tiistai 27. maaliskuuta 2018

Vatsalaukun kiertymä




Suurin pelkoni on aina ollut se, että joku koiristani saa vatsalaukun kiertymän. Ennen ja jälkeen liikunnan ruokaa on vältetty ja kaikenlainen riekkuminen heti syönnin päälle on aina ollut ehdoton ei.  Ettei SE vaan tule. Olen aina myös tarkkaillut koiria ylihysteerisenä jos ovat ottaneet pomppuja ruoan jälkeen, ettei vaan ole näkyvissä mitään siihen suuntaan viittaavaa. Niin toimittiin sunnuntainakin. Kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan, mutta silti se tuli. Vatsalaukun kiertymä.

Aamulla tehtiin normilenkki jäällä paimenten kanssa. Kiva ilma. Heiteltiin frisbeetä, koirat juoksivat ja niillä oli kivaa. Romeokin oli hyvin virkeä ja terveen oloinen. Tultiin kotiin ja tarkoitus oli lähteä hakemaan vähän remppatarvikkeita vessan remonttia varten. Keitettiin aamukahvit... sanoin ääneen, etten viitti vielä syöttää koiria kun ovat kuitenkin juosseet. Viivyteltiin tämän takia lähtöä. Ennen lähtöä syötin koirat, nappulalla. Lenkistä oli jo kulunut hyvin aikaa.

Oltiin kaupungilla muutama tunti. Ostin mm. Myylle Kodin Terrasta uusia leluja hakutreeneihin. Noin kello yksi palattiin kotiin. Olimme lähteneet kotoa noin kymmeneltä. Ensimmäiseksi näin Myyn, joka poikkeuksellisesti läähätti. Miksi se läähättää kun meillä ei ole kuuma? Tuijotan heti kylkeä, jossa karvat ovat hassusti pörröllä... ei kai kylki ole turvonnut? Ei saa olla! Nopeasti kopeloin kyljen kädellä ja tiesin heti mistä on kyse. Jostain syystä päästin Myyn käymään ulkona. Epätoivoisena, jos se vaikka paskoo, oksentaa tai jotain, mutta eihän se voi kun vatsalaukun kiertymässä mikään ei kulje! Myy menee aidan viereen kyyryyn ja ajattelen vaan, että nyt se kuolee. Ei tule pois, vaikka kutsun. Haen sen hihnalla ja sanon H. lle, että nyt mennään ja lujaa. Myy autoon, ja soitto päivystykseen Omaeläinklinikalle. Sanovat sieltä, että tulkaa mahdollisimman pian. 40 km alueella, H. ajaa satasta. Mietin, päästäänkö youtubeen tällä kaahauksella, hoputan silti. Poliisi tulee vastaan, mutta onneksi liikennevaloissa ja H. saa pitää korttinsa. Myy läähättää ja yrittää venytellä. Sillä on tukala olo. Silmät katsovat kuitenkin luottavaisena minuun. Se ei valita. Saavumme päivystävälle klinikalle, jossa meidät ohjataan heti toimenpidehuoneeseen. Eläinlääkäri puhuu huonoa suomea ja on hyvin vakava. Kaikki kavereiden pelottelut juuri tästä kyseisestä paikasta nousevat mieleen... Myy rtg-kuvataan, eikä se jaksa paljoa vastustella pöydällä. Kuva kertoo kaiken. Suolisto on kaasuuntunut ja siellä on paha kiertymä. Eläinlääkäri kysyy huonolla suomella leikataanko? - Mitä hän kuvittelee... lopetetaanko sitten? Sanon, että leikataan. Paikalla on vaan yksi hoitaja. Puhelimet soivat. Jonkun koira on ollut tappelussa ja ontuu. Pyytävät tulemaan takaisin aikaisintaan viideltä tai odottavan seuraavaan aamuun. Myylle laitetaan tippa ja vahva kipulääkitys. Koko ajan se katselee meitä luottavaisena, eikä näytä kipuaan millään tavalla. Ehkä se on jo shokissa. Poissaolevuus kuitenkin lisääntyy ja pelkään koko ajan, että olemme myöhässä. Eläinlääkäri sanoo, että leikkaus on suuri ja riskit ovat isot. Kysyn epätoivoisena ja hölmösti, lääkäri näyttää niin nuoreltakin, - oletko leikannut tällaisia ennen? En voi itselleni mitään, kysymys vaan lipsahtaa... lääkäri vastaa asiallisesti, että olen, perjantaina viimeksi. Laittaa siinä samalla lääkkeitä moniin eri ruiskuihin ja pumppaa niitä tasaisesti Myyhyn. Väkisin itkettää. Myy kuitenkin seisoo tolpillaan ja heiluttaa vaisuna häntää. Annan sille suukon ja sanon, että olet rakas ja nyt taistele. Lopulta tulee rauhoitus ja Myy nukahtaa. Ell. kysyy jäädäänkö odottamaan. Leikkaus kestää noin kaksi tuntia. Sanon, että jäädään. En voi kuitenkaan olla missään muuallakaan. Mennään istumaan vastaanottoon, jossa ei ole ketään. Yksi asiakas tulee sisälle ja soittaa tiskillä kelloa. Sanon, että siellä on leikkaus menossa. Katsoo mua ja sanoo ok. Olisi hakenut jotain juttua. Lähtee pois. Toivon, ettei kukaan tule ja häiritse Myyn leikkaamista. 

