keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Keväthuolto



Myy kävi tiistaina osteopaatilla. Tällä kertaa osteopaatti oli meille uusi tuttavuus. Lannerangasta löytyi aika odotetusti jonkin verran jumeja, mutta ei mitään mitä ei olisi saatu käsiteltyä. M. kehui Myyn hyviä lihaksia. Myyllä on kuulema on spurttaajan lihakset, eli vähän niin kuin sataa metriä juoksevalla kilpaurheilijalla. Ei kuten maratoonarilla. Kireyttä löytyi myös aika paljon takareisistä. Myy on sen tyyppinen koira, että jumit eivät se menoa hidasta. Tikapuukävely ja peruttaminen olisi suositeltavaa sekä pään venytykset. Toinen puoli niskaa oli vähän jäykähkö. Kehui myös Myyn ulkonäköä (turkki kuin ketulla) ja luonnetta. Häntä heiluikin lähes koko käsittelyn ajan.

Nyt on hankittuna laina-ase, joten saadaan tehtyä siedätystä ampumiseen. Kentällä ei ammuta, vaan yhdistän ampumisen nyt suoraan ruokaan. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tunteiden vuoristorataa



Touhuviikko takana kun maastokausikin on täydessä vauhdissa, eikä agitauolle olla ihan vielä jäämässä. Maanantai oli sunnuntain tapaan koirilla lepopäivä. Sunnuntai aamuna H. kävi juoksemassa Myyn kanssa viiden kilsan palauttavan lenkin, jotta Myy sai kunnolla ravata lauantain agikisojen neljän radan jälkeen.

Tiistaina oltiin hakumetsässä. Myylle etukulmista löydöt, umppareista löydöt, väliin kolme tyhjää ja yksi löytö. Tyhjillä olisi saanut mennä vielä pikkasen syvemmälle, mutta muuten oikein mallikasta työskentelyä. Tuli vahvana fiilis, että kyllähän me kesällä kisataan. Ei tekeminen täydellistä ole, mutta ihan realistiset mahdollisuudet on saada tulos, jos ohjaaja vaan hallitsee kisahermonsa.

R. oli tuunannut Myyn cuzeja uudenlaiseksi ja Myystä oikein näki miten "uusi" lelu sai sen polleaksi. Helpompi maalimiestenkin nyt leikittää. Myyllä kun ei edelleenkään ole cuzin voittanutta, vaikka kaikenlaisia narupalloja on kokeiltu. Yhdestä cuzistaan Myy puri jalat poikki ja nyt se ei enää kelpaa... Jalat on oltava. :)



Keskiviikkona agin ohjatut koutsin suunnittelemalla viikkoradalla.








































Edelleen aika leiju olo viime kisasta. Tarjottiin Myyn kanssa ryhmäläisille suklaadonitseja. Seurakavereilta on tullut niin ihania ja kannustavia kommentteja, joten nöyrin kiitos niistä! Ihailen niitä ihmisiä jotka niin vilpittömästi riemuitsevat toisten onnistumisista ja jaksavat tsempata. Olen miettinyt sitäkin, että olenko itse tällainen kannustava tsemppari muille treenikavereilleni? Mukava palaute tuntuu varmasti hyvältä jokaisesta. Onnistumiset vaativat niin paljon töitä ja aina ei todellakaan ole ollut helppoa meilläkään. Joten kiitos vielä kerran onnitteluista tätäkin kautta!

Yhden kokeneen kisaajan kommentti myös ns. osui ja upposi. Treeneissä pähkäilin ääneen vaikeaa keppikulmaa, jota Myy ei osaa. Hän sanoi, että pitää nähdä ennemminkin ne hyvät asiat ja rata kokonaisuutena, eikä takertua liikaa tuskailemaan vaikeita kohtia. Luonteelleni on tyypillistä nähdä nuo ongelmakohdat ehkä jopa vähän suurempana kuin mitä ne sitten lopulta oikeasti ovatkaan.



Sitten itse treeneihin. 2-hypylle kokeiltiin niistoa. Ensin palkkasin Myyn hypyn jälkeen, jotta oppisi kokoamaan itsensä ennen hyppyä. 6-7-hypyille molemmille vastakäännökset. Koutsi neuvoi askeleissa kun ensiksi kulma vei aika suoraan A-lle. Tämän jälkeen onnistuttiin saamaan hyvä kulma keinulle. Keppikulmalla sijotuin keinun ja keppejen väliin ja päällejuoksuna Myy kepeille. Yksi superhieno kepeille meno! 13-15-väli osoittautui vähän ehkä yllättäin radan vaikeimmaksi paikaksi. Muurilta veto, tyrkky 14:lle ja persjättö pituudelle. Jos katse ei kääntynyt kunnolla koiraan niin väärä pää putkesta heilahti välittömästi.



