Enemmän sitä duoo ku... :)

 

Maanantain ollessa vapaapäivä, molemmat paimenet pääsivät humputtelemaan hallille. Myyn kanssa tehtiin lähinnä keppikulmia. Valitettavasti videolle tallentui vasta ihan lopputreeneistä pikku pätkä, jossa sitten saattelenkin Myytä liian pitkälle...

Video 

Romeo touhusi taas kovin Romeomaisesti... ja otsikkokin viittaa tähän. :) Kepeillä Roo ei kestä yhtään kannustusta, vaan vaatii täyden työrauhan. Jos yhtään kehuu tai kirittää (kuten Myytä), tulee kepeiltä pois. Kontakteista on tullut jossain vaiheessa juoksukontakteja. Pari vuotta sitten - ainakin videoiden mukaan! - oli vielä hyvät ja kauniit pysäytykset alastulokontakteilla. Millonhan ne on ovat tuohon pisteeseen päässeet? Missään vaiheessa en saa koottua itseäni niin, että saisin edes jonkinlaisen hyvän tuntuman tuohon koiraan... Menijo-fiilis on oikeastaan koko ajan, eikä Romeon tapauksessa hallinta auta yhtään vaan päinvastoin! On varmaan ihan pakko käydä mölleissä katsomassa mitä meille mahtaakaan tapahtua kun lähdetään yhdessä radalle. On se silti niin mainio tyyppi. Romeosta on selvästi hurjan mukavaa kun tehdään yhdessä niitä ns. oikeita "töitä". Se on vaan ottanut nyt kartturin viran itselleen, eikä se viitsi sitä mulle enää luovuttaa. :)

Keskiviikkona oli Myyn agin ohjatut ja viikkorata näytti alla olevalta. Mukana radalla oli erilaisia keppikulmia. Laitoin kepeille ohjurit, jotta Myy saisi varmuutta lisää. Hakee jo vähän itsenäisemmin ja rohkeammin kepeille. Takaaleikkaus muurille toimi hyvin. Sylkkäriä vasemmalle treenattiin siivekkeen kanssa erikseen ja käännös oli Myylle erityisen vaikea. Tekee ylimääräisen pyörähdyksen kääntyen vasemman sijaan oikealle. Saatiin kotiläksyksi harjoitella tätä. Putkeen (12) lähetys kepeiltä oli mahdoton tehtävä kun toiveena oli, että jäätäisiin ohjaamaan keppejen oikealle puolelle, eikä "saanut" mennä keppejen ja putken väliin. Koirat lukivat helposti väärän putken ja sujahtivat lähes poikkeuksetta sinne... eli ei ollut helppo rata, mutta olihan se taas opettava. 

Tänään taas hallille molempien paimenten kanssa. Jatkettiin nyt itsenäisesti viikkoradalla. Kepeille meno näytti jo melko hyvältä. Enkä edes saatellut! ;) Ohjurit alussa kuten eilenkin. Muurilla harjoittelin vastakäännöstä. Ensin Myy oli hukassa tehden paluuhypyn muurin yli, mutta sitten älysi homman ja sain palkata onnistumisia. Eilistä sylkkäritreeniä vasemmalle. Alku eilisen tapaan ihan too-si tahmeaa. Koko ajan kääntyi oikealla tehden samalla ylimääräisen pyörähdyksen. Lopulta saatiin muutama onnistuminenkin, josta pääsin palkkaamaan.

Agin jälkeen tehtiin vielä pari noutoa kapulalla. Ihan kelvollisia olivat molemmat.

Jonkinmoinen agitauko on tulossa ajatusten siirtyessä pikku hiljaa jo pk-lajeihin. Mahdollisesti kisataan vielä huhti-toukokuun kisat ja katsotaan niiden jälkeen mikä on fiilis. Hakutreenejen pyörähtäessä kunnolla käyntiin kahdesti viikossa ei itsellä enää riitä aika, eikä kyllä jaksaminenkaan, enää muuhun lajiin. Agissa mennään ainakin paljon nykyistä kevyemmin, jos ei ihan kokonaan jäätäisikään treenikerroilta pois. 

>> kuvia

Pääsiäistreeniä

Tätä kirjoittaessa talvi pitää vielä heikosti otettaan. Yöpakkasten "ansiosta" jääkelit jatkuivat ja H. on hiihtänyt Myyn kanssa. Karkealla pakkashangella anturoihin tuli pari ikävää vekkiä, joten Myy sai fleecetossut jalkaansa. Auringon paistaessa, lumet saavat nyt kyytiä jään päältä, joten paljon mahdollista, että jääkausi alkaa olla tältä erää lopuillaan.

