Rohkeutta vientiin ja luottamista koiraan!

Agin viikkotreeneissä tehtiin kuvassa olevaa rataa. Alkurata oli varsin mielenkiintoinen. Jätin Myyn lähtöön ja menin kolmoshypyn taakse ottamaan koiraa vastaan. Ohjaus toimi yllättävänkin hyvin, vaikka sanoinkin rataan tutustuessa, että ei onnistu. Lähinnä ajattelin ongelmaksi, että Myy kiertää kakkoshypyn. Pointtina oli, että koiralla tulee olla hyvä näkyväisyys ja se jätettiin niin reunaan, että linja oli täysin suora. Omat töppöset ja rintamasuunta eteenpäin ja sitten vaan vedettiin koira mukaan. Helpostihan se sieltä tuli. Kepeille viennissä tuli olla tarkkana mihin oma rintamasuunta on ja milloin alkaa kääntämään. Ei saanut kääntyä liian aikaisin, vaan malttaa rauhassa siihen saakka kun koira on toisella kepillä. Kepeiltä voimakas kiihdytys hyppyä kohti ja kääntö A-lle. Kontakteilla nopea pallopalkka, jotta vietti pysyy korkealla. Nameja ei enää syötellä. Putkelta (12) piti malttaa tehdä niisto josta vienti hypylle. Rytmittämisestä oli taas puhetta ja se onnistui tällä kertaa hyvin.  Myy irtoaa hyvin, mutta edelleen on sitä pientä saattelua. Pitäisi luottaa enemmän ja viedä rohkeammin. Näitä nyt harjoitellaan. Myy kyllä osaa, joten turhat varmistelut pois. Hitsin hyvältä tuntui Myyn tekeminen!

Rotumestikset ja pk-hommia...

Off Line's yes-sensei "Tiki"

Viikonloppuna ajeltiin Uuraisille, jossa oli sunnuntaina belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisat. Pakko oli lähteä katsomaan ja kannustamaan belgejä kun oltiin vieläpä ihan lähes meidän kotinurkilla. Sää suosi ja naama lähes paloi kentän reunalla belgejen tottiksia katsellessa. Offilaisia oli mukana kisaamassa. Myyn täti Kita (Off Line's First Sign) ja Minna nappasivat jäljeltä voiton ollen RM1 hienolla ykköstuloksella ja saaden samalla joukkuekultaa. Onnea Minna ja Kita rotumestaruudesta!! Sami ja Tikikin (Off Line's yes-sensei) kilpailivat hienosti haussa löytäen kaikki ukot ja saivat myös tuloksen. Oli hienoa olla kannustusjoukoissa ja kamera tietty lauloi... 

Off Line's first sign "Kita"

>> kuvia

Tulomatkalla ajeltiin tuttuihin mejämaastoihin ja Myykin pääsi jäljelle. Jäljen pituus 500 metriä ja jäljellä oli kuusi keppiä. Jana meni hyvin, vaikka jarrua sai painaa lujaa. Kulmatyöskentely oli mukavan varmanoloista. Kerran Myy ajatui jäljeltä pois juuri sen verran, että yksi keppi jäi. Nosti kuitenkin itsenäisesti jäljen pian tämän jälkeen. Kepeistä nousi hienosti viisi, joten ei voi olla kun tyytyväinen. Aamulla ehdin tehdä vielä lyhyet tottikset. Eteenmeno on edelleen siinä ja siinä kuinka sujuu, mutta toivotaan, että sujuu viimeistään kokeessa. Viiten onnistumiseen mahtuu suunnilleen se yksi epäonnistuminen, eli ei lähde määrätietoisesti ja suoraan eteenpäin vaan jää ihmettelemään mennäkö vai ei...

