Smpreppausta Reijan koulutuksessa :)

Osallistuimme Myyn kanssa Reija Niemisen tottiskoulutukseen Uuraisilla. Koulutukseen sisältyi luento ja kaksi päivää käytännön harjoitteita. Tällä kertaa osallistuimme vaan yhdelle päivälle, jossa olimme koirakkopaikalla. Koko koulutuksen ajan satoi runsaasti vettä, joten kuvia ei päivästä ole. Vuosi sitten kävin myös Reijan opissa ja oli jotenkin tosi hienoa nähdä, että myös kouluttaja kouluttautuu vuoden aikana. Tästä pisteet Reijalle!

Meidän kohdalla jatkoin tuttua teemaa mielentila, sekä pyysin Reijaa katsomaan Myyn pitoa ja eteenmenoa. Oli puhetta siitä, miten ollaan aiemmin mielentilan kohdalla tehty ja miten toimitaan nyt. Reija oli samoilla linjoilla ajatuksieni kanssa sen sijaan, että olisin joutunut enemmän perustelemaan näkemyksiäni.

Näytimme aluksi kentälle tulon. Se tehtiin namittamalla ja hyvää keskittymistä hakien. Myy oli keskittynyt ja hiljaa lähes kaatosateesta huolimatta. Reija näytti miten itse tekee koiralleen, jolla myös ollut ääntelyongelmaa. Lihapullalla koiran täydellinen huomio. Kun koira keskittyy hyvin, zip ja namin heitto vasemmalle. Tätä useita kertoja. Tämän jälkeen peruutetaan taaksenpäin niin, että koiran katse seuraa koko ajan namia, vaaditaan koko ajan hyvä keskittyminen. (tarvittaessa kielletään sivuille vilkuilut ym.) Nami viedään sydämen kohdalle, siitä vasemman olkapään kohdalle ylös ja samalla käännetään koira menosuuntaan. (seuraamispaikalle) Palkka tästä. Myöhemmin palkka seuruusta. Namin häivytys (ja myös -tuonti) kädestä tehdään niin, että käden kulkureitti on seuraava: vasen olkapää, oikea olkapää, oikean käden vienti suoraan alas takin saumaan. Koiran tehdessä hyvin käytetään myös pallo palkkaa, joka lentää niskasta. Tässä itsellä oltava tarkkana, että ryhti säilyy ja narusta nykäisy, koira saa palkan. Koiran kanssa leikitään kunnolla ja jos se alkaa kuumua liikaa ja tulee häröilyä, palataan namiin, vaaditaan keskittyminen, namin heitto ja näin lasketaan koiraa. Palloa ei oteta koiralta pois ilman, että se vaihdetaan namiin. (ei turhaumaa) Irti-käsky, pallo roikkuu koiran edessä, nami, vaaditaan koiralta keskittyminen namiin, zipillä vapautus lentävään namiin ja pallo siirretään tällä välin niskaan. Myyn seuraaminen oli nyt todella nättiä, kun siihen lähdettiin jo alkujaan hyvässä mielentilassa. Ei yhtään edistämistä tai keulimista. Jes!

Reija suosi paljon jännitettä ja jaksotusta. Noudoissa tehtiin Myylle pitoa jännitteen ja jaksotuksen avulla. Jännite, jonka jälkeen  ->  laske yksi kalja, kaksi kaljaa, kolme kaljaa jne. viiteen asti. Käsky irti. Jännite, lasku, sivulle käsky, jonka jälkeen jälleen jännite ja lasku. Niskasta pallo palkaksi. Jaksotus sopii Myylle hyvin ja edestä sivulle siirtymisetkin saatiin tehtyä ilman pihaustakaan, vaikka niiden suhteen olen jo luovuttanut monta kertaa. Toimi hyvin ja koko ajan Myy oli hyvin keskittynyt odottaen mitä seuraavaksi tapahtuu.

Eteenmenossa virittely sanalla tyyny. Tässäkin jännite ja siitä lähetys. Lähti hyvin. Oli puhetta, että Smissäkin eteenmeno ennen kisaa.