Soitan kasvattajalle. Juttelemme jotain. Serkku ilmoittaa samaan aikaan, että tätini on kuollut eilen. Myy ja tätini kuolivat lähes samaan aikaan ajattelen. Tämänkö tulen muistamaan lopun ikäni? Selaan puhelimella somea ja katselen kelloa. Googletan kaikkea vatsalaukun kiertymästä. Katselen prosentteja siitä kuinka moni koira jää henkiin ja kuinka moni kuolee. Mietin tuttuja joiden koirat ovat kuolleet vatsalaukun kiertymään. Heitä on aika monta. Liian monta. H. on onneksi mukana. Myyn punainen hihna on vieressä lattialla. Katselen myytävänä olevia leluja. Tuosta Myy tykkäisi hakumetsässä... Takahuoneesta kuuluu välillä veden laskemista. H. kysyy, että näitkö missään mitään leikkaussalivälineistöä? En nähnyt. Onkohan täällä edes kunnollista leikkausalia? R. laittaa viestin, että Almavet olisi päivystänyt tänä sunnuntaina. Paikka, joka tunnetaan Jyväskylän parhaimpana ja osaavampana. Kaksi tuntia matelee, eikä mitään väliaikatietoja tule. Lääkäri ja hoitaja tekevät takahuoneessa työtään ja klinikka on täysin hiljainen. Odotan oven aukeamista ja tietoja. Lopulta hoitaja tulee kun lähes pari tuntia on mennyt siitä kun leikkaus alkoi. Yritän lukea ilmeestä mikä tilanne. Näyttää vakavalta, mutta reippaalta. Homma on nyt ohi ja saadaan tulla katsomaan Myytä. Eläinlääkäri istuu Myyn vieressä, Myy puolittain hänen sylissään. Myyllä on silmät auki, kieli ulkona ja se on kovassa huume pöllyssä. Reakoi kuitenkin meidän ääneen ja annan se haistella kättäni. Eläinlääkäri kertoo samalla kun silittää Myytä, että leikkaus meni oikein hyvin. Hän näyttää oikein tyytyväiseltä ja itsevarmalta ja tämä rauhoittaa minuakin. Pernakin oli kiertynyt, mutta normaalin värinen, joten sitä ei tarvinnut poistaa. Mitään suolikuolioita ei ollut, eikä suolta tarvinnut poistaa. Kaksi seuraavaa päivää ovat yhä suuri riski komplikaatioille. Verenkierto on ollut jumissa ja käynnistyessään se voi myrkyttää elimistön ja aiheuttaa sydämen äkkipysähdyksen. Ell. haluaa, että Myy jää yöksi seurantaan. Jätän sille päältäni Off Line's hupparin tutuksi hajuksi ja lähdemme H.n kanssa kotiin. Myy jää häkkiin katsomaan peräämme. Eläinlääkäri istuu sen vieressä ja silittelee sitä hiljaa. Sanon vielä, että pidä siitä hyvä huoli. - Tottakai. ell. vastaa ja jäävät sinne kahdestaan kun suljen oven.

Sovitaan, että jos klinkalta ei mitään kuulu, Myyllä on kaikki hyvin ja voin hakea sen kotiin seuraavana päivänä. Mennään H.n kanssa kotiin. Uudet hakupallot odottavat pöydällä. Koti on outo ja ihan liian hiljainen. Kukaan ei seuraa minua, eikä ole tökkimässä kuonolla. Tajuan miten suuri merkitys Myyllä minulle on ja valtava ikävä iskee. Romeo tulee viereen ja nuolee lohduttavasti. Voi sitä. Illalla yritän katsoa telkkaria. Ajatukset ovat kuitenkin Myyssä, joten päätän soittaa ja kysyä miten Myyllä menee. Puoli kahdeksan soitan klinikalle. Hoitaja sanoo, että Myy voi hyvin ja on ihan tolpillaan. Huojennus. Sovitaan, että aamulla ell. soittelee tarkemmin. Kymmenen minuuttia puhelun jälkeen, puhelin soi ja näen, että soitto tulee klinikalta. Tunnistan heti ell. äänen ja pelkään, että on sattunut jotain vakavaa.  Eläinlääkäri aloittaa jotenkin ihmeellisesti kaarrellen selittämään, että Myy on sen verran hyvävointinen, että sen voisi hakea kotiin nukkumaan... Kotona se olisi rennompi ja tässä tilanteessa se olisi nyt toivottavampaa kun stressata yhtään uudessa paikassa. Sanon, että tullaan se heti hakemaan.

Vastaanotolla on nyt uusi hoitaja. Saan todella hyvän ja perusteellisen selvityksen siitä mitä Myylle on tehty ja mitä riskejä vielä on olemassa. Hän myös kertoo Myyn jatkohoidosta; ruokinnasta ja lääkkeistä ja tulevaisuuden näkymistäkin. Laskukin saadaan. Se on aika iso. 1575 euroa. Vain paria päivää aiemmin mietin, että pitäisikö Myyn vakuutus irtisanoa, koska se on niin kallis. En nyt onneksi irtisanonut. Vasta kun kaikki paperityö on tehty valmiiksi saamme nähdä Myyn. Myy tepastelee paikalle häntä iloisesti heiluen ja jo kovasti omana itsenään... korvat ovat päätä myöten mikä kertoo, että paljon on kuitenkin koettu. Kukaan ei voi uskoa sen hetkisiä fiiliksiä.

Iloinen jälleen näkeminen
Mennään kotiin. Myy lepäilee ja välillä vinkuu. Selvittelen illan seuraavan päivän työkuvioita. Pakko mennä seuraavana päivänä töihin, mutta saan tehdä lyhyemmän päivän. Onneksi saan apua L.ltä, jotta Myyn ei tarvitse olla päivällä yksin. Yöllä Myy on levoton. Se vinkuu ja nukkuu mahallaan samalla asennossa pitäen päätä paljon koholla. Seurailen hengittääkö se ja yö menee valvoessa. Aamulla aloitellaan lääkkeet. Lääkkeitä on ihan jäätävä määrä. Suurin osa pahoinvointia estävää, koskaa vatsa ei kestäisi nyt ripulointia tai oksentelua. Saan töihin viestiä koko ajan Myyn voinnista. Puoli kaksi palaan kotiin. Myy on kipeän oloinen ja annan heti särkylääkettä. Istun sen vieressä ja rapsuttelen. Se vinkuu yhä. Maha on jotenkin vähän turvonneen oloinen. Tunnin päästä särkylääkkeen annon jälkeen Myy viimein rauhoittuu ja nukkuu. Ilta menee paremmin. Ruokinta on tehtävä nyt hyvin varoen. Märkä ruokaa purkista kolme kertaa päivässä pieninä annoksina veteen sotkettuna. Ruoka maistuu hyvin ja pissakin tulee. Mennään pieni hetki kerrallaan.


1. päivä leikkauksesta. Myy on kipeä. 



Seuraava yö on rauhallinen. Antibiottikin alkaa selvästi vaikuttaa, eikä Myy ole enää kipeän oloinen. Aamulla Myy päättää, ettei se suostu syömään enää lääkkeitä makkarasiivun väleissä. Kourallinen tabletteja murskataan tehosekoittimella ja sotketaan nyt sitten märkäruokaan. Sain onneksi vapaapäivän ja voin hoitaa Myytä nyt kotona.