Viikolla on vedetty hallilla parit agitreenit Myyn kanssa. Alkuviikosta kävin tekemässä tekniikkaa; välistävetoja, takaakiertoja, vastakäännöksiä.. Niissä ei ongelmia ilmennyt. Myy oli varsin pätevä. Keskiviikon ohjatuissa poikkesimme viikkoradalta ja koutsi suunnitteli toisen radan paremmin ryhmämme tarpeita vaastaavaksi. Radalla oli mm. haasteellisia keppikulmia, putkierottelua ja kaikkea sitä mitä rataan tällä hetkellä oikeastaan kaipaankin. Avokulmat ja kepeille itsenäisesti hakeutuminen oli Myylle haastavaa ja se selvästi kaipaa tähän vielä tukea. Laitettiin ohjuri tukemaan sisäänmenoa sekä palkattiin lelulla oikeaan aloitusväliin. Myy kääntyy uskomattoman hyvin, joten kunhan se oppii etsimään keppejen aloituksen vaikeastakin kulmasta niin ollaan jo pitkällä. Käydään huhtikuun kisoissa juoksemassa kaikki neljä rataa ja katsotaan sitten ne kohdat, joihin tarvii erityisesti treeniä.

Pääsiäisenä teimme H.n kanssa kauden työvelvoitteen Jatin 3.lkn kisoissa ratatyöntekijänä. Yllätyin taas kerran miten paljon kontaktivirheitä ja lähdössä pysymisongelmaa kisoissa näki. Hyvä muistutus taas siitä, että kriteereistä on pidettävä hyvää huolta.

Valmis rata odottaa kisaajia 

Tottiksessa eteentuloja treenataan nyt paljon. Oikea takajalka jää aika usein istumisessa vähän auki ja Myy jää pakostikin vähän vinoon kun kroppa ei ole suorassa. Sama maahanmenossa. Selkäranka näyttää aina vähän S.n muotoiselta. Osteopaatti vaihtuu tässä kevään aikana ja katsotaan mitä tämä uusi ihminen on mieltä Myyn kropasta ja sen tämän hetken tilanteesta. Edellisen osteopaatin mielestä Myy on aina ollut erittäin hyvässä kunnossa. Jopa siinä määrin, että asia on alkanut vähän epäilyttää allekirjoittanutta ja haluan kuulla tähän myös toisen ihmisen mielipiteen.

Hallitouhut jatkuvat kuitenkin yhä kun saatiin/saadaan mahdollisuus treenata ainakin vielä jonkin aikaa tutun vuokraamassa hallissa. Tänään tottisteltiinkin sitten jo uudessa hallissa. Mukana matkassa olivat molemmat paimenet. On kyllä suuri ilo omistaa tuollainen koira kuin Myy! Alkuun tuttavani leikki-ikäiset lapset leikkivät ja juoksentelivat hallissa pyöritellen mm. isoja paimennuspalloja edestakaisin. Jokainen tietää millainen ääni leikki-ikäisistä lapsista lähtee. Myy ei ole juurikaan tavannut tuon ikäisiä pikkulapsia elämänsä aikana. Samaan aikaan myös kaappia asennettiin seinään... Myy (tosikko kun on) veti oikein kelpo treenit häiriöistä piittaamatta. On se vaan niin mainio peli! Pieniin lapsiin Myy suhtautui todella hienosti. Heitä täytyi vähän päästä nuolaisemaan. Voi sitä iloa ja hännän heilutusta. Ei kuitenkaan pomppinut lasten päälle tai ollut liian raisu. Ihan kun olisi mukamas ymmärtänyt, että ovat pieniä ihmisiä. Pallopaimennustakin Myy "kokeili". Holskut paimenisivat isoa palloa kunnolla tökkäämällä ja kiertymällä pallon eteen. Myyllä oli "vähän" erilainen - sanoisinko rempseämpi - tyyli. Hajareisin kaikilla neljällä raajalla pallon päälle, suu ammolleen ja kova yritys saada pallosta hampailla ote. : D Muuten ihan hyvä, mutta pallo taisi olla vähän Myytä isompi.

Myyn kanssa tehtiin:

