Midsummer 2018

Keskikesän juhla. Perinteisesti satoi vettä ja oli kylmää. Oli kuitenkin ihana samoilla metsissä, syödä hyvää ruokaa, nauttia läheisten seurasta, nukkua päiväunia..  

..ja enää vaan viikko alkavaan lomaan! 

Reija Niemisen hakukoulutus

Viikonloppu vietettiin Myyn kanssa Reija Niemisen hakukoulutuksessa, joka pidettiin Uuraisilla. Koulutus oli odotetusti oikein hyvä ja kovasti myös silmiä avaava. Olen jotenkin luullut tietäväni tästä lajista paljon enemmän, mutta onkin yllättävän paljon asioita, joita voisi tehdä ihan eri tavalla ja paremmin! Nyt on tehty koulutuksellisesti asioita vähän sinnepäin, kun parempaakaan tietoa ei ole ollut saatavilla. Mitään ei ole tosin myöhäistä muuttaa vieläkään ja sitä paitsi kouluttaminen on kyllä varsin hauskaa puuhaa! Varsinkin kun näkee miten hyvin Myy vastaa uuteen tapaan tehdä asioita jo heti ensimmäisistä kerroista alkaen.

Perjantaina oli tiivis teoriapläjäys videoineen ja viikonloppuna tehtiin maastoja.

Tässä nyt joitakin poimintoja teoriasta;

• pennulle voi käyttää esim. vinkaisua, jos koskee maalimieheen,
• pentu/aloitteleva koira saa pyöriä ja hakea, jolloin se oppii paikannusta,
• opetetaan pentu menemään maalimiehen kengän luokse,
• suoria apuja vähän, enemmän muistikuvia (sekametsä jne.)
• ensisijaisesti Reija suosii haamuja, ääni usein kaikuu ja koiran on sitä vaikeampi paikantaa. 
• sivulle-käskyä käytetään jos koira alkaa pudottaa rullaa liian aikaisin. Ajoitus tärkeä. 
• rullalla voi leikki alun harjoitusvaiheessa, mutta rullan tuonneissa pyritään siihen, ettei kumarruta koiraan päin/ylle rullaa ottamaan, ettei luoda painetta. Parempi, ettei ohjaaja koske rullaan.
• ennen koetta hyvä treeni esim. neljä tyhjää ja jackpot. Luo koiralle fiilistä, että kannattaa työskennellä. 200 metriä kokeenomaista, viimeinen 100 palkkaa ja jackpot. 
• flying, eli yliheitot. Mitä ovat ja miten tehdään? Ohjaaja antaa koiralle aikaa 20-30 sekuntia tyhjän piston tekemiseen, jolloin hän etsii seuraavan lähetyspaikan ja kutsuu koiraa oikeaan aikaan, jolloin koiran tulee hakeutua ohjaajan vasemmalle puolelle. Tässä ideana, että ohjaaja ottaa koiran ns. lennosta vierelle kävelemään (liike ei saa missään vaiheessa pysähtyä) ja ohjaa koiran kävellen keskilinjan yli toiselle puolelle. Askeleet häivytetään vähitellen pois siinä vaiheessa kun koira osaa tulla mistä tahansa kulmasta ohjaajan vasemmalle puolelle. Tavoite on, että koira hakeutuu myöhemmin itsenäisesti ohjaajan luokse, jos se ei saa pistolla hajua maalimiehestä. 
• etukulmia usein vahvistamalla (niistä aina löytö) saadaan koira helposti tekemään valeilmaisu, kun kokeessa usein kuitenkin etukulmat ovat tyhjät.
• Jos koira ei löydä valmista maalimiestä, mutta tekee hienon tyhjän piston, ohjaaja kehuu, eikä lähetetä uudelleen vaan siirrytään seuraavaan lähetyspaikkaan. Jos sen sijaan on annettu apu (haamu, ääni) koira lähetetään uudelleen.
• koira lähetetään aina vasta kun se on lukinnut katseen eteenpäin ja keskittynyt. 
• tyytyväisyysenergia tosi tärkeä! Ole vahvasti läsnä koiralle hetkessä ja kehu kun se työskentelee hyvin.
• tyhjiltä paljon kehuja, rullasta ei kehuta. 
• jos radalla mutka, ulkokurviin tulee enemmän pistoja
• Reija aloittaa aina hakuradan oikealta. Koiralle vahvistuu aina sama malli eteenpäin työskentelystä. 
• Kokeessa ohjaajan ei tule miettiä missä maalimiehet ovat. Koiralle annettava vastuu löytää. Ohjaaja katsoo hyvät lähetyspaikat ja huolehtii tasaisesta etenemisestä.

