Bailataan...

Viikonloppuna vietettiin Mooren 11-vuotisjuhlia. Perinteisesti juhlat sisälsivät erittäin makoisan ja hienon skotti-kakun, hyvää ruokaa ja -seuraa. Juhlakalukin jaksoi koko illan seurustella, vaikkakin särkylääkkeen voimalla. 💝

 

Moore kiittää muistamisesta! 💝

Paljon onnea Moore!

Pikku musta täyttää tänään 11-vuotta. 

Pienenä, hurjana stadilaisena saavuit tänne meidän saaristoon ja sulatit meidän kaikkien sydämet. 

Omalaatuinen, huumorintajuinen, jäyhä, iloinen ja aina niin rakas Moore. 💝 Sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeä olet. Paljon Onnea Moore! Lauantaina juhlitaan! 

Riitta Kivimäen tottispäivä

Käytiin Myyn kanssa Saarijärvellä Kivimäen Riitan tottispäivässä saamassa lisää valaistusta mm. tuohon ääntelyyn. Olen kysellyt vinkkejä eri puolilta ja on ehdotettu jos vaikka ja mitä. Käännä koira kanveesiin ja kerro sille kerta rykäisyllä, että nyt tämä ääntely on loppu. Ymmärtääkö koira kuitenkaan mitä tässä loppujen lopuksi tapahtuu? Mistä rangaistus/muikkari tulee? Enivei, tähän emme lähde. Kieltäminen kunnolla ääntelystä sanallisesti, mutta tietääkö koira tässäkään, että jos se tekee liikkeen oikein, se on se ääni mistä se kielto tulee? En tunnustaudu täysin kukkahattutädiksikään, mutta jonkinlainen kultainen keskitie tässä on haettava, jotta saadaan jotakin korjausta aikaiseksi. Haukkumiseen ja nyppimiseen tulen puuttumaan Myylle oikein mitoitetulla kiellolla.

Siispä kysytään viisaammilta! Tässä koottuna muutama juttu, joka jäi päivästä erityisesti mieleen. Tykkäsin kouluttajasta ja siitä, että hän syventyi jokaisen koirakon ongelmiin kelloa katsomatta. Suurin osa osallistujista oli belgejä ja oli puhetta mm. siitä, että erityisesti belgit ovat ohjaajan tunnetiloihin todella herkkiä, koska niillä on niin korostetun vahva tarve miellyttää ohjaajaa, eivätkä ne tykkää/kestä tehdä asioita väärin. Allekirjoitan tämän täysin. Myyllä taivas putoaa jos se ei tiedä mitä siltä haluan ja se tekee väärin. Silloin haukutaan ja huudetaan ja nimenomaan minulle! Ne vaativat hyvin selkeää ohjausta, koska juuri turhauma tuo helposti sitä ääntä. Esimerkiksi bortsut ovat jo rotuna paljon belgejä itsenäisempiä, eivätkä ole tässä (-kään) asiassa samanlaisia.

Mielentila ja keskittyminen oli (yllättäin) se meidän theJuttu. Tällaisia vinkkejä saatiin:

