Kolmosissa, mökkikylää ja kuulumisia...

Nyt ollaan sitten myös meidän toisen lajin, eli hakuilunkin osalta voittajaluokassa! Sehän tietää sitä, että uusia liikkeitä tulee tottikseen ja hakuratakin pitenee 300 metriin. Kahden kilon noutokapulalla on treenattu, mutta juoksusta maahanmeno ja -seisominen sekä se, että ohjaaja on paikkiksessa piilossa ovat meille vielä ihan uusia juttuja. Mutta intoa on treenata! Myy on hieno, kiltti ja energinen koira, joten mikäs tässä on tehdessä!

Avoimen tottiksesta jäi ihan hyvä fiilis. Myyn pomput ja ääntely toki harmittaa, mutta esim. kontakti ei putoa seuraamisen aikana, eikä paikka elänyt (laukauksia lukuunottamatta), joten kokonaisuuteen olen kohtuu tyytyväinen. Myy on suoritusvarma ja voin reilusti luottaa siihen, että huononakin päivänä se raapii tarvittavat tottispisteet kasaan.

Juhannuksena käytiin Koirakorvessa tekemässä tottikset ja mökkikylätreenit.

Mökkikylätreeni oli jälleen erittäin mielenkiintoinen, kuten se aina on. Näkee lähes miten herneet jonkun päässä pyörivät, mutta kohtaavatko ne?

Mökkikylän ideahan on, että piilot ovat lähekkäin, kaikki piilot suljettuina ja jokaisessa mökissä on vuorollaan ihminen. Koiran tulee olla tarkka, että se ilmaisee juuri sen oikean mökin missä ihminen kulloinkin on. Myyn tapaiselle koiralle treeni sopii erityisen hyvin, koska sillä on sellainen vähän henkseleitä paukutteleva asenne hommaan: Mä nii-in osaan tämän...

Otin Myylle varmuuden vuoksi ekalla kierroksella käyttöön irtorullat, koska Myyn mielestä suljettu umpipiilo on sama kuin ihminen, enkä ainakaan halua yhtään vahvistaa väärää toimintaa, eli mahdollista valetta. Eka lähetys tehtiin tyhjään mökkikylään. Juuri paikalle kannetut mökit luonnollisesti haisivat voimakkaasti ihmiselle. Myy oli vahvasti sitä mieltä, että vasemman puoleisessa kodassahan on joku. On siellä! Se alkoi innokkaasti hamuta rullaa, jota ei siis ollut... Vähän aikaa Myy mietti piiloa uudelleen nuuskien, että mitä helvettiä tässä nyt pitäisi tehdä, kunnes palasi lujaa keskilinjalle. Kehuin ja palkkasin koiran.

Toiselle lähetykselle Myy sai nyt keskilinjalta nähdä, että mökkikylään menee ihminen, jonka jälkeen koira käännettiin vastakkaiseen suuntaan ja mm. meni kauimpaiseen mökkiin, eli eri mökkiin minne oli koiralle näyttänyt suuntaavan. Maalimies oli nyt oikeanpuoleleisessa kodassa. Lähetin Myyn ja se meni lähes suoraan oikealle kodalle tuoden sieltä rullan. Näytölle vei myös yhtään epäröimättä ja suoraan oikealle kodalle. Ei pienintäkään ihmettelyä siitä missä mökissä ukko oli. Seuraava maalimies oli kiinteässä piilossa. Myy oli ensin sitä mieltä, että jatkettaisiinko aluetta eteenpäin, eihän samassa nurkassa voi enempää tyyppejä mitenkään olla. Maalimiehestä tuleva haju kuitenkin sai sen muuttamaan mieltään. Kesken juoksun Myy kurvasi takaisin mökkikylään ja suoraan oikealle piilolle! Vielä yksi ukko vasemmasta kodasta seuraavalla lähetyksellä ja sekin meni kerta rytinällä juuri niin kuin piti! Muut koirat tekivät välissä oma treeninsä, jonka jälkeen toin Myyn vielä kerran mökkikylään rullapanta kaulassa. Nyt oli totuuden hetki ja ai, kun olikin jännää! Maalimies oli piilossa roskiksessa. Ilman minkäänlaista epäröintiä Myy juoksi hyvin määrätietoisesti mökkikylän läpi suoraan roskikselle, toi rullan, vei hyvin näytölle ja se oli siinä! Olipa kerrassaan mahtava treeni. Toivottavasti Myy myös oppi jotakin. Ainakin sen, että pitää olla tarkkana. Tyhjiäkin mökkejä on olemassa. Niih, Myy!

