Joulun jälkeen

Joulu on taas vietetty. Perhe lähellä, hyvää ruokaa, rentoa yhdessä oloa, paljon ulkoilua ja riittävästi lepoa. Siitä oli tehty tämä Joulu. Lahjaksi sain myös maailman hienoimman hiirialustan, jossa on kuva kaikista meidän perheen karvajäsenestä. 💓 Niilo-westie, Elvis-pupu sekä meidän koirat. Koko ihana kööri. Niilo sairasti joulukuussa kennelyskän, jota nyt on taas paljon liikkeellä, kuten aina Jyväskylän näyttelyn jälkeen. Onneksi Niilon tauti ei ollut mitenkään erityisen ärhäkkä ja Niilo on parantunut taudista hyvin. Virtaa tosin on nyt kuin pienessä kylässä. Erityisesti Mooren vuoksi toivotaan, ettei tauti meille asti rantaudu. Joulun jälkeen sain itse flunssan, jota nyt sitten parannellaan. 

Jääkelit tulivat ja menivät. Sää lämpeni uudelleen ja vesisateiden myötä jäälle ei enää ole asiaa. Aika isolta osin järvi jopa taas lainehtii. Vastahan me tuolla tallusteltiin ja nyt järvi on melkein sula! Lenkit ovatkin siirtyneet uudelleen metsään. 

Hallivuoroa en tälle talvelle tottikselle saanut, joten sohjossa pitää puuhata ja se on tylsää se. 👎 Myylle on tehty lähinnä mielentilaa ja haettu parempaa keskittymistä. Ääntelyyn olen puuttunut. Tottiksen lisäksi on tehty näyttelyjuttuja. Jouluvieraat ovat saaneet katsoa Myyn hampaita. Tämä sujuu jo mallikkaasti. Tosin Myyllä on hirveä kiire palkalle kun suuhun on katsottu. Pitäisi saada vielä treeniä kehässä pyörimiseen. Myyltä menee kuppi nurin jos rinkiä juostaan toisten koirien kanssa.😅Agissa jatkettu itsenäisiä keppejä ja avokulmaa. Paljon on edistymistäkin tullut, joten kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Vuoden alkuun olen varannut Romeolle hammaslääkärin. Leuka kuvataan hammasrtg:ssä ja tarvittaessa poistetaan hampaita. Kuinka paljon, jää nähtäväksi. Jännä kuulla mikä suun tilanne loppujen lopuksi on. Toiset sanovat, etteivät kuluneet hampaat aiheuta koiralle mitään ongelmia kun taas toiset ovat sitä mieltä, että pahoihinkin tulehduksiin ja yllätyksiin on syytä varautua, vaikka mitään näkyvää huolta ei hampaissa olisikaan. Romeon hampaathan ovat jo pitkään olleet tosi kuluneet. Se syö nyt huonosti kaikkea kovaa, joten siksi varasin ajan. Toisaalta se on aina ollut nirso ja huono syömään nappuloita, joten sekään ei välttämättä kerro mitään. Kohta ollaan viisaampia tämän osalta.

Tässä Myyn puuhia.

Hyvää Joulua!

vuosi 2016

Paljon on vuoden aikana tapahtunut ja on aika tehdä taas jonkinlainen vuosikatsaus.
Vuosi sitten kirjoittelin tähän tapaan:

Vuodelle 2016 toivommekin ennen kaikkea juurikin sitä terveyttä koko laumalle ja Moorelle erityisesti pitkää ikää ja hyviä päiviä. Terveys on loppujen lopuksi se kaikkein tärkein. Ilman sitä ei ole mitään. Kuntoilua (kikkarit, kickpark, hiihto..) myös lisää ohjelmistoon erityisesti Myylle, jotta ensi kaudella olisi fyysisestikin hyvin jaksava pk-koira. Jos nyt jotain ns. oikeita tavoitteita kuitenkin heittäisi, niin Myylle pk-puolelta HK1. Agista luokkanousuja jos saataisiin puristettua A-este jotenkin kuntoon. Katsotaan mihin lähinnä nuo omat rahkeet riittävät ja mikä on tilanne vuoden päästä. Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen kisavuosi tulossa.

Vuosi 2016 on ollut meille kokonaisuudessaan melko hyvä. Ennen kaikkea se on ollut opettavainen. Ollaan päästy sinne harrastamisen/kisaamisen ytimeen, jonne olen haaveillut joskus pääseväni. Aina ei olla onnistuttu, mutta olen voittanut vuoden aikana moneen kertaan itseni ja siitä olen ylpeä!