----

Lauantaina aloitettiin maastot. Koko viikonloppu oli todella kuuma ja helteinen. Paarmojakin oli paljon. Sunnuntaina mittari näytti varjossakin +26, joten piti käyttää ihan kaikki keinot siihen, että koirat jaksoivat hyvin. Autossa odottelua tuli paljon ja riittävä ilmanvaihto autoon olikin haasteellista. Onneksi varjopaikkoja ja vettä koiran kasteluun löytyi läheltä ja kaikki koirat jaksoivat kaikesta huolimatta viikonlopun hyvin. Myylle annoin aamulla aterian sijaan palautusjuomaa, samoin treenien jälkeen ja vähän muutenkin joka välissä. Litku on Myystä tosi maistuvaa ja Myy joi hyvin. Myy olikin mukavan jaksava koko viikonlopun, joten varmasti tällä juomalla oli positiivista vaikutusta. Oman vuoron jälkeen (..ja sunnuntaina ennenkin) Myy pääsi suolampeen uimaan ja viilentymään.

Hakumaasto oli rutikuivaa, polveilevaa, kallioista kangasmaastoa. Tuulta ei juuri ollut ja jos sitä hetkittäin oli, tuuli pyöritti vähän joka suunnasta. Missään tapauksessa maasto ei ollut koirille helppo, vaikkakin maasto olikin melko aukeaa ja kivanoloista. 

Myylle tehtiin lauantaina kokeenomainen rata, jotta Reija saisi näkemyksen koirasta. Myy teki omasta mielestäni ihan kelvollista rataa.. (noh, avaramaasto pitkästä aikaa sai sen ehkä vähän kurvaamaan tavanomaista laajemmin..), mutta Reija oli täysin erimieltä... Koirassa on kuulema potentiaalia vaikka mihin, mutta en ohjaa sitä ollenkaan. Jaa-a. Myyn lenkit ovat kuulema ihan liian laajoja, enkä huuda sitä ajoissa pois, jolloin se ehtii edetä alueella ihan liian kauaksi. Myy on kuulema hyvin nopea koira ja minun pitää osata arvioida sen etenemistä myös peitteisessä metsässä. 20-30 sekuntia aikaa koiralle ja sitten huudetaan se pois. Muuten se etenee hyvin helposti 200 metriin, ellei sitä oteta ajoissa hallintaan. Pistoista muodostuisi näin myös enemmän niitä kaivattuja kaistaleita, jos koira ei etene liian kauaksi aluetta. Samalla se tulee tarkistaneeksi myös paremmin koko alueen. Nyt on vaarana, että esim. lähimaalimiehet jäävät. Miten tähän sitten päästään? Yksinkertaista. Tekemällä sisääntuloharjoituksia. Näitä sitten harjoiteltiin Myyn kanssa sunnuntaina. Hihnalla appari vei Myyn 50 metriin ja siirtyi vähän aluetta eteenpäin. Paikka ei niin oleellinen, koska koiran pitää osata tulla mistä tahansa kulmasta ohjaajan vasemmalle puolelle. Appari päästi Myyn irti kutsuessani sitä keskilinjalta. Koira kehutaan sen tullessa ja kehumista jatketaan keskilinjalla. Myylle tämä toimi harjoituksena hyvin ja tämän treenin jälkeen se tekikin kaistaleita ja oli huomattavasti enemmän ohjauksessa ja kuulolla. Luotan Myyhyn siinä mielessä, että jos se saa hajun maalimiehestä, se ei tule kutsuttaessa pois. Ei ole koskaan tullut. Kysyin, onko vaarana, että kun koiraa huudellaan takaisin, koira alkaakin tehdä lyhyitä pistoja ja alkaa palata ohjaajan luo käymättä kunnolla alueella? Jos näin kävisi, koiralla olisi silloin huono maalimiesmotivaatio ja sitä pitäisi sitten työstää erikseen. Myyhän uppoaa heittämällä 70 metriin, joten meillä se ei ole ongelma. Sisääntulotreeniä voi tehdä vaikka treenien alkuun, jolloin muistutellaan koiralle ohjattavuutta ja kuulolla oloa, eli toisin sanoen sitä hallintaa. Reijan mielestä Myyllä on hyvät ilmaisut ja näytöt, hyvät ja suorat pistot ja se uppoaa syvälle... Ohjattavuus on ainoa asia, jota pitää selkeästi parantaa. Koira kyllä osaa. Näillä eväin nyt sitten mennään jatkossa.

