Myy 6-vuotta!

Miten aika meneekään vauhdilla! Myykin täyttää jo kuusi vuotta! Edelleen se on iloinen, kaikkia rakastava tättähäärä, mutta on siitä löytynyt se totisempikin puoli. Nykyään Myy on meidän talouden Prinsessa ja koiralaumassa ylimpänä. Poikien yhä vanhetessa siitä on tullut pikku hiljaa hyvin omanarvonsa tunteva narttu, jota pojat katsovat parhaimmaksi väistää, jotta sopu säilyy laumassa. Muutamia kertoja on käyty aika tiukkojakin keskusteluja siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Laumassa, toisin kuin Romeo, Myy ei juurikaan varoittele, vaan se pölläyttää tarvittaessa salamannopeasti. Syyksi riittää hyvä haju lenkillä, vastaantuleva rähisevä koira tms. tilanne, jossa kierrokset nousevat. Tilanteet pitää osata nykyisin ennakoida, jotta harmeilta vältytään. Enimmän aikaa lauma toimii kuitenkin yhä saumattomasti yhteen ja koiria ei ole koskaan onneksi tarvinnut millään tavalla erottaa työpäivien ajaksi tms.

Parhaina puolina Myyssä on edelleen se loputon tekemisen halu ja tarve miellyttää. Se on aina ihan yhtä innokas tekemään, se jaksaa loputtomasti toistoja ja sen kanssa on vaan aina ihan huippua treenata. Sillä on todella vahva saalisvietti, jota on oikeastaan aika helppo nykyisin hyödyntää koulutuksessa, kun tietää mitä "nappia" painaa. Parhaimmillaan Myy on treenikentällä ja toisaalta myös kainalossani. Myy on tarjonnut jo nyt todella paljon hienoja elämyksiä koiraharrastusrintamalla ja yhä ollaan tällä jännittävällä matkalla kohti uusia seikkailuja! Niistä jännittävämmät ovatkin oikeastaan vasta edessä päin: toukokuussa belgien rotumestaruudet ja elokuussa Lahdessa Sm-kisat! Hyvin nöyränä lähdetään katsomaan kuinka meidän käy, jos vaan kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pysytään elossa ja terveinä. Tuskin maltan odottaa mitä tämä vuosi tuokaan tulleessaan!

Paljon onnea pikku Myy. 💝

Myyn ensikohtaaminen... kaurapuuroa vähän naamassa.

Kuusi vuotta ja ihan pentu! 😅 Myyn iloiset synttäriterveiset.

Missä mennään tottiksissa?

Hallitreenit ovat nyt siis alkaneet ja vähän sellaisilla ristiriitaisilla fiiliksillä. Isot linjat ovat kunnossa joo, mutta niin paljon olisi vielä töitä tuon mielentilan ja ääntelyn takia. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja sitten sitä taas saa jostakin jonkinlaisen kipinän jatkaa tuossa samassa suossa rämpimistä... ääntely on kyllä niin syvältä, että jos mun seuraava koira inahtaakin niin se kyllä... kuolee! vitsivitsi. 

Tässä vähän mitä ollaan viime aikoina tehty.