Ideana tässä kaikessa on, että pyritään koko ajan löytämään hyvä balanssi hyvän mielentilan ja vietin kesken. Tekeminen ei saa näyttää haluttomalta ja voimattomalta, mutta tekemisen pitää olla myös teknisen osaamisen lisäksi hyvin keskittynyttä ja ennen kaikkea myös iloista. Tuomarisuuntaus on tänä päivänä yhä paranemaan päin siinä mielessä, että esim. alistettu ja kovalla kädellä koulutettu koira ei näytä tehdessään iloiselta eikä innokkaalta ja tästä rokotetaan jo kunnolla pisteitä isoissa kisoissa. (fmbb)

Oli kyllä hyvä fiilis tämänkin koulutuksen jälkeen! Mulla on, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, hiljainen koira tottiksessa! Sen eteen on tehty hartiavoimin työtäkin ja varmasti työtä vielä riittää, mutta suunta on ainakin oikea. Tuntuu, että olen löytänyt juuri ne Myylle sopivat koulutusmetodit sieltä kaiken paljouden seasta ja näillä mennään nyt erittäin hyvillä mielin eteenpäin. Nyt tarvinnee mielentilan lisäksi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota myös muihin liikkeisiin ja tekniikkaan, jotta Smssä ei tule mitään ikäviä ylläreitä noiden osalta.

Loppukevennyksenä video viimeisimmältä mökkireissulta.

Irtiotto arjesta

Arki on ollut jo pitkään hektistä; töitä, lukulomaa ja koiratreenejä. Vakavakoe meni ilmeisen mukavasti, koska sain kutsun Yliopistolta kesäkuussa olevaan soveltuvuuskokeeseen! Kasvatustieteiden opinnot ovat siis lähempänä kuin koskaan, mutta ei nyt vielä tuuletella. Opiskelijaelämä saattaisi tuntua alkuun oudolta, kun on 15-vuotta säännöllistä työelämää takana...

Käytiin viikonloppuna mökillä ottamssa irtiotto arjesta. Sää oli hyvin kesäinen ja lähes helteinen. Samoiltiin aamuvarhain koirien kanssa metsässä ja nautittiin olostamme. Lintujen laulua lukuunottamatta mökillä oli ihanan hiljaista ja rentouttavaa.



Varsinkin Myyllä riitti riemua rannassa. En uittanut koiria vesihännän pelossa, koska vesi on edelleen hyvin kylmää. Moni uittaa koiriaan lähes heti kun jäät lähtevät, itse en voisi kuvitellakaan tekeväni niin. Vesihäntä kun on koiralla hyvin kivulias vaiva. Kahlasivat vedessä oman halunsa mukaan ja leikkivät rannalla. Kivaa näytti olevan.

Moore oli virkeä ja iloinen päästessään taas talven jälkeen mökille. En ihan uskonut syksyllä, että se palaa vielä näihin maisemiin keväällä... Moore tarkasteli tonttia häntä pystyssä ja jaksoi vielä innostua hirven jäljistäkin. Mökin rappusilta se seuraili tyytyväisenä toisten touhuja.

Romeo jatkaa tapaturmaista elämäntapaansa. Jos se ei rymyä itseään kolmijalkaiseksi matkailuautossa, niin se rymyää itsensä hajalle sitten jossain muualla. Laiturille hyppy ei suju enää samoin kuin nuorena, mutta Romeo on sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää... Laiturilta maahan metrin pudotus kyljelleen ei tunnu missään, mutta kun sama tapahtuu myöhemmin vielä saunan rappusilta, illalla tuvassa on varsin kankeasti liikkuva holsku. Jotakin tasapaino-ongelmia sillä varmaan on, eikä sen tekemät ratkaisut ole koskaan olleet mitenkään järkeviä... 

Myy väisti kärmeenpureman vaan nippa nappa, mutta onneksi kuitenkin väisti! Pelottavia kohtaamisia nuo ja kaikki on lopulta niin pienestä kiinni. Mokomat luikerot ovat nyt oikein joukolla liikkeellä, kun saatiin nämä alkukesän ensimmäiset helteet. Toivon todella, ettei tule yhtä kuuma kesä, kuin mitä viime kesä oli. Mielummin sitten vaikka sadetta, kuin sitä ihan hirveää hellettä! 