Alueella oli myös mielenkiintoinen maapiilo, jonka Myy selvitti todella hienosti sekä Myylle otettiin myös yksi lähimaalimies. Reija sanoikin, että kokeneille koirille tarvitsee kerätä paljon erilaisia tunnekokemuksia; harjoittelu laskettelurinteessä, erilaisissa maastoissa (keskilinja umpimetsässä, -rinteessä), rulla hajoaa, ohjaaja/tuomari kaatuu, tyhjiä pistoja myötä- ja vastatuuleen, häiriöt ilmaisuissa, kestävyys 20-24 pistoa, kuumat piilot, 3, 5, 10 tyhjää pistoa peräkkäin (vain yksi löytö)  jne. Ei tule pelätä virheitä, vaan haastaa koiraa.

Reija piti ääntäni kuulema esimerkillisenä koiran ohjauksessa. Ääneni on kuulema kevyt ja iloinen, eikä siinä ole yhtään painostavaa sävyä. Hyvä niin, koska siihen olen aina pyrkinytkin.

Moni koira teki viikonlopun aikana flyingilla risteilyä ja nähtiinpä mielenkiintoinen kolmen koiran sekametsäharjoituskin, kun kolme koiraa (yksi Reijan mali) kävi samaan aikaan katsomassa haamut metsässä. Toimi ainakin hyvänä kateusharjoituksena, kun kaikki koirat olivat sitä mieltä, että tuo maalimies on sitten mun!

Tässä videokoostetta Myyn viikonlopusta: 

Jos joku ei nyt satu tietämään kuka kouluttaja Reija Nieminen on, niin tässä esittely:

"Reija Nieminen on saavuttanut koiransa Eloketun Etiäinen kanssa hakukokeissa 7 arvokilpailumitalia, joista 2 SM-kultaa, 1 Pohjoismaiden mestaruushopea ja 1 Pohjoismaiden mestaruuspronssi. Reija on lisäksi Suomen Palveluskoiraliiton tuomari (lajeina BH, tottelevaisuus, haku) ja Suomen Kennelliiton ylituomari. Reija on myös kirjoittanut kirjan Haamuja Tuulessa, palvelus- ja pelastuskoiran koulutus hakukokeeseen."

Puolivaloilla...

Käväistiin sitten ensi kertaa mökilläkin tänä kesänä. H. sairastui menoiltana minulta saamaani norovirukseen ja koska itsekin olin vielä toipilaana, kiva mökkiloma meillä ei ollut... Myy varsin oli kovin energinen tapaus, vaikka olihan sillä pihaa missä touhuta. Pojat katsoivat alta kulmain sen vallattomia pihapuuhia ja rannassa ryskäämistä, eikä ketään huvittanut leikkiä sen kanssa. Ekana iltana se hepuloi yksikseen pihassa, mutta sitten sekin liittyi meidän kanssa apaattiseen ja murjottavaan mökkiseurueeseen.    

Porukka rappusilla.