Torstaina käväisin molempien paimenten kanssa hallille. Jatkettiin Myyn kanssa viikkoradalla. Keppikulmaa, niistoa, vastakäännöksiä 6-7-hypyille, loppusuoraa ja irtoamista. Myy veti hyvin, joten tehtiin vaan lyhyesti. Hallin pihassa tein hyppynoudot. Eipä tuo ollut unohtanut viime syksyltä A-estettä. Hyvät noudot muuten, mutta ne luovutukset... Ote on koko ajan vaan niin hemmetin hepponen.

Perjantaina lepopäivä.



Lauantaina palattiin taas hakumetsään tällä kertaa ilman koutsia. Alkuun neljä tyhjää ja sitten kolme löytöä. Lähti hyvin määrätietoisesti tyhjillekin, joten tässä asiassa on tullut paljon edistymistä. Olisi saanut upota parilla tyhjällä syvemmälle, mutta en painostanut suuremmin tässä vaiheessa, ettei tee valetta. Pääsin kehumaan reilusti kun tuli joka kerta ilman rullaa. Oikein hyvä! Löydöissä ei sanomista ja Myyhän on hyvin korrektisti maalimiehillä. Varman oloista tekemistä taas tänään.




Sunnuntaina korkattiin tämän kevään Koirakorven tottikset. Suunnitelma oli ottaa Myylle ampumista seuraamisessa, noudot, paikkis ja eteenmeno. Kevään ekat treenit pk-kentällä eivät sitten sujuneetkaan odotetunlaisesti. Ammunnassa voimakas säpsähdys ja ihan reilu niiaus. Paikka hajosi myös täysin ja seuraamiseen tuli runsaasti väljyyttä, jota en saanut korjattua. Toisellakin paukulla niiasi vielä jonkin verran ja kolmannella jätti sitten jo reagoimatta. Tästä seurasi myös se, että selvästi odotti ampumista myös seuraamisen jälkeisissä jääveissäkin, jossa seuraaminen myös hajosi. Tein imuttamallakin seuraamisen ammunnassa, jotta paikka saataisiin takaisin tiiviiksi. Tämä auttoikin vähän. Noudoissa myös ihmeen paljon kummallista häröilyä. Myy oli jotenkin paineistuneen oloinen, eikä oma keskittynyt itsensä. Paikkamakuu hyvin, eikä reagoinut tässä taas ampumiseen millään tavalla. Eli kun selän takana ammutaan ekan kerran niin siihen reagoi voimmakkaammin, sitten regointi lievenee. Toimintakyky ei katoa missään vaiheessa, mutta kyllähän tuo ihan selvästi ampumiseen reagoi.

 











Lopuksi eteenmeno, jotta saisi ainakin loppuun Myylle oikein kivan fiiliksen. Näki kun patukkaa hämäykseksi vietiin (ei jätetty kentän reunalle) ja sitten normilähetys. Toisella käskyllä vasta maahan. Olisi kovasti halunnut tarkastaa missä patukka on. Pysyi kuitenkin maassa.

Tottiksista jäi kovin ristiriitaiset fiilikset. Koskaan tottis ei ole ollut niin huonoa kuin mitä se oli tänään! Syytä on vaikea sanoa. Väsynyt koira? Eka kerta isolla kentällä talven jälkeen? Ampuminen? Nyt tuntuu taas siltä, ettei kokeeseen olekaan mitään asiaa.

Ensi viikko pidetään ns. huoltotaukoa. Myy pääsee tiistaina osteopaatilla, jonka jälkeen se saa levätä viikonloppuun. Sitten onkin jo Myyn kasvattileiri, jossa lajeina haku, jälki, tottis (J. Kantoluoto!) ja leikki, josko sieltä sitten jotain uutta evästä reppuun.  

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kaksi luvaa kakkosista!



Lauantaina oli Jyväskylän Agility Teamin, eli seuramme kisat ja meille ensimmäinen oikea kakkosluokan kisa. Olin ilmoittanut meidät kaikille neljälle radalle. Tuomarina toimi Markku Kaukinen. Radat olivat haastavia ja koko ajan mentiin ihan reilusti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Sen verran oli myös kaikilla radoilla pyöritystä, että pelotti jo sekin muistanko radat. Jokaisella radalla oli okseri ja hyppyrataa lukuunottamatta kaikilla radoilla olivat mukana kaikki kontaktit.