•  "Auki ohjaukselle"-treeniä. Pointtina, että koira keskittyy, kuuntelee ja pyrkii aktiivisesti hakeutumaan perusasentoon jo heti treenikentälle tullessa. Käytännössä helppo harjoitus. Heti ja aina kun koira hakeutuu ilman vihjettä perusasentoon (alussa voidaan antaa apu kädellä), se palkataan esim. heittämällä nami maahan ja tätä tehdään toistoina monta kertaa, jotta koira saa paljon vahvistetta oikeasta paikasta. Jos koira jää haistelemaan maata tai ei tarjoa sivulletuloa pienillä avuillakaan, se viedään kentältä pois. Kentän ulkopuolella sille voidaan näyttää herkkuja ja vähän hetsata sitä, jonka jälkeen se tuodaan takaisin kentälle ja kokeillaan uudelleen mitä koira tarjoaa. Jos perusasento ei ole riittävän hyvä (väljä, vino), voidaan vähän kehua ja vapauttaa koiraa ilman palkkaa ja tehdä sama uudelleen. Pidetään kriteeristä kiinni. Samaa harjoitusta voidaan tehdä myös lelulla. Myy oppi idean nopeasti, mutta se ei kuitenkaan tuntenut mitään valtavan suurta tarvetta ponnistella, joten Myyn tekeminen oli vähän sellaista teen, teen jos tässä ei nyt kerran mitään muutakaan kivaa tapahdu...  Vatsa on nopeasti täynnä, joten miksi ponnistella? Tässä treenissä Myy oli/on myös yllättävän herkkä ympäristön ärsykkeille johtuen siitä, ettei se ole käskyn alla. Tuolla kuuluu tapahtuvan jotain jännää/hauskempaa? Ehkä se ei vaan ole kunnolla auennut ohjaukselle? Korri kyllä suositteli Myylle sitä, että se pitää välillä kylläännyttääkin ruoalla, koska se tekee myös paljon ilman palkkaa. 
• Aloluokan tokoliikkeet. Ne olisi hallussa ja hyvällä mallillakin, mutta entäpä jos Myy innostuu kokeessa kovasti ääntelemään? Tämä vähän hillitsee noita koeilmojen lähettelyä, eikä ilmoa ole vielä tähän päivään mennessä lähtenyt. Toinen juttu mitä mietin on, että sotkeeko se nuo käskyt sitten tottiksessa jne. Ehkä jossain vaiheessa tai sitten ei. 
• kuuntelutreeniä; istu, maahan, seiso.. Erottelu on Myyllä yllätävänkin vaikeaa, kun asioita vähän sotkee. Myyn mielestä järjestyksen tulisi olla aina tuo sama ja sitten se on joka kerta alkuun, että miten niin nyt muka pitää istua?? 
• kontaktiharjoituksia ja luopumista, joita tehdään namilla ja lelulla. Näissäkin harjoituksissa kaipaisin Myyltä jotenkin ennemmän sellaista syvää rauhaa ja levollisuutta. Levottomuus ja sähläys jotenkin paistaa kaiken näennäisesti kauniin läpi mun silmään, vaikka Myy keskittyykin hyvin tehdessä. Hmmm. Ehkä tämä oma ajatteluni perustuu sille, etten vaan jotenkin tykkää koiran ilmeestä silloin kun sille "vaan" heitetään nakkia naamaan, jostain ns. helposta jutusta. Lelupalkkauksessa Myy on kivalla ilmeellä, mutta se taas vaatii ehkä vähän enemmän muuvveja, joten vahvistetiheys ei ole niin suuri. 
• Sitten on tehty myös ihan sitä perustottista. Oon käyttänyt paljon maapalkkaa ja se toimii Myyllä hyvin. Myy syttyy tästä taas ihan toisella tavalla, kuin mitä noista muista treeneistä. Se tekee kivan vietikkäästi ja suurella innolla. Ääntelyyn olen heti puuttunut, eikä se hallissa ole ongelma. Eteenmenoakin on päästy tekemään kun on saatu olla useampi kerta isolla kentällä ja se on edelleen Myyn suuri suosikki. On saanut juosta lelulle, enkä tiiä yhtään pelaako hallinta sitten kun sen aika on... 😜 Seuraaminen on aika kivaa ja jäävät toimivat. Ei mitään huolta huomisesta, jos vaan tuota ääntelyä ei olisi. 
• Pitoharjoituksia on tehty myös kapulan kanssa ja irroitusta ei ole otettu kuin viimeksi kokeessa. Ote on ehkä jonkin verran parantunut.

Mutta ei auta kun tahkoa vaan ja toivoa, että eteenpäin menoa tapahtuisi tässä talven aikana. Viime talvena oltiin näiden mielentila- ja vireasioiden suhteen jo aika hyvällä mallilla, mutta sitten tuli tuo vatsalaukunkiertymäleikkaus ja pitkä sairasloma, jonka jälkeen kaikki alkoi taas vähän niin kuin alusta. Koekausikin oli jo täydessä vauhdissa, kun palattiin uudelleen kehiin. Mutta pikku hiljaa!