Vuodelle asetetut tavoitteet onkin saavutettu kirkkaasti. Mikä tärkeintä - terveyspuoli on ollut koiruleilla ja meillä ihmisilläkin melko lailla kunnossa. Moore voi niin hyvin kun tuon ikäinen vanheneva koira nyt vaan voi voida. Vuoteen on mahtunut myös notkahduksia, mutta niistä on selvitty. Romeonkaan vointi ei ole huonommaksi mennyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta huolimatta. Molemmat pojat ovat nyt jatkuvalla lääkityksellä. Romeolle menee ruoan ja lääkkeiden lisäksi myös öljyä ja vitamiineja. Moorellekin menisi, jos ne vaan jotenkin saisi sen kurkusta alas... Romeon hampaat ovat kuluneet iän myötä voimakkaasti ja niistä keskustellaan pian ell. kanssa. Jalostushaavet kuopattiin Romeon diagnoosin myötä lopullisesti. Pikku Romeota tai Juliaa en sitten koskaan tähän laumaan saanut. Myy on pysynyt onneksi terveenä. Jotain lihashuoltoa sille pitäisi lähiaikoina tarjota. Lauman välit ovat myös todella hyvät. Pojilla suhde on vielä entisestäänkin lujittunut. Kuuleman mukaan silloin kun Myy harrastaa, pojat leikkivät kotona keskenään. Usein juuri Mooren aloitteesta. 💓Myy on iloinen tättähäärä ja mukavan mutkaton laumassa. Välillä Romeo komentaa, mutta Myy ei ota koskaan mitään vakavasti, eikä tilanteitakaan synny. On ne mainio porukka.

Kuntoilua on yritetty harrastaa aina kun aikaa ja jaksavuutta löytyy. Aamuiset tunnin arkilenkit pitävät mielen virkeänä. Belgin ottaminen jo sinällään on lisännyt reilusti liikuntaa meidän perheessä. Kikkarointi on ylivoimaisesti mukavinta ja toivottavasti sitä saisi taas tehdä taas ensi vuonna mahdollisimman paljon. Kelkka odottaa kanssa täydessä valmiudessa mukavia potkuttelukelejä. :) Jääkansi on jo tätä kirjoittaessa peittänyt järven selän. Toivotaan hyviä ja pitkään kestäviä jääkelejä kunhan jäät tuosta ensin vahvistuvat.

Kisaaminen on ollut tänä vuonna ainoastaan Myyn hommia ja se on suoriutunut urakastaan hienosti. HK1 ja AGI3 on vuoden aikana saavutettu, joten olen tyytyväinen, vaikka vähän hampaankoloonkin asioita jäi. HK1 oli tämän vuoden tavoite ja se saavutettiin. Kakkosta käytiin kokeilemassa - josko koulari sieltäkin, mutta ei ylletty tulokseen. Kotiintuomisina kuitenkin paljon hyvää kokemusta.

Agissa noustiin kun noustiinkin vuoden aikana kolmosiin. 24 starttia. Vuoden saldona 2 sertiä, 3 luvaa, 2 nollaa kolmosista, 7 x 5 vp., 3 x 10 vp. ja 7 hylky rataa. Sijoituksiakin tuli. Palkintopallilla oltiin vuoden aikana yksitoista kertaa. 1-sij. x 1, 2-sij. x 4, 3-sij. x 6. Ensimmäiset kolmosten kisat olivat marraskuussa. Kaksi nollarataa ja kivat sijoitukset innostavat jatkamaan lajia. En olisi uskonut, että agivuodestamme tulee ihan tämänkaltainen, koska pidän itseäni hitaana ja kömpelönä ohjaajana. Myy on kuitenkin paikannut parhaansa mukaan. Sillä on agikoiralle paljon hyviä ja tärkeitä ominaisuuksia kuten kompakti koko, yritteliäisyys, koko ajan kuulolla olevat korvat ja suuri reaktionopeus. Myy on myös hyvin taitava lukemaan ohjaajan epämääräisetkin huitaisut ja onhan se myös nopea. Myy on aina ollut vähän tosikko, joka ei halua tehdä virheitä. Epäselvä-/myöhässä oleva ohjaus suututtaa sitä ja se saattaa jopa näykkiä hihansuita kiukuspäissään. Vahva mielyttämisenhalu tekeekin siitä tosi kivan harrastuskaverin. Kolmosissa Myyn hyvät ja tiukat käännökset pääsevät kunnolla esiin. Pyöritykset sopivat sille selvästi vauhtisuoria paremmin ja Myytä on itsenikin helpompi viedä. Agilityn on pitänyt olla meille koko ajan sellainen sivu-/talvilaji, mutta sehän tuntuu valtaavan alaa koko ajan enemmän. Agi jos mikä koukuttaa kyllä ihan totaalisesti! 😁