Agissa viime kerralla itsenäiset treenit. Tehtiin rataa. Toisen ryhmän koutsi katsoi vähän meidän tekemisiä ja opetti miten opettaa koiralle jyrkkää kääntymistä. Matalalla rimalla ensin, palkkaus käännöksen jälkeen ja kun se sujuu, asteittain rimaa nostetaan. Tuo vaihe on meiltä jäänyt tekemättä. Heti vaan rimat tappiin ja kääntymään. Varsinkin takaakierroissa tulee aika helposti riman pudotuksia, joten kääntymistä voisi harjoitella enemmän.

Lauantain hakutreeneissä oltiin uusissa maastoissa. Myylle etukulmista löydöt. Suorapalkka heti kun tuli näytölle ja kävi maahan. Vasemalle tyhjä. Oli vaikea pisto kun tiheä puusto muodosti "seinämän", jota Myy ei tahtonut läpäistä. Vaadin menemään ja useamman lähetyksen jälkeen upposi lopulta melko suoraan tiheikön läpi... Oikealta ei saanut umpparista hajua (piilo aika kaukana vielä), mutta teki kuitenkin tosi hyvän ja syvän piston, josta pääsin kehumaan. Vasemmalle tyhjä, joka muistaakseni oli ihan ok. Oikeasta umpparista hyvä löytö ja samoin vasemmalta kivenkolosta hyvä löytö. Kelvollinen rata kaikkinensa ja tekeminen paranee...

Hakutreenien jälkeen treffattiin Myyn Ässä-sisko (Extradose). Tehtiin Ässälle 500 metrin jälki, jonka Ässä selvitti hienosti. Molemmille siskoille esineruudut vierailla esineillä. Myyllä kolme esinettä nousi neljään minuuttiin. Pari kertaa meni kuitenkin alueelta yli. Vähän oli mukana sellaista juoksemisenkin makua. Hienot ruudut kuitenkin molemmilta sisaruksilta. Ulkoisesti siskokset eivät muistuta juuri toisiaan Ässän ollessa eri värinen... harmaa. :) Muuten kyllä. Luovutukset esim. esineruudussa olivat ihan samanlaisia. Jälkeäkin sisarukset ajavat samalla tavalla, ääni ja asenne tekemiseen sama sekä molemmissa sama hyväntuulisuus ja avoimuus... Ihan oli kuin olisi Myytä katsellut. :)

Ässä lähdössä jäljelle

Jatpailut

Miltä näyttää agility ohjaajan kanssa, joka ei ole koskaan harrastanut agia eikä tunne lajia? L. kävi Myyn kanssa Jatin epiksissä juoksemassa putkirallin ja mölliradan. L.lle tämä oli eka kerta agikoiran ohjaimissa jos leikkimielistä pariagilitya ei lasketa. Möllejen rataantutustumiseen ei kuulema tarvinnut edes mennä kun rata oli niin selkeä... Möllejen voitto 10 vp. :)

Kuvauksia

Mukava ulkoilupäivä. Aamuvarhaisella pitkä metsälenkki ja päivällä vielä erikseen ns. valokuvauslenkki. Parasta, että Moorekin jaksoi keikkua meidän mukana virkeän ja onnellisen oloisena. Tässä taas jokunen kuva... 

Ei enempää karvaa, kiitos. :D 

Pidettiin paljon taukoja, jotta Moore jaksaa paremmin. Taukojen aikana Moore meinasi lähinnä vaan karata riistan jäljille ja muutenkin ympäristö kiinnosti... 

Matkan varrella piti tietenkin ottaa pakollisia posetuksia.

Päällikkö ja gorillat. 

Paimenkaksikko

Pieni koira...

... ja isot susihukkaset.

Parhaat kaverit kaverikuvassa. Romeo on aina ollut huolissaan Mooresta, jos huomaa, ettei Moorella ole kaikki hyvin. Nyt kuitenkin elämä hymyilee. 

Moore 11.9.2016

Syksyinen aamu - voiko kauniimpaa olla? 

Puuhka tottelee...