Kovin oli kuitenkin kaunista ja ihanan kesäistä. Mökillä on parasta tuo täydellinen hiljaisuus. Lintuja lukuunottamatta mitään muita ääniä ei kuulunut. Lokki puolusti vimmaisesti pesäluotoaan joutsenten lipuessa ohi, käki kukkui jossain... kuikka huutaa. Hiljaisuutta voi vaan kuunnella ja kuunnella. Tulee itsellekin rauhallinen ja hyvä olo. Mooren kanssa hiljaa käveltiin, katseltiin ja kuunneltiin. Karhu on kuuleman mukaan liikkunut mökin läheisyydessä rikkoen muurahaispesiä, joten kovin kauaksi ei mökkitieltä poistuttu. 

---

Nukkumisen lomassa jaksettiin sitten kuitenkin tehdä parit lyhyet jäljet ja esineruutu paimenille kun kerran ihan huippu maastojen vieressä oltiin. Myyn esineruutu oli jälleen kerran ihan uskomattoman hieno! Neljä esinettä nousi kolmeen minuuttin! Se on niin huikean itsevarma ruudussa ja työskentelee todella varmanoloisesti tekemättä yhtään mitään turhaa. Nenä auki alusta lähtien. Onnistuminen tuo sille itselleenkin vaan koko ajan lisää varmuutta. Oli kyllä hieno koira! Romeo sai myöskin kaikki neljä esinettä ylös. Aika meni vähän yli. Hyvin sekin teki. Jos jotain, niin esineitä nuo kaksi kyllä osaavat etsiä.

Myyn janaharjoitukset sen sijaan alkavat aiheuttaa jo ihan silkkaa epätoivoa. Nyt täytyy pitää pieni tauko ja vetää mietintämyssy päähän. Janat eivät onnistu ollenkaan ja mikä pahinta, kepitkään eivät enää nouse entiseen malliin. Myy vaan hosuu ja häslää, ei keskity yhtään ja huomaan, että omakin pinna alkaa kiristyä mitä jäljellä nyt vähiten saisi tapahtua... En tiedä mitä teen nyt niin väärin, mutta hommat eivät vaan etene. Ehkä Myyn psyyke tarvitsee vaan vielä lisää aikaa toipuakseen leikkauksesta, eikä se vaan ole valmis vielä kaikkeen. Olisin hakenut nenäpunkkilääkkeet jo aikaa sitten jäljen perusteella, mutta esineruutu ja haku taas kertovat sen, ettei nenussa todellakaan ole mitään vikaa.  

Onhan tässä kesää jäljellä, joten painetaan tässä kohtaa vähän jarrua. 

Jälkivalioille mejäjälkiä!

Yhtenä päivänä modasin vanhoja mejämerkkejä hakukäyttöön. En kiinnittänyt ensin mitään huomiota ympärillä pyörivään Mooreen, kunnes sen jatkuva jalkoihin puskeminen ja töniminen sai katsomaan sitä vähän tarkemmin. Ihan kuin se yrittäisi kertoa minulle jotakin. Se nuuski häntä heiluen vanhoja mejässä käyttämiäni kreppinauhoja ja pyykkipoikia. Lopulta se istui ja jäi tuijottamaan minua silmiin. Sydämeni särkyi ihan täysin sillä hetkellä. Kysyin siltä, tuovatko nämä muistoja sinun mieleesi? Haluaisitko sinäkin vielä harrastaa? Vastauksena oli taas iloista puskemista ja tietäväistä tuijotusta. Mooren teki siis vielä mieli mejään! Lupasin sille siltä istumalta, että pääset vielä.

Piti siis ryhtyä pikaisesti tuumasta toimeen. Hankkia sorkka ja käydä ostamassa verta. Pakattiin kaikki tarvittava mukaan kesän ensimmäiselle mökkireissulle. Jälki tehtiin ja kun jälki sitten oli vedetty ja verisieni oli pussissa, annoin tapani mukaan Mooren kurkistaa ja haistella pussiin. Tästäkös Moore innostui ja nuortui ihan silmissä! Toisiakin koiria pussin sisältö luonnollisesti kiinnosti, mutta KUKAAN ei saanut pussia haistella! Pussissa kun oli Mooren suuri Salaisuus! Tämän jälkeen piti nukkua vielä yksi yö. Tiedä sitten mistä pappa uneksi, jos nyt sitten edes nukkui ollenkaan...

