sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun aikaa & uusi kamera!


Joulu on taas tältäkin vuodelta takana. Joulua vietettiin tänä vuonna täällä Jyväskylässä ilman lunta. Tapaninpäivänä tosin lunta sateli ihan hitusen. Olen ilmeisesti niitä harvoja ihmisiä, joka ei koskaan ole lunta kaivannut. Lumeton joulu tuntui jopa oikein mukavalta. Metsässä oli mukava samoilla koirien kanssa ja ajella kikkarilla Myyn kanssa. Joulun tunnelmaa tuovat muut jouluiset asiat. Kiireettömyys, hyvä ruoka ja rakkaat läheiset ympärillä. Siinä ehkä ne tärkeimmät.








Jouluna on päässyt kikkaroimaan mm. Muuramen harjulla. Kikkarointi on kyllä ihan super hauskaa ja on koukuttanut tosi vahvasti allekirjoittaneen! Hymy huulilla mennään enimmän aikaa siitäkin huolimatta, että pari pientä tapaturmaakin on päässyt käymään. Orava ns. yllätti ja tuli reipas kaatuminen asfalttitiellä. Toisella kerralla kaurislauma ylitti tien Myyn edestä. Tällä kertaa sain pyörän pysymään pystyssä, mutta vetoadapteri hihnoineen irtosi ja Myy lähti kauriiden perään.. Kovasti liikkennöity 9-tie oli lähellä, joten suuri huoli oli todellinen, mutta onneksi - jopa hieman yllättäinkin - punaturkki palasi kiltisti takaisin lyhyen kaurisjahdin jälkeen.

H. kuvasi meitä kun tultiin kahdeksan kilometrin lenkiltä. Kahdeksan kilometriä juoksua takana ja vähän on jo puhti pois molemmilta. :)




Tämän joulun yksi ehdottomasti parhaista asioista oli kovasti odotettu joululahja. Nikon D 750 järjestelmäkamera. Jännäksi meni ehtiikö kamera Lontoosta Suomeen ennen joulua. Ehtihän se. Juuri ja juuri aatoksi. Ulkomailta tilatessa toimitus on yleensä sujuvaa ja nopeaa aina Suomeen saakka, jolloin toimitus usein hidastuu. Kameralla on Eurooppalainen kolmen vuoden takuu ja huollot/takuukorjaukset tehdään Suomessa. Ulkomailta tilaamista voi ehdottomasti suositella, jos haluaa etsiä vähän huokeampaa hintaa kameralle. Kokeilukuvia on tullut jo otettua ja ollaan kyllä erittäin tyytyväisiä uuteen kameraan ja sen ominaisuuksiin.

Myyn kanssa käytiin tekemässä aattona vähän tottista ja ottamassa muutamia koeräpsyjä. Valoa on tähän aikaan vuodesta vähän, mutta kyllä hyvän kameran erottaa siitäkin huolimatta.








Tapaninpäivänä käytiin sulattelemassa jouluherkkuja hallilla.

Romeo



Myy



Useampana lomapäivänä samoiltiin metsässä...





... ja oltiin vaan. Niin se hyväkin loma loppuu ja alkaa taas arki.



 >> Lisää kuvia

tiistai 22. joulukuuta 2015

maanantai 21. joulukuuta 2015

Vuosi 2015


Vuosi 2015 alkaa olla pian ohi. Ainoat tavoitteet ja toiveet vuodelle oli, että koirat pysyisivät terveinä ja lauman välit kunnossa. Lauman välit ovat edelleen erittäin hyvät, mutta Moore sairastui syksyllä cushingin tautiin. Cushingin oireyhtymässä lisämunuaisten kuorikerros tuottaa liikaa kortisolihormonia.Onneksi tautiin on olemassa oireita helpottava lääkitys ja tällä hetkellä Moore voi hyvin.

Romeon kanssa vuosi on mennyt lähinnä mukavalla hömpöttelylinjalla. Agihallilla Roo on käynyt kurvailemassa melko säännöllisesti, esineitä on etsitty ja hakutreeneissäkin Rompsu pyörähti syksyllä, mutta mitään tavoitteellista treenaamista sen kanssa ei ole tehty. Romeo vaikuttaa kaikin puolin iloiselta, ihanalta ja stressittömältä hömppäukolta, joka ei kisoja kaipaa. Voi olla, että kilpaillaaan ensi vuonna kisa tai pari agissa, mutta aika näyttää...



Romeo hallilla hömppäämässä joulukuussa 2015.



