Käväisy sorvin ääressä... :)

Nää mää löysin! 

Reilu kuukausi on nyt mennyt Myyn leikkauksesta. Myy on ollut hyvässä kunnossa. Varasin ajan fyssarille parin viikon päähän, jolloin voidaan miettiä Myyn kuntoutusta tarkemmin. Pikku hiljaa ollaan kuitenkin palaamassa kohti normaalia elämää ja koitti sekin päivä, että korkkasimme meidän maastokauden!! Toki varovaisia yhä ollaan ja esim. hakumetsä, tottis ja ruutu saavat vielä odotella kuukauden päivät. Jälki oli kuitenkin siinä mielessä hyvä tähän kohtaan, että Myy sai tehdä sen rakastamia nenähommia ja jäljestys noin muutoinkin purkaa hyvin esim. stressiä. Liinassa kun mennään koko ajan, mitään kovin äkillisiä vauhtiliikkeitä ei pääse tulemaan, eli vähän sama kuin oltaisiin flexilenkillä.  

Kesäkuun puolessa välissä on Reija Niemisen hakukoulutus, johon sain koirakkopaikan ja silloin olisi tarkoitus startata hakukausi!

Mutta siihen jälkeen. Maasto valittiin Myylle tarkoituksella helpoksi. Matkaa jäljellä oli n. 700 metriä ja keppejä jäljelle oli sijoitettu 6 + 1. Jana ei ihan mennyt nappiin, mutta moka oli ehdottomasti liinan toisessa päässä. Aloituksesta luotiin vähän turhan haastava. Varsinkin kun tuota intoa oli. Alkuinnostuksen piikkiin menee myös kakkoskeppi. Muut kepit saatiin hienosti ylös, joten erittäin hyvä alku pitkän tauon jälkeen! Kyllä tuntuikin tekeminen hyvältä meistä molemmista! Mitään aikaisempaa ei selvästikään oltu unohdettu. Nyt vaan maltilla, niin tästä tulee hyvä! 

Janalle lähetys

..ja sehän läx! 

jäljellä

Loppupalkka

Loppulussutukset 

jaksaa, jaksaa..

Myyn sairasteluiden jälkeen sairastuin itse viikon flunssaan. Ei tunnu muuten yhtään niin pahalta kuin koirien sairastelut. Mistä lie johtuukaan? Olen lueskellut nettiä, katsonut elokuvia ja -sarjoja enemmän kuin mitä ehkä koskaan ennen. Taso laskee koko ajan mitä enemmän aikaa on. Aikaa on ollutkin ihan jotenkin loputtoman paljon, kun ei ole mitään treenejäkään. Niinhän siinä sitten helposti käy, että olen ajautunut myös selailemaan pentuilmoituksia... 😎 Pari mielenkiintoista belgiyhdistelmääkin olisi nyt tarjolla, että vink, vink vaan... Karkeakarvaisia holskujakin olen katsellut, mutta valitettavasti karkkareiden jalostus näyttää painottuneen tänä päivänä enemmän näyttely kuin käyttöpuolelle. Eipä meille neljättä koiraa tule, mutta ainahan sitä voi haaveilla ajankuluksi.

Onhan tämä oikeasti ihan tosi outoa! Olla treenaamatta mitään, kun kentät ja metsät suorastaan huutavat meitä puoleensa! Kolme koiraa, mutta yhdelläkään ei voi treenata. Haun Sm-kisoihin oltaisiin Myyn kanssa tarvittu vielä yksi tulos, jotta pääsykriteerit olisivat täyttyneet. Olisi ollut niin siistiä ainakin yrittää edes tavoitella Sm-paikkaa. Toukokuun lopulla olisi ollut sopivasti hakukoekin tässä lähellä. Pari kuukautta leikkauksesta on jo tuolloin takana, mutta pitäisi vähän saada treeniäkin alle.

Puuron paisteluiden ohessa, ollaan päästy Myyn kanssa jo kuitenkin ihan kunnon lenkeille. Tämä auttaa jo kovasti jaksamaan. Vielä en uskalla Myytä irti laskea, mutta pitkässä flexissä saa jo poukkoilla. Viikon päästä leikkauksesta tulee kuluneeksi kuukausi. Toipuminen on sujunut nyt hyvin ja varmasti Myyn hyvä peruskunto auttaa asiaa. Myy on sopeutunut varsin hyvin uuteen, rauhalliseen elämäänsä. Kunhan se saa vaan olla lähelläni, niin kaikki on silloin hyvin Myyn maailmassa. Tottahan se taas nukkuu sängyssä ja niin liki kuin mahdollista. Se on kyllä paikkansa siinä ansainnut. 