Seuraavana päivänä päästiin jäljelle! Voitte vaan uskoa miten pappa oli täpinöissään ja nuortui heti vähintään viisi vuotta! Ihan samat veikeät kuviot sieltä taas tuli esiin. Riista saa edelleen vipinää ja hännän tärinää, mutta kyllä sitä osaamistakin on. Oli vaan niin ihanaa katsoa ja kulkea perässä. Ei tarvinnut jarruttaa kädet ruvella takakenossa seisten, kuten "erään" toisen koiran kanssa... Pappa ei ole ainakaan millään tavalla dementoitunut. Kaato löytyi niin hienosti ja se otettiin asianmukaisesti haltuun. Sorkka jo jonkin verran haiskahti, joten tavoistani poiketen en antanut Mooren sitä syödä tai nuoleskella enempää, joka olisi tietenkin ollut koiralle se paras palkka.

Aika kivoja muistoja nousi mieleen. Mun ensimmäinen jäljestämisvalio, Terriereiden mejämestarihopeamitalisti, moninkertainen vuoden mejäskotti, kaikkiaan niin loistava mejäkoira ja samalla se mun ihan ensimmäinen harrastuskoirani. Kuinkahan moni onkaan aloittanut  tavoitteellisen kisauran skotlanninterrierillä?! 😅 Onhan mejä ihan mahtava laji ja sitä yhteishenkeä ja leppoisaa mejätunnelmaa mikä mejässä vallitsi, ei kyllä muualta ole niin mukavana löytynyt. Tämä teki kyllä hyvää meille molemmille!

---

Myös Romeo pääsi ajamaan avoluokan verijälkeä. Ihan parhaassa iskussa se ei täydellisen  treenaamattomuuden jälkeen ollut, joten kyllä se mejäkin oikeesti ihan kunnon treeniä vaatii, toisin kuin aika monet virheellisesti luulevat...

Kaadolle kuitenkin päästiin ja se otettiin hienosti haltuun! Oikein hienoja valiopappoja siis molemmat!

Fyssarilta vihreätä valoa!

Viimeisetkin rajoitteet ovat nyt poistuneet Myyn elämästä ja pk-hyppyjäkin voidaan jo tehdä! Käytiin fyssarilla kuulemassa mielipide ja tämä tuki paljon sitä mitä itsekin ajattelen. Selkään tulee helposti pieniä kiereyksiä, kun lenkit ollaan menty suurimmaksi osaksi hihnassa ja jäniksien perään pitää poukkoilla. Kunhan Myy saa taas juosta vapaana metsässä (eläinten poikaset isompia) näistä jumeista päästään varmasti ihan luonnollisestikin eroon. Jumppaa jatketaan edelleen fyssarin ohjeiden mukaan.

ANAMNEESI: Myylle kuuluu hyvää, nyt aloitettu treenit eikä ole ollut mitään oireita tai ongelmia. Omistaja ei ole huomannut mitään poikkeavaa. Autoon hyppää nyt myös normaalisti. Hakutreeneissä oltu eilen illalla ja ne sujuneet normaalisti. Välillä menee jumiin siitä, että kiskoo hihnassa jäniksen perään. Uimassa käytetty ja lisäksi jumppaa tehty aktiivisesti. Ristikkäisissä jalan nostoissa selvästi tullut kehitystä. Venytyksissä ei nyt enää puolieroa.
STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa ei palpaatiaorkuutta. Keskivartalon syvät lihakset aktivoituvat paremmin. Selässä lihaskireyttä oikealla th5-7 alueella ja vasemmalla th10-L2 alueella.

FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Myyn tilanne nyt hyvä eikä tällä hetkellä akuuttia fysioterapian tarvetta ole. Nyt voi jatkaa normaalia liikutusta ja treeniä ja uutta hoitoaikaa voi varata, mikäli tarvetta ilmenee. Nyt selän alueen manuaalinen käsittely, käsittelystä kireydet tuntuvat hyvin aukeavan. Jumppaa kannattaa edelleen jatkaa, koska ne ovat hyviä tukiliikkeitä harrastusten rinnalle. Oikein hyvää kesän jatkoa! :)

---

Kun Myylle tuli vatsalaukun kiertymä, etsin paljon tietoa eläinlääkäreiltä ja -hoitajilta saadun tiedon lisäksi myös netistä. Varsinkin itseäni kiinnosti tämä ns. loppuajan paraneminen, eli kokemuksia leikkauksen jälkeen koiran kuntoutumisesta ja paluusta takaisin esim. harrastus- ja kisakoiraksi. Milloin voi ja saa tehdä mitäkin? Tietoa ei kuitenkaan netistä löytynyt. Sillä (-kin) olen halunnut kirjata näitä asioita tänne ylös, jospa ne auttaisvat jotakuta samassa tilassa olevaa joskus myöhemmin. Läheskään kaikille ei käy näin hyvin kun meille, joten osanotto heille, jotka ovat koiransa kiertymälle menettäneet.

Ekat tottikset kiertymän jälkeen...

Tottikset aloitettiin Myyn kanssa nyt ensimmäistä kertaa kiertymän jälkeen. Oltiin siis ekaa kertaa tänä vuonna ulkokentällä. Olihan se mahtavaa, vaikka arvatenkin mielentila oli Myyllä aika energinen ja ääntäkin oli. Virtaa on nyt ihan liikaa. Siihen varmasti auttaa jo pelkästään sekin, kun päästään tekemään enemmän. Yritän lohduttautua sillä, että ainakin energiaa ja kontaktia löytyy, eikä tuota koiraa tarvitse sen kummemmin nostatella. Seuraamisessa todella vahvaa poikittain painattamista, joka onneksi edes vähän väheni kun pääsi tekemään kauemmin... Myyn kaunis seuraaminen on kuin muisto siitä mitä se joskus on ollut. Palauteltiin jäävät taas mieleen. Istuminen ok. Maahanmenossa jäi muistaakseni jonkun kerran istumaan. Seisomisessa valui perään ekan kerran, mutta sitten alkoi pikku hiljaa muistaa mikä oli jutun juoni. Kapulalle karkasi. Palasi kyllä heti kun huomautin. Eteenmenoja kaksi, joista molemmat yllättävän hyvät siihen nähden mitä ovat olleet.  Matkaa ei ollut niin paljon kun yleensä (peli olisi ollut täysin menetetty pitkästä matkasta) ja putosi hyvin maahan, eikä käskykään ollut mikään ruma. Nyt on oltava itse todella rauhallinen ja kärsivällinen, jotta tuon rakkaan pikku apinan saa taas kunnolla ohjaukseen.

Pk-hyppyjä käydään tekemässä juhannusviikolla ja silloin olisi tarkoitus myös ampua.

Hakutreeneissä tehtiin viime kerralla pidempää rataa. Myylle kahdeksan maalimiestä ja tällä kertaa kiintorulla käytössä. Etukulmat hallinnan kautta ilman palkkaa. Umppareilta palkka, väliin pari tyhjää, jotka olivat todella nättejä ja lopusta taas löytöjä. Kokonaisuudessaan rata kulki erittäin hyvin. Joitakin pieniä juttuja nousi esiin mitä tulee jatkossa seurata. Ihan pientä härväämistä löydöissä piiloilla. Joistakin maalimiehistä on kiinnostuneempi kuin toisista. Jostain syystä (etsii irtorullaa?) Myy käy makuulla maalimiehellä löydöissä ja ottaa tässä asennossa rullan suuhunsa ja lähtee... Sinälläänhän tuo on ihan sama, kunhan ei itse sekaannu onko näytöllä vai ei. Käy ainakin hyvin perillä asti. Oli kyllä hyvin tyytyväinen koira näiden treenien jälkeen.