Lauantaina Koirakorvessa hakutreenit ja tottikset. Myylle tottiksissa läpi koko kakkosluokan setti.

• kentälle tulo ekalla kerralla vähän levoton. Huono valmistelu. Myyn pitää saada purkaa patukkaan enemmän ennen kuin tullaan kentälle. Muuten piippaus jää helposti vähän päälle.
• ilmo dobberin kanssa. Pientä paineistumista parista ja tästä johtuvaa ääntelyä, josta huomautin. Palkkaus heti kun siirrytään liikkeisiin. Toinen ilmo perään. Palkka heti kun siirrytään liikkeisiin. Tarkoitus olisi saada vietti nousemaan niin, ettei ota kaverista painetta. 
• seuraamisessa paikka elää ensimmäisellä suoralla. Ampumiseen ei reagointia. Juoksussa ja hitaassa kävelyssä tarkentaa hyvin ja paikka pitää. Täyskäännös Myyksi hyvä.
• Jääveissä ei moitittavaa. Seisominen tuntuu yhtä varmalta kuin istuminen ja maahanmenokin. 
• Luoksetulossa jäi vinoon. Kenttä oli märkä ja jarrutti voimakkaasti.
• Tasamaanoudossa palautti vinoon ja voisi tuoda nopeamminkin. Ote voisi olla vahvempi luovutuksessa. 
• Metrinen ja A-este molemmat kelvollisia hyppyjen kannalta.  
• Eteenenmenossa ekalla lähtee kaartamaan vähän oikealle. Vauhti hidastui ja vasta kun sai hajun palkasta, suorensi ja juoksi lopun lujaa. Ei maahanmenoa loppuun. Tauon jälkeen toinen eteenmeno pallopalkalla, joka ei ole yhtä näkyvä kuin purutyyny. Lähti paremmin ja suoraan eteen. Tämäkin läpijuoksuna. Luotan siihen, että kokeessa tippuu käskystä maahan. Pahempana pidän sitä, että lähtee himmaillen liikkeelle. 
• Paikkamakuu lyhyt. Ihan pientä vinkumista hetkittäin. Pitkä jojo roikkui suupielessä kun menin luo. :) 

Maastossa Myylle otettiin neljä maalimiestä. Näytöltä suorapalkka ja hallinnan kanssa keskilinjalle. Myy teki oikein hyvät löydöt. Upposi suoraan ja syvälle. Jotenkin tuntuu, että uppoaa nyt paremmin kun vaadittiin tätä tyhjillekin.  

Ohi syyskuun...

Syksy on taas täällä pimenevine iltoineen ja aamuineen. Syyskuu on ehdottomasti lempikuukauteni jos ei vaan sada ihan törkeen paljon. Ilmat viilenevät juuri sopivasti ja aamut alkavat olla raikkaita. Koiratkin nauttivat ja mesälenkkejä tähän aikaan vuodesta ei voita mikään. Hirvikärpäsiä tietty on, mutta ne nyt vaan kuuluvat asiaan. Pari tuttua on, jotka eivät liiku metsässä tähän aikaan vuodesta ihan vaan hirvikärpästen tähden! Heille ei voisi suositella ainakaan mejää... :) Hirvikärpäsiin oikeesti kyllä siedättyy, eivätkä ne menoa haittaa. Ikävää tähän aikaan vuodesta on sitten se, että treeneistä saa taas ajella usein kotiin säkkipimeässä. Hakutreenit siirtyvät pian pelkästään viikonloppuun kun arki-illoista pitää luopua pimeyden tähden. Agitreenit loppuvat nyt jo noin klo 21.30, joka on kyllä mukavaa kun vuoden ajan ne ovat loppuneet klo 22 tai usein vähän yli... Uusi agijakso alkoi nyt sitten uudella kokoonpanolla ja muutenkin vähän uudet tuulet puhaltavat. Myystä olisi tarkoitus kaivaa viettiä lisää ja pysyä silti siellä hyvällä toiminta-alueella. Luulen, että kivituhkapohjakin auttaa asiaa jonkin verran kun koiran on nyt mukava juosta lujaa. Ratapiirros näytti tältä. (kuva) Palkattiin kontakteilta ja keppejen jälkeen. Leikitin Myytä ensin ja jäi hyvällä ilmeellä lähtöön. Varsinkin kolmosissa olen nähnyt ihan hirveesti lähdössä pysymisongelmia, joten tätä seuraan tarkasti. Pienintäkään liikahdusta en tule hyväksymään. Toisaalta Myy on kyllä liian kiltti lähteäkseen ilman lupaa... Putken pimeät päät eivät tuottaneet ongelmaa. Kepeille vienti putkelta ei ekalla onnistunut. Täytyy muistaa ohjata enemmän myös kädellä, jos kulma on noin haastava kuten se tällä radalla oli. Palkattiin kepeiltä. Hyvä treeni ja Myy teki hyvällä vireellä.