• eteentuloa. Sivusta katsoen näyttää kuulema jo ihan suoralta ja suoraan tulot ovat selkeästi lisääntymään päin. Vaihtelin matkaa, olin itse vähän vinossa, jotta joutui hakemaan oikean paikan jne. 
• Tehtiin myös vauhtiluoksetulo, jossa vapautin kun kiihdytti. 
• treenikamut katsoivat noita täyskäännöksiä. Kuivaharjoittelua ensin ilman koiraa. Tämä kun sujui hyvin, sama koiran kanssa. Ei näyttänyt kuulema pahalta. Videolta taka-askel jää lyhyemmäksi koiran kanssa kuin ilman koiraa ja tämä tekee sen, ettei koiralle jää kunnolla tilaa heittää perää. Jospa siitä ihan kelvollinen vielä tulee. Suhina merkiksi siitä, että täyskäännös alkaa. 
• Noudoissa jännittettä taas lisää luovutukseen. Palautusvauhti saisi olla vieläkin nopeampi, muuten ihan ok. Tuo riittävän lähelle. Vinonkin heiton palautti suoraan. Pk-esteitä hallilla ei vielä ole, mutta tulossa on joten niitäkin päästään pian treenaamaan. 
• Jääveissä istuminen hyvä, mutta palkan odotusarvo on nyt edessä ja jää vähän kenottamaan eteen. Takapalkkaa voisi ottaa vaihteeksi tähän. Maahanmeno vähän nihkeää ja tämä viittaa Myyn tapauksessa aina jonkinlaisiin jumeihin. 
• Kierrätin treenejen aika alussa myös pylväitä, josta sain sitten "palkaksi" ääntelevän koiran. Kierrokset ovat heti kaakossa kun homma muisuttaa vähänkään agia. 

Romeo:

Romeo pyörähti myös areenalla. Tehtiin vähän seuraamista, luoksetulo ja pylväiden kiertoa. Parasta Romeolle oli kuitenkin kun pääsi hallin pihalla leikkimään lk-holsku Carman kanssa.

Moore on alkanut arkoa yhä enemmän oikeaa etujalkaansa. Kipeyttä jalassa on ollut aiemminkin (kulumaa ja nivelrikkoa), mutta jalan kanssa on pärjätty tähän asti kohtuullisen hyvin. Särkylääkkein mennään ja lenkit pidetään taas minimissään. Nutrolin Senioriöljyä ostin molemmille pojille, mutta Moorea ei saa huijattua niin, että se sitä söisi. Moore osaa olla hyvin päättäväinen niin halutessaan. Paimenille öljy taas maistuu oikein hyvin ihan sellaisenaan. Toivotaan, ettei kovin tuosta ainakaan pahene.

Romeo 7-vuotta!

Romeo täyttää tänään 7-vuotta. Miten nopeasti aika meneekään. Vastahan se tuli meille pikkuisena holskun pallerona! Siitä on kuitenkin kuljettu jo pitkä matka tähän päivään.

Romeo on Koira isolla K-lla. Alkukantainen, rohkea, itsenäinen ja uskollinen laumamme vartija, jolle oma perhe (erityisesti allekirjoittanut) on aina ollut kaikki kaikessa. Vieraat ovat Romeolle ilmaa. Rasittava ja niin kovin rakastettava samanaikaisesti. Romeo on kiistatta upein eläin, jonka olen koskaan saanut omistaa. Toivotaan, että yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää.

Juuri kotiin tulleena - voikukkaa syömässä... 

Kieli poskella - ikää n. 4 kk. 

Nuori Romeo 

Aikuinen Romeo 

Ja ne kaikkein tuoreimmat kuvat Romeosta lomaviikoltamme.

Työn alle..

Loma on ohi ja huomenna paluu arkeen. Tauon jälkeen Myyn kanssa treenattavia asioita on tsiljoona - tai siltä ainakin nyt tuntuu. Agissa lisää tekniikkaa ja treeneissäkin osa rimoista 60 cm. jotta Myy oppii arvioimaan yhä paremmin korkeuksia. Sylkkäreitä, takaaleikkauksia, vastakäännöksiä jne. siis luvassa. Koirasta en ole huolissani, se kyllä osaa.. ;)

Tottikseen keväällä tehokuuri.

• Eteentuloon suoruutta on tehty iltaruokanappuloiden kanssa, jotta saadaan toistoja säännöllisesti ja paljon. En lähde hakemaan korjausta peruuttamalla, vaan otetaan usein alusta. Tehty tätä paljon myös niin, että koira makaa maassa tassut jalkojeni edessä ja pyydän suoraan eteen istumaan. Pääsee vahvistamaan paljon oikeata paikkaa ja palkkaamaan. Jos tästä sitten pikku hiljaa kasvattaa tuota matkaa? Pyrin siihen, että koira olisi mahdollisimman aktiivinen ja onhan se sitä. Ihmeen vähän nyt turhautuukin, vaikka joutuu korjaamaan ja tekemään toistoja. 
• Jäävejä harjoitellaan myös nappuloilla lähes päivittäin. Lähinnä pidetään mielessä mikä oli mitäkin. 
• Paikkamakuuta on treenattu hallissa viikottain talven ajan. Tunnetila on enimmän aikaa hyvä ja luotto koiraan on tällä hetkellä vahva. Ennen kesää bayvanticit kaulaan pitämään hyttyset loitolla, koska ainakin viime kesänä noista lentävistä ötököistä oli harmia paikkamakuussa. 
• Seuraaminen on hyvää, käännöksissä löytyy parannettavaa. Täyskäännökseen olisi pitänyt jo heti alkuun opettaa ohjaajan selän takaa pyörähdys. Pitkärunkoisella koiralla olisi varmasti näyttänyt ainakin paremmalta kuin mitä tuo käännös nyt on. Vieläköhän se vaihtaisi? 
• Noudoissa jännitettä on lisätty ja luovutus on nyt sitten mitä on. Välillä hyvää, välillä vähän huonompaa. Ote voisi olla tiukempi, mutta koko noutoa ei tulla hajottamaan siihen pyrkimällä ainakaan vielä tässä vaiheessa. Metristä on tehty talvellakin hyvällä menestyksellä. Pk-estettä ei, joten sitä heti kun ulkokentät sulavat.
• Eteenmenoja ei olla tehty talven aikana yhtään, joten niitäkin ohjelmaan heti kunhan kentät sulavat ja liike on turvallinen tehdä. Lelun häivytys siinä työn alle. 