Vielä reilu kuukausi pitäisi jaksaa töissä ja sitten alkaa kesäloma! 

Kohti parempaa mielentilaa?

Paljon mahdollista, jopa todennäköistä, että kadun mielentila-asian hehkuttamista näin julkisesti, mutta toisaalta silloin kun asiat menevät hyvin, pitää olla myös lupa iloita. Leirillä Myyn tottikset sujuivat ilman ääntelyä parin kanssa. Tehtiin mm. kokeenomainen ilmo. Mielentila oli koko tottiksen ajan keskittynyt ja hyvä. 

Tänään käytiin Koirakorvessa kokeilemassa kuinka siellä hommat toimivat, siellä kun on ollut aiemmin tuota ääntelyä. Kentälle tulo ym. asiat tehtiin samalla tavoin viettiä nostamatta. Edelleenkään ääntelyä ei ollut. Yksi ainoa pieni viu kuultiin koko tottiskaavion aikana. Edistämistä ja poikittamista toki on, mutta sekin on minusta tässä vaiheessa ääntelyä pienempi paha. Pyrin siihen, että palkkaan aiempaa enemmän laumalla ja nakilla. Rauhallisuus ja rentous ohjatessa tulee säilyttää koko ajan sekä tyytyväisyysenergia koiraa kohtaan. Se onkin nyt varsin helppoa... Käytän myös palloa purkamaan Myytä, mutta sen käyttö on aiempaa paljon harkitumpaa, eikä sillä tehdä taistelujuttuja. Myy nostaa vietin jo pelkästään tekemisestä, joten vietin liiallinen lasku ei ole pelkona. Tällä hetkellä tuntuu oikein hyvältä. Pidä tämä Myy! 

Hyppytekniikka on Myyllä kunnossa. 

Kontrollikäynti fyssarilla

Odotushuoneessa istutaan ryhdikkäänä... 

Maastolajit ovat pyörähtäneet kunnolla käyntiin ja nyt liikutaan paljon metsissä ja tottiskentillä. Myyn kanssa käytiin eilen kontrollikäynnillä fyssarin vastaanotolla. Kuukausi takaperin hoidettavaa löytyikin melko runsaasti, joten kontrolli olikin tarpeen. Myyllä oli silloin selkeästi takapään käyttö heikentynyt ja Myy oli vahvasti etuvetoinen. Talvella oli tullut myös jonkin verran liukasteluja, jotka olivat aiheuttaneet eri puolille kroppaa jumeja. Nyt kuitenkin lisääntyvä lämpö, sulamaa, runsas ja monipuolinen liikunta ja säännölliset jumpat ovat tehneet Myyn kropalle hyvää. Myy oli nyt selvästi paremmassa kunnossa, kuin mitä viime kerralla. Koko olemus on nyt jotenkin hyvin rento ja letkeä. Lapojen alueella oli pientä kireyttä, joka tulee todennäköisesti hyppyjen alastuloista. Sekin aukeni hyvin hoidolla. Painoa 24,9 kg, joka on vähän liikaa, joten pientä laihista tulossa... Myy sai taas kehuja kivasta luonteestaan.

ANAMNEESI: Myyn vointi ollut hyvä. Nyt treenattu normaalisti ja tekee hypyt hyvin, ponnistaa takaosalla hyvin. Jumppaa tehty aktiivisesti ja ne sujuneet hyvin. Omistajan mielestä käyttää nyt takapäätä selvästi paremmin. Lisäksi juossut paljon metsässä nyt vapaana. Lantion aluetta ei nyt ole juurikaan kirputtanut.
STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Ravissa takapäätä käyttää nyt paremmin, samoin laukassa. Liike kauttaaltaan rennompaa. Seisoma-asennossa paino hyvin kaikilla raajoilla, painonsiirrot tulevat hyvin. Lihaksisto hyvä ja symmetrinen. Hieman ylipainoa on. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa ei palpaatioarkuutta. Lanneselän ja etureisien alueella ei enää kireyttä tunnu. Lievää lihaskireyttä molempien lapojen takana th4-7 alueella.
FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Myyn tilanne nyt hyvä eikä tällä hetkellä enää akuuttia fysioterapian tarvetta. Lapojen takana kireyttä nyt mutta se todennäköisesti seurausta normaalista treenaamisesta. Nyt laser lapojen alueelle ja manuaalinen käsittely, lihakset aukeavat hyvin käsittelystä. Takapää myös aiempaa paremmin käytössä, jumppaa kannattaa jatkaa, koska siitä selvästi ollut hyötyä.

Off Line's leiri 2019

Viikonloppuna oli jälleen perinteinen Off Line's kasvattien Wappuleiri Valkeakoskella. Lähtöaamuna Jyvässeudulla koitti jälleen takatalvi. Ei auttanut muu, kun puoli viiden aikaan aamusta miehen vaihtaa talvirenkaat matkailuautoon, jotta matkasta ylipäätään tulisi mitään. Hyvä niin, koska matkan varrella olikin jos jonkinmoista säätyyppiä ja tie olikin paikoin liukas. Perillä odotti kuitenkin mukavat olosuhteet, eikä onneksi taivaalta satanut mitään, vaikka asteita olikin vain pari astetta plussan puolella. 

Oi Suomi ja Suomen säät. 

Heti aamupalan jälkeen leiri alkoi meidän osalta tottiskentällä. Pirjo Hoskari oli tämän vuoden tottiskoutsi ja esitimme meidän ongelmaksemme mielentilan, joka olikin teemana monella muullakin leiriläisellä... Myy ei tehnyt asiani esittämistä helpoksi, koska koko treenin se oli jopa erittäinkin hyvässä mielentilassa ja hyvin keskittynyt. Ääntelyä ei ollut, vaikka tehtiin mm. ilmokin kokeenomaisesti toisen koiran parina. Ihan erilainen koira, kuin esim. mitä viimeksi ollessamme Tuusulassa. Tämä oli tietenkin erittäin positiivista ja toivoa antavaa. Pirjo kehui kovasti Myyn mielentilaa ja hyvää keskittymistä, joten päivän anti jäi ehkä tältä osin odotettua laihemmaksi. Myyhyn tuntuu nyt tehoavan hyvin tämä Korrin oppi, että kentälle mennään nakein ja ilman mitään virittelyä tai hetsiä. Myyllä vietti riittää, joten sitä ei tarvitse yhtään nostaa ennen kentälle tuloa vaan ennemminkin päinvastoin.

Nakkia naamaan ja menoksi

Katsotiin sitten vähän muita tottisjuttuja. Jääveissä oli pientä ennakoinnin tuntua ja oli puhetta, että jos yhtään alkaa himmailemaan vauhtia, silloin ei jääviä ollenkaan. Noudoissa (palautuksissa) Myytä voisi palkata siitä kun ote kapulaan on hyvä, juoksemalla koirasta pois päin ja vapauttamalla se leluun. Seuraamisessa on ollut varsin alkuun edistämistä, mutta sitäkään ei nyt sitten ollut kun mielentila oli hyvä. Näillä asioilla onkin selvä yhteys.

Oikein hyvät fiilikset jäivät kaikkinensa Myyn tottiksista. 

Lounaan jälkeen oli sitten vuorossa hakumetsä. Myyn plääni oli 300 metrin rata ja ukot oli sijoitettuna sinne seuraavasti: 

Rata rullasi kohtuu mukavasti aina viimeiselle ukolle asti. Viimeinen ukko jäi vähän taakse, eikä Myy saanut siitä enää hajua. Pistotin useamman kerran ja joka kerta lähti hyvin etsimään. Otettiin lopulta ääniapu, jotta saatiin radalle onnistunut loppu. 

Pistot voisivat olla kauttaaltaan suorempia, joten suoria löytöjä vahvistetaan yhä. Myy pyrkii mielellään painattamaan aina aluetta vähän viistosti eteenpäin ihan suoraan menemisen sijaan. En viitsi korjata kuin ne pahimmat, koska muuten työskentelee hyvin. Käy ihan maalimiehen vieressä hakemassa rullan ja ilmaisut ovat hyvät. 