Myyn ruokailu näyttää vakiintuneen noudattamaan tiettyä kaavaa. Tutuilla nappuloilla, puuroilla ja lihoilla mennään jatkossakin. 

1. Aamu: 1 1/2 dl nappulaa tai puuroa, johon lisätty lihaa. Kumpaa annan, riippuu siitä kuinka kiire on töihin. 
2. pv (töistä tullessa): välipalaksi laktoositonta raejuustoa tai pikku annos puuroa
3. ilta: 2 dl nappulaa.

Varmaan annoskokoja vähän vielä kasvatellaan, kunhan aktiivisuuskausi kunnolla alkaa.

Romeo ja Moore voivat molemmat myös hyvin. Moore jaksaa viihdyttää aina vaan. Liharuoan jälkeen se saa ihan AINA takuuvarman juoksuhepulin. Varauduin tähän ensimmäistä kertaa kameralla ja sitten vaan odottelin. Moore söi rauhassa lautasensa tyhjäksi. Sitten se kivettyi patsaaksi. Hetken päästä se asteli arvokkaasti vesikupille. Mulkoili kulmakarvojen alta mua ja kameraa. Sitten kun en ollut varustautunut kameralla, se ralli tietenkin heti alkoi. Kyllä elämä olisi paljon ilottomampaa ilman tuota skottia.

Oon aina puhunnut, että mökimme sijaitsee erämaassa, vaikka onkin keskisessä suomessa. Nyt tästä on ihan oikeat todisteet. Riistakamera kuvasi mökimme pihassa ahman! 

Sairastuvalta taas päivää!

Elossa ollaan (kirjaimellisesti..) yhä. Mikä parasta, Myyn vointi alkaa viimeinkin olla oikein hyvä. Pikku hiljaa ollaan palaamassa taas kohti normaalia elämää. Ilman vastoinkäymisiä toipuminen ei ole kuitenkaan edennyt.

Ensimmäisten leikkauspäivien jälkeen, (6 pv. leikkauksesta) Myyllä alkoi tyhjän mahan oksentelu. Aina kun ruokaväli venyi töiden tai yön takia pitkäksi, oli oksennusta lattioilla. Mistäkö tiesin, että oksentelija oli varmasti Myy? No, kun sen päässä oleva kupu oli oksennuksessa kun tulin töistä. Oksennus oli lähinnä limaa, mutta varmasti koiralle ikävää yökkiä jatkuvasti vasta operoidulla vatsalla. Vaarana oli myös, että vatsan ompeleet pettävät. Pettivätkö ne? Siitäkään en voi olla täysin varma, vaikka joka suunnasta vakuutettiin, että ompeleet kestävät jo tuossa vaiheessa. Ei auttanut, kun ottaa taas kaikki pahoinvointi- ja närästyslääkkeet uudelleen käyttöön. Märkäruokaa meni paljon, kun en oikein uskaltanut muuta vielä tuossa vaiheessa antaa. Myy kuitenkin yökki, laihtui ja tilanne paheni lääkkeistä huolimatta. Päätin, että jotain muutosta on tapahduttava. Maalaisjärki käyttöön. Kaikki lääkkeet kerrasta veks ja Mooren elvytyspuuroa napaan. Ruokailukerrat  3 kertaa pv. ja tein kaikkeni hoitoringin ja töiden suhteen, että Myy sai ruokansa ajoissa. Aterioista kaksi on puuroa (aamu ja päivä) kolmas tuttua, hyvin liotettua nappulaa (ilta). Uunipuuro sisältää:

• vajaa 2 litraa vettä,
• 1400 grammaa ihmisille tarkoitettua kanaa, 
• hyvin liotettua (väh. 8 h) ohra-riisisuurimoita (4 dl), 
• pinaattia kaksi pussia, 
• pari porkkanaa raasteena, 
• ripaus merisuolaa,
• annosteluvaiheessa lisään jokaiseen ateriaan raakaa naudan mahaa ja toisinaan vähän öljyä. 

Tein isoja puuroannoksia, jota laitoin pakkaseen purkitettuna valmiisiin annoskokoihin. Välipaloina laktoositonta kermaviiliä ja raejuustoa vähän joka väliin... myös yöllä, jos olimme hereillä ja näytti, että Myytä närästää tai se on levoton.

Iltaruokana annan noin 1 1/2 dl. hyvin liotettua nappulaa. Sitä samaa mitä koirat ovat syöneet jo vuosia. Juuri ennen nukkumaan menoa, saatan antaa vielä noin desin raejuustoa. 

Märkäruoka myös kokonaan pois ja kas, tilanne alkoi korjaantua välittömästi. Yökkimiset loppuivat ja Myy voi nyt silminnähden paljon paremmin. Sitä ei närästä, eikä se yöki enää. Vatsa tuntuu olevan nyt kunnossa ja Myy kestää pidempiäkin ruokavälejäkin ilman yökkäilyä. Se on selvästi kylläinen ja tyytyväinen ja vatsa on nyt enemmän täynnä, kun mitä se oli märkäruoalla. Mikä parasta, Myy on tällä hetkellä ihan normi painossaan, jopa ihan aavistuksen pulskakin.

Naudan maha on varmasti ollut suuressa roolissa ja normalisoinut vatsan omat pöpöt antibioottikuurin jälkeen. Hätäpäissään ehdin leikkauksen jälkeisinä päivinä tilata hyvin sulavaa RC:n erikoisruokaa nappulana (14 kg säkin) sekä paljon märkäruokaa purkkeina, mutta eiköhän nuo kaikki tule käytettyä mökillä ja kisapäivinä, jolloin tarvitaan hyvin sulavaa ja turvallista ruokaa. 

Lenkit tehdään yhä koko ajan hihnan kanssa, mutta flexin kanssa vapautta on jo enemmän. Aamuisin tehdään paimenten kanssa tunnin kävelylenkki (n. 5 km) ja me molemmat olemme kovasti onnellisia näistä kävelyistä. Menohalujajan Myyllä olisi jo vaikka kuinka, mutta aika hyvin se on silti sopeutunut elämään, jossa ei oikeastaan tehdä muuta kuin syödä ja levätä.   

Huhtikuun lopulla tulee kuukausi leikkauksesta ja sen jälkeen aloitellaan pikku hiljaa myös vapaana liikkuminen pieninä annoksina. Pari kuukautta mennään yhä hillitysti, vähitellen liikuntaa lisäten ja kuntoa kohottaen. Kesäkuun alussa on tarkoitus aloitella myös pikku hiljaa treenit ja toiveissa olisi, että loppukaudesta viimeistään jo palattaisiin kisakentille.

Ruokailu jatkuu Myyllä (..ja muillakin koirilla) jatkossakin hyvin tarkkaan mietittynä, riskejä välttäen. Jos jotain silti sattuu, voin olla ainakin varma, että kaikkeni tein.. 

Käytiin eläinlääkärissäkin, mutta tällä kertaa ilman koiraa. 

Vatsalaukun kiertymästä toipuminen

Leikkausta seuranneella viikolla, postilaatikosta löytyi lohduttava yllätys.
Kiitos Lähitapiola ja Minna. Kuka ikinä oletkin. 💝

No niin. Nyt uskaltaa jo vähän hengittää. Ensimmäinen viikko Myyn leikkauksesta takana. Myytä on hoidettu viime aikoina lähes 24/7. Annettu lääkkeitä 8 tunnin välein ja tarkkailtu herkeämättä Myyn vointia. Takana on huonosti nukuttuja öitä kun on seurattu mahanmurinoita, närästystä ja asennon vaihteluita. Arvioitu sattuuko siihen. Vahdittu, ettei pääse hyppäämään sänkyyn, sohville... pari kertaa se on silti päässyt. Vahdittu, ettei tee nopeita liikkeitä, innostu juoksemaan jne. Ei kuitenkaan pelota ihan koko ajan, että Myy kuolee käsiin. Helpotuksen tilalle alkaa nousta myös muunlaisia fiiliksiä. Miksi tässä piti käydä näin? Juuri kun kaikki oli Myyn kohdalla niin hyvin. Myy oli perusterve, koulutettu koira parhaassa iässä. Sillä oli hyvä kunto ja treenisuunnitelmat kaipasivat vaan enää pientä hienosäätöä, jotta olisimme päässeet nauttimaan täysillä tulevasta kisakaudesta... Suunnitelmat menivät nyt kuitenkin kaikki uusiksi. Rukseja sai vetää kaikkien kevään menojen ylle. Loput maksetut hallivuorot annoin Roosalle. Kyllähän eläinlääkärit paljon toivoa antavat. Pari kuukautta vaan ja sitten saadaan jo mennä treenaamaan. Loppukaudesta mahdollisesti jo kisataankin, jos kuntoutus sujuu hyvin, eikä takapakkeja tule. Myyn ehdoilla tietenkin mennään koko ajan. Harmittaa niin vietävästi, mutta eihän näille mitään voi. Myy kuitenkin jäi henkiin ja se on pääasia.

Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Haava on siisti, eikä siinä ole ollut missään vaiheessa punoitusta tai turvotusta. Haava ei myöskään ole vaivannut Myytä millään tavalla ja se on saanut olla paljon ilman tuota ikävää kauluria. Kutina tuleekin varmaan vasta vähän myöhemmin, kun haava alkaa kunnolla parantua. Kudokset kiinnittyvät vähintään sen pari kuukautta, joten niille on annettava aikaa rauhassa parantua. Remmilenkein mennään Myyn kunnon mukaan ja rauhallisia lenkkejä pidennetään vähitellen.

3. pv leikkauksesta, haavalappu juuri poistettu 

7 pv. leikkauksesta  

Ruokinta on melkoista hienosäätöä riittävän pienien annosten kanssa. Kuuluuko mahasta murinoita ruokailun jälkeen, närästääkö Myytä? Jos, niin sitten annan n. tunti ruoan jälkeen vielä närästyslääkettä. Royal Canin märkäruoka on käytössä ja Myy syö sitä nyt kolmesti päivässä pieniä annoksia. Ruoan joukkoon lisään vielä vettä. Myy laihtuu ihan silmissä, mutta ei voi nyt mitään. Viikon päästä viimeistään lisään joukkoon yhä enemmän lihaa ja Myyn liotettua nappulaa. Olen sitä antanut jo vähän nytkin. Onneksi kaikki maistuu mitä kuppiin pistää.

Myy on ollut myös hyvin hellyyden kipeä. Jopa enemmän kuin koskaan ennen. Se ei saa nukkua nyt sängyssä, koska sänky on sille liian korkea. Sängyn viereen on tehty pehmeä toipilaspeti ja itse nukun ihan sängyn reunalla. Käsi roikkuu usein alhaalla kertomassa sille, että olen tässä. Ihan vierelläsi.

Pikku Myy  💝 

Päällimmäisenä velloo ajatus, että nyt saisi nämä jatkuvat vastoinkäymiset jo pikku hiljaa loppua. Koko alkuvuosi on painittu koirien terveysjuttujen kanssa. Ensin Romeolla kovat kivut, joille ei löytynyt mitään selitystä. Sitä nyt sitten vaan lääkitään kortisonialla, joka pitää kivut poissa. Sitten rokotuksen yhteydessä Romeolta löytyi kiveskasvain. Romeo kastroidaan ja siitä toipuminen ottaa ihmeen koville. Ei kastroinnin, vaan sen jonkun muun jutun takia. Myylle tulee jonkinlaista virtsavaivaa ja siltä otetaan mm. verikokeita, joista ei onneksi löydy sentään mitään vakavaa tai huolestuttavaa. Sitten rysähtää vielä tämä kiertymä kaiken päälle... ei ihme, että Lähitapiolakin jo muistaa meitä kortein. Moore sentään on voinut hyvin ja pakko vaan jotenkin jaksaa uskoa, että parempia aikoja vielä tulee. Ajoittain kyllä miettii sitäkin, että mitä järkeä tässä kaikessa koiratouhussa on? Viitsiikö koiraharrastusta noin ylipäätään edes jatkaa, kun koko ajan tulee tätä paskaa jostain. Koirien tarpeiden ehdoilla eletään jatkuvasti yhä enemmän. 

Aika monta koirien sairautta/toimenpidettä on tullut jollain lailla tutuksi lyhyessä ajassa. Välillä pelottaa, että väsyneenä sotkee lääkkeitä, kun niitä nyt vaan on niin paljon ja jokaiselle koiralle menee jotakin. Pitää olla koko ajan ajatuksella mukana, kun noita lääkkeitä jakaa. Sen lisäksi, että on oltava tarvittaessa nopea. Lattialle pudonnut lääke uppoaa sadasosasekunnissa väärään suuhun... 

Varmaan näen näistä viime aikojen tapahtumista unia vielä pitkään. Painajaisessani Myy karkaa hihnasta ja se juoksee ja juoksee... vaikka se ei saisi.  

Aamuisin tämä kuutti kuitenkin kurkkii sängyn reunalla ja luo uskoa siihen, että me selvitään. 💝

Myy on tämän kaiken arvoinen. 💝

Kaikesta huolimatta..,
Hyvää Pääsiäistä!