lauantai 19. toukokuuta 2018

Elämän totuuksia


Kauden ekat hakutreenit!

Hakukausi on nyt sitten korkattu ja olihan ihan mahtava fiilis päästä takaisin niin kovasti rakastamani lajin pariin! Ihan uskomattomaltahan tämä kaikki vieläkin tuntuu. Mulla on yhä koira, jonka kanssa voin vielä ylipäätään harrastaa. Pian jo kisatakin. Myy on elossa ja se voi hyvin. Nukkuu sängyssä ja painautuu kainaloon telkkaria katsoessa. Seuraa joka paikkaan ja vahvistuu joka päivä. Maaliskuussa kaikki näytti todella huonolta ja nyt iloitaan taas hyvin menneistä treeneistä! Elämä vaihtaa suuntaa vähän turhankin nopeasti niin halutessaan. Ei auta kun mennä mukana ja toivoa parasta.  

Onhan se aika erikoinen ja pelottavakin tunne päästää koira ihan ensimmäisiä kertoja vapaaksi noin suuren leikkauksen jälkeen. Miettiä koko ajan miten sen paikat kestävät. Katsella kuinka se juoksee lujaa. Tarkkailla kivun merkkejä vielä pitkään vapaana olon jälkeen. Belgi kun ei ole luonnostaan mikään sellainen rauhallinen lönkyttelijä, vaan enempi sellainen on/off-koira. Eikä se näytä kipua. Myykin menee vapaana ollessaan hyvin usein täyttä laukkaa. Varsinkin nyt kun hihna on hidastanut sen menoa kuukauden päivät ja energiaa riittää loputtomiin. Myy teki irtipäästämispäätöksestäni lopulta kuitenkin hyvin helpon. Pieni pissalenkki ilman hihnaa ennen jälkeä. Myy karkasi riistan perään. Ei siinä voinut paljoa mitään. Pari sataa metriä se veti edes takaisin niin paljon kun siitä ikinä lähti. Ensin se juoksi riistan perään ja sitten kutsusta riemukkaasti takaisin. Oliko jälkeenpäin kipeä? - Ei yhtään. Päinvastoin. Selän jumitkin tuntuivat kaikonneen. No, onneksi leikkauksesta oli jo kulunut tässä vaiheessa jo melko hyvin aikaa. Viikko tämän tapauksen jälkeen päätettiin uskaltautua sitten jo hakumetsäänkin.

Myyn kohdalta hakutreenit aloitettiin maltillisesti kahdella maalimiehellä ja helpossa maastossa. Irtorullilla mentiin, jotta virhemahdollisuus olisi mahdollisimman pieni pitkän tauon jälkeen. Myylle etukulmista löydöt. Eka maalimies 50 metrissä ja toinen 30 metrissä. Maalimiehet hyvin piiloutuneina levyinä pressujen alla, jotta Myy muistaa varmasti käyttää nenäänsä katseen sijaan. Palkkana maalimiehillä rasioissa lihaa, jonka jälkeen vielä lelu + leikki. Leikissä oli toiveena, ettei vielä lelun heittoja (minimoidaan yhä nopeat äkkiliikkeet). Koira saa taistella ja voittaa lelun itselleen.

Myy oli arvatenkin innoissaan ja tästä johtuen oli "pienoista" keulimasta keskilinjalla... Luvan saatuaan Myy lähti suoraan etukulmaan ja juoksi pari metriä maalimiehestä ohi. Palasi kuitenkin takaisinpäin. Teki hetken töitä löytäen hyvin piiloutuneen maalimiehen. Toi hyvin rullan ja vei myös lujaa ja varmanoloisesti näytölle. Toinen etukulma myös suora. Hyvä rullan tuonti sieltäkin ja ilmaisu. Nyt on tarkoitus vahvistaa suoria pistoja ja saada taas hyvä rutiini hakutyöskentelyyn. Myy ei ole unohtanut mitään, sen verran kokemusta sille on jo kuitenkin kertynyt. Tästä on helppo jatkaa. Pientä viilailua vaan ja ollaan taas koekunnossa ja vaikka ateisti olenkin, sanon silti... jos luoja suo.

Ps. ... ja siis edelleen kaikki tehdään yhä maltilla, eli ei vielä todellakaan treeniä montaa kertaa viikossa, vaan pikku hiljaa tekemistä lisäten.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Jälkeä & jumppaa

Kesä tuli kun varkain ja hellettäkin saatiin jo heti näin alkukesästä! Mieli palaa jo ihan täysillä mökille, mutta pakko malttaa vielä. Siellä kun ei voi mitenkään enää himmailla Myyn kanssa. Koirat riekkuvat siellä aina ihan täysillä ja se vaan kuuluu asiaan... On järveä, metsää ja laituria missä pomppia. Pari viikko vielä ja sitten on vaan pakko antaa Myyn mennä ja luottaa siihen, että paikat jo kestävät.


Mooren kanssa aamulenkillä  

Kesäolkkari pesty ja otettu taas käyttöön

Veteraanipoikien kuulumisia ei ole täällä hetkeen ollutkaan. Eipä sillä, että niille oikein mitään erityistä kuulukaan, mikä on vaan hyvä asia. Molemmat pojat elävät leppoista ja huoletonta elämää. Niin totta tuo sanonta, että onnekas on hän, joka on ansainnut vanhan koiran rakkauden. Ovat ne jo niin helppoja, hassuja ja omanlaisiaan tuossa iässä. Pahaa tekee aika usein kun lukee ilmoituksia, joissa jo vähän iäkkäämmät koirat etsivät vielä uusia koteja. 

Moorella on nyt lyhyt kesätukka ja pappa mennä porskuttaa tomerana kuten kuvistakin näkyy. Romeo on oma rakas ja ai, että samalla niin rasittava itsensä... Omaa pihaa pitää vahtia nykyään ihan kaikelta ja vahtivietti on vaan iän mukaan voimistunut. Sillä on edelleen maailman rumin koiran ääni ja se tykkää mölytä ja uhota. Tottelee kyllä ihan heti kun multa menee hermo ja kipittää kiltisti käskystä sisälle. Kipeä se ei ole myöskään ollut. Romeo syö hyvin, kellii paljon ja viihtyy paljon ulkona pihatuijan alla rennosti makoillen ja samalla vahtien. Mitä enemmän pojille on tullut ikää, sen huonommin ne käyttäytyvät. Romeokin on oppinut kerjäämään ja Moore on jo sellaisella levelillä, että se on todella röyhkeäkin välillä... mutta mitä sitten?


Nam... 

Nyt on aloitettu Myyn päivittäiset jumppatuokiot fyssarilta saatujen ohjeiden mukaan! Jumpan tarkoitushan on nyt siis vahistaa Myyn syvälihaksia sekä saada kroppa toimimaan taas täysipainoisesti leikkauksen jälkeen. Puoliero on vielä melko suuri. Ristikkäisissä jalannostoissa takavasen ja oikeaetu tuntuu kannatellessa kevyeltä, kun taas vastaavasti takaoikea ja vasenetu nostossa, Myy helposti nojaa muhun ja se on Myylle hutera puoli. Jännä nähdä mitä säännöllisellä jumppaamisella saadaan aikaiseksi ja missä vaiheessa tämä puoliero tasoittuu.




12.5 tehtiin Myylle 510 metrinen jälki viidellä kepillä. Jana tällä kertaa oikein kiva. Lähti suoraan. Tarkasti takajäljen huolellisesti noin metrin verran, jonka jälkeen vaihtoi varmanoloisesti suuntaa. Kehuin. Eka keppi aika alussa ja Myy touhotti yli, vaikka jarruttelin... Jäljesti aika rauhassa ja huolellisenkin oloisesti, mutta myös tarkastellen aika paljon jäljen sivuja. Jostain syystä peräti kolme keppiä jäi nousematta. Vika ja kolmas saatiin vaan ylös. Viereisellä maatilalla leviteltiin samaan aikaan paskaa pellolle, liekkö sieltä tulleet paremmat hajut tai joku riista häiritsi...

torstai 10. toukokuuta 2018

Myy fyssarilla..

Käytiin Myyn kanssa fyssarilla kuulemassa tämän hetken tilannearvio sekä saamassa kuntousohjeet. Myyn paino 23,5 kg (tammikuussa sama) joten laihtumista ei ole tullut. 

ANAMNEESI: Myyllä operoitu maaliskuun 25. päivä vatsalaukunkiertymä, leikkaus mennyt hyvin eikä tarvinnut suolta poistaa. Leikkauksesta toipunut hyvin. Myyn kanssa harrastetaan pk-lajeja nyt tarkoitus palailla takaisin harrastuksen pariin pikkuhiljaa. Autoon hyppäessä omistaja huomaa, että ei vielä hyppää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Luusto kuvattu ja siellä ei ole ollut mitään löydöksiä. Liikutus nyt tällä hetkellä n. 5 km aamulla ja lisäksi illalla pienempi lenkki,
lisäksi on paljon aidatulla pihalla irti. Taloudessa toinen koira, jonka kanssa ei ole vielä annettu painia. Hierojalla ja osteopaatilla käytetty ja siellä ei mitään isompaa löydöstä ole ollut.

STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Ravissa takaraajojen liike jää vielä vähän lyhyeksi. Seisoma-asennossa paino symmetrisesti kaikilla raajoilla, painonsiirrot onnistuvat hyvin. Ristikkäisten tassujen nostossa keskivartalon syvät lihaksevat aktivoituvat heikosti. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Arpi vatsan alueella siisti, ei tunnu kiinnikkeitä. Lihaskireyttä lanneselässä L1-4 alueella molemmin puolin, enemmin vasemmalla puolella. Lisäksi oikealla puolella th4-5 kohdalla kireyttä ja triggerpiste.

FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Myy ruvennut kuntoutumaan vatsan operaatiosta hyvin. Nyt fysioterapian tavoitteena herätellä syvien lihasten toimintaa ja lievittää selän kireyksiä. Kotiharjoitteita hyvä tehdä päivittäin esim. iltalenkin jälkeen. Kotiharjoitteet: 1. seisoma-asennossa ristikkäisten tassujen nosto, 5 x 1-3 sarjaa, mitä kevyempi koira on käsille ja mitä vähemmän heilumista, sitä parempi. 2. seisoma-asennossa pään vienti namilla kohti kinnertä (molemmat puolet) ja päätä etujalkojen väliin, pidä venytys n. 5 s ja toista kaikki suunnat 5 kertaa. 3. paikkamakuuasennossa namilla pään kurotus eteen mutta vain sen verran, että kintereet pysyy maassa, pidä venytys n. 5 s ja toista 5 kertaa. Nyt laser selän alueelle ja manuaalinen käsittely. Myy rentotuu hienosti hoidettavaksi. Kontrolli 1kk päähän.