Perheeseemme tuli uusi karvainen jäsen nimeltä Niilo. Niilo on rodultaan valkoinen länsiylämään terrieri ja viralliselta nimeltään Loving You Lucky Fellow. Niilo asuu R.n ja T.n luona Elvis-pupun kaverina joten saman katon alle Niilo ei muuttanut. Niilosta kuitenkin kuullaan täälläkin aina silloin tällöin.
Luonteeltaan Niilo on reipas, rohkea ja hyvin vilkas. Ulkomuodoltaan myös lupaava westie.
Westie on rotuna hyvinkin tuttu, sillä pieni jääkarhun poikanen muistuttaa meitä kovasti edesmenneestä Nonosta ja vähän ikävähän tässä väkisinkin tulee. Toivotaan Niilolle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea tervettä elämää.
Sunnuntaina käytiin juoksemassa Myyn kanssa Laukaassa kaksi agilityrataa. Tuloksina 5 vp. ja 10 vp. Ongelmia molemmilla radoilla tuottivat kepit. Ekalla radalla kepeille vienti ei onnistunut. Vaikean takaakierron jälkeen ryysin liikaa kepeille, enkä antanut koiran rauhassa hakea niitä. Toisella radalla taas muurin jälkeen kepeille vienti oli vaikea. Esteväli lyhyt ja näkyvyys muurilta huono. Näitä tarvitsisi harjoitella paljon enemmän. Ekan radan puomin ylösmenossa nousee tuomari Eeva-Liisa Pohjasen käsi, vaikkakin Myy ottaa ylösmenokontaktin harvinaisen kauniisti...
Sertiä saadaan odotella ainakin sinne elokuulle jolloin kisataan seuraavan kerran. Nyt katseet käännetään sinne pk-puolelle.
Päivitykset laahaavat näemmä jäljessä kun puuhaa on vaikka kuinka ja paljon näin kesän kynnyksellä. Viikonloppu vierähti mökillä ja oli kyllä mukavaa. Joka kerta kun mennään mökille, koirat jotenkin hauskasti taantuvat. Myystä tulee taas ihan pentu hepuleineen ja kuopan kaivamisineen. Se saattaa myös innostua haukkumaan jollekin koppakuoriaiselle ihan tosissaan.... : ) Tai sitten joku keppi pistää ärsyttämään.
Moorekin nuortuu silmissä ja se se vasta mainio on! Juoksee hepulirinkiä, puskee ihmisiä kuin kissa ja murisee samalla. Lenkilläkin vetää hihnassa ja muutenkin käyttäytyy samalla tavalla kuin mitä nuorempanakin. Ei viikonlopun perusteella uskoisi, että partaferrarilla on ikää kohta 10. On se niin rakas ja ihana. Vanhoissa koirissa on kyllä jotain ihan käsittämättömän suloista ja luonne vaan jalostuu koko ajan paremmaksi. Romeo taas on aina ollut vähän muutosvastarintainen. Jos se saisi valita, vahtisi varmaan mieluiten omaa kotipihaa 24/7. Se on aina vaan yhtä onnellinen kun tullaan mökiltä kotiin ja pääsee takaisin omille tiluksilleen ruopimaan ja lussuttamaan palloaan. Ei sillä, etteikö se mökillä viihtyisi, mutta sille mieluisin paikka on selvästi oma koti.
Tähän aikaan vuodesta luonto on kyllä ihan huumaavan kaunis. Oli ihana samoilla koirien kanssa metsissä ja nauttia. Aamulenkeillä Moorekin oli mukana. Yhtään punkkia en ole vielä yhdestäkään koirasta tänä kesänä bongannut, joten punkkilitkut odottavat vielä laittoa.
Illat olivat myös upeita. Lintujen äänet, muuten täysin hiljaista. Myy kahlaili paljon järvessä, mutta koirat eivät varsin uineet. Vesihännän pelossa en niitä siihen kannustanut kun vesi on kuitenkin vielä kylmää. Riippuu tietty keneltä kysyy. H. ui molempina päivinä.
Molemmille paimenille tehtiin lauantaina esineruudut. Alle kahden minuutin Myy toi kolme esinettä ja Romeokin tapansa mukaan löysi kaikki. Tuuli kohdallaan, joten osaavathan nuo nenäänsä käyttää.
Myyn esineet
Rompsun esineet
Myyn jälkitreenit sen sijaan menivät janan osalta plörinäksi. Lauantaina pelkkää janatreeniä, muistaakseni kertaa neljä. H. näytti janalta Myylle ruokapurkkia, josta suora linja lähetyspaikkaan. H.n ehtiessä takaisin, lähetin koiran toivoen, että menisi suoraan. Pari kertaa lähti kaartamaan vasemmalle. Meni sitten suoraankin, mutta oppiko muuta kuin nostamaan ja etsimään purkin... ?Täytyy miettiä vielä. Kuva kertoo paljon siitä millä asenteella janalle lähdetään...
Sunnuntaina tehtiin jälki (n. 500 m.) lyhyellä janalla ja neljällä kepillä. Alku aika kaahottamista mutta tällä kertaa janakin meni ihan nappiin. Oliko sitten tuuria vai taitoa? Jälki lähti vasemmalle. Oikea taisi olla se vaikeampi puoli, joten seuraavaksi sinne. Kolme keppiä nosti hyvin, mutta toisesta kepistä porhalsi yli.
Kooste jäljeltä
Pihassa tehtiin vielä muutamia noutoja ja pitotreeniä. Ehkä jotain valoa tunnelin päässä. Tajuaa viimein, ettei tarvitse heti luovuttaa kun tuon kädet kapulalle.
Muuten vaan lähinnä hengailtiin. Saunottiin, syötiin ja katsottiin kiekkoa. On se mukavaa kun kesä on täällä taas. :)
Viikko aloitettiin hakutreeneillä. Treenit menivät pitkästä aikaa aika lailla penkin alle... onneksi kuitenkin vaan yhden maalimiehen kohdalla ja hyvä, että tämä tapahtui treeneissä eikä kokeessa. :) Myy haki maalimieheltä hyvin rullan, mutta näytölle vei jostain kumman syystä sinne missä minä olin aiemmin ollut piilossa! Tuonne oli jäänyt pressusta suikale ja Myy ilmaisi selvästi tämän suikaleen! Vähän pakkoneuroottinen kun on, teki tätä kolmasti ennen kuin ääniavulla saatiin menemään maalimiehen luo, josta oli koko ajan hakenut hyvin rullan. Loppurata kuitenkin normitoimintaa, joten ei nyt maalailla piruja seinille.
Tiistaina ennen osteopaatilla käyntiä käytiin Myyn kanssa tekemässä lyhyet aksatreenit. Tehtiin viikkorataa osissa ja erillisinä takaakiertoja. Takaakierrot alkavat sujua paremmin kun on käytetty rimaa apuna. Malttaa hypätä paremmin.
Osteopaatilta saatiin varsin mukavia uutisia. Ei oikeastaan juuri mitään jumeja missään! Monipuolinen tekeminen on koiran kropalle hyväksi. Voidaan siis jatkaa harrasteluja hyvillä mielin. Nyt Myylle ansaitut lepopäivät. Viikonloppuna jatketaan kisojen ja treenejen merkeissä.
Tiistaina hakuiltiin. Myyltä tasapainoista ja ehjää tekemistä. Kiva tempo koko radan. Meni nyt suoremmin myös tyhjille.
Tottiksessa yritetty nyt sitten parantaa noutojen luovutuksessa otetta. Ongelma on siis tämä. Myy noutaa hyvin ja liikkeessä ote kapulaan on yleensä hyvä. Ei koskaan esim. pudottele kapulaa. Ote kuitenkin luovutuksessa huononee kun alkaa valmistautua irroitukseen. Heti kun vien kädet kapulalle lähes sylkäisee kapulan. Taistelee mielellään kapulasta ja silloin ote on voimakas. On yritetty nyt sitä, että saisin kapulasta kiinni ennen kun höllentää otetta ja alkaisin suoraan taistella. Tässäkin ehtii irrotaa hetkeksi (kiltti kun on) ennen kuin tajuaa, että saa taistella ja puree taas vahvasti. Miten kertoa koiralle, ettei tarvitse irrottaa vaan saa suoraan alkaa taistella? Videolla tämä näkyy hyvin.
Keskiviikkona hyppynoudot Jattilassa ja ote-teema jatkui. Jonkinlaista edistymistäkin on tullut. Myy alkaa ymmärtää etten toivo ennen aikaista otteen irrottamista ja ota-sanakin merkitsee sille jotakin. Tein niiailua ja vein käsiä lähelle kapulaa ottamatta kuitenkaan kapulaa. Kun piti hyvin, kehuin. Kokeilin myös työntää sormella kapulaa vähän sivuun ja ote piti tässäkin.
Agissa tehtiin itsenäiset treenit ryhmän kanssa.
Viikkorataa tein osissa. Kepeille lähetystä niin, että jään koirasta jälkeen. Apparilta palkka. Edelleen on vähän nihkeää kun en tule mukana, mutta paranee. Tehtiin paljon takaakiertoja niin, että toinen rima oli nojaamassa siivekkeeseen, jotta Myy malttaisi kiertää hypyn kunnolla ja hypätä hyvin. Takaakierrossa Myy hyppää tosi läheltä siivekettä ja rima tulee vähän turhan helposti alas.
Joskus siitä on selvää etua, että koiria on useampi. Toisista koirista saa tarvittaessa hyvän tukiverkoston. Ollaan taas ammuttu Myylle ja tämä tuottaakin toivottua tulosta. Seuraaminen sujuu jo ilman mitään nitkahdusta. Romeo höntsää mukana seuraamisessa, joten Myy ei ehdi jännittelemään jotta paikka ei mene. Moore syö maasta lihapullat jos unohtuu yhtään ihmettelemään... Ampumisreissuista on tullutkin varsin kivoja koko lauman yhteisiä retkiä herkkuineen.
Lauantaina ennen hakutreenejä käytiin tekemässä Koirakorvessa tottikset. Aluksi ammuttiin. Ensin paimenet saivat taas vapaasti napsia maasta lihapullia. Ei reagointia ammuttaessa. Sitten seuraamista yhdessä Romeon kanssa. Ei niiaillut tässäkään yhtään, joten ihan tosi tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen! Jos ei kuulema tietäisi, että Myy arkoo paukkuja, niin ei sitä enää huomaa.
Tein noudot ja sain neuvoja luovutukseen. Myy tuo kapulaa aina hyvällä otteella ja vasta eteentulossa löysyttää otteen kun alkaa valmistautua irroitukseen. Nyt otan kapulasta kiinni ennen kuin ote ehtii löystyä ja leikitään kapulalla kunnon taisteluleikkejä. Puri kapulaan hyvin voimakkaasti eikä ote ollut missään vaiheessa huono. Hyppynoudot oikein hyvät ja jos luovutuksen saa kuntoon niin eihän tässä voi kuin iloita. Myy puree patukkaakin (kiitos Kantoluodon!) nyt huomattavasti paremmalla otteella kuin mitä teki vielä vähän aikaa sitten. Olen saanut vahvistettua oikeaa otetta.
Ekaa kertaa tein eteenmenon koemaisesti ilman lelua. Lähti kuin tykinsuusta ja meni ekalla käskyllä istumisen kautta maahan.
Tottisten jälkeen käytiin tekemässä hakuilut päälle. Edelleen suoruutta saisi tulla lisää pistoihin, mutta ukot nousee, eikä valeita tule, joten tällä hetkellä tämä on pääasia.
Lainaus fb:stä 15.5. :
Käki kukkuu, vesisade, kikkari, Myy ja minä. Muuramen harjun 10 km. lenkki takana. Aikaa meni 50 minuuttia. Raskaat ylämäet hidastavat, mutta olihan taas ihanaa...
Hymiö heart
Mitä enemmän kikkaroin, sitä enemmän tuosta "laitteesta" tykkään. Myyn kanssa on löytynyt hyvä yhteinen sävel ja meno on ihan supermukavaa.
Agissakin ollaan käyty. Keskiviikkona ohjatuissa tehtiin viikkorataa. Kepeillä ns. tyhjään päin meno oli haastavaa kun piti jättäytyä koirasta reilusti jälkeen. Epävarmuus iski kun mamma ei tule mukana. Appari palkkasi ja saatiin muutamia onnistumisia. Näitä tarttisi tehdä enemmän. Takaakierroissa tuli pari rimaa alas ja kerran kaatui koko siiveke. Laitettiin toinen rima nojaamaan siivekkeeseen, jotta malttoi paremmin kääntyä.
Jatin Äitienpäiväkisoista käytiin hakemassa Myyn kanssa radallisen verran kokemusta. Hylsystä huolimatta rata oli hyvä. Töppönen kulki, A mentiin kahteen kertaan virheettä, keinulla ei himmailtu ja kepeille tullessa hieno kääntö ja sisäänmeno. Virhe napsahtikin sitten vähän ns. helpossa paikassa. Myy meni putken väärään päähän ja loppuradalla tuli yksi rima alas ennen A.ta.
Helatorstaina kävin kikkaroimassa Myyn kanssa kahdeksan kilometriä. Oltiin liikkeelle jo kuuden jälkeen aamusta. Upea, tyyni aamu ja niin kesäistä! Oli hienoa ajella ja koirakin selvästi nautti. Myyllä alkaa olla jo hallussa käskyt odota, oikea, vasen ja ohi. H.lla samat käskyt hiihdossa, joten sanat ovat vahvistuneet talven aikana. Ravilla mentiin suurin osa matkaa, mutta muutama laukkapätkäkin otettiin, jotta Myy sai juosta täysillä. 2-3 kertaa viikossa kun jaksaisi/ehtisi käydä ajelemassa niin peruskuntoa alkaisi tulla molemmille.
Parina päivänä ollaan käyty ampumassa Myylle. Romeo ja Moore ovat olleet myös mukana. Kaksi sataprosenttisen laukausvarmaa koiraa ympärillä hyörimässä tekee Myylle hyvää. Sai syödä toisten kanssa maasta omaan tahtiin lihapullia. Ei reagoinut tässä paukkuihun mitenkään. Käveltiin yhdessä laumana eteenpäin ja H. ampui kauempana takana. Ei reagointia tässäkään. Seuraavana päivänä otin jo vähän seuraamista. Ensin ihan pieni niiaus, mutta sekin hävisi jo seuraavalla paukulla. Myy näyttäisi siedättyvän laukauksiin aika helpolla, joten kesän kisahaaveita ei ole vielä haudattu. Nyt vaan ammutaan säännöllisesti eri tilanteissa.
Tyypit asettumassa kuvaukseen...
.. kuin kaksi marjaa.
Kolmaskin marja saatiin kuvaan. :)
Keskiviikkona palattiin taas agiin viikon tauon jälkeen. Tehtiin koutsin suunnittelemaa kevyttä ja mukavaa rataa. Myy teki hienosti ja oli kropaltaankin jotenkin hyvin letkeä ja jumittoman oloinen. Palkattiin A:n ylösmenoa pallolla. Sunnuntaina kisataan Äitienpäiväkisoissa yksi rata. Sertiä vaille ollaan nyt sitten kolmosissa. Ei ole kyllä kiire vielä nousta. :)
Lauantaina hakuiltiin. Myylle etukulmat tyhjät ja sitten kaksi löytöä. Pistot olisivat voineet olla kauttaaltaan suorempia ja tyhjät syvempiä jo heti ekalla lähetyksellä. Muuten perusvarmaa tekemistä.
Off Line's leiri takana. Kaksi päivää treenattiin niitä "meidän lajeja" huippu hyvien koutsien ohjaamana ja tietty mukavassa seurassa. Taas on päätä tuuletettu vanhoista kaavoista - voisi kai sanoa, että oikein kunnolla ravisteltu. Viimeinen lause viittaa tottikseen ja Jari Kantoluotoon. En rupea Kantoluodon tottismuistiinpanojani mitenkään supertarkasti tänne kirjaamaan, vaan nostan esille asioita jotka nyt päälimmäisenä jäivät mieleen. Suosittelen kyllä ihan kaikille Kantoluotoa ja varsinkin vannoutuneille pk-puolen väelle.
Kantoluoto oli aika odotetusti hyvin erilainen kouluttaja kun mihin ollaan yleisesti totuttu, mutta ihan satavarmasti tuli sinne omaan työkalupakkiin Jarin toivomaa laajennusta ja paljon uutta ajateltavaa. Tykkäsin kyllä ihan tosi paljon! Alkuun oli vähän sellainen olo, että wtf... kaikki asiat Kantoluoto pisti ns. päälaelleen esimerkkinä vaikka se, miten tullaan tottiskentälle niin, ettei koiraa saa ns. viritellä mitenkään. Ei haukuttaa tai kertoa vihjesanaa. Eihän noin kuulu edes ajatella, saati sitten toimia pk-koiran kanssa?
Aikansa Jaria kuunneltua tuli kuitenkin vahvasti sellainen fiilis, että mies todella tietää mistä puhuu. Hänellä oli myös silmäänpistävän miellyttävä tapa kommunikoida koirien kanssa sen lisäksi, että hän samalla koulutti ohjaajaa. Koiran lukutaitoa miehellä on vaikka kaikille jakaa ja tärkein pointti ihan kaikessa oli hyvä suhde koiraan. Sitten kun vielä näki päivän mittaan mitä positiivisia vaikutuksia muutamalla aika pienellä asialla saatiin koiriin niin olin kieltämättä aika vaikuttunut. Ja niin oli moni muukin!
Jo heti alkuun Kantoluoto ilmoitti, ettei hän katso tekniikkaa vaan tarkastelee koiran tunnetilaa, virettä sekä koiran ja omistajan yhteistyötä. Tekniikka tulee kyllä myöhemmin kun nämä perusteet ovat kunnossa. Tärkeänä pointtina hän korosti, että koiralla on oltava aktiivinen halu työskennellä ohjaajan kanssa ja tekemisen tulee olla koiralle aina mielekästä. Kantoluoto nosti esiin myös sen, että hyvin usein myös koirat tekevät töitä pallolle/palkalle omistajan sijaan. Laumaviettiä tulee siis käyttää niin, että aina ensin ohjaajalta kehuminen, jonka jälkeen koira vasta pääsee palkalle. Muuten ollaan helposti tilanteessa, että koiralla pyörii pallon kuvat silmissä, eikä oikeasti edes näe omistajaa. Näitäkin koiria on tullut nähtyä pk-puolella ja tämä ihan omana huomiona. Tällaisen koiran kanssa ollaan heikoilla esim. kokeessa. Laumaa ei tule kuitenkaan käyttää noin muutoin koulutksellisesti väärin, eli jatkuva koiran puolittaisesta hyvästä suorituksesta kehuminen hämmentää koiraa. Koiran kehuminen tulee tehdä koulutustason mukaisesti suhteutettuna, eli silloin kun se suoriutuu sille haastavasta tehtävistä.
Kantoluoto sanoi myös, että koulutus tulisi tapahtua aina aloitettamalla koiran mukavuusalueelta. Tehdään koiralle joku helppo juttu, minkä se varmasti osaa. Sitten tehdään taas joku helppo, jonka jälkeen siirrytään varsinaiseen koulutukselliseen kohtaan, eli vaikkapa uuteen asiaan, joka koiralle halutaan opettaa. Tämän jälkeen tehdään taas jotain helppoa sieltä koiran mukavuusalueelta. Eli ei mennä ns. suoraan asiaan ja aloiteta sieltä mikä on koiralle vaikeaa. Mitään turhia välitiloja ei tulisi olla, jotta koiran tarkkaavaisuus saadaan koko ajan säilymään. Esim. perusasennossa koiralle voidaan antaa vielä istu-käsky, jotta saadaan koiran huomio pidettyä yllä. Konflikteista oli myös paljon puhetta ohjaajan ja koiran välillä ja yleisesti tämän stressaavuudesta koiralle. Mitä vähemmän koiralla on stressiä suhteessa omistajaan sen tasaisempi suorittaja se on. Vahva suhde on kaiken pohja.
Kantoluoto korosti, että tottiksessa yksi tärkein vaihe on kentälle tulo. Hommia ei tehtykään tällä kertaa niin, että ohjaaja esim. haukuttamalla nostaa koiraa tai antaa vihjesanan (kuten allekirjoittanut) tottista, tottista ennen kuin tullaan tottiskentälle, jotta koira saadaan sopivaan vireeseen ja halutulle toiminta-alueelle. Kantoluoto halusi saada koira hakeutumaan toiminta-alueelle aina itse niin, että se aktivoituu kentälle menemisestä ilman ohjaajan apua. Näin siitä tulee vahva suorittaja kokeessakin ja tunnetila on koiralla tällöin tasaisempi, eikä niin ailahteleva kuin edellä mainituilla tavoilla. Mitä vahvempi auktoriteetti ihmisellä on, sen paremmin koira hänen kanssaan toimii. Kieltoja voi ja tulee käyttää. Ylimielinen äänensävy riittää kertomaan koiralle milloin käytös on ei-toivottavaa.
No mitä me sitten tehtiin. Myylle (ja monelle muulle) tehtiin sitten sitä kentälle tuloa. Tottis-sanaa ei saanut käyttää, joten Myy oli odotetusti hämmentynyt, että mitäs nyt. Seisoskeli paikallaan, heilutteli häntää ja ihmetteli. Treenikamat on kyllä asianmukaiset, mutta mamma ei ole oma itsensä vaan ihan passiivinen. Kantoluoto sanoikin, ettei taida olla koiralle tuttu tilanne. Ei ollut, ei. Sitten Myy alkoi ottaa vähitellen kontaktia minuun. Korvat kun kääntyivät eteen, ja katse minuun, kehuin ja vapautin puremaan patukkaa. Otettiin kentälle tulo uudelleen. Taas Myy oli ihmeissään, mutta vähän lyhyemmän ajan kuin ekalla kerralla. Otti sitten kontaktin, kehuin ja palkkasin. Kolmannella kerralla aika oli jo selvästi lyhyempi, eli pääsin palkkaamaan yhä nopeammin kun koira aktivoitui pian.
Että mitähän vit***...
Kontaktin otto ja koiran kehuminen
... ja palkkaus.
Leikissämme Kantoluoto huomasi meillä viestinnällisen ongelman. Rauha-vaiheessahan Myy helposti irrottaa otteen kun sen kuuluisi tehdä juuri päinvastoin. Otettiin rauhaa väliin kun puri hyvin ja tehtiin pelkästään sivusta irrottamista. Kantoluoto "vei" lopulta koko koiran ja opetti Myylle parempaa puruotetta, joka paranikin lähes kertakäsittelyllä.
Paljon hyviä juttuja nousi myös kuuntelussa esiin ja silmä oppi nopeasti huomaamaan ne kohdat, johon Kantoluoto toivoi kiinnitettävän huomiota. Olisihan häntä voinut kuunella vielä koko iltapäivän, mutta ei auttanut kun jälkimetsä kutsui. Täytyy varmaan käydä kuulemassa vielä toistekin jossain.
Tottiksen jälkeen oli välissä ruokatauko, jonka jälkeen lähdettiin metsään jälkeilemään. Hyvä koutsi oli täälläkin - Taina Ylilammi on Tending-ihmisiä. Saatiin paljon hyviä vinkkejä jälkeen. mm. se, että jälkeen kannattaa tehdä koiralle paljon yllätyksiä sitä mukaan kun koiran osaaminen kasvaa. Jäljen tekijältä voi esim. "pudota" hanska, jonka koira löytää, tai kuten Myylle tehtiin, jäljentekijä voi "löytyä" itse jäljen päästä. Kaikenlaisista häiriöjäljistä oli myös puhe, mutta ne eivät meillä vielä ihan niin ajankohtaisia.
Myylle ei oltu tehty yhtään jälkeä sitten syksyn, joten oli mielenkiintoista nähdä miten se jäljeltä suoriutuu. Jäljentekijä oli vieras ja jäljellä oli vieraat kepit. Myylle tehtiin n. 500 metrinen jälki neljällä kepillä. Jäljentekijä jäi jäljen päähän, jotta koiralle odottaisi toivon mukaan lopussa mukava yllätys. Jana oli normimittainen ja jälki lähti oikealle. Jälki vanheni n. tunnin.