Muuten treeneihin yritän saada mahdollisimman paljon vaihtelevuutta, yllätyksiä mm. palkkaa ja palkkaustapaa vaihdellen. Toukokuussa päästään Offileirillä Jari Kantoluodon oppiin, josko sieltä saataisiin jotain hyvää ja uutta meille.

Tänään, eli viimeisellä halli kerralla treenattiin yllä mainittuja ja tehtiin myös henkilöryhmää. Muuten Myyltä ihan kohtuu mukavaa tekemistä, mutta nuo eteentulot menevät aika arvalla osuuko suoraan vai jääkö vähän vinoon. Treeniä lisää, jospa se siitä. :)

Aurinko - mikä ihana tekosyy!

Ennen lomaa olin päättänyt, että käyn ahkerasti viikon aikana treenaamassa, mutta kuinkas sitten kävikään. Aurinko houkutteli hallin sijaan joka päivä jäälle ja illalla ei vaan jaksanut tehdä mitään. Viikosta tulikin sitten hyvin kuntoilupainotteinen. H. aloitti taas hiihtämiset Myyn kanssa ja L. heitteli koirille frisbeekiekkoja paimenten toimiessa vuoron perään kiekon palauttajina. Frisbeekiekko lentää ihan eri tavalla kuin ns. tavallinen koirafrisbee (kun osaa vielä heittää!), joten hyvää kuntoilua tuli molemmille "kiekkokoirille".

Hiihtäminen näyttää kyllä niin kivalta, mutta belgin puikkoihin en edelleenkään suksien kanssa lähde. Kirittämässä voidaan kyllä käydä. Kelkkaa ei ole tullut viikon aikana juurikaan käytettyä kun vaihtoehtona on antaa koirien juosta vapaana.

Mutta joo. Silloin kuin me muut pysytään poissa säätämästä, hiihto näyttää oikein kivalta. Enimmän aikaa Myy menee kevyttä ravia, eikä juurikaan vedä. Suunta on koko ajan eteenpäin ja ainakin mitä lähtöinnosta voi päätellä, niin homma on Myystä huippua. :)

Video

Poikien kanssa on jäänyt mukavasti omaa aikaa ja on se kuulkaas lenkkeily/elämä jotenkin tosi helppoa kun joukossa ei ole belgiä... Nih! : D

Kevät ja lääkitys on saanut Romeoon muutenkin paljon lisää virtaa ja ukkeli tuntuu nauttivan taas täysillä elämästään. Tarkoitus oli osallistua Romeon kanssa keskiviikkona agin möllikisoihin, mutta flunssan takia kisat oli jätettävä väliin, vaikka työvelvoitteeni ratahenkilönä sainkin joten kuten hoidettua. Harmi, kun olisi ollut niin kivoja ja Romeolle sopivia ratoja. 

Romeon turkki on alkanut viimeinkin kasvaa ja siitähän alkaa muodostua taas jonkinmoinen komistus. :) 

Lähes 30 kg elämän iloa. :) 

Moore on myös nauttinut lomasta, ihmisistä ja hangen kantavuudesta. Se on ollut virkeä ja leikkisäkin. Moore on päässyt pidemmillekin lenkeille mukaan, koska jäällä sen on nyt helppo kulkea haluamaansa tahtia, joka on muuten aika kova. :)

Karkealla hangella on mukava pyöriä.

Kyllä se elämä silti sen yhden kojootin vaatii, jotta se olisi täydellistä.

Frisbeegolfarin paras apulainen - Myy. 

Peto on irti! 

Tälläkin lomalla tuli niin selväksi, että on tämä ihana ja toimiva lauma!

Paljon lomakuvia löytyy >> TÄÄLTÄ (kuvaa klikkaamalla pääsee albumiin) 

Lomalla!

Toivottavasti kuvien tunnelma välittyy teillekin. :)

>> Kuvia