Toisesta paikasta eläinlääkäri soittaa Myyn verikoekontrollin tuloksista. Pissan viljely ok, crp ok. Ihan himpun verran crp on viiterajan yläpuolella, joka ei kuitenkaan merkkaa mitään. Munuaisarvo on onneksi viiterajojen sisäpuolella ja munuaiset siis kunnossa. Sanon, että erinomaista, sillä munuaiset ovat nyt kovilla kaikista näistä tämän hetken lääkkeistä.

Aamuannos Myylle
Huomenna on palattava normaaliin arkeen ja kahdeksan tunnin työpäivään. Myy on nyt rauhallinen, eikä yhtään kipeän oloinen. Kohta katsotaan yhdessä Yösyöttö-elokuvaa. Illalla on tarkoitus ottaa haavalappu pois, jolloin nähdään miltä haava näyttää.

---

Vatsalaukun kiertymä joko tulee tai sitten se ei tule. Joillekin koirille se tulee helpommin, joillekin ei vaikka mitä ne tekisi. Alttius kiertymään on myös kuulema geeneissä. Ruokinnalla voi vaikuttaa jonkin verran, mutta aina sekään ei auta. Jatkossa Myyn annoskoot tulevat olemaan pieniä ja ruoka on aina turvotettava veteen. Myy  ei saa koskaan ahmia itseään liian täyteen tai vaikkapa päästä varastamaan ruokaa. Ei voi sanoa varmaksi uusiiko Myyn kiertymä joskus, mutta sitä on  turha jäädä pelkäämään. 1/100 koiran kiertymä uusiutuu jossain vaiheessa. Valtaosalla ei kuitenkaan koskaan. Uusiutuminin voi tapahtua usein silloin, jos koira pääsee jostain syystä syömään tosi paljon, maha turpoaa ja tähän liittyy vielä usein joku törmäys tai nopea liike. Vauvojen Cuplaton-tippoja voi yrittää ensiapuun jos epäilee, että kaasuuntumista alkaa muodostua. Luulen, että meillä noita tippoja tulee kyllä jatkossa olemaan.

Toipumisaika tulee olemaan Myyllä pitkä, mutta meillä ei ole kiirettä. Tärkeintä on, että Myy elää. On yhä täällä, omana ihanana itsenään. Seuraamassa mua joka paikkaan, niin kun sen kuuluukin tehdä. Tämä taas osoitti sen, että elämä on usein hyvin, hyvin pienestä kiinni. Aamulla kaikki oli hyvin. Muutama tunti myöhemmin kotiin tuloa ja Myy olisi ollut kuollut. Toisaalta taas, jos olisin antanut sille lihaa niin kuin Moorelle tuona aamuna, niin tätä tuskin olisi edes tullut. Aina voi jossitella. Ja jos me tästä selvitään, niin koskaan en enää anna painoarvoa kuulopuheisiin huonoista eläinlääkäriasemista, jonne suurin piirtein kaikki koirat kuolevat. Missään muualla eläinlääkärissä meitä ei ole huomioitu näin hyvin ja perusteellisesti kuin mitä tehtiin Jyväskylän Omaeläinklinikalla. Lämpö, aito välittäminen sekä rautainen ammattitaito. Olen ikuisesti kiitollinen eläinlääkäri Katja Slobodtsikovalle (tykkäyskohteekseen mainitsee klinikan sivuilla mm. ensiavun) ja hoitaja Merja Korhoselle Myyn hengen pelastamisesta sekä kaikkiansa erittäin hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta. Kiitos myös hoitaja Marjo Puolivälille kotiuttamisvaiheessa tarkasta ja perusteellisesta kotiohjeista jatkoa varten. He tekevät niin arvokasta ja niin tärkeää työtä. Kiitos, että olette olemassa! 💝

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Romeo 9-vuotta!


Miten nopeasti aika meneekään! Rakas Ropedemukseni, Roo, Hölmöläinen, Mörrimöykkyni, ihana Romeo täyttää tänään 9-vuotta! Ei ole ollut Romeolla helppoa viime aikoina, mutta toivotaan, että hyviä vuosia tulee vielä lisää tälle rakkaalle ja kultaiselle raitapojalle. Onhan Romeo ollut varsin upea hollantilainen, vaikka sitä on paljon tullutkin parjattua... huumorilla toki eniten. Se on tällä hetkellä moninkertainen pappa, se on edelleen - kaikki karvamuunnokset mukaan lukien, Suomen ainoa Jäljestämisvalio rodussaan ja onhan se aina ollut vähintäänkin hyvin komea... joten,

Paljon onnea Romeo! 💓


Alla vielä kuvat Romeon ja Djennan lapsista. Pennut syntyivät Hollannissa, josta Rauha muutti Suomeen Tarita's kennelin jalostusnartuksi. Wellus on jatkanut sukua Hollannissa ja sekin on moninkertainen näyttelyvoittaja. Molemmat koirat ovat erittäin hyväluonteisia ja terveitä. 