Tässä meidän tämän vuoden tulokset:

Myyn päälajeiksi ovatkin valikoituneet yhä selvemmin pk-haku ja agility. Muihin lajeihin ei olla täysipainoisesti vuoden aikana panostettu. Jälki on kyllä koekunnossa ja ehkä ensi vuonna kisojen aika voisi olla sen osalta.

Tässä vielä tarkemmin pilkottuina vuoden tapahtumat:

Tammikuu oli pakkaskuu. Pidettiin treenitaukoa ja ulkoiltiinkin maltillisesti. Myy juhli kolmevuotissynttäreitään ja kävi osteopaatilla huollossa ja kuulemassa hyviä uutisia. Puuhattiin sisähalleissa vähän tottista ja agia ja käytiin mm. Miia Kiviahon tottiskoulutuksessa.

Helmikuussa lenkkeiltiin paljon jäällä ja treenattiin agia. Käytiin yhdet agikisat. Tuloksena toinen luva (sij. 2/20) ja toiselta radalta hyvä vitonen. Romeolla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon Romeo sai lääkityksen. Diagnoosi oli harmillinen, mutta toisaalta myös selitti paljon asioita.

Maaliskuussa Romeo täytti 7-vuotta. Moorelle tuli titteliksi Vuoden mejäskotti 2015 2. sija. Myylle agista serti ja luokkavoitto. (sij. 1/16) Tehtiin ainoa nollarata ja saatiin menolippu kakkosiin!

Huhtikuussa Myy kävi osteopaatilla, eikä mitään huolen aiheita edelleenkään ollut. Ensimmäisistä kakkosen kisoista saatiin peräti kaksi luvaa! Sijoitukset 2/12. ja 2/14.

kuva Tiina Karvonen

Toukokuussa Niilo-westie muutti R.n kotiin, ajeltiin paljon kikkarilla, mökkeiltiin ja käytiin perinteisesti Offileirillä. Agissa yritettiin kovasti jo nousua kolmosiin, mutta keppejen sisäänmenojen kanssa oli säätöä. Tottista ja hakua treenattiin ahkerasti.

Kesäkuussa treenattiin kovasti. Treenit tuottivatkin tulosta. Meidän ensimmäisestä pk-kokeesta saatiin ykköstulos. Tottis 83, maasto 189 p. yhteispistein 272 p. sekä koulutustunnus HK1!

Heinäkuu keskityttiin lomailemiseen ja tehtiin vaan jotain pientä treeniä. Oltiin paljon mökillä.

Elokuussa Mooren vointi romahti. Onneksi pikku mies saatiin taas kuntoon ja elämä vakaaksi. Treenatiin ja kisattiin agissa. Ongelmia oli yhä keppejen kanssa. Palkintopalleille päästiin kyllä, mutta sertiä ei vaan kuulunut. L. innostui kokeilemaan ensi kertaa agia Myyn kanssa seuramme Avoimissa ovissa. Agikärpänen taisi poikaa vähän puraista. 😉Kävin myös kuunteluoppilaana Esa Tapion tottispäivässä.

Syyskuussa L. voitti yllättäin Jatin möllit. Meillä edelleen hyviä ratoja ja "hälläväliäkepit" alkoivat tuottaa tulosta. Käytiin katsomassa belgien rotumestiksiä Uuraisilla.

Lokakuussa kahdet hakukokeet avoimessa luokassa. Yhteispisteet molemmista kokeista samat, eli 214 p. Ekassa kokeessa maastosta löytyivät kaikki ukot, mutta Myy mokasi harmittavasti yhden näytölle viennin. Toinen koe oli selkeästi huonompi maaston osalta nyt ohjaajan takia ja taaskin vaan kaksi maalimiestä saatiin ylös. Tottiksissa ei suurempia liikevirheitä tullut. Esineet jälkimmäisessä kokeessa todelle hyvät 28/30. Ekassa kokeessa löytyi vaan yksi esine. Paljon hyvää kokemusta saatiin ja samalla tuli otettua jonkinlainen niskalenkki kisoissa jännittämisestä. Agista saatiin viimeinkin se serti ja noustiin kolmosiin! Tämä oli kyllä huippua!

