Hakumietteitä & -treenit

Viime aikoina on noussut esiin mielenkiintoista hakukeskustelua toisaalla liittyen aikaisempaan postaukseeni, jossa pohdin noita kuumia umpipiiloja ja järkevyyttä treenata niitä. Jokainen hakuporukka treenaa tietenkin omalla tavallaan ja tyylejä on monia, joten tarkoitus ei tietenkään ole osoitella sormella ketään, että joku tapa on väärä ja toinen oikea, vaan yleisemmin pohtia tätä mielenkiintoista asiaa. Edelleenkään kun en oikein ole varma, miten Myyn kanssa näissä edetä.

Mitä tulee noihin kokeissa oleviin piiloihin, niin tarkennettakoon vielä se, että esim. Koirakorvenkin koeradalla on kiinteä, puinen umpipiilo, joka on kokeessa oltava auki jos siellä ei ole ihmistä. Eli kokeissakin voi olla siis tyhjiä umpipiiloja, vaikka ei ne kovin tavallisia olekaan ja toisaalta jos taas treenejä ajatellaan, niin avopiilotkin voivat olla ns. niitä kuumia piiloja, joten tuleehan noita väkisinkin treenattua.

Tässä tämä lainaus ed. postauksesta:

Esiin nousi mielenkiintoisia ajatuksia - jopa vähän pelottaviakin. Mitä tämä treeni loppujen lopuksi opettaa koiralle? Sen, ettei umpipiiloja tarvitse tarkastaa, vaikka niissä haisee ihminen? H.n heittämä ajatus.  Vai sen, että ole huolellinen ja tarkasta kunnolla hajun lähde, joka on se minun pointti. Miten koira asian näkee ja kokee? Opetanko sitä väärin? Harjoituksen tarkoitus on ollut korjata sitä, että Myyn mielestä umpipiilo on aina sama kuin ihminen. Jos piilo on tyhjä se tekee valeen. Kokeessahan ei kuitenkaan koskaan ole tyhjiä piiloja, joten mikä oli se (mun) pointti? Muuta kuin, että minua ärsyttää kun koira ilmaisee tyhjiä piiloja, jos niitä joskus treeneissä on. Joka tapauksessa nyt liikutaan sen verran heikoilla jäillä, että kuumat piilot on katsottu ja näitä ei enää ainakaan hetkeen tehdä. Jatkossa umpipiiloista löytyy aina ihminen. Perhana, kun onkin välillä vaikeeta! 

Näin toteutettu treeni on siinä mielessä ehkä aavistuksen "vaarallinen", että tavoitehan hakukoiralla on, ettei koira koskaan maastossa ignooraa vähäistäkään ihmisen hajua. Toiset taas ovat sitä mieltä, että näitä kannattaakin treenata juuri näin ja koira ns. ylikoulutetaan erottelemaan ja tarkastelemaan piilot huolella, kuten tuossa Myyn treenissä on tehty. Ongelmat "yksinkertaisesti" vaan koulutetaan pois ja koiralle tehdään jos jonkinlaista källiä treeneissä, joista sen täytyy itsenäisesti selvitä ratkomalla asioita. Jotakin kultaista keskitietä nyt sitten itse etsin, eli sitä mikä sopii parhaiten Myylle. Irtorullat ovat nyt ainakin se turvallinen vaihtoehto, joilla oikea toiminta ainakin vahvistuu koko ajan.