• Voi tehdä pelkkää mielentilaa ja keskittymistä, esim koko talvi. Koira ei unohda liikkeitä.
• Fyysinen puuttuminen ei auta ääntelyyn, kuten ei myöskään kielto. Koira ei ymmärrä missä menee väärin.
• Myylle paljon kontakti- ja keskittymisharjoituksia. 
• Kontaktiharjoituksia; kontaktista aina kehu, zip-vapautus ja palkka. Ensin nami kädestä, namin heittoja, jotta saa purkaa itseään, nami välillä kädestä, heittämällä, lussupallo pudotetaan taskusta ilman heittoa, jotta saadaa kierrokset pysymään maltillisina ja ääni pois. Ympäristön haistelu ihan fine, koska siinäkin koira purkaa itseään hyvällä tunnetilalla saaden malttia. Parempi tapa kuin se, että koira juoksee lelu suussa ympäri kenttää tai hallia. Jos on liian kiinnostunut ympäristöstä niin voi käyttää apuna liinaa. Palkataan aktiivinen koira.
• Käsitargetti olisi myös ok, mutta kun tätä ei olla tehty tähänkään asti, joten tehdään pelkkiä kontaktiharjoituksia. 
• Keskittymisharjoituksia: namikäsi nostetaan ylös. Katsekontaktilla namikäsi laskeutuu koiran kuonon kohdalle ja vastaavasti käsi nousee ylöspäin jos koira liikahtaa ja pyrkii nousemaan ylös. Hamuilulla käsi nousee ja katseella käsi laskee ja koira saa palkan. 
• Jos ääntelee esim. edestä sivulle tulossa, estetään koiraa rauhallisesti kädellä pääsemästä haluamallaan paikalle. Liike aloitetaan alusta.
• Patukat ja kaikki taistelujutut nyt pois, koska ne kiihdyttävät Myytä. Myyllä on kuitenkin vahva motivaatio tehdä hommia. Lussupallo käyttöön, joka annetaan koiralle rauhallisesti. Saa purkaa itseään palloa lussuttamalla, ei taistelemalla. Cuzit siirtyvät nyt siis myös hakumetsästä tottikseen. 
• Luopumista lelusta keskittymisen kautta. Kun on lelu, irti-käsky (pannasta kiinni) ja lelu poimitaan rauhassa taskuun.
• Koiran rauhallista ja keskittynyttä tunnetilaa palkataan aina kun mahdollista. 

Aktiivinen koira näyttää tältä

Muuta:

• Treeneissä pyrittävä täydellisyyteen. Kisat ovat oma juttunsa. 
• Energiaa luoksetuloon. Luoksetulossa koiran ollessa noin metrin päässä käännytään ympäri ja leikitetään koiraa antamalla sen saalistaa esim. nakkia/lelua. Kriteerin kanssa oltava tarkka ja päätettävä kiintopiste, jonka kohdalla koira vapautetaan. 
• Nouto. Pannasta kiinni, namin/lelun heitto, koira saa juosta palkan perään. Vapautus, koiran nimen huutaminen ja koirasta pois päin juokseminen niin, että koira saa saalistaa ohjaajan kädessä olevaa toista lelua, nakkia tms. Alkuun katse koiraan, myöhemmin riittää kutsu.
• Paikkamakuu. Kun koira on jätetty paikalleen, voidaan ohjaajaan suuntautuvaa tarkkuutta lisätä kääntymällä ympäri kun ollaan kävelty joitakin metrejä ja kehua koiraa. 
• Kapulan mälväyksestä. Seisotaan koira edessä, viedään kapulaa kohti koiraa. Jos koira yrittää tarttua kapulaan liian aikaisin, kapula käännetään pystyyn ja homma aloitetaan alusta. Koiran ollessa rauhallinen, kapulaa tuodaan sen eteen ja kun se luopuu siitä, koira saa palkaksi pallon tms. Ei kuitenkaan kapulaa. 

Romeo eläinlääkärissä

Romeon kutina jatkui yhä, joten kävimme eläinlääkärissä. Romeo pääsi testaamaan melko uutta lääkettä saadessaan ensimmäisen pistoksen Cytopoint-injektiohoitoa, jonka pitäisi poistaa kutina ilman kortisonin sivuvaikutuksia. Lääke on aika merkittävä uutuus ja ymmärtääkseni melkoisen tehokaskin. Nonon aikaan tällainen lääke olisi ollut enemmän kuin tervetullut ja parhaimmillaan se olisi voinut muuttaa koko Nonon elämän. Nonollehan ei sopinut kortisoni eikä Atopica-lääkityskään sivuvaikutusten takia ja kutina oli jatkuvaa. Romeollahan taas kortisoni on ollut erittäin hyvä ja toimiva lääke. 