Jäljentekijä vilautti keppejä ja lähti mukamas metsään niin, että Myy näki tämän. Vein Myyn paikalta hetkeksi, jolloin jäljentekijä ehti mennä jäljen loppuun odottelemaan Myytä. Halusin Myylle jäljen tarkoituksella niin, ettei jäljentekijä ollut mukana jäljellä, jotta saisin täydellisen mahdollisuuden luottaa koiraan kun ei ainakaan voi kysyä, meneekö jälki varmasti tänne, jos epäusko iskee kuten aika usein tuppaa käymään.
Jana meni sitten kuitenkin ihan plörinäksi. Myy kurvasi reilusti vasemmalle ja otti takajäljen. Palautin janalle ja uusi lähtö. Myy nosti jäljen ja lähti voimakkaan määrätietoisesti ja sain jarrutella lujaa. Kädet hanskoista huolimatta ihan punaisina. Intoa ainakin oli. Pian tultiin ekalle kepille, jonka nosti hyvin. Lähes koko jälki mentiin hyvin lukuunottamatta ojassa viilentymistä/lotraamista, jossa Myyllä ajatus katkesi. Uudella jälki-kehotuksella nosti kuitenkin hyvin jäljen. Loputkin kepit nousivat varman oloisesti. Lopussa odotti sitten yllätys kun ojan pohjalle oli piiloutunut jäljentekijä cuzin kanssa. Hyvin malttoi jäljestää loppuun asti, eikä hakenut ilmavainulla loppua. Yllätys oli Myylle oikein mieluinen ja varmasti jälkimotivaatiota lisäävä tekijä. Hieno oli suoritus pitkän tauon jälkeen ja taas on itselläkin jälki-intoa vaikka kuinka. Saatiin janantekoon monta hyvää vinkkiä ja näitä olisi nyt tarkoitus aloitella, jotta saadaan se janakin kuntoon.
Pätkiä kuvattu tapahtumista, eli keppejen nostoilta ja jäljen lopusta, jossa jäljentekijä odottaa.
Ilta oli jo pitkällä kun lopulta päästiin takaisin majalle ja Vapun viettoon.
Huonosti nukutun yön ja aamupalan jälkeen suunnattiin sitten hakumetsään. Myyn kolme sisarusta (Ziva, Vimma ja Alli) olivat myös hakuilemassa ja oli kyllä paras hakuporukka ikinä jo tämänkin takia. :) Romeo-turisti pääsi tallaamaan aluetta, jotta silläkin oli hetkensä.
Myylle kokeenomainen treeni vieraassa maastossa ja vierailla maalimiehillä. Alkuun kaksi tyhjää, kaksi löytöä, yksi tyhjä ja lopuksi löytö. Tyhjille olisi saanut mennä suoremmin ja syvemmälle jo heti ensi lähetyksellä, mutta kaikki muut menivät aika lailla suunnitelman mukaan. Parasta oli, että Myy toimi varman ja määrätietoisen oloisesti. Sama vahva tempo jatkui radan alusta loppuun. Tyhjillä ei tullut ongelmia rullan kanssa ja maalimiehillä käytös oli erittäin korrekti. Joten ei voi olla kuin hirmu tyytyväinen siihen, miten toimii vieraassa maastossa ja -seurassa. Koutsi Mirva oli kovasti sitä mieltä, että kokeeseen vaan, maasto on Myyllä hyvässä kunnossa ja koira työskentelee tasaisen varmasti.
Hakutreenejen jälkeen majalle, jossa lounas. Iltapäivä jatkui sitten ns. puruilla, jossa Myylle tehtiin vietinvaihtoja. Saatiin ihan hyvää haukkuakin aikaiseksi kimityksen sijaan. Myy oli oikein päheen oloinen. :)
Kiva leiri kaikkinensa ja nyt sitten peukut pystyyn Niinalle ja Yodalle, jotka lähtevät Ranskaan edustamaan Suomea (ipossa) belgejen FMBB:hen.
Pikku Myy oli varsin tiukkana kun pääsi leikkimään J.n kanssa.
Niina puikoissa kun tolppa ei pysynyt paikoillaan....