Hertog Halewijn Axmo vd Rozeborgh "Wellus" 



Ja Rauha, eli virallisesti: 

C.I.B FI MVA DK MVA EE MVA LV MVA LT MVA RU MVA BALT MVA BY MVA HU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 BYV-13 PMV-13 V-13 MV-14 V-15 MV-16 Hertogin Hadewych v.d. Rozeborgh 




         
Alakuvassa vasemmalla Romeo ja Rauha tapaavat ensi kertaa. 

maanantai 19. maaliskuuta 2018

taukoa & terveyskuulumisia...


Ei siis mitään tapahtumia, mutta kirjoitellaan kuitenkin! Kevät etenee vauhdilla ja jääkelejä on vielä riittänyt kylmien öiden ansiosta. Koirat ovat saaneet nauttia lähes jatkuvasta vapaudesta ja ovat ne nauttineetkin. Lenkkejen jälkeen on nurkat ja sohvat täynnä tyytyväisinä tuhisevia eläimiä. Koirien aurinkolaseja on muuten myynnissä ja ensi keväälle tarvitsee varmaan sellaiset viimeistään hankkia.. ja kyllä, olen ihan tosissani. 😎

Treenattu ei olla Myyn kanssa sitten Korrin viettisemman. On pidetty taukoa kaikesta tekemisestä ja tauko tekeekin oikein hyvää! Pari hallikertaa on vielä tulossa huhtikuussa, yksi rauniopäivä Kouvolassa ja sitten taukoillaan taas maastokauden alkuun asti, jota jo odotan ihan into piukeena!  




Romeon vointi on mennyt pikku hiljaa parempaan suuntaan ja se on päässyt lenkkeilemään Myyn kanssa jo pidemmillekin lenkeille. Hetkittäin se vaikuttaa ihan terveeltä ja iloiselta holskulta, joka tykkää leikkiä frisbeellä. Juoksee, hyppii ja esittää kaikenlaisia holskumuuvveja. Kevät on piristänyt sitäkin, vaikka narttujen hajuista se ei taida tänä päivänä enää niin ymmärtääkään... Tai tiedä sitä sitten mitä se muistaa. Ruoka maistuu hyvin. Nutrolin nivelvalmiste ja piimä ovat olleet päivittäisessä käytössä. Romeo nukkuu yönsä rauhallisemmin, eikä vaikuta ainakaan kivuliaalta. Kortisonia menee joka toinen päivä kilpparilääkkeiden lisäksi ja mahansuojaksi Romeo saa koko ajan inupekt fortea. Koirien lääkemäärä on tällä hetkellä aika iso kun kilppari- ja Mooren Vetoryllääke ovat päivittäisessä käytössä, mutta tärkeintä tietty, että koirat voivat mahdollisimman hyvin. 


Myy myös mennä porskuttaa terveenä eteenpäin - ainakin kunnes toisin todistetaan. Myylle ei ole pissavahinkoja enää sattunut. Proplain lääkettä annoin pari päivää, jonka jälkeen lopettelin lääkkeen, eikä vahinkoja ole enää tullut. Lumen syönti ja suurempi kuormitus/juominen pissaamisen syynä? Myy on saanut palautusjuomaa ennen pidempiä lenkkejä ja vähän myös lenkkejen jälkeen. Jauhetta lisätään veteen ja koirille se kyllä maistuu ihan ihmeen hyvin. Annoin sitä Romeollekin vähän ennen pidempää lenkkiä. Pitkiä kävelylenkkejä tehdään paimenten kanssa, mutta tällä hetkellä ei vedätetä Myytä ollenkaan. Kikkarit ja hiihto ovat tauolla aina siihen asti, että saadaan kontrolliverikokeiden tulokset. Myyllähän oli verikokeissa crp ja munuaisarvo ihan aavistuksen koholla. Pissa kuitenkin puhdas jne. Menee lääkärin mukaan vielä normaaliuden rajoissa, joten ei pitäisi olla syytä huoleen. Varmuuden vuoksi kontrolloidaan kuitenkin verikokeet ja tutkitaan pissa uudelleen. Toivotaan, että sen jälkeen voi palata ihan normaaliin elämään, vaikka kyllä tämä talvi taitaa olla jo taputeltu hiihtojen ja muiden sellaisten aktiviiteettijien osalta. 



Mooren kanssa käytiin taas Jyväskylän skottilenkillä, josta alla pieni video. Pappa, teini ja vaavi olivat tällä kertaa osallistujina. Kaikki uroksia, mutta ihan sovussa mennään. Joukon uusin vahvistus on nimeltään Jyrki. 💝 Vähän toisenlaista menoa kuin paimenilla.. 😆


Niilo (Loving You Fellow) kävi ensimmäisessä näyttelyssään Jämijärvellä saadeen erinomaisen arvostelun sekä sertin ja Vspin. Onnea meidän ihana Niilo! 



Niilo vasemmalla..

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Juha Korrin viettiseminaari



Lauantaina olin Tampereella Teivon raviradalla järjestetyssä Juha Korrin viettiseminaarissa, johon saatiin koirakkopaikka. Halli oli ihan helvetin kylmä, mutta muuta vikaa ei sitten päivässä ollutkaan. En edes yritä saada kaikkia asioita tänne kirjatuksi, mutta jotain fiiliksiä ja ahaa-elämyksiä kyllä. Ensinnäkin, olin ihan hirveän tyytyväinen viettisemmaan ja se yllätti positiivisesti. Olin etukäteen vähän ajatellut, että pitkä teoriaosuus (3h) saa ehkä kuitenkin vähän pitkästymään ja tulee paljon tuttuja juttuja.

Ensin käytiin läpi kaikki koiran viettialueet. Sitten sitä, miten niitä voidaan hyödyntää koiran koulutuksessa ja lopuksi koulutushaasteet. Neljä viimeistä tuntia oli varattu koirakoiden ongelmiin ja kuten seminaarin nimikin kertoo, kyse oli vietti- ei tottissemmasta, joten vire ja vietti olivat ne aiheet joita käsiteltiin ja meillehän tämä sopi enemmän kuin hyvin. Aika monella oli ongelmana ylivireisyys ja ääntely, joten paljon tätä asiaa tuli käsiteltyä.

Korrin tapa kertoa ja eläytyä asioihin oli oikeinkin hauska ja mukaansa tempaava. Viimeistään Korrin välillä tiukatkin kysymykset pitivät kuulijat hyvin hereillä ja keskusteluakin nousi. Korri heitti kuulijoille mm. kysymyksen kummalla koiralla on puolustushalua: Sillä, joka vastaa uhkaan aggressiolla, vaiko sillä joka pakenee uhkaa voimakkaasti? Nopeasti voisi ajatella, että sillä joka vastaa uhkaan aggressiolla, mutta vastaus on, että molemmilla. Hyökkää tai pakene- toiminta kertoo, että kyseisillä koirilla on molemmilla puolustusviettiä. Puhe menikin sitten luonnetestiin, jossa mitataan pelkästään koiran halua puolustaa, joka on siis ihan eri asia kuin puolustusvietti. Sitten ovat vielä erikseen nämä Myyn kaltaiset hännänheiluttajat, joilta puuttuu kokonaan puolustusvietti. Niiltä ei saa mitään reagointia aikaan... hölmistynyt ilme tai korkeintaan se hännän heiluminen.

Tässä jotain mitä jäi päivästä mieleen:
  • Laumaviettiä koiralla on aina.
  • Viettiä pystyy kasvattamaan tiettyyn pisteeseen asti koulutustavoilla.
  • Lelua ei koskaan tuputeta pennulle. Jos pentu ei leiki, pidetään taukoa kuukaudesta puoleentoista ja kokeillaan myöhemmin uudelleen. Myöhemmin koira voi olla hyvinkin innokas leikkijä.
  • Aina pitää miettiä, että onko palkkauksen jälkeen koiralla kivaa. Pitää olle yhteinen tavoite ohjaajan kanssa. 
  • Tunneoppiminen tehdään aina koulutuksessa ensin, koska vire, jonka koira oppii ensin, jää koiran muistiin. 
  • Vietin määrä on pienempi ruoalla ja oppimien on nopeampaa. Lelulla (korkeassa vietissä) oppiminen on kaksi  kertaa hitaampaa, mutta lopputulos usein parempi. 
  • Kehonkielellä (kokeenomainen hyvä ryhti) voi opettaa jo pennulle paljon. Koemainen asento, jonka jälkeen tapahtuu aina leikkiminen. Olkkarissa, metsässä, käytännössä ihan missä vaan ja myöhemmin kentällä. Pentu ehdollistuu siihen, että kun ohjaaja ottaa hyvän ryhdin, pian alkaa tapahtua ja tällä voidaan "palkata" myöhemmin koiraa kokeessa. Vire nousee kun odotusarvo on suuri. 
  • Pennulle tehdään selväksi treenin alku ja loppu esim sanoin. Tottis-alku ja loppu on loppu. Muu aika on kasvatusta. 
  • Koira joka vilkuilee kaveria esim. ilmossa ei ole vielä valmis kokeeseen.
  • Voidaan testata kumpi palkka toimii koiralla paremmin. Lelu vai ruoka. 
  • Intopiikki tekemiseen voi olla joillakin koirilla suuri, mutta pitkäkestoisuus on tärkeämpää. 
  • Palkka oltava aina koiralle selvä. Koiran tulee tietää tuleeko nakki vai pallo. Jos ei tiedä, aiheuttaa turhaa hämmennystä. Odotusarvo nakissa ja sitten tuleekin pallo... 
  • Ylivireinen koira ei pysty olemaan hiljaa. Hermostuneisuus, konflikti, turhauma ja halu saada. Kielloilla ongelma pahenee. 
  • Vireeseen voi vaikuttaa monella eri tavalla. Koirat ovat erilaisia. Tässä viisi tapaa, joilla virettä voi säädellä: 1) jotkut koirat: korkea viretila = nälkä, matala vire = kylläinen. Voidaan kokeilla antaa paljon ruokaa esim. viidessä eri treenissä. Saa syödä rauhassa ja poistua kylläisenä treenistä. 2) jotkut koirat: ei palkkaa joka kerta. Satunnainen palkka, jotkut koirat tekevät hyvin kun palkka tulee harvoin. 3) jotkut koirat: turhauman rakentaminen. Palkka aina samasta kohtaa esim. 3 krt. Sitten ei palkkaa, jolloin vire nousee. 4) jotkut koirat: patouman kautta vireen nosto. Koira perusasennossa, appari antaa ärsykkeitä vierestä esim. taputtamalla käsiä. Koiran kontakti pysyy ja se lataa parhaimmillaan kaiken toimintansa tekemiseen eli tässä tapauksessa seuraamiseen. 5) jotkut koirat: Aktiivinen koira. Seuraaminen, haukutus aina kun menee hyvin.  
  • ääntelyä/turhaumaa tuo usein liian pitkät suoritukset, tihennetään palkkaa, namia paljon. Turhauma pois. Jos vietti laskee lisätään pientä jännitettä. Tasapainoilua missä vietissä koira toimii hyvin. (Myylle tätä)
  • oma rentous ja rauhallisuus rauhoittaa koiraa
  • laumakohtaiset säännöt: saako koira puolustaa ruokaansa kotona, koskemattomuussääntö jne. vaikuttavat myös koiraan.
  • Ei tehdä taka-askelia palkatessa, ettei koira ala poikittamaan kun valmistautuu kääntyvään palkkaukseen.
  • kentälle tulo kiinnitettävät huomiota. Millä fiiliksellä mennään kokeeseen? Esimerkkinä Korri heitti tällaisen tapauksen. Koepäivän aamu. Ensin koira pissatetaan koepaikalla. Saa nuuskia jne. Hetken päästä koira otetaan taas autosta tulevaa koesuoritusta varten. Koira ilahtuu omistajan tulosta. Se alkaa taas nuuskia ympäristöä, jolloin ohjaaja nykäisee hihnasta, ettei tuo nyt enää sovi. Millainen tunnetila luodaan koiralle, joka on juuri menossa kokeeseen? Korrin mukaan parempi on antaa koiran nuuskutella ja purkaa rauhassa itseään ja vasta ihan ennen omaa koesuoritusta koira otetaan perusasentoon ja mennään hyvällä fiiliksellä kentälle. Toki on koirakohtaisia eroja ja joitakin koiria joutuu valmistelemaan enemmän.
Myyn kanssa nostin meidän ongelmaksi ylivireisyyden, turhauman ja ääntelyn. Kerroin miten olen ääntelyyn puuttunut ja miten ollaan talvi menty. Tilannetta ei tehnyt yhtään helpommaksi se, ettei Myy äännellyt ollenkaan ja keskittyi hyvin. Täysin vieras paikka ja vieraat ihmiset eivät Myytä häirinneet. Tehtiin pätkä seuraamista ja näytin miten tullaan kentälle. Jännitettä käytän kuulema turhaan, jos tarkoitus on laskea ylivireistä koiraa. Koirahan vaan patoaa itseään noin, miten olen tehnyt ja tämä taas tuo helposti lisää ääntelyä. Pointtini tässä on ollutkin saada koiraan enemmän keskittymistä, jota en tullut sanoneeksi... Kehonkieleni on todella jännittynyt, mitä se tietty olikin kaikkien seminaarivieraiden edessä. Sitä vaan on jotenkin tällaisissa tilanteissa ihan paskajäykkänä. Kokeissakaan en niin jännitä, mutta tällaisissa esiintymisissä kyllä... Oma kroppa ja olemus pitää selkeästi siis rentouttaa. Palkka lasketaan koiralle rauhallisesti. Kehuminen ja kaikki tehdään rauhallisesti. Palkkaa paljon perusasennosta, metri seuraamista palkka, pari metriä palkka, perusasento palkka, eli tavallaan kylläännytetään koira, joka on tehnyt paljon töitä palkatta. (kokeet) Kentälle voidaan kuulema tulla ihan hyvin niin, että koira suoraan perusasentoon ja suoraan ilmoon. Ei mitään istuttamisia tai muutakaan maneeria, vaan enemmän selkeyttä. Jos vietti alkaa laskea jossain kohtaa liikaa, lisätään jännitettä. Jos nousee liikaa ed. mainituilla tavoilla lasketaan koiraa. Tasapainoillaan koko ajan siinä, että koira on mahdollisimman hyvässä vireessä. Ai, kun onkin helppoa. Eikö? 😉 Korri oli sitä mieltä, että Myyn työskentely näyttää oikein hyvältä, eikä tarvitse kuin pientä viilausta. Jäi kyllä ihan kiva fiilis Myyn saamasta palautteesta. Tämä oli nyt kumminkin meidän ns. ensi esiintyminen talven jälkeen jonkun osaavamman silmien alla ja oli kiva kuulla, että suunta ainakin on ollut oikea. Suositteli meille myös laumaviettisemmaansa, mutta valitettavasti Vihti on sen verran kaukana, ettei taideta päästä. Jos tulee tänne meidän huudeille, niin mennään kyllä. Tästä on oikein hyvä jatkaa tottiksen kanssa puuhailua.