On se jännä juttu, mutta yleensä siinä vaiheessa kun nuorin koira on täyttänyt kolme vuotta - on jo lähempänä neljää!, alkaa itselläni ajatuksentasolla jonkinasteinen koirakuume. Ehkä vähän yllättäin - niin on käynyt nytkin, vaikka seuraavaa koiraa ei ole tähän talouteen hetkeen vielä tulossa. Malinois- tai tervu-uros ovat ajatuksen tasolla kärkisijoilla tällä hetkellä, mutta toisaalta jokin "helppo" rotukin miellyttäisi. Helppoina rotuna itselleni näen pitkisholskun tai käyttölinjaisen lapukan. Pitkisholsku tulisi kyllä ihan puhtaasti seurakoiraksi jonkun toisen harrastuskoiran rinnalle tai sitten yrittäisin saada siitä itselleni agikoiran... Lapukan kanssa palattaisiin tietenkin ensisijaisesti mejään, jota myönnän vähän ikävöiväni. Karkkariholsku on ikuisuushaave, mutta tuskin sitä koskaan kuitenkaan tulee, kun se on kuitenkin turkkirotu ja seuraavsta koirastani toivon mahdollisimman vähä karvaisen, koska turkin harjaaminenkin tahtoo aina unohtua. Belgianpaimenkoira on rotuna se, jossa tulen pysymään niin kauan kuin haluan ja jaksan koiraurheilla pk-lajeissa. Aika monella tutulla on jo pentu kasvamassa kun edellinen on kolmevuotias, mutta itsestäni tuntuisi jotenkin tosi työläältä aloittaa nyt pennun kanssa. Onneksi ei ole mihinkään kiire kun Myyn kanssa saa täysipainoisesti treenata. Nyt on oikeastaan aika ihannetila saada treenata vaan yhtä koiraa.  Näin on just hyvä, vaikka haaveita pitää olla. Mooren voinnistakin pitää kertoa sen verran, että Moore nauttii syksystä iloisena ja virkeänä koiravanhuksena. :) Ehkä me vielä juhlitaan pyöreitäkin. Ainakin tällä hetkellä usko tuohon on vahva. Pakko julkaista Mooresta vielä tämä kuva, vaikka se ei tuossa turkkinsa puolesta kovin edustava olekaan. Mooren katseessa on vaan sitä jotakin ja näyttää kuin se hymyilisi. Oli tuona hetkellä niin onnellinen kun sai olla tottiskentällä toisten mukana. sydänsydänsydän. Kuvanoton jälkeen Moore on päässyt trimmiinkin ja on taas tätä nykyä siisti poika.

Vääntö tuottaa tulosta...

Taas yhdet hakutreenit takana ja nyt ne palikat alkoivatkin loksahdella paikoilleen, vaikka viime hakukerta olikin melkoista suossa rämpimistä. Samanlainen treeni kuin mitä >>viimeksi, mutta tallatulle alueelle ja alue oli tallattu yli syväksi.