Hakumyy vauhdissa

Tässä videokooste Myyn hakuradalta. 

Illalla autossa oli rauhallista. Pojat vahdissa. 

Oma sänky mukana. 

Sunnuntaina jatketiin heti aamupalan jälkeen maastoihin. Aloitettiin esineruudulla. Romeo pääsi tallaamaan aluetta. Tehtiin kolme, melko kapeaa kaistaletta (muutama metri leveyttä, 50 metriä syvä). Näin kapeita ei olla Myyn kanssa tehty ja tämä näkyikin siinä, että Myy ajautui välillä alueelta ulos. Esineet jakautuivat niin, että ensimmäisessä kaistaleessa oli yksi esine takakulmassa. Myy nosti sen yhdellä pistolla helpon oloisesti. Toisessa kaistaleessa oli vaan yksi esine edessä. Tämä tuotti Myylle taas isoja ongelmia. Monta kertaa se meni ruudun takaosaan ja usein myös ihan esineen vierestä ohi, mutta jostain syystä ei saanut esineestä hajua. Lopulta tehtiin hajunhaku, jotta koira ei pura juoksemiseen täysin itseään. (jälki muhi jo odottamassa metsässä) Viimeisessä kaistaleessa kaksi esinettä. Yksi takana ja yksi edessä. Myy nosti lähes heti edessä olevan esineen. Bileet pystyyn ja tähän lopetettiin. Toivottavasti oppi jotakin, vaikka edes sen, että ruudun etuosastakin kannattaa etsiä niitä esineitä. 

Kaiva nyt se palkka sieltä... 

Lopuksi tehtiin Myylle vielä 800-metrinen jälki kuudella kepillä. Olihan siinä koiralle vähän liikaa haastetta tämän kauden treenimäärään nähden, mutta jotenkin tuli innostuksissaan vähän ahnehdittua. Virhe! Jana meni huonosti. Ei edennyt suoraan, kun ei ollut apuja. Niin kovin on keskeneräistä vielä janankin osalta. Estin itse vielä liinalla lähtemästä oikeaan suuntaan, jolloin Myy meni hämilleen ja epävarmaksi. Voittajaolo lähteä jäljelle... Ohjaajan pitäisi keskittyä ja paneutua asioihin enemmän, eikä tehdä asioita näin puolivillaisesti. Peiliin katsomisen paikka. Myy jäljesti lähes koko jäljen tarkasti ja innokkaasti, mutta ei noteerannut keppejä ollenkaan. Ihan pokkana se käveli niistä lähes kaikista yli. 4. ja 5. keppi nousivat ja oli jotenkin sellainen fiilis, että siinä vaiheessa Myy vasta muisti, että kepitkin jollain lailla kuuluvat tähän hommaan. Fiksumpi ohjaaja olisi nostattanut kepin tai kaksi ennen jäljelle lähtöä, kun viime keppijäljestä on kuitenkin yli puoli vuotta aikaa... Palkkasin ruhtinaallisesti näiltä kahdelta kepeiltä siinä toivossa, että ne herneet päässä taas kohtaavat ja ainakin sitten seuraavasta jäljestä tulee parempi. Haussa Myyn jatkaa siitä mihin syksyllä jäädään, mutta jäljen se unohtaa joka talvi ihan täydellisesti. Jotenkin on kuitenkin vähän vaikea käsittää mihin se syksyn hyvä jälkikoira aina talven jälkeen katoaa. Tilalle tulee joka kevät aina ihan uusi keltanokka, joka on vähän niin kuin ensimmäistä kertaa jäljellä... Pitäisi muistaa aina aloittaa ihan helpolla. Jäljestys itsessään näytti onneksi kuitenkin todella hyvältä. Kepit ja janan kun vaan laittaa kuntoon... Treeniä lisää, kyllä se tästä.

Mutta aivan hurjan kivaa oli olla taas leirillä! Tehdä koko viikonloppu niitä koirajuttuja, joista Myyn kanssa molemmat niin tykätään. Aivan huippua, että Niina kasvattaja jaksaa näitä leirejä meille vuodesta toiseen järjestää. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut tuollaisen kasvattajan. 😊