Ps. Mikä jännintä, myös tulevat pentusuunnitelmat ovat jo ihan, ihan pikkuisen liikahtaneet eteenpäin! 😍

Uuteen vuoteen!

Vuosi sitten kirjoittelin blogiin tähän tapaan:

Uusi vuosi alkoi varsin ikävissä merkeissä. Myy pelästyi omalla pihalla rakettia, jonka jälkeen loppu yö meni voimakkaasti läähättäessä, täristessä ja selvästi pelätessä. Tilanne olisi ollut vältettävissä jos en olisi päästänyt koiria nopealle pissille omalle pihalle, kun ulkona oli yhdeksän aikaan ihan hiljaista... Koirat olivat syöneet luita, juonneet paljon vettä ja ajattelin, että niitä pissitti. Ihan vaan nopsaan käyvät kuseella ja sitten heti sisälle, mutta juu kun, ei! Yksi vinkuraketti siihen, niin sehän oli sitten Myylle siinä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja harmittaa ihan tosi paljon. Romeohan ei ollut asiasta moksiskaan, mutta Myy valitettavasti oli. Tiedossa on siis jatkossakin ikäviä vuoden vaihteita.

Tuolloin blogitekstin otsikkona oli osuvasti Idioottiomistaja ja kuten jo tuolloin vahvasti arvelinkin, jatkossa luvassa olisi ongelmia. Varauduin Myyn tulevaan pelkoon varaamalla ajan eläinlääkärille. Tulimme siihen tulokseen, että mitkään feromonihaihduttimet ym. ilman reseptiä saatavat pelkotuotteet tuskin auttaisivat riittävästi. Päädyimme kokeilemaan sileogeeliä, josta lääkärillä oli kertoa paljon myönteisiä kokemuksia.

Ohjeessa neuvotaan aloittamaan lääkitys jo hyvissä ajoin ennen rakettejen arvioitua ampumisaikaa, mutta päätin kuitenkin katsoa ensin josko pärjättäisiin ilman tuota lääkettä. Seitsemään saakka mentiinkin ihan rauhallisesti musiikkia kuunnellen ja tvtä katsoen. Koirat lepäilivät ja olivat kaikki rauhallisia. Ulkoa kuului pari kovempaa paukkua, joihin Myy reagoi. Se nousi nopeasti ylös, häntä koipien välissä tuijottaen huolestuneesti ulko-ovelle. Sen jälkeen se alkoi kävellä ympäriinsä alkaen myös voimakkaasti läähättää ja täristä. Myös kuolaa alkoi erittyä runsaasti ja sydämen syke selvästi nopeutui. Siinä vaiheessa annettiin ensimmäinen annos sileogeeliä, joka lääkkeen ohjeen mukaan tuli siis jo liian myöhään. Rauhoittumista ei tämän jälkeen juuri tapahtunut, vaan melkeinpä päinvastoin. Tässä vaiheessa olin valmis haukkumaan jo koko lääkkeen. Seuraava annos annettiin heti kahden tunnin päästä. Nyt muutos oli selkeä. Myy jopa nukahti meidän väliimme sohvalle. Se selvästi rentoutui nyt hyvin, vaikka ääniä kuului ulkoa yhä voimakkaammin. Tämän jälkeen Myy ei enää koko illan aikana pelännyt samalla tavalla kuin mitä alkuillasta, vaan oli huomattavasti rennompi. Kello oli tässä vaiheessa yhdeksän. Yhdeltätoista annettiin viimeinen, eli kolmas erä geeliä. Videolta näkee hyvin miten se Myyhyn vaikutti. Myy näytti aika känniseltä, mutta pelkoa se ei tuntenut, vaikka paukkuja ulkoa yhä kuuluikin. Lääkkeen vaikutus tuollaisena oli lyhytaikainen ja hetken päästä koira oli jo lähes normaali. Vähän väsyneempi, mutta ei kuitenkaan yhtään pelokas. Ehdottomasti meiltä kyllä suositus tälle sileogeelille, jos jotakin lääkettä pitää koiran rakettipelkoon käyttää.



Poikien uusi vuosi meni kuten se on mennyt aina ennenkin. Alla oleva kuva kertonee kaiken. Hyvää vuotta 2019!