Tottiksissa tehtiin Myyn kanssa kolmosten liikkeet ja ammuskeltiin. Ampumiseen reagointi ei nyt ollenkaan niin paha kuin kokeessa. Toisella paukulla pomppu, mutta muuten aika maltillista. Liikkeestä seisominen ja siitä luoksetulo menivät kohtuu hyvin ekoiksi kerroiksi. Eteentulot ovat kuitenkin aika vinoja. Maahanmenossa yrittää vähän ennakoida. Sain vinkiksi, että treenatessa kävelen/juoksen vähintään sen 20 askelta ennen käskyä, jolloin kokeessa ei ehdi ennakoida 10-15 askeleen kohdalla. 2 kilon kaupulalla ihan normi tekemistä. Paitsi, että ote on vähän parempi, kun kapula on niin painava. Onhan tuota aika tuskaista heittää ja varsinkin noihin haluttuihin metrilukemiin. Paikkamakuu ekaa kertaa niin, että olin kokonaan piilossa. Myy ei minua kaipaillut, mutta paria katseli turhankin tarkasti. Nyt onkin erityisen hyvä kytätä kun mammaa ei näy missään-ajatuksella varmaan... Eteenmenossa annoin painaa läpijuoksuna kentän reunaan, josta sai palkaksi tyynyn. Ei himmaillut juostessa käskyä odotellen vaan painoi täysillä. Juokseminen pitää ihan itsekin opetella... vähän meinaa mennä mutkille. 😁



Tällainenkin ikävä tyyppi tavattiin. Käärme sai autokyydin kauemmaksi meidän hakualueelta.

Maastojen puolella on pyritty nyt siis olemaan mahdollisimman luovia, jotta tekeminen ei menisi liian puurtavaksi ja kaavamaiseksi ja jotta koiran motivaation saisi pidettyä/nostettua mahdollisimman korkeaksi. Toisaalta nyt on myös vaadittava kunnolla, jotta saadaan aikaiseksi sitä eteenpäin vievää kehitystä, koska parannettavaa on. Palkkauksella lähinnä on kikkailtu. Näytöltä tuleekin lelun sijasta joskus superruoka ja päälle vielä lelupalkka. Ääniapuja on käytetty satunnaisesti ja hyvin harkiten. Suorapalkkoja täytyy vielä tuumailla, toimisivatko ne Myyllä vai sotkevatko ne vaan sitä. Mökkikylätreeneillä haetaan lisää tarkkuutta. Hienoa kuitenkin treenata kun ne ensimmäiset haun tavoitteet ovat saavutettu ja uudet haasteet ovat nyt edessä...

Mitä muuta meille kuuluu Myyn kisa- ja treenijuttujen lisäksi? Vetskupojat voivat molemmat oikein hyvin! Romeon kortisonikuuri oli hyvä valinta Romeon iho-oireisiin. Kutinat ja itsensä kalvaminen jäivät kokonaan pois kortsisonikuurin aikana. Iho paranee vauhdilla kun sitä ei kalvata, eikä nuolla. Luulen, että kyse oli ennemminkin ihon kutinasta kuin kivusta. Rompsusta tuli taas oma, ihana pölhö itsensä. Energiaa riittää taas leikittää Myytäkin kun yöt menee nukkuessa, eikä itseään kalvaessa. Huumorintajukin on palannut ja se on jo paljon se. 😆

Myös Moore mennä porskuttaa täyttä häkää ja vaikuttaisi kaikin puolin varsin virkeältä vanhukselta. Elämäniloa Moorella riittää. Usein se pyörähtää paimenten eteen lattialle selälleen nautinnollisesti itseään venytellen... katsokaa minäkin olen tässä! Edelleen se nauttii toisten ehdottomasta hyväksynnästä ja onhan se itsellänikin mahtava tunne kun vanhenevalla pikku koiralla on laumassa yhä täydellisen hyvä asema. Myyn mielestä mikään ei ole varmaan niin hienoa ja mukavaa kuin Mooren tekemä kasvohoito nuolemalla. Helteetön kesä sopisi Moorelle niin hyvin ja sellainenhan me taidetaan saadakin... Ei se jaksa juuri lenkkeillä, mutta kerjää kyllä innokkaasti kaiken aikaa ja ruoka maistuu.

Lomakin painaa päälle kolmen päivän päästä ja viimeinkin on aikaa kaikkeen siihen, mihin ei arkena ehdi. Ihanaa kesää kaikille!

Tässä vielä meidän Juhannusajot 💓

HK2!

Hakutreenit ovat menneet Myyltä viime aikoina ihan mukavasti ja tottiskin on kulkenut, joten olihan sitä osallistuttava oman seuran hakukokeeseen, kun sellainen kerran tässä lähellä, eli Lievestuoreella järjestetään. Viimeistelyt sujuivat samalla tavalla kuten aikaisemminkin. Pari päivää ennen koetta tankkasin Myytä piimävedellä. Viimeisellä viikolla ei tehty mitään treenejä. Uitiin ja lenkkeiltiin vaan... aika ahdistavaakin odotella päivien kulumista, seurailla tulevia säätietoja jne. Onneksi oli paljon muuta touhua niin ei ehtinyt liikaa panikoimaan. Koetta edeltävänä yönä heräsin kolmen jälkeen suunnittelemaan hakurataa. Lauantaina talkoiltiin todella helteisessä bh-kokeessa ja täytyy sanoa, että oli tuuria, että ilma viileni vähän sunnuntaille. 

Mutta tulihan se sieltä sitten! - HK2-koulari meinaan, vaikka oikein hyvät katastrofin ainekset sain tälläkin kertaa kasattua. 😆

Tottiksilla aloitettiin. Koiria oli kokeessa mukana viisi. Kaksi kolmosluokkalaista, me ainoina kakkosissa ja kaksi ykkösen koiraa. Keskimmäisenä koirakkona tein tottikset ykkösluokan kahden rotikan kanssa. Ilmoon mentiin kaikki kolme yhtä aikaa ja Myy oli koirista se, joka tuli kentältä välillä pois. Eli erittäin hyvä asia meille. Koira sai muutaman ylimääräisen rapsun ennen tulosten lukua. Myy otti selvästi painetta rotikoista ja tämä näkyi valitettavasti läpi tottiksen. Pomppuja ja ääntä oli. Paikkamakuusta rotikka lähti vielä tulemaan kohti, eikä tuomari heti huomannut tätä... Luulen, että tämä saattoi vaikuttaa Myyn seisomiseen, joka meni istumiseksi. Härdelli ja tauko oli juuri ennen tätä liikettä. Laukauksiin Myy reakoi melko voimakkaasti. Seuralla on uusi ase, jossa on aikaisempaa kovempi ääni ja tämä vaatii totuttelua. Paljon parannettavaa on ja sivulle kiekaisut ovat yhä voimissaan, vaikka treeneissä niitä ei enää tulekaan. Pito oli kuitenkin aiempaa parempi, joten siitä olen tosi tyytyväinen! Tehty työ on tuottanut viimeinkin tulosta. Heitot tosin eivät tällä kertaa ihan onnistuneet ja A-estekin kolisi. Eteenmeno oli Myyksi erinomainen, eikä paikkiksessakaan valittamista. Maahanmenossa ennakoi, mikä oli uutta, mutta myös jollain lailla odetettua kun sitä ei vielä ole koskaan ollutkaan. Tottiksesta pisteitä 87. Kiltti tuomari.

Esineruutuun mentiin seuraavaksi. Myy työskenteli aktiivisesti pysyen hyvin alueella. Valitettavasti kuitenkin vain yksi esine nousi. Kukaan kokeen koirista ei nostanut kahta esinettä... Painostava, vesisateinen keli, eikä tuulen virettäkään. Pisteitä esineistä 19. Väli esineruudusta henkilöetsintään jäi todella lyhyeksi, joten vähän oli pelkoa siitä miten koira jaksaa heti perään hakuradan... 

Henkilöetsintä 

Viimeisenä se ratkaisevin ja jännittävin osuus. Kostean painostava ilma, eikä tuuliapuja ollut. Maasto alkoi ikävimmällä mahdollisella tavalla! Myy teki valeilmaisun etukulmaan kiinteälle piilolle, joka oli tyhjä... Tämän jälkeen alkoi pikajuoksu kelloa vastaan. Olin varma, että koulari oli menetetty, eikä aikaa ole enää löytää kolmea maalimiestä. Eka maalimies löytyi jostain sadan metrin paikkeilta. Erinomainen näyttö ja rullan tuonti. Toinenkin maalimies löytyi aika pian tämän jälkeen ja kaikki meni tämänkin maalimiehen kanssa hyvin. Juoksin löydetyiltä maalimiehiltä keskilinjalle koiran juostessa vierellä. Jätin aika pitkän välin puolelle josta edellinen mm. löytyi, jatkaen aluetta reippaasti eteenpäin, koska aikaa ei ollut hukattavaksi. Pommitin niitä paikkoja, joissa uskoin viimeisen maalimiehen vielä lymyävän. Kaksi maalimiestä oli noussut melko nopeaan ja yksi siis vielä puuttui. 200 metrin merkki näkyi jo. Edellinen maalimies oli löytynyt oikealta ylärinteestä, joten olin varma, että viimeinen mm. löytyy alhaalta vasemmalta, ellei sitten ole jäänyt välille. Lähetys vasemmalle. Koira tuli rinnettä ylös ilman rullaa. Ei löytöä. Kävelin joitakin metrejä eteenpäin ja lähetin uudelleen. Alue loppui, joten lähes rukoilin, että näen Myyn tulevan takaisin rulla suussa. Ja se tuli!! Lujaa näytölle. Jälleen erinomaista työskentelyä Myyltä. Ja sehän oli sitten siinä. Aikaa jäi kuulema vielä kolme minuuttia. Myy sai tuomarilta paljon kehuja hyvästä työskentelystä, maalimiehellä olosta ja näytöille vienneistä. Onhan se todellakin hyvin energinen koira, eikä siltä puhti loppunut missään vaiheessa, vaikka olosuhteet olivat raskaat. Alun virhe meinasi kuitenkin maksaa kalliin hinnan. Vale laski työstentelyn tyydyttäväksi, vaikka muuten kaikki oli ollut erinomaista. Minun aikapaniikki lähinnä huvitti tuomaria, mutta olihan hyvä fiilis kun sain kuulla, että hyvä kakkostulos riittää helposti koulariin. Me tehtiin se Myyn kanssa! Tästä on hyvä jatkaa kohti kolmosluokkaa. 

Pisteet maastosta 177 p. ja tottis 87, eli yhteensä 264 p.

Jälkikokeeseenkin olimme myös tyrkyllä, mutta valitettavasti jäimme ensimmäiselle varasijalle... Virkkua siis selaamaan. 

Romeo sairastaa...

Romeon terveys aiheuttaa huolta. Töistä tullessa jouduin todistamaan ihmeellistä kohtausta kun koira lähes tukehtui omiin karvoihinsa, joita repi lannerangan päältä suurina tuppoina ja söi. Oma veikkaukseni oli, että kipua on jossain lannerangan ja selän alueella, mutta eläinlääkärissä käynti ei tätä millään tavalla tukenut. Ihan pieniä alkavia juttuja selässä toki on, mutta ne ovat sen verran maltillisia, etteivät ell. mielestä aiheuta noin voimakkaita oireita. Syy kirputtamisella ja itsensä kalvamiselle on siis yhä mysteeri. Kutina ja kipu kulkevat käsi kädessä, joten viime kädessä on vaikea sanoa kummasta on kyse, kutinasta vai kovasta kivusta. Vaihtoehdoiksi ell. antoi minun valita hermokipulääkkeen tai lyhyt kortisonikuurikokeilu kutinaan. Valitsin jälkimmäisen, joka tuntui tässä vaiheessa turvallisemmalta vaihtoehdolta. Kortisonin kanssa ei voi käyttää yhdessä tulehduskipulääkettä, joten kortisoni ajetaan alas heti jos koira vaikuttaa kivuliaalta.

Ruokavaliossa ei ole tapahtunut vuosiin mitään muutoksia, jotka nekään asiaa suoraan selittäisivät. Jätän varmuuden vuoksi raakaruoasta vielä lohen pois, jota on saanut viime aikoina enemmän. Jos oireet eivät helpota, niin seuraavaksi tutkitaan sisäelimet ultralla, josko sieltä löytyy jokin selittävä syy.

Tähän aikaa vuodesta on niin paljon tapahtumia ja treenejä, että aika vähän tulee pohdittua tännekään ajatuksiaan ja sitä missä nyt mennään. Nyt tehdään töitä, jotta voidaan ainakin sanoa, että on ainakin yritetty.

Kuva FB

Kikkari on kaivettu taas esille. Nyt luonnon ollessa herkimillään, ei koiria viitsi juoksuttaa metsässä, niin kuntoilut hoidetaan kätevästi tällä. Ihan sairaan hauskaa puuhaa, vaikka esim. videon lenkki on kuvattu kovassa vesisateessa. Luonto on kuitenkin kaunis, käki kukkuu ja suomen kesä on lyhyt. Nyt on nautittava. Satoi tai paistoi.