Myylle neljä maalimiestä. Mielentila oli tällä kertaa oikein hyvä, eikä ääntelyä kuultu koko radalla. Metsälenkit ja vapaana juoksu näkyy parempana tekemisenä agissa ja hakuilussa kun turhat höyryt on purettu. Palkkasin keskilinjalla ja kuljettaessa aina silloin tällöin rauhallista ja keskittynyttä koiraa. "Tyhjille" Myy lähti määrätietoisesti ja upposikin riittävän syvälle. Eka kulma varsin oli erinomainen, vaikka maalimies oli syvällä! Suora palkka näytöltä ja hallinnassa keskilinjalle. Toisella kulmalla  käytti sivurajaa hyödyksi tarkastaen etukulman ja meni sitten maalimiehelle. Myylle on tullut vähän tavaksi ottaa rulla suuhun ennen maalimiehelle tuloa saadessaan hajun, mutta menee kuitenkin tämän jälkeen ihan maalimiehen luo. Kolmannella maalimies oli lähellä tyhjää umpparia, josta Myy teki valeen. Saatiin korjattua. Neljäs maalimies taas ihan täydellinen, joten tähän oli hyvä lopettaa.

Vitonen ja hylky...

Lauantaina juostiin taas Myyn kanssa Jatin kisoissa kaksi agilityrataa. Tuomarina toimi Rauno Virta ja radat olivat hyvin rullaavia ja mukavia agiratoja. Kisakeppiongelma oli se mitä pelkäsin, joten suunnitelmana oli tehdä hälläväliäkepit.... Tosin tätä ajatusta en ollut vielä selvästikään sisäistänyt ekalle radalle. ;) B-radalla sijoituin keppien oikealle puolelle varmuuden vuoksi, koska on vahvempi puoli Myylle, joka taas rataa ajatellen ei ollut se toimivin, koska rata jatkui vasemmalle. Tämä aiheuttikin sitten sen, että vaihdoin puolta liian aikaisin ja Myy tuli kepeiltä toiseksi viimeisestä välistä ulos. Korjasin kepit väärään väliin ja tästä napsahti hylky. Muuten puhdas rata ja tällä radalla oli A-rataa selvästi nopeammat kontaktit. Voi ihan aiheellisesti kysyä, että miten meni noin niinku omasta mielestäni? 

B-rata.

A-radalla kontaktit olivat huonot ja hitaat. Oma ohjaus oli aikamoista hyppelyä ja pyörähtelyä, mutta rata kulki kuitenkin kohtuullisesti. Huono ohjaus ennen keinua olevalle hypylle ja rima alas. Nyt en varmistellut kepeille millään tavalla (olin vasemmalla puolellakin) ja kepit menivät hyvin. Tuloksena 5 vp. sij 2/6. 

Kivat fiilikset jäi. Kepeistä ei ole nyt sitten kehittymässä sen kummempaa mörköä. Omaa ohjausta täytyy saada ehdottomasti selkeämmäksi ja juoksulinjoja paremmaksi. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa.

A-rata. 

Niilo ja R. olivat mukana kannustamassa ja lämppälenkkikavereina. 

Niilo 5 kk. 

Sitä sanotaan kouluttamiseksi...

Aikamoista säätöä viimeiset hakuilukerrat. Huh, vähän hirvittää, että näinköhän tuosta vielä hakukoira rakennetaankaan ja kokeissakin kun oli tarkoitus vielä syksyllä käydä. Onneksi siinä vaiheessa kun oma usko loppuu täysin, löytyy kokeneempia ystäviä sanomaan, että kyseessä on vaan ohimenevä koulutusvaihe, joka on käytävä läpi. Eikä siinä sen kummempaa. En siis olekaan onnistunut pilaamaan Myytä täysin, vaikka tällä hetkellä siltä ihan tuntuukin.