29.10 treenit. Myylle pitkä (300 m.), kokeenomainen rata Koirakorven koeradalla. Nyt on hinkutettu paljon pikku juttuja lyhyillä radoilla, joten oli mukava päästä taas tekemään pitkää rataa. Luulen, että Myy oli myös samaa mieltä. Etukulmat hyvät. Intoa Myyllä oli taas vaikka muilla jakaa, mutta malttoi kuitenkin tarkastaa kulmat huolella. Edellisellä koiralla ensimmäisessä umpparissa oli ollut ihminen, mutta Myyllä umppari oli tyhjä ja maalimies oli muutaman metrin päässä umpparista. Myy oli tarkastanut piilon, jonka jälkeen oli tullut maalimiehelle, ottanut rullan, lähtenyt, tullutkin vielä käymään maalimiehellä rullan kanssa... ? Tarkistanut, oliko maalimies nyt varmasti siinä? Hyvä rullan tuonti ja näyttö. Näytöltä sai heti ruoan, jonka jälkeen mm. vielä leikitti. Väliin tuli useita tyhjiä ja Myy teki ne hyvin. Upposi suoraan ja riittävän syvälle. Reilusta 200 metristä umpparista löytyi toinen maalimies. Näytöllä piilo auki ja heti palkkaus. Ensin ruoka ja sitten leikki. Väliin taas jokunen hyvä tyhjä. Motivaatio etsimiseen on nyt Myyllä vahva ja Myy lähti innokkaasti jyrkkäänkin rinteeseen kerta toisensa jälkeen. Kolmas maalimies oli aivan alueen lopussa vasemmassa kulmassa. Piilo oli kaatuneen puun juurakon alla ja mm. oli todella hyvin piilossa. Myy sai tehdä töitä, jotta löysi maalimiehen. Keskilinjan ylityksissä saa olla aiempaa tarkempana, koska saadessaan hajun toisella puolella olevasta maalimiehestä - aina niin kiltti pikku Myy, saattaakin nyt porhaltaa suoraan keskilinjan yli. Toisaalta hyvä, koska halu etsiä ja löytää on nyt kova. Toisaalta tietenkin huono, koska hommat pitää tehdä koko ajan yhdessä ohjaajan kanssa. Vähän palkkailun kanssa kikkailua keskilinjalla niin eiköhän se siitä. Joka tapauksessa oikein hyvä rata, josta jäi hyvä fiilis varmasti meille molemmille.

Maastotreenejä ja pohdintaa...

Kokeet ovat tältä kaudelta meidän osalta ohi. Viisi pk-koetta, joista kolmesta koulari, joten huonomminkin olisi voinut mennä, mutta parannettavaakin löytyy ihan joka osa-alueelta. Nyt ei jäädä tuleen makaamaan, eikä toisaalta henkseleitä paukuttelemaankaan, vaan tehdään treenejä, jotka toivottavasti vievät Myytä asioissa eteenpäin. Tässä lokakuun maastotreenejä (+ yhdet aksatreenit) vähän pilkottuna.

15.10 hakutreenit 
Kolme maalimiestä, joista kaikki avopiiloissa. Käytössä irtorullat. Ennen maalimiehen piiloa alueella aukinaiset umpipiilot, joissa ihminen oli juuri käynyt. Maalimies muutaman metrin päähän umpparista.

1. lähetys. Myylle näytettiin ennen lähetystä, että umpparin luona oli ihminen. Käänsin koiran pois ja maalimies menee umpparista joitakin metrejä kauemmaksi. Myy meni suoraan umpparille ja hamusi ja hamusi kiintorullaa, jota ei siis ollut kaulassa. Tuli kolmasti pois epätoivoisen oloisena. Lähetin uudelleen samaan paikkaan. Lähti viimeisellä kerralla haukkuen. Pyöri piilon ympärillä kunnes saikin lopulta hajun piilossa olevasta maalimiehestä. Näytölle vei hyvin, eikä ollut piiloa näkevinäänkään. 2. lähetys normi maalimies. Palkkasi ruoalla ja leikillä. 3. lähetys samalainen kuin mitä ensimmäinen. Tällä kertaa Myy meni ihan suoraan umpipiilon ohi maalimiehelle. Samoin näytölle. Oliko kenties oppinut jotakin?