Samalla otettiin myös, kilppari- ja verikokeet sekä crp-arvo. Arvot olivat kaikki hyvät, kutinakin tuntuu ainakin hetkellisesti kadonneen, joten Romeo sai ns. terveen paperit. Kuten aina ennenkin eläinlääkärissä, Romeo käyttäytyi kauniisti. Sai myös kehuja komeasta ulkomuodostaan.

Kutinataulukon mukaan, tämän kutinaepisodin alkaessa oltiin Romeon kanssa asteikossa 10. Nyt kun lähdettiin hakemaan kutinaan uudelleen apua, oltiin kohdassa kuusi, joten tilanne on mennyt selkeästi parempaan suuntaan. Nono-westien kanssa oltiin lähes koko ajan tuolla 10:ssä.  

Yhtä vaille käyttövalio - Maastosta täydet!

Ei ollut tarkoitus käydä enää pk-kokeissa tällä kaudella, mutta kun Jämsä on nii-in lähellä ja sinne olikin paikka, niin...

Koetta edeltävänä päivänä Myy karkasi riistan perään. Oli kateissa puoli tuntia ja takaisin tullessa näytti hetken siltä, että takapääkin huojui. Oli juossut itsensä vähintäänkin maitohapoille ja kukapa tietää miten oli ryteikössä törmäillyt. Myy meni suoraan vesiojaan lotraamaan ja juomaan. Nousi sieltä taas omana ehtana itsenään ja ravisteli itseään. Loppupäivä meni Myytä tarkkaillessa. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. Oli taas niin sydän syrjällään huolesta. Riistalähtöjä ei ole nyt aikoihin ollutkaan, mutta tietty niitä tulee juuri silloin kun seuraavana päivänä on koe. Pääasia tietty, että koira on kunnossa.

Aamulla sitten ajeltiin Jämsään. Vettä ja räntää satoi koko päivän, mutta sehän ei ole mitään uutta. Koirat ovat ainakin tottuneet tänä syksynä treenaamaan huonolla säällä, joten märkä ei aiheuta ongelmia.

Tottis
Noh, tottiksilla aloitettiin. Ei yhtään liikevirhettä, joten miettikääpä mihin mahtoivat pisteet hävitä? 79 p. Ps. Videota ei ole tulossa...

Henkilöetsintä
Sitten lähdettiin ajelemaan autoletkassa maastoon. Maasto oli oikein mukava ja jälleen Koirakorpeen verrattuna myös helppo. Polveileva maasto sammalpohjalla, jossa oli koiran kiva juosta. Edellisen kokeen jälkeen on menty joka harkka irtorullilla ja nyt sitten pitkästä aikaa kiintorulla kaulaan. Etukulmat hyvät, tarkasti huolella. Vähän ennen 100 metriä ensimmäinen maalimies löytyi oikealta. Näyttö erinomainen. Tuomari vitsaili maalimiehen noustessa piilostaan, että onko tämä vale kun on akka, eikä ukko, millä sanalla Myytä lähettelen... Toinen maalimies jossain parissa sadassa metrissä kallioiden välissä. Näyttö erinomainen. Kolmas maalimies reilussa 250 metrissä oikealla roskalaatikossa. Tässäkin näyttö erinomainen. Myy teki koko radan todella hyvällä energialla ja varman oloisesti. Pisteitä ansaitusti 170 p, eli TÄYDET pojot!! Ihan huikeeta! Oli kyllä mahtava fiilis kun tuomari kertoi pisteet. Myyltä niin superhieno veto ja sitä oli kyllä ilo ohjata. 💝

Esineruutu
Viimeisenä oli esineruutu, joka on selvästi myös Myyn vahvuus. Voi millä intohimolla ja voimalla se esineitä taas etsi ja palautti! Kolme pistoa ja kolme esinettä. Tuomari sanoi Myyn luovutuksesta, että koesääntöjen mukaanhan luovutusasento esineruudussa on vapaa, joten Myyn luovutuskaan ei pudottanut yhtään pistettä. 30/30 ja sehän tiesi sitä, että maastosta tuli täydet 200 pistettä! Yhteispisteet riittivät hienosti ykköstulokseen! Pisteitä yhteensä 279 p.