Eka rata oli hyppäri. Näytti vaikealta, mutta kuin ihmeen kaupalla saatiin siitä kuitenkin ehjä rata. Luva ja sijoitus 2/12. Upea fiilis radan jälkeen!

Toisella radalla päästiin melkein radan loppuun virheettä kunnes ajauduin väärälle puolelle rataa juuri ennen okseria. Paniikkiratkaisuna huono takaaleikkaus. Myy kääntyi huonosti ja rima okserilta alas. Tästä 5 vp ja sijoitus 3/15. kun radalta ei tullut yhtään nollaa. Palkintopallille päästiin sitten tälläkin radalla.

Kolmas rata ja luva. Sijoitus 2/14. Paras rata meiltä koskaan! Ihan flow-tiloissa mentiin. Myy ehti rakastaakin tällä radalla. Eihän se muuten mikään Loverdose olisikaan. (A-este.) : D

Neljäs rata meni jo vähän väsymyksen piikkiin meidän molempien osalta. Pieni ohjausvirhe ja Myy putkeen A-sijaan. Vähän jäin myös Myyn juoksulinjojen eteen, mutta hyvä rata muuten tämäkin. Tästä tuloksena hylsy.

Yhteenvetona sanoisin, että kaikkinensa ihan loistava fiilis koko kisojen ajan. Mä niin nautin! Myy oli huippu ja sitä oli kiva viedä. Mukavan ehjiä ratoja. Kontaktit hitaat, mutta aika näyttää kaikesta huolimatta riittävän vielä toistaiseksi, vaikka hitaitahan me ollaan. Kontakteilta on varaa vielä nipistää ja irtoamista on saatava lisää, jotta nopeus kasvaa. Tuli sellainenkin fiilis, että ei me vielä haluta/olla valmiita kolmosiin, mutta toisaalta.. Kokenut kolmosluokan ohjaaja kannusti, että jos näistä radoista selviää kunnialla niin selviää sitä kolmosluokastakin. Kilpailukirjankin mukaan suunta on nyt nouseva (peräkkäisistä kisoista kaikki luvat), joten jatkamme harjoituksia oikein hyvillä mielin. Sori tää kamala hehkutus, mutta agi kun nyt vaan on nii-in jumalattoman siistii.  :D



perjantai 15. huhtikuuta 2016

Ukkoja & agia

Tiistaina alkoivat myös arkihakutreenit. Viimeksi tehtiin pelkkiä löytöjä ja nyt otettiin tyhjät mukaan. Suunnitelma Myylle oli seuraavanlainen. Etukulmat tyhjät, umppareista löydöt ja lopuksi löytö pressun alta. Ei mennyt ihan kuin strömsössä tyhjien aloitus. Myy lähti etukulmaan ja alkoi kaartamaan umpparia (jossa oli ollut jo ihmisiä) kohden, joka olikin sitten loppujen lopuksi melko lähellä. Huusin pois ennen kuin ehtii piilolle tarkoituksena tehdä se tyhjä, jolloin Myy otti rullan suuhunsa tehden valeen. Lähetin uudelleen, sama kuvio toistui. Kolmannella vasta teki sitten hyvän tyhjän, josta pääsin kehumaan. Kyseessä oli syksyn jälkeen ensimmäinen tyhjä niin ohjaaja olisi ehkä voinut miettiä vähän huolellisemmin ja sijoittaa ainakin tyhjän kauemmaksi umpparista. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että tyhjiä on nyt treenattava paljon. Oli puhetta, että mökkikylä harjoitukselle olisi taas tarvetta. No, se olikin onneksi sitten sen treenin ainoa miinus. Toiseen etukulmaan Myy sitten jo teki hyvän tyhjän ja löydöissä ei ollut mitään huomautettavaa.



Näytölle mennään lujaa! 


Keskiviikkona agin ohjatut, jossa koutsi suunnitteli meille radan. Kepeille viennissä taas yllättävän paljon vaikeutta, vaikka kulmakaan ei ihan paha ollut. Myylle kunnollinen rauha etsiä kepit, eikä yhtään säätämistä kepeille. Persjätöt onnistuivat aika kivasti kun muisti pitää katseen koirassa ja irtoamistakin saatiin.

Huomenna onkin sitten jo Jatin kisat, joissa juostaan Myyn kanssa neljä rataa. Suas nähä kui meijän käy. :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hakukausikin aloitettu!