Viime kerralla Myy laitettiin tallaamattomalle alueelle ensimmäisenä koirana. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten apuja ei sieltäkään suunnalta tullut. Maalimies ohjattiin 50 metriin etukulmaan alueen takaa radiopuhelimen avulla. Koira haettiin paikalle, vasta kun mm. oli piilossa. Tarkoituksena oli harjoitella tyhjää niin, että koiralle tulisi usko siihen, että sinne minne ohjaaja lähettää pitää upota ja palkaksi vielä löytyykin yllättäin maalimies. Hyvä idea, mutta sitten se toteutus. Kun asiat alkavat mennä pieleen niin nehän sitten menevät. Eka lähetys sellainen perinteinen "tyhjälle" lähetys. Myy upposi jonnekin 30-35 metriin suoraan, jonka jälkeen lähti kaartamaan vasemmalle ja kutsuin pois. Seuraavalla Myy upposi hyvin ja riittävän syvällekin, mutta samaan aikaan läheiselle tielle ajoi auto ja luulin, että Myy lähestyy tietä ja pyysin sen pois... maalimies harmitteli, että koira oli lähetymässä juuri silloin piiloa, mutta ei ollut mitä ilmeisemmin vielä saanut hajua. Tämän jälkeen pakka hajosi täysin. Myy selvästi paineistui kun ei ymmärtänyt mitä haluan, tarjoili haukkua, kielsin, ääntely lisääntyi. Pistot huononivat joka lähetyksellä ja lyhentyivät pidentymisen sijaan. Myy alkoi myös ottaa rullaa jo heti lähetyksen jälkeen. Mielentila varsinkin oli siis ihan syvältä ja vaikka kuinka koitin itse olla rauhallinen, piippaus ja haukkuminen alkoi ärsyttämään, joka tietenkään ei auttanut asiaa. Laitoin Myyn maahan rauhoittumaan ja miettimään. Itse laskeskelin kymmeneen ja päätettiin, että jos seuraavalla lähetyksellä ei onnistu uppoamaan riittävästi koira menee autoon. Onneksi Myy nyt sitten kuitenkin viimeinkin upposi (joskin otti rullan jo aika pian lähetyksen jälkeen) ja kovasti toivottu kuitti tuli maalimieheltä kun kävi piilolla. Näytöllä maalimies palkkasi suoraan. Seuraavalle puolelle tehtiin saman tyylinen pisto, eli alue hajuton ja 50 metrissä ukko. Myy teki pienen kierroksen tullen rulla suussa takaisin. Ekan piston hinkkaus näkyi yhä. Uusi lähetys, johon pyydettiin ääni, jolloin Myy lähti lujaa tehden suoran ja hyvän piston. Toi rullan ja teki päälle hyvän näytön. Kolmas pisto otettiin ilman ääntä. Eka lähetys jäi edelleen liian lyhyeksi. Toisella lähetyksellä upposi kuitenkin hyvin ja riittävän syvälle tehden hyvän löydön. Tässäkin maalimies palkkasi heti kun tuli näytölle ja bileet pystyyn.

Kokeneempien mukaan treeni oli oikein hyvä ja koiralle opettava, kun se kuitenkin löysi maalimiehen sieltä mitä piti omasta mielestään varmana tyhjänä. Eli uskoa siihen, että mm. voi löytyä kunhan vaan lähtee riittävän syvältä hakemaan. Ensi kerralla tallatulla alueella sama treeni. Voisi tallata myös aluetta ylisyväksi, eli jonnekin 60-70 metriin. Sen jälkeen palataan "helppoihin" löytöihin ja motivaatio pitää saada nousuun. Mielentilaan on kiinnitettävä nyt enemmän huomiota. Palkkaan kun on rauhallinen, keskittynyt ja suu kiinni. Jos ääntelee, laitetaan maahan rauhoittumaan ja hommiin pääsee vasta kun mielentila on hyvä.