Odotellaan esineruudun alkamista. Myy jo kalibroi nenäänsä. 

Mukava koe säästä huolimatta. Kuusi pk-koetta tuli sitten käytyä tällä kaudella ja nyt on hyvä hetki jäädä ansaitulle huilitauolle.

Tuhma Myy

Ollaan otettu taas yksi viikko rennosti ja oltu tekemättä yhtään mitään. Myylle tänään Koirakorven ns. toisella alueella n. 280 metrinen hakurata. Etukulmista löydöt, joista toinen mm. ei palkannut. Kokeenomaisesti hallinnassa keskilinjalle. Väliin useampi tyhjä, jonka jälkeen umpipiiloista löydöt. Tässäkin toinen piilo hallinnan kautta. Loppuun kaksi löytöä avopiiloista ja molemmat mm.t palkkasivat.

Lähetys ensin oikeaan etukulmaan. Taas oli tehty koirille pieni källi. Maalimiehelle päästääkseen koiran piti ylittää vieressä olevan koeradan keskilinja. Myy lähti hyvin, mutta noin puolessa välissä alkoi kaartamaan aluetta vasemmalle kadoten näkyvistä. Näin Myystä vilauksen ja se näytti menevän aluetta vauhdilla eteenpäin... Arvelin, että on saanut hajun, jostain muusta maalimiehestä, eikä aio käydä etunurkassa. Huusin sitä takaisin. Ei näy, ei tule. Huudan uudelleen täällä-sanalla. Yleensä tottelee, mutta ei nyt. Huutelen yhä. Sitten näen sen tulevan suoraan oikeasta etunurkasta rulla suussa! Maalimies sanoo kuulleensa hyvin huudot, mutta Myy ei onneksi välittänyt niistä, vaan toimi kuten tavallisestikin. Niin hienoa, ettei se hylkää maailimiestä huutojeni takia! Hyvä treeni tämäkin. Myy kun on aina niin super kiltti, joten oli kiva nähdä siltä päättäväistä tekemistä. Toisen radan keskilinjan ylitys ei sekään tuottanut ongelmaa. Jotkut tyhjät jäivät vähän lyhyiksi, mutta ei hinkattu niitä enempää kun joukossa oli kuitenkin tosi syviä ja suoria pistoja tyhjille. Löydöt ja näytöt sujuivat ja kaikkinensa rata rullasi varsin mukavasti. 

Hakutreenien jälkeen tein kentällä vähän tottiksiakin. Niitä on tehty viimeksi kisoissa. Ääntelyyn yritin saada jotain tolkkua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Joka kerta liikkeelle lähdöissä Myy pyrki ääntämään. Myy ei oikein edes itse huomaa, että siltä pääsee ääni, kun se vaan jotenkin kiekaisee niin luonnostaan. Kovistelu tai kielto ei auta, eikä nostatus ennen tottiksiin menoa. Ruoka rauhoittaa, joten sillä mennään kentälle ja pyritään saamaan rauhallinen mielentila. Rauhallinen kehu silloin kun on hiljaa. Pikku Myy ei nyt sitten ollut kiltti tottiksessakaan... Mikähän possu siitä vielä kehkeytyy? 😁Karkasi kolmasti pallo suussa eteenmenopaikalle! Joko nyt pääsee eteen? Sen siitä saa, kun salaa toivoo, että Myy saisi olla vähän enemmän tuhma. 

Veteraanien kuulumisia

Kerrotaanpa tänne vähän poikienkin kuulumisia. Romeon vointi huolestuttaa yhä. Kortsionikuuri on paria viimeistä tablettia vaille syöty. Kokeeksi vähentelinkin jo lääkettä ja tämä sai heti aikaan kirputtamista ja karvojen nyhtämistä. Eläinlääkärissä käyntiä on siis luvassa ainakin tuon kirputtamisen ja karvojen nyhtämisen osalta. Katsotaan nyt ensin millainen todellisuus sieltä paljastuu kun lääkkeet loppuvat. Luustohan kuvattiin viime kerralla, eikä sieltä löytynyt mitään oireita selittävää. Verikokeita (jotka nekin ovat olleet toistaiseksi aina ok) ja sisäelimistön ultratutkimusta luulisin olevan luvassa. Kaikki oireet pysyvät poissa kortsisonilla, mutta sen käyttöä ei voi tietenkään jatkaa loputtomiin. Oma veikkaukseni on, että kipu on kuitenkin se, joka saa aikaan kirputtamisen kutiamisen sijaan. Allergiaan en oikein jaksa uskoa, koska ruokavalio on ollut koko ajan sama ja miksi se nyt yllättäin olisi alkanut oireilla noin voimakkaasti? Voisiko olla, että kortisoni pitää jotain tulehdusta hallinnassa auttaen hetkellisesti, koska oireet pysyvät sillä noin hyvin poissa?

Huolta herättää vähän myös se, että Romeon takapää on käynyt heikoksi. Edelleen se pysyy juoksussa lähes Myyn vauhdissa, mutta hyppäämiset ovat vaikeutuneet selvästi. Romeon tyyli hypätä onkin ponnistaa etujaloilla ja vetää takajalat mukana. Takajaloista puuttuu ponnistusvoima.

Muuten Romeo on ollut oma pölhö, ihana itsensä. 💝Se on päässyt tallaamaan mm. hakualuetta ja saanut hömpötellä monessa mukana.

Ai niin, ja onhan se myös jo moninkertainen pappa! Kuvassa kaikkein tuorein tapaus, eli Rauha-tytön pentu Reuhu. Virallisemmin Tarita's Sweet Victory. Lupaavan oloinen Reuhu on syntynyt syyskuun lopussa ja on vielä omaa kotia vailla.

Kuva Katia Marttila 

Moore sitä vastoin mennä porskuttaa tänä päivänä erittäinkin pirteästi. 11-vuotisjuhlia suunnitellaan jo ja ne ovat jo pian! En edes muista milloin viimeksi olisin antanut Moorelle särkylääkettä. Moore puskee ihmisiä hyväntuulisena, leikittää usein Romeota ja nuolee Myyn naamaa. Kaikesta näkee, että se on tällä hetkellä elämäänsä varsin tyytyväinen. Ruoka ja kerjääminen saa sen edelleen sekaisin. Painoakin on tullut vähän lisää, koska ruokahalua on enemmän kuin joskus aiemmin. Moorehan on ollut aina hyvin hoikka, joten puolen kilon painonnousu ei haittaa millään tavalla. Hidas se on kuin saatana lenkeillä, mutta tämä ei todellakaan johdu siitä, ettei se jaksaisi kävellä. Se johtuu siitä, että jokainen haju pitää tutkia erityisen pitkään ja hartaasti. Heinä on haisteltava ylhäältä alas, alhaalta ylös ja joka ilman suunnasta. Hajujen "välit" mennään laukalla. Vaatii aikaa, ylimääräistä vaatekertaa ja paljon kärsivällisyyttä nämä Mooren lenkit. Pakko sanoa, että H. on parempi näissä nykyään. Mutta Mooren tahtiin mennään. Voihan se ihan reilusti (melko todennäköisestikin) vedättääkin meitä näillä lenkeillä, mutta sallittakoon se sille.