulee, ettei kokeessa esim. reagoi pyrähtäviin lintuihin tai lentäviin lehtiin tms. Tätä pallolle vapautusta ei kuitenkaan kannata tehdä kovin usein. Riippuu koirastakin toimiiko vai ei.

Lopuksi taisin mainitä ääneen jotakin siitä meidän täyskäännöksestä, joka on se meidän iänikuinen murheenkryyni... Koira ei osaa käyttää peräpäätä, enkä minä kävellä. Harjoiteltiin näitä. Tässä asiassa on kyllä vähän luovuttajaolo, mutta treenataan. Ja kuten huomasitte, mielentilasta en ole vielä puhunut mitään. Se nimittäin oli oikein hyvä! Ääntelyä ei edelleenkään ole. Toisella kierroksella tosin paarmat aiheuttivat ongelmia ja Myyllä meni niiden takia pasmat sekaisin. Toivotaan, ettei niitä kuitenkaan olisi enää elokuussa Lahdessa.

Pakko laittaa kuva vielä tästä päivän nuorimmasta osallistujasta.