Marraskuussa Moore vietti 10-vuotisjuhlia, joita juhlittiin isosti koko perheen voimin! Korkattiin myös kolmosluokan agikisat kahdella nollaradalla. Sijoitukset 3./27 ja 4. /28. Radat tuntuivat yllätävän mukavilta ja Myylle sopivilta. Oli myös hienoa päästä podiumille ensi kertaa kolmosissa. 😙

Joulukuu pidetään treenitaukoa ja nautitaan yhdessä ulkoilusta.

Vuodelle 2017 toivoisin TERVEYTTÄ jokaiselle, Moorelle erityis-👍. Paljon kuntoilua, hyvä laumadynamiikka edelleen. Hausta tavoitteena HK2, jäljeltä JK1, agista ainakin niitä hyviä 0-ratoja ja sitten joku näyttely Myyn kanssa, josta tavoitteena saada se H, eli hullun hyvä. 😉

Paluu perusasioiden äärelle...

Otsikko viittaa agiin ja keskiviikon ohjattuihin, joissa palattiin perusasioihin. Loppujen lopuksi Myy ei osaa ollenkaan agia niin hyvin kuin mitä voisi nopeasti ajatellen luulla. Ensinnäkin keppejen avokulma ja itsenäiset kepit. Ei löytynyt millään oikea aloitusväli avokulmassa! Toisesta ja kolmannesta välistä sisään aina vaan. Ohjuri käyttöön. Ja ne itsenäiset kepit. Antamatta mitään liike- tai käsiapuja Myy haukkui vieressä istuen -mitkä kepit? Koskaan kuullutkaan.... hmmm. 😏 Puomiputkierottelussa kontaktisana ei sekään näyttänyt kertovan Myylle sanana mitään. Putkeenhan se meni, että heilahti. En saatellut yhtään ja käsky tuli jo 9-hypyn jälkeen ja tämä nosti selkeästi vaikeusastetta. Tehtiin myös kolme loppusuoraa. Ekassa juoksin edellä, toisessa vierellä ja kolmannessa koira sai juosta itse ohjaajan jäädessä putken luo. Ohjaajan juostessa vierellä koirat suoriutuivat tehtävästä keskimäärin huonoiten mikä oli sinällään mielenkiintoista. Loppusuora sentään saatiin toimimaan kohtuullisesti, mutta siinäkin irtoaminen alkuun ihan yllättävän nihkeetä, kun piti mennä koko pitkä suora ilman mammaa. Tiedetään nyt kyllä mitä treenata... 

Joulukuun alkua

Joulukuu alkoi talvisena ja pakkasilla. Sain itsenäisyyspäivän yhteyteen yhden vapaapäivänkin. "Pikku lomaan" mahtui vähän treeniä ja paljon lenkkiä. 10-veekin jaksaa vielä pyrähdellä. 💓

Kävin hallilla molempien paimenten kanssa. Myyn kanssa pyöriteltiin ohjauskuvioita kolmen hypyn ja putken "radalla". Koutsi vinkkasi, että noin on helppo treenata itsenäisesti monenlaisia ohjauskuvioita jos ei halua aina tehdä rataa tms. Kontakteille haettiin myös sitä vauhtia. 

Romeon kanssa rallateltiin menemään ja raitapoikahan oli ihan fiiliksissä! Kivituhkapohja sopii sille! (-kin) Jos voisin olla varma, että saisin sen juuri tuollaisena kisatilanteeseen, hetkeäkään en epäröisi ilmoittaa sitä kisoihin. Voi olla, että jos tässä oikein innostuu, niin mennään vielä yrittämään. Juoksukontaktithan Romeolla nykyisellään on, mutta nyt kun nuo ykkösen radat ovat itselle selkeitä niin uskon, että pärjäisin.  

Tässä tämän aamuista pyörittelyä: 

Lämpötila sahaa näemmä edestakaisin. Eilen oli pakkasta -15 ja tänään aamusta + 4. Paimenet nauttivat talvesta, eikä niillä näytä olevan kylmä, vaikka Romeo pudottikin kaikki karvansa talven tullen. Pohjavillaa ei ole yhtään ja pelkällä ohuella päällyskarvalla mennään. Myyllähän turkkia riittää, joten se pärjää kylmälläkin. Mantteleita en lenkeillä noilla käytä ihan kovimpia pakkasia lukuunottamatta. Treeneissä puen manttelit jo lämpöasteillakin. 

Kaikki kuvat eiliseltä pakkaspäivältä. 

>> koko kansio