perjantai 9. maaliskuuta 2018

Lomatunnelmia kuvin


Muutama kuva lomaviikolta. Retkipäivän aamu. 


Lomailijan taivas? 


Aamut ovat sen verran kylmiä, että menomatkalle tarvitaan vaatetta. 



Vetohommia ei olla tehty koko lomalla... koirat ovat vaan touhunneet keskenään. 



Saalis ja saalistaja



- Ota kiii... 



Väliposetus 


Romeo, kohta 9-vuotta


Taivas rajana


Näkyvyys nolla, mutta täysiii.. 



Romeo: - Joku syö meidän frisbeet? 




Aurinko lämmittää mustaa turkkia ja maanvetovoima on suuri. 



Ei jää epäselväksi mitkä ovat koirien lempilelut tähän aikaan vuodesta.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Loma!


Kaikesta huolimatta viikon talviloma alkoi ja koko lauma näyttäisi voivan viimeinkin hyvin. Romeon vointi erityisesti ilahduttaa, koska sen leikkisyys on palannut ja holskupomppujakin se tekee lähes entiseen malliin. 

Järkkärikin pääsi pitkästä aikaa ulkoilemaan, vaikka tällä hetkellä se suoraastaan huutaa parempaa objektiivia. 




Myy on ollut nyt vetotauolla, mutta vauhtiahan siltä ei puutu nytkään. 



 


Parhaat lelut - frisbeet








Eläinlääkäri soittaa... 

 
 

 

Kultainen Romeo, kohta 9-vuotta.