Romeon lapset >> Rauha ja Wellus ovat molemmat nyt jo itsekin vanhempia. Rauhalla on seitsemän pentua Hollandroy-uroksen kanssa ja ensi vuodellekin on tiedossa uusia pentusuunnitelmia. Welluksesta on kasvanut myös hieno jalostusuros Hollannissa ja sillä on yhdeksän pentua Questa-nimisen nartun kanssa. Myös nämä pennut vaikuttavat hienoilta ja oikein lupaavilta hollannikkailta. Mielenkiinnolla seuraan näidenkin pentujen kasvua ja kehitystä.

Isä ja tytär 


Agissa Myy teki virallisen kisadebyyttinsä helmikuussa 2015. Tuloksina hyl, 10 ja 20. Maaliskuun kisasaldoksi saatiin 10, 5 ja hyl. Virheet lähinnä kepeiltä ja ylösmenoista.

Vuoden aikana ollaan treenattu agia enemmän ja välillä (paljon) vähemmän. Lajin kanssa ollaan menty melkoista tunteiden vuoristorataa. Alku vuonna Myyllä alkoi näkyä agin ylösmenokontakteissa ongelmia vauhdin kasvaessa. Ylösmenot suoritettiin loikalla tassujen koskematta vaaditulle kontaktialueelle. Näiden ongelmien kanssa painittiin lähes koko vuosi ja sama ongelmahan jatkuu yhä A-esteellä. Puomilla ylösmeno näyttäisi ainakin hetkellisesti korjaantuneen. Käytössä ovat olleet länget, kehikko ja askelluksen rikkomista auttavat hihnat, putken puolikkaat maassa ennen ylösnousuja... Yksityistuntejakin on otettu. Tuntui, ettei mikään kuitenkaan korjannut jo opittua väärää tapaa. Loikalla mennään yhä ja that's it. Lopulta tuskastuin ja päätin heittää tältä osin hanskat tiskiin. Poistuuko ongelma jos sitä ei vaan "näe"? - Poistuuhan?



Toukokuussa koitettiin onneamme Laukaan ulkokisoissa juoksemalla kaksi rataa. Tuloksena hyl ja 15. Edelleen harmia tuottivat kontaktit ja kepit.

Tässä videota Laukaan agikisoista:



Kesällä iski jonkinmoinen vahva agiangsti. Hallilla ei tullut käytyä juuri ollenkaan ja agin treenaaminen jäi kokonaan. Päähuomio siirtyikin pk-puoleen. Pitkän pohdin otanko enää edes syksyn ryhmäpaikkaa vastaan, mutta lopulta päätin kuitenkin vielä yrittää. Asiaan vaikutti paljon myös se, että saatiin koutsiksi mielestäni seuramme Jatin yksi ehdottomasti parhaista kouluttajista. Agi-innostus saatiin kaivettua taas esiin ja lajin lopettamisen sijaan, aloimme taas sisukkaasti treenata. Ylösmenoihinkin saatiin vähän uutta näkökulmaa. Aalle tullessa päästän kuulema Myytä usein vähän edelle, jolloin sen laukka muuttuu samalla pystymmäksi. Kiihdytysvaihe, joka laskee koiran matalammaksi jää uupumaan. Myy yrittää saada vauhtia loikkaamalla voimalla A.lle. Tärkeää olisi kiihdyttää silloin kun haluaa koirankin kiihdyttävän. En ole vedättänyt juuri A-lle, koska alastulo ei pitänyt vauhdin ollessa kova... Nyt hallinta on varmempaa, joten tätä voi taas kokeilla. Harjoituksen alle otettiin loppu vuodesta A-lle kiihdyttäminen. Aika näyttää miten tämä toimii.

Rytmittämistä ja irtoamista ollaan harjoilteltu viime aikoina paljon. Ohjauksien puolesta liikutaan koko ajan reippaasti oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siltikään agi ei ole koskaan ollut näin ahaa-elämyksiä tuottavaa ja palkitsevaa kuin mitä se nyt on. Myy on agiin kompaktin kokoinen, sen käännökset ovat jyrkkiä, eikä se roiski rimoja tms. Siltä löytyy myös hyvää keskittymiskykyä, joten lajin harrastaminen on kieltämättä kyllä mukavaa, jos vaan ohjaajan osaaminen riittää...

Marraskuun lopulla käytiin Myyn kanssa Jattilassa vuoden viimeisimmässä kisassa testaamassa ovatko treenit tuottaneet tulosta. Kisat menivät yli odotusten. Tällä kertaa ei hosuttu ja tämä tuotti tulosta. Eka luva hyppäriltä ja bonuksena vielä Jatin 1. lk:n Seuramestari 2. sija. ja 1 lk:n maksien Seuramestari 2015! Agin eteen tehdystä työstä tunsi saaneensa palkinnon. Kontaktiongelma kummittelee taustalla yhä, mutta tähän kisaan oli kuitenkin hyvä päättää agivuosