Älä hättäile, istu mättäälle, keitämmä kahvit, kyllä se pipo löytyy...

Maastokausi alkaa olla parhaimmillaan ja nyt nautitaan! Hakutreenit ovat alkaneet paremmin kuin mitä uskalsin viime kauden jälkeen toivoa. Lähes puolen vuoden tauko on tehnyt Myylle pelkästään hyvää. Suunnitelmia on kisojenkin suhteen, mutta katsellaan nyt rauhassa miten tässä edetään. 

Hallikausi taputeltiin päättyneeksi tältä keväältä. Tottiksen ja agin lisäksi hallissa on tehty vähän tokoakin. Alokkaan liikkeet olisivat pientä viimeistelyä vaille kuosissa. Tottikissa olen tehnyt kevään aikana lähinnä mielentilaa, olen puuttunut ääntelyihin, treenattu parempaa pitoa... Aika näyttää sitten missä mennään, kun palataan takaisin ulkokentille.

Sellikavereista kuva viimeiseltä kerralta.

Tähän aikaan vuodesta on paljon treenejä, leirejä, kisoja ja kokeita. Koiran ollessa nyt parhaassa kisaiässä (kunnossakin?), on muistuteltava itseäni siitä, ettei vauhtisokeus pääse iskemään. Hetkittäin tulee fiilis; tuonne, tuonne ja tuonne olisi kiva päästä! Ilmoja lähtee suuntaan jos toiseenkin. Agitauko pitäisi jo noin niin kuin periaatteessa alkaa nyt kun maastokausi alkoi, mutta kun Sm-nollat olisi tuplaa vaille kasassa, ei viitsisi ihan tässä kohtaa nyt lopettaakaan, vaikka mitään tavoitteita SM-kisoihin pääsystä ei meillä vielä tänä vuonna ole ollutkaan. Toukokuu kokeillaan vielä ja tehdään sitten lisää päätöksiä. Kalenteri on melko täysi ja pitäisi mahduttaa joku mökkiviikonloppukin sinne... 😅

On koirilla taukoakin. Olen pyrkinyt aina siihen, että väliin jää päiviä, jolloin ei tehdä lyhyttä pissalenkkiä kummempaa. Metsä on meille aina ollut se paikka, jossa ladataan akut. Sinne suunnataan myös kisapäivien jälkeen availemaan kisajumit. Omaehtoista liikkumista sammalpohjaisessa metsässä yritän tarjota koirille mahdollisimman paljon. Ne selvästi rentoutuvat siellä, kuten me ihmisetkin. Kuvassa oleva metsä on meille pelkästään rentoutumispaikka. Siellä ei koskaan tehdä treenejä tms. vaikka maaston puolesta se sopisikin tähän. 

 

Suo on koirien lempparipaikka. Siellä on viimeiset lumet ja kova hanki. 

Kropat pyrin huollattamaan myös säännöllisesti ja tälleihin tulee aina reagoida. Romeollekin kuuluu huolto, vaikka se on jo kisoista eläköitynyt. Hyvä mieli tulee jo siitä kun näkee miten koirat tykkäävät näistä käsittelystä.

Lepoa pitää siis muistaa tarjota kaiken touhuamisen vastapainoksi, vaikka aktiivisista paimenkoirista onkin kyse!

Jos ei tällainen peli lopu niin sitten se jatkuu!

Lepopäivän jälkeen jatkettiin hakumetsässä. Myylle etukulmista löydöt, väliin kaksi tyhjää, umppareista löydöt molemmilta puolilta ja loppuun vielä löytö. Lähdöt ja etsinnät määrätietoisia ja pistot kohtuullisen suoria. Rullaa toi todella hyvin ja paikantaa minut hyvin keskilinjalta, vaikka maasto on peitteinen ja olen hiljaa. Näytölle mentiin määrätietoisesti, suoraan ja lujaa. Tyhjille upposi myös hyvin tehden syvät pistot. Tyhjiä ei ole kakistellut yhtään talven jälkeen, joten toivotaan, että ne jatkuvatkin tämänkaltaisina. Viime kaudella tyhjiin oli haaste saada riittävästi syvyyttä. Palkattomuus ja hallinta kahdella ensimmäisellä maalimiehellä toimivat hyvin. Palkattomuus nostaa Myyn viettiä todella hyvin ja se seuraa energisesti ja tarkkaavaisesti keskilinjalle. Tyhjiltä kehuin ja palkkasin namilla. Lopuille maalimiehille vapautin lyhyen hallinnan jälkeen, jonka jälkeen maalimiehet saivat leikittää keskilinjalle asti. Edelleen tehtiin treenit irtorullilla ja mennään vielä seuraavakin kerta niillä kun homma toimii nyt näin hyvin. Sitten katsotaan pannan kanssa onko huolellisuutta tullut lisää piilojen tarkastamiseen. Nyt on meno niin hyvän oloista, että tässähän tekee pian mieli jo kokeeseen....

Voihan rakas Robedemus Lapaseni...

...eli puhutaan tietenkin Romeosta, jonka lempinimet senkun lisääntyvät. 💝Romeo on voinnut viime aikoina yhä oudommin. Niin ikävä kun sitä on myöntää, olen melko varma, että jotain suurempaa on taustalla ja se suurempi odottaa vaan löytymistä. Lenkillä Romeo saattaa yllättäin vingahtaa, nostaa oikean takajalan ilmaan ja linkuttaa hetken kolmella jalalla. Hetken päästä se kulkee taas kaikilla neljällä jalalla, saattaa tehdä holskupomppujakin, eikä jalassa näyttäisi olevan mitään vikaa. Kipu paikantuu käsittääkseni selkärankaan ja lannerankaa tunnustellessa Romeo saattaa murahtaa. Aggressiivisuus on myös selvästi lisääntynyt, mikä on toisaalta luonnollista kun sattuu, eikä saa hyvin nukuttua. Särkylääkkeellä pärjää kohtuu hyvin, mutta kivun syytähän ne eivät poista. Kirputus jatkuu varsinkin öisin. Romeo vaihtaa usein nukkumapaikkaa ja on levoton. Huomenna on tarkoitus keskustella eläinlääkärin kanssa kuinka edetään. Avoimia kysymyksiä on. Mitä tutkia? Verikokeet on vasta otettu. Kuvautanko Romeon selän? Mitä teen tiedolla jos selässä jotakin on? Romeon luottohieroja olisi tulossa viikon päästä kotiin hieromaan koirat, mutta eihän hieroakaan voi jos toinen on kovin kipeä.

Pappa voi tällä hetkellä hyvin. Varsinkin nuoren Niilon seurassa se nuortuu vuosia.  💕

Merkintä kisakirjaan pääsiäiskisoista!

Pääsiäisenä käytiin Myyn kanssa kisaamassa oman seuran agilitykisoissa. Parin päivän aikana urakoitiin peräti seitsemän rataa, joista kolme oli hyppäriä ja loput agilityratoja. Saaliiksi saatiin yksi nolla, kaksi vitosta ja neljä hylkyrataa. Pientä säätöä siellä täällä. Etenemä ei ole kovin kummoinen, mutta näyttää ja tuntuu kovastikin siltä, että vauhtiakin alkaa tulla kun varmuus ja osaaminen kasvavat myös kolmosten radoille. Eniten tällä hetkellä nyppii omat huonot juoksulinjat, josta muistutus karulla tavalla perjantaina, jolloin Myy teki puhtaan radan, mutta törmäilyn takia siitä tuomittiin vitonen. Pitäisi myös taistella tilanteet loppuun saakka. Enemmän olisi tehtävissä. Kaikkinensa radoista jäi kivat fiilikset ja Myyn tekemiseen olen erittäin tyytyväinen.

Tuomareina molempina päivinä toimivat Petteri Kerminen ja Anders Virtanen.

A-hyppäri

Hyl. Putken väärä pää imaisi. Päivän huonoin rata. 

B-agilityrata

5 vp. Vaikea kulma, käännyin liian aikaisin, Myylle vähän hätä, kääntyi ilmassa ja rima alas. 

C-agilityrata

Puhdas rata, mutta ajauduin koiran juoksulinjalle, koiran kosketuksesta 5 vp. Tein niiston siivekkeen eri puolelta mistä olin sen ajatellut tekevän ja tämä sotki omat ohjauskuviot loppuradalta.

D-hyppäri

Hyl. Yhden takaakierron hyppäsi edestä.

G-agilityrata



0-rata, vaikka tässäkin törmäilyä putkella kun ei vaan ehi... sij. 6/31

F-agilityrata



Hyl. Tällä radalla onnistumisella olisi voinut saada jopa melko "helpon" sertin kun nollia ei tullut kuin kaksi! Alkuradan hypyt ennen puomia tuottivat suurimmalle osalle ohjaajia isoja vaikeuksia. Niin myös meille, muuten rata oli helppo.

Ehr-hyppäri (ei videota)

hyl. Putken väärä pää imaisi keppejen jälkeen.

Maailman paras kisakaveri. 💝

Älä tuu droppaa mun tunnelmaa... ;)

Osteopaatillakin vierailtiin. Fb lainaus:

Myy kävi pitkästä aikaa osteopaatilla. Väli on ollut nyt tavanomaista pidempi, koska osteopaatin kanssa oli jo alkujaan sovittu, että jos tälleittä menee, niin riittää käydä n. 5 kk välein. Hieroja käy välissä. Yksi lukko löytyi rangasta ja varpaasta, ihan pieniä kireyksiä siellä täällä, mutta ei mitään isompaa. Liikuttaa kuulema itseään takakorkeaksi koiraksi erinomaisesti. Osteopaatti paijaa hoidon lopuksi kovasti rakastavaa Myytä. - Kivaluontoinen ja - näköinen tämä hollanninpaimenkoira. Minä: ööö.. se on kyllä belgianpaimenkoira. Se meidän toinen koira on hollanninpaimenkoira. Tais olla siitä jotain puhetta... ? Osteopaatti: Ai, eikös belgeillä ole ihan erilainen... luonne (!) ja ulkonäkö? Sellainen suippo pää ja muutenkin ihan toisenlainen rakenne? Minä: Älä nyt kun se on menossa just näyttelyyn... 😜

Maastokauden avaus!

Tasan ei käy nallekarkit eteläisemmän Suomen kanssa, mutta viimeinkin tälläkin arktisella alueella päästiin korkkaamaan maastokausi! 😍

Tarkoitus ekoissa hakutreeneissä oli lähinnä herätellä koiria lähes puolen vuoden tauon jälkeen... Myylle otin irtorullat, jotta tulisi huolellisuutta lisää. Viime kaudella Myyllä oli sellaista pientä taipumusta henkseleiden paukutteluun. Se ei välttämättä tule tarkistaneeksi piiloa aina ihan riittävän huolella kun on saanut ihmisestä hajun. Pannasta irtorulliin vaihto ja toisinpäin ei näy Myyn työskentelyssä millään tavalla. Toimii molemmilla yhtä hyvin, eikä ole vaihdoista moksiskaan.

Rata oli seuraavanlainen; molemmista etukulmista löydöt, väliin pari tyhjää ja loppuun pari löytöä. Intoahan oli ja keskilinjalle Myy veti maha maata viistäen. Lähdöt hyvät, määrätietoiset ja melko suorat. Maalimiehellä esitti korrektia käytöstä. Putoaa välittömästi maahan ja on rauhassa. Näytölle roikuin alkumatkan liinassa ja maalimies vapautti leikkiin rauhavaiheen jälkeen. Tyhjillekin upposi hyvin käyden riittävän syvällä aluetta. Oikein hyvä alku kaudelle!

Mä tuun, mä tuun...

haju maalimiehestä on jo saatu ja aloitamme selvästi vasemmalta puolelta...

hallintaa ja hiljausuus...

Pieni keskittyminen vielä ennen lähtöä...

anna jo lupa...

ukko!

Jossain se maalimies lymyää.

Tyyppi on löytynyt!

Näytölle mennään miljoonaa... 😅

Eikä ihme, sillä ihana ukko leikittää ja riekkuu, jotta maalimiesmotivaatio säilyy korkeana ja vahvistuu

Hakutreenejen jälkeen etsittiin vielä esineitä. Esineet olivat vieraat, eikä niiden sijoittelusta ollut tietoa. Lähetys ensin vasemmasta kulmasta. Aika pian nousi ensimmäinen esine kun Myy sai hajun keskemmältä aluetta olevasta esineestä. Toinenkin esine nousi pian tämän jälkeen. Koko ajan Myy työskenteli aktiivisesti ja pysyi hyvin ruudussa. Kolmatta esinettä etsi sitten selvästi pidempään ja aikaa kaikkiaan homman läpi viemiseen taisi mennä lopulta sitten noin kuusi ja puoli minuuttia...