Tänään suuntaamme ensi kertaa tänä vuonna mökille (jos norovirukseni viimeinkin alkaisi helpottamaan) ja siellä on luvassa jälkitreenejä! Eikä pelkästään Myylle, vaan molemmat veteraanipojat pääsevät verijäljelle!

Myyn kuulumisia & -treenejä

Myy tuntuu tällä hetkellä jo lähes tulkoon terveeltä koiralta! On asioita joita ei vielä tehdä (pk-hypyt), mutta muuta rajoitetta elämiseen ja treenaamiseen ei oikeastaan enää ole. Tottiksia olisi tarkoitus aloitella ensi kertaa huomenna! Tottista pidin suurimpana riskinä, koska Myyn rakastama palkkaus vaatii kunnon liikettä ja siinä tulee väkisinkin noita nopeita liikkeitä. Voisihan sitä palkata nakilla joo, mutta ei nakkien kanssa pelaaminen pidempi aikaisesti vaan ole oikein meidän juttu...

Tehdään paljon hihnalenkkejä (eläimillä nyt poikasia, joten pidän koirat kiinni!), jumpataan ahkerasti fyssarin ohjeiden mukaan lähes joka päivä, sekä uidaan paljon. Ristikkäisissä jalannostoissa tasapaino on parantunut huomattavasti siitä mitä se oli. Myy kannattelee jo hyvin itsensä ja tuntuu kevyeltä. Tämän pitäisi kertoa syvien lihasten vahistumisesta. Ensi viikolla fyssari saa kertoa oman näkemyksensä. Uinnissa on pyritty uimaan mahdollisimman rauhallisesti pidempää matkaa (jonka mahdollistaa pitkä laituri ja hyvä uimalelu), eikä siis hypitä mitään mahaplätsejä laiturilta. 😝 Fyssarin suosittelemat pelastusliivit olisivat hyvät, mutta niitä ei ole tullut vielä hankittua. Niissähän idea on, että koiran ei tarvitse laittaa kaikkia tehoja peliin, vaan liivit vähän kannattelevat, jolloin uinti on koiralla rauhallisempaa.

Kaikki Myyn kanssa tehtävä tekeminen tähtää nyt koko ajan Myyn kuntouttamiseen. Ei me tietenkään koko aikaa mitään tehdä, mutta selkeät tavoitteet kaikelle toiminnalle on. En usko, että kaikki olisi sujunut välttämättä näin hyvin, jos koiralla olisi ollut vaikkapa erityisen huono kunto ennen kiertymää. Luulen, että hyvä pohjakunto auttaa Myytä paranemisessa, vaikka tietenkin kudosten paraneminen vie aina oman aikansa, eikä sitä voi kiirehtiä. Kuntotusprojektikin on ollut jollain tapaa henkisesti raskas matka, vaikka onneksi takapakkeja ei ole nyt tullut. Toisaalta varsinkin tästä loppuajasta on jopa jollain lailla nauttinutkin. Ei ole tarvinnut mennä koko aikaa tuli hännän alla treeneistä toiseen kuten maastokauden alettua usein käy. Korkeintaan kaksi kertaa viikossa ollaan vedetty jotkut pikku (laadukkaat) treenit ja se on ollut siinä. Ei sillä. Tuntuu, etten koskaan ole nauttinut näin paljon ihan jokaisesta Myyn kanssa tehtävästä treenistä, nyt kun olosuhteiden pakosta niitä on joutunut säännöstelemään.