Lauantaina päästiin jo sitten ihan itse asiaan kun korkattiin kauden aloitukset myös hakuilussa. Halualueelle mentäessä nähtiin myös kevään ensimmäinen kyy, joten kesä on tältäkin osin tulossa. Aika ällöttäviä nuo käärmeet... Myylle viisi löytöä. Kaksi umpipiiloa, kaksi pressun alta ja yksi maalimies ilman pressua. Myy lähti pääsääntöisesti hyvin maalimiehille, toi hyvin rullaa, näytöille lähdöt ja siellä olot myös hyvät. Näytöllä saa olla aika nopea vierelle-käsky, jotta ei ennakoi tässä ja jätä maalimiestä liian aikaisin. Kerran lähetin uudelleen kun mm. arveli, ettei käynyt ihan riittävän lähellä umpparia, vaikka läähätys kuuluikin. Maalimiehillä pieni hallinta ja seuraamaan lähtö, josta vapautus. Palkka ensin minulta (päähuomio nyt vahvemmin maalimiehessä) ja sitten mm. sai leikittää. 


Videolla pikku pätkä. Ei kuitenkaan ihan paras pisto kun jää vähän tikuksi ja rullaakin saisi tuoda ihan pikkaisen pidemmälle.  



Sunnuntaina Myylle kokeenomainen (ei palkkauksen ja oman hihkumisen osalta) esineruutu. R. tallasi ruudun ja vei Myylle vieraat esineet, eli ei mitään tietoa miten esineet olivat ruutuun sijoiteltu. Ilmossa vähän vinkumista. Myy teki ruudussa aktiivisesti töitä. Ensimmäinen esine nousi tänäänkin ihan kohtuullisessa ajassa, joten kokeita ajatellen olen luottavainen. Jos ei mitään ihan, ihan ihmeitä tapahdu niin viidessä minuutissa täytyy yksi esine nousta ruudusta. Ruudun etuosaan sijoitellut esineet ovat vaikeimmat, koska Myy lähtee kuin ohjus aika lailla suoraan ruudun takaosaan, jossa nokka vasta aukeaa kunnolla. Joskus voisi treenata niin, että kaikki esineet ruudun etuosaan. Luovutuksesta lähtee varmasti jonkin verran pisteitä. Palauttaa esineen juuri noin kuten tuossa videolla näkyy. Onko missään säännöissä sanottu/määrätty sitä millainen luovutus pitäisi tarkalleen olla? Mielestäni ei. Laitan tuon luovutuksen työn alle, mutta en vielä tässä vaiheessa. 


Romeo oikein loisti esineruudussa vahvalla osaamisellaan, vaikka esineetkin olivat vieraita. Nenä auki lähdöstä saakka, eikä ruudussa tapahtunut mitään ylimääräistä. Hienoa katsottavaa tuollainen rauhallinen, mutta tehokas työskentely. On se oikeasti parempi kuin Myy. Toisilta koirilta jäi ruutuun kaksi esinettä ja Romeo sai hakea ne vielä pois. Romeo nosti hienosti molemmat esineet, vaikka viimeisellä esineellä alkoikin olla jo aika puhki. Oli selvästi kovin onnellinen kun sai tehdä hommia, eikä jaksanut enää tämän jälkeen auton takakontistakaan suurempaa vahtia pitää, vaikka edestä kulki jos jonkinlaista koiraa. Harmi, ettei tullut Romposta videoo. 

Hallin pihassa harjoittelin kapulalla heittoja ILMAN koiraa. Hyvä niin, koska siitä olikin selvästi apua. Ongelmana on ollut aina välillä kapulan pyöriminen alastulon jälkeen ja nyt kun heitto oli riittävän korkea niin kapulahan jäi varsin sievästi aika lailla sinne minne halusinkin! Tätä täytyy vaan treenata juuri näin. 

Myyn kanssa tehtiin sitten tasamaanoutoa ja metristä. Metrisessä oikein hyvä heitto, eikä kapula pyörinyt. Myy haki hyvin ja toi nätisti eteen. Ei mitään huomautettavaa oli niin hieno! Pk-este tuotiin hallin pihalle tänään asennusta varten, joten sekin este saadaan ensi viikolla käyttöön. 

Pari kertaa on käyty viikon aikana tekemässä myös agia kuvan viikkoradalla. Kepeillä oli ohjatuissa yksi ohjuri sisäänmenossa ja perjantaina kokeilin samaa kohtaa ilman ohjuria. Pientä epävarmuutta oli ilman ohjuria. Suurin osa kepeille sisäänmenoista kuitenkin jo virheettä, vaikka kulmia on reilusti vaikeutettu. Harjoittelin myös sylkkäriä vasemmalle, vastakäännöstä muurilla ja niistoa. Sylkkärin sujumattomuuteen voi syynä olla yksinkertaisesti jumit. Vasemmalle kääntyminen on selkeästi oikeata puolta hankalampaa. Osteopaatille mennään huhtikuun lopulla, josko sieltä saisi jotain lisävalaistusta asiaan. Niistoa harjoittelin myös ja lähinnä siinä sitä, että Myy oppisi kokoamaan hyvin itsensä ennen hyppyä. Saatiinkin muutama ihan kelpo suoritus. Romeokin porhalsi viikkoradalla tehden putkia, kontakteja ja pitäen kaikenmoista omaa kivaa..




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Maastokausi korkattu!



Lumi sulaa hiiiitaasti, mutta varmasti. Kevät taitanee lopulta tulla tännekin. Eteläsuomalaisten kyllä kelpaa. Siellä treenataan jo täyttä päätä sulissa maastoissa ja -kentillä, toisin kuin me täällä Jyvässeudulla. Sen verran on jo sulaa maata näkyvissä, että sunnuntaina pääsin tekemään kevään ekat esineruudut molemmille paimenille. Myylle kolme esinettä. Alue kapea kaistale, mutta syvyyttä riittävästi. Ekan esineen Myy löysi nopeasti alueen keskivaiheelta. Toisen nappasi takakulmasta ja aikaa ei juuri mennyt tähänkään. Esine, joka näkyi lähetyspaikkaan teetti enemmän töitä. Meni vauhdilla vierestä yli ja sittenhän esinettä etsittiinkin huolella ruudun takaa ja keskivaiheilta. Plussaa oli, että pysyi koko ajan alueella ja teki aktiivisesti töitä. Miinusta, että vähän takki aukihan tuo välillä viilettää, jos vertaa vaikkapa Romeoon.

Romeolle kaksi esinettä. Näki kun R. kävi viemässä esineet. Oli tarkkaavainen ja hyvin keskittynyt. Ei äännellyt kuitenkaan odottaessa, kuten yleensä. Ihan superhienoa etsintää, eikä mitään turhaa pyörimistä! Molemmat esineet löysi oikeastaan ilman yhtään turhaa lenkkiä. Nenä auki alusta lähtien, ajatus kirkkaana ja vauhti maltillinen. Sellaista tehokkaan taloudellista työskentelyä. Tykkään!


Jatkettiin hallilla tottiksilla. Myyllä ääntelyä jostain syystä tänään ärsyttävän paljon, joista kielsin. Teemana tällä kertaa lähinnä noudot. Vähän menee kikkailuksi tuo luovutus, jos noin niin kuin kisoja miettii.. Pitää ehtiä antamaan irrotuskäsky heti kun laittaa kädet kapulalle, muuten saattaa jopa ehtiä irrottamaan otteen itse. Ei hyvä, mutta näin on näreet. Muuten nouto ihan ok. Metristäkin pääsin tekemään. Alkuun kaksi hävyttömän huonoa heittoa... Myy on jo tottunut, eikä sitä tunnu onneksi haittaavan uusintaheitot. Hyvä palautus metriseltä. Tekee varman oloisesti paluuhypyn, vaikka heitto olisikin vähän vino, joten oikein hyvä. Eteentuloja tehtiin muutamia ja aika suoria olivat, mutta kiekaisun vuoksi en päässyt palkkaamaan läheskään kaikkia.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus korkata myös kevään hakutreenit, joten kovin odotettu maastokausi alkakoon!

Viikonlopun ulkoilusäät ovat olleet ihan mahtavat ja jäällä mennään vieläkin. Kuvia lauantai-illalta.



Aina jarrut eivät pidä


Romeo voittaa frisbeen itselleen... 


Ilo on vaan kovin lyhytaikainen. 





Onneksi tarjolla on muitakin kivoja leluja. Romeo kasvattaa turkkiaan nyt ihan tosissaan ja komistuu ihan silmissä! 



Mooren jalka voi tällä hetkellä paremmin, eikä kipulääkkeitä ole hetkeen tarvittu. Kovin on muutenkin ollut iloinen ja virkeä ukko, joka nauttii selvästi keväästä. 




  
 Vielä löytyy lunta.