17.10 itsenäinen agiryhmä

Ei jaksettu rakentaa rataa, kun kentällä oli valmiina edellisen illan kiva möllirata ja siinä oli suorastaan herkullisen hyviä pätkiä harjoitella irtoamista! Mitä enemmän on tehty tottista, sen vaikeampaa Myylle on itsenäinen tekeminen ja irtoaminen. Nytkin se oli tosi vahvasti kiinni liikkeessäni, eikä hyvää irtoamista saatu vaikka edessä oli vaan hyppy - putki (pitkät estevälit) ja mielestäni rytmitin omalla liikkeellä hyvin kohti putkea. Kokeilin eteenkäskyäkin, josko sillä, mutta ei siitäkään ollut manittavaa hyötyä muualla kuin loppusuoralla, jonka sentään irtoaa hyvin. Sen verran saatiin kuitenkin hyviä toistoja etupalkalla, että toisessa setissä homma näytti jo kohtuullisesti toimivan. Hyvä siitä tulisi, kun ehtisi treenaamaan.  

20.10 Jälkitreeni

H. oli taas reipas ja talloi Myylle jäljen. Jäljen pituus 1030 metriä ja jäljellä oli kuusi keppiä. Jälki ehti vanheta melkein kaksi tuntia ennen kuin päästiin sitä ajamaan. Jana oli jälleen ihan täydellinen! Jotenkin se osaa nyt lähteä kaahottamatta ja tietää miten homma hoidetaan. Koko jäljen Myy jäljesti määrätietoisesti ja tosi voimakkaasti. Jarruttaa sai ihan koko matkan ja käytännössä jouduin lähes nojaamaan liinaan, jotta vauhti pysyi riittävän hitaana ja meno rauhallisena. Kädet paskana hanskoista huolimatta, mutta vau mikä fiilis! Myy oli hieno ja mikä parasta, motivaatio keppeihin on nyt todella korkealla. Yhtään keppiä ei jäänyt nostamatta! Ei voi todeta muuta kuin, että vähän loppui kausi kesken. Koira olisi nyt parhaassa koekunnossa. Toivottavasti sama tekeminen jatkuu myös keväällä ja päästäisiin kokeisiin.  

21.10. hakutreenit

Neljä pistoa ja lyhyt rata. Treenin tarkoitus oli opettaa Myylle tarkkuutta ja mentiin taas irtorullilla. Treeni onnistui Myyn kannalta moiteettomasti, mutta illalla saunan lauteilla käytiin vielä jonkinmoista treenin jälkipuintia H.n kanssa. (Niin, siis mikä muu elämä?!😜) Esiin nousi mielenkiintoisia ajatuksia - jopa vähän pelottaviakin. Mitä tämä treeni loppujen lopuksi opettaa koiralle? Sen, ettei umpipiiloja tarvitse tarkastaa, vaikka niissä haisee ihminen? H.n heittämä ajatus.  Vai sen, että ole huolellinen ja tarkasta kunnolla hajun lähde, joka on se minun pointti. Miten koira asian näkee ja kokee? Opetanko sitä väärin? Harjoituksen tarkoitus on ollut korjata sitä, että Myyn mielestä umpipiilo on aina sama kuin ihminen. Jos piilo on tyhjä se tekee valeen. Kokeessahan ei kuitenkaan koskaan ole tyhjiä piiloja, joten mikä oli se (mun) pointti? Muuta kuin, että minua ärsyttää kun koira ilmaisee tyhjiä piiloja, jos niitä joskus treeneissä on. Joka tapauksessa nyt liikutaan sen verran heikoilla jäillä, että kuumat piilot on katsottu ja näitä ei enää ainakaan hetkeen tehdä. Jatkossa umpipiiloista löytyy aina ihminen. Perhana, kun onkin välillä vaikeeta! 

Tässä vähän liikkuvaa kuvaa siitä miltä Myyn tekeminen metsässä näytti. Ekassa tyhjälle lähetys ja toisessa tyhjän umpipiilon ohitus. 