Treenattu on hakua ja jälkeä vaihtelevalla menestyksellä. Haku sujuu mukavasti, kun taas samaa ei voi sanoa jäljestä, jossa janaongelmat yhä vaan vaivaavat. Hakutreeneissä menty toistaiseksi irtorullilla. Pistoja on ollut treeneissä korkeintaan neljä. Etukulmat varsin ovat olleet hyvät ja olen pyrkinyt vahvistamaan kulmia laittamalla niihin maalimiehiä. Norjalaista sekametsääkin kokeiltiin jonkin aivopierun seurauksena... Virhe, jota ei muuten tapahdu toiste. Harvinaisen selväksi tuli ainakin se, ettei Myy tarvitse nostatusta... Myy joutuu tekemään aika paljon töitä löytöjen eteen. Enemmän kuin ehkä ennen? Maalimiehet ovat toki erittäin hyvin piiloissa ja Myy hakee hyvin määrätietoisesti ja varmasti aina niin kauan kun se löytää. Maalimiehiä ei jää metsään. Ajatuksissa vilahti jopa nenäpunkkikin, (mitään siihen viittaavia oireita ei ole Myyllä, eikä muillakaan koirilla) tai voihan se olla vaan sitä, että Myyn kasaantunut energia purkautuu ylimääräisenä touhottamisena, josta se viimeisin tarkkuus vähän kärsii. Tai sitten se on vaan tämä pitkään jatkunut helle, -sairasloma, mikä lie... Seurataan rauhassa tilannetta. Niemisen Reijan koulutuksessa parin viikon päästä olisi tarkoitus ajaa ensi kertaa pidempi rata ja katsoa miten Myy hommasta selviää. Josko sieltä saisi jotain ihan uutta ja tuoretta juttua meillekin, vaikka ei enää ihan aloittelijoita ollakaan. Motivaatio on koiralla kohdillaan, joten mikäs tässä puuhatessa.

Ihan samaa ei voi sanoa jäljestä. On siinäkin siis motivaatio ihan kohdillaan, mutta voihan perhana noita janoja ja niille lähetyksiä! Niillä ei kyllä tuomaria vakuuteta. Janaongelmia on ollut enemmän ja vähemmän meillä aina, vaikka janatreeniä on tehty paljon. Ei vaan ota onnistuakseen. Koko kauteen taitaa olla mahtunut vaan yksi hyvä jana, kun taas muut janat ovat olleet melkoista räpeltämistä. Milloin rynnitään ihan randomina eteenpäin, ei upota riittävästi, otetaan takajälki jne. Kaikkea mahdollista on nähty. Hyviä janoja ei. Viime syksynä tuli tehtyä jotain oikeinkin, koska silloin janat pari kertaa jopa onnistuivat ja vitsi, miten ne näyttivätkään silloin hyviltä! Voi olla, että Myyn tämänhetkinen energiamääräkin vaikuttaa. Se kun se ei ole saanut nyt pitkään aikaan ihan kunnolla purkaa itseään vapaana juoksemisessa ja virtaa on turhankin paljon. Toivottavasti se tuosta vähän tasaantuu kun pääsee jatkossa juoksemaan enemmän.

Uuraisilla talkoiltiin jälkikokeessa ja Myy sai ajaa harjoitusmielessä kilometrin mittaisen koejäljen (jk2) kun ennen koetta käytiin harjoittelemassa jäljen tekoa. Helteinen ilma ja pölisevän kuiva kangasmaasto oli yhdistelmänä yllättävän raskas, vaikka väliin mahtui vähän kosteikkoakin. Jana oli tälläkin kertaa huono. Myy ei uponnut riittävän syvälle vaan alkoi lähes heti kaartamaan oikealle.  Sieltä poukkoili vasemmalle ottaen takajäljen. Ei mene suoraan millään. Jäljesti kuitenkin sitten tarkasti kolme ekaa keppiä. Tultiin tuuliseen nousevaan rinteeseen, jonka alapuolella kulki tie. Tässä kuumuus ja myös voimakkaat tuulenpuuskat alkoivat jo vähän näkyä työskentelyssä. Myyn tarkkuus herpaantui ja nelos- ja vitoskeppi jäi nousematta, vaikka jäljen päällä lähes koko ajan mentiin. Kutoskeppi saatiin ylös. Kulmat ja piikki oikeen hyvät, joten niissä ei ongelmaa. Ei olisi koularia kuitenkaan saatu kokeessa tuolla tekemisellä. Jospa ne palaset jossain vaiheessa loksahtelisivat kohdalleen, jotta voitaisiin taas joskus suunnitella jälkikokeita. Ei auta muu kun treeniä lisää.