JK1!

Kuten aikaisemmista postauksista on voinut lukea, ei ne jälkitreenit aina ole ihan nappiin menneet. Koetta edeltävänä iltana Myylle tehtiin 500 metrinen jälki kuudella kepillä. Jana oli oikeastaan vasta ensimmäistä kertaa todella hyvä! Viisi keppiäkin löytyi kovasta tuulesta huolimatta, joten kokeeseen lähdettiin luottavaisin mielin intoa puhkuen.

Koepaikka irtosi tällä kertaa Kangasalalta. Tuomarina tuomarimuutoksen jälkeen oli Virve Köppä. Koepaikalla ajaessa ei vielä satanut, mutta kuten tähän syksyyn ja kesäänkin on vahvasti kuulunut, vesisade alkoi heti kun saavuttiin kokoontumispaikalle ja sadetta riittikin sitten koko päiväksi.

Aloitettiin jäljellä. Autoletkassa mentiin maastoihin ja ratamestari kertoi mihin kukin jäi. Pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen, tuomari lopulta tuli ja oli aika lähteä metsään. Myy oli kovasti tohkeissaan ja yritin parhaani mukaan rauhoittaa sitä ennen janalle lähetystä. Lähti suoraan ja halukkaasti, mutta tällä kertaa ei yhtään rynninnyt! Hyvä Myy! Ensimmäinen keppi nousi aika pian. Sitten pieni väli, jonka jälkeen nousi toinen keppi. Tultiin aukion reunaan ja Myy nosti kuonon ilmaan ja vaihtoi suuntaa. Hetken seurasin, mutta olin jotenkin sata varma, että tarkastaa nyt jotakin riistanhajua. Jotain hyötyä mejästäkin, jossa oppii ainakin koiran lukutaitoa... Sanoin Myylle aika napakasti, että jälki. Kilttinä tyttönä palasi ihan samaan kohtaan mistä oli lähtenyt, kulki hetken ja nosti kolmannen kepin. Huh, oltiin siis yhä jäljellä. Jatkettiin vähän matkaan ja vastaan oli tulossa autotie ihan parin metrin päässä! wtf! Kolme keppiä ja tie! Jarrutin Myytä voimakkaasti. Myy vetää tietä kohti ja kääntyy sitten tien suuntaisesti oikealle. Ei alojälki voi mitenkään kulkea näin lähellä tietä ja kulkea tien suuntaisesti?! Vai voiko? Myy oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että voi ja veti eteenpäin kuin höyryjuna, vaikka jarrutan täysillä. Sitten nousee keppi! Ollaan jäljellä! Nyt vaan rauhassa ja maltilla loppuun. Löytyy kuudeskin keppi ja vähänkö repeilen ilosta. Viisi keppiä taskussa ja nyt keppejen palautuspaikalle. Aikaakin on vielä ihan runsaasti.

Janalta tulee täydet 40/40! Näytti kuulema tosi hyvältä sanoi ratamestarikin ja olihan se sitä!

Esineruutu myös hyvä. Pisto ja esine. Myy hauskuutti yleisöä kun oli selvästi sitä mieltä, että eihän tämä tähän vielä voinut loppua, kun tultiin pois jo yhden esineen jälkeen. Pisteet 29/30.

Maastosta 179 pistettä ja sitten siirryttiin tekemään tottikset. Ei mitään ihmeempiä liikevirheitä. Ääntely alkoi siinä vaiheessa kun lähestyttiin noutoja. Pisteitä tällä kertaa 80 p. ja se riitti JK1 koulariin yhteispisteillä 259! Kuudesta koirakosta kaksi sai tuloksen, joten täytyy olla kyllä tyytyväinen Myyn tekemiseen haastavissa olosuhteissa. On se vaan aika murunen. 💝

Osteopaatilla

Myy kävi nyt sitten viimeinkin osteopaatinkin käsittelyssä. Oikea puoli oli todella hyvä, eikä sieltä löytynyt mitään kiereyksiä tai jumeihin viittaavaa. Ei reagointia mihinkään käsittelyn aikana. Vasemmalta puolelta kylki oli vähän jäykkä sivuttaisliikkeessä ja yksi nikamakäsittelykin tehtiin. Mahdollisesti voi olla jotain pehmytkudosvammaa tai sitten ei... Vaikea sanoa kun ei tuo näytä kipua kovin herkästi. Pitää lähinnä seurata käyttääkö tasapainoisesti koko kroppaansa liikkeessä ja minusta käyttää. Ei siis mitään suurempaa huolen aihetta löytynyt ja tällä hetkellä tuntuukin siltä, että Myyn kroppa on taas mallillaan ja tälleistä on selvitty. Aikakin tuntuu tekevän tehtävänsä ja osteopaatin kanssa olikin puhetta, että ihan heti trauman jälkeen ei kannata osteopaattiseen hoitoon edes tulla, vaan antaa hetki ajan kulua, jolloin traumaa pystytään hoitamaan paremmin. Nyt vaan pitäisi mennä vähän maltillisemmin jonkun aikaa.

Kerran puolessa vuodessa voisi olla kuulema hyvä Myyn hoidontarve osteopaatilla, jos ei mitään ihmeempää satu. Väleissä hierontaa ja tarvittaessa hieroja ohjaa ottamaan yhteyttä osteopaattiin. Kuulostaa ihan hyvältä. 👍

Jatin lokakuun kisat

Jatin lokakuun kisojen piti olla tavallaan Myyn vikat agilitykisat. Ei voi jatkaa lajia jos ei vaan huvita/jaksa/ehdi treenata ja ja, mutta... en tiiä, kun kisaaminen taas tuntui niin hyvältä! Ekat radat olivat tällä treenimäärällä odotetusti aika takkuisia. Tuntui jotenkin tosi epäreilulta heittää koira radalle noin vähällä treenillä, mutta hyvin Myy homman hoiti. Sillä näytti olevan oikeinkin mukavaa. 💝

Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Tienhaara. Radat olivat haastavia, mutta kuitenkin tosi kivoja. Takaakiertoja oli radoilla paljon. Myy ei irronnut (tai irtosi liikaa) ja oma liike vei sen aika usein putkien vääriin päihin. Paljon oli kuitenkin myös hyvää; kontaktit olivat nopeat!, takaakierrot toimivat joka kerta, hyvät kepit, rimoja tuli alas neljältä radalta vaan yksi... Oma liikkuminen tuntui rata radalta paremmalta ja jotenkin oli vaan niin siistii ja mä nautin. Ei lopeteta, vaan tehdään just sillai mikä tuntuu hyvältä.



Päivän saldona kolme hylkyrataa ja yksi yliaikanolla, 2,21 sekuntia... Sijoitus 3/29. joten päästiin podiumillekin pitkästä aikaa!

Haukku vai rulla?

Treenitahti sen kun kiristyy mitä pidemmälle syksy etenee. Onhan ilmassa jo jonkinlaista pientä turnausväsymystä, mutta hetki vielä jaksetaan ja sitten levätään oikein kunnolla. Motivaatiota kyllä riittää molemmilla ja treenaaminen on ihan superhauskaa ja antoisaa, vaikka pimeät illat tahtovatkin rajoittaa jo tekemisiä, mikä ei ole pelkästään huono asiakaan jo tähän aikaan vuodesta. Kiva, koira-aiheinen talviprojektikin on tiedossa ja tällä kertaa siihen ei liitykään kukaan oma koirani!

On siis treenattu hakua ja jälkeä. Syvennetty joihinkin juttuihin yhä enemmän ja pohdittu asioita yhdessä. Haussa tulen tekemään yhä haastavampia treenejä Myylle. Ajatuksena, että sitten kokeessa on helppoa. Loppu kaudeksi otan Myylle käyttöön irtorullat ja näillä mennään ensi kauden kokeisiin asti. Ääniä, haamuja jne. otetaan tarpeen mukaan, jotta motivaatio pysyy korkealla. On aukinaista kuumaa piiloa, piiloja useita vierekkäin, lähimaalimiehiä jne. ja Myy saa ratkoa asioita ilman, että se pystyisi edes tekemään valeen. Olen kuullut senkin, että irtorulliin palaaminen on ongelmien kiertämistä, mutta itsehän koirani parhaiten tunnen. Haluan vahvistaa Myyllä nyt tarkkuutta. Haastaa sitä tekemään ja ratkomaan asioita itse huolehtien siitä, että motivaatio etsimiseen säilyy ja pysyy korkeana. Viime kauden lopulla oli kanssa säätöä rullan kanssa jolloin irtorullilla asiat saatiin korjattua. Samoilla "lääkkeillä" mennään tälläkin kertaa.

Seuraavasta hakukoirasta tulee kyllä ihan ehdottomasti haukkuva ja harmittaa näin jälkeenpäin, etten Myystä sellaista aikoinaan rakentanut koska siitä olisi siihen selkeästi ollut. Äänikin on jalostunut vuosien myötä kauheasta kimityksestä puhtaaksi haukuksi. Uskokaa tai älkää te Myyn tuntevat! Voisihan toki ilmaisun vieläkin vaihtaa, mutta ehkä me mennään rullalla nyt loppuun tämän koiran kanssa. Haukku on selkeä ilmaisumuoto kun koira sen kunnolla osaa. Parasta siinä on se, että haukkuvalla ei ole valeilmaisujen vaaraa samalla tavalla kuin mitä rullakoiralla. Ymmärrän kyllä hyvin kun jotkut sanovat, että jos ei koira ala haukkumaan niin sitten ei tehdä hakua ollenkaan. Onhan hakkuvillakin ne omat ongelmansa, mutta silti miettisin ihan tosi, tosi tarkkaan siinä vaiheessa kun ilmaisutapaa koiralleen harkitsee. Kaikki koirathan eivät pysty ihmistä haukkumaan, joten rulla on joillekin selkeästikin se ainoa ja oikea vaihtoehto, mutta jos haukku yhtään sujuu
niin itse en ainakaan enää rullalle lähtisi. Tosin, onhan se rullakoirien puolustukseksi sanottava, että rullakoiran meno näyttää maastossa kyllä tosi hienolta.

Onpa ollutkin mielenkiintoisia jälkitreeniä! Myy on saanut nyt pari kertaa ajaa ruokansa jäljeltä. Kepeistä on nyt parilla viimeisellä jäljellä noussut tyyliin 3/6 ja 4/6 joten paremminkin olisi voinut mennä. Eka keppi on poikkeuksetta jäänyt nostamatta, vaikka jarrua on painettu... Puolet jäljestä on melko lailla täydellistä ja puolet taas
mennään vähän häröillen. Yleensä alku on tuota häröilyä, jossa veto on voimakasta ja Myy saattaa puuskuttaa keppejen yli, vaikka kuinka jarruttaa. Se on kyllä erittäin motivoitunut kepeistä tuoden niitä innolla, mutta joskus se ei vaan pysty etenemään niin rauhassa, että keskittyminen on riittävää juuri kepin kohdalla. Loppua kohden tekeminen aina paranee, joten ennen jälkeä pitäisi saada höyryt purettua paremmin. Janat ovat menneet nyt hyvin, joten siinä mielessä kehtiystäkin on kyllä tullut. Lajina jälki viehättää ihan tosi paljon ja jatkossa tulemme paneutumaan  tähän enemmän kun aikaa agilta jää... Siitä lisää sitten ensi kerralla!

PAHA3, Lievestuore

Meidän hakukausi kokeiden osalta on tältä kaudelta ohi. Kolme hakukoetta; HK2 ja HK3, Pm2 (ykköstuloksella!) saatiin, joten ihan tyytyväinen täytyy kauteen olla, vaikka viimeinen koe ei mennytkään kuten Strömsössä.

Koe oli siis oman seuramme koe ja se pidettiin Laukaan Koirakorvessa. Tuuli oli heikkoa ja ajottain sateli vähän vettä.

Tottiksella aloitettiin ja arvoin numeroksemme kolmosen. Pariksi ykkösluokan airedale. Kehuin Myytä tavanomaista enemmän kun oli hiljaa ja oltiin tuomarista kauempana. Pieni vaikutus ehkä oli, koska alun oli melko hiljaa. Aika pitkään päästiin ilman mitään suurempia repeämisiä, mutta siinä vaiheessa kun lähestyttiin noutopaikkaa, ääntä alkoi taas tulla ihan reippaasti. Tuomari sanoi jotain, että ohjaaja oli silti hyvin rauhallinen... Liikevirheitä ei kuitenkaan tullut muuta kuin eteenmeno, jossa Myy karkasi täysin lapasesta. Näin heti, että nyt lähti sellaisella draivilla, ettei ollut aikomustakaan pysähtyä. - Ai, mikä hallinta?! 😜Iloiset ja vauhdikkaat (kohtuu suoratkin) luoksetulot olivat taas kyllä iso ilon aihe, eikä jäävätkään huonosti menneet. Myy oppi sitten vihdoinkin juoksusta seisomisen! Ilman tuota yleistä rauhattomuutta ja ääntä olisi ihan nättiä. Mutta ei. Paljon on talveksi töitä, mutta tietääpä ainakin mitä treenata. Tottis kuitenkin 88 p.



Seuraavaksi henkilöetsintään, joka (sekin) meni täysin plörinäksi. Metsänomistaja oli ollut hetki sitten risusavotassa ihan etukulman lähellä ja Myy teki tähän valeen. Tuomari ei katsonut valeeksi, kun oli kyseisen hepun itsekin nähnyt, mutta Myyn pasmat meni sen verran sekaisin, että teki heti perään kaksi valetta... Olisihan ne voineet muutenkin tulla, mutta tiedä näitä. Löytyi siinä välissä yksi maalimieskin, mikä ei paljon lohduttanut.

Lopuksi esineet 27/30. Kaikki kolme esinettä löytyivät nopeasti ja Myy työskenteli ruudussa hyvin. Kehumisesta meni muutama piste, mutta koska oli viimeinen maasto-osuus, otin ihan vaan treenin kannalta. Saatiin kaikesta huolimatta oikein hyvä ja iloinen loppu kokeelle.

Treeniä siis lisää ja ensi vuonna ykkösten metsästys jatkuukin ihan uusilla säännöillä. Tällaisia uudistuksia on mm. luvassa. Ykkösessä tulee vuoden vaihteen jälkeen löytää kahden sijaan kolme maalimiestä. Kello seisautetaan näyttöjen ajaksi, esineruudussa löydettävä neljä esinettä kolmosessa, kaksi ykkösessä, kolme kakkosessa (sama aika kuin nytkin) ja kapulan vie appari tottiksessa hyppyjen taakse, jotta koirille saadaan tasapuoliset noudot, eikä ohjaajan heittotaidot vaikuta... Esineruudun osaaminen korostuu entisestään ja tämä sopii meille, samoin kellojen seisautus näytöillä vähentää hosumista, kun ei ole kiire. Nouto on näin äkkiseltään ajateltuna aika kummallinen, mutta toisaalta tuo voisi laskea vähän kierroksia, joita esim. Myyllä noudoissa juuri on. Joka tapauksessa oikein hyvillä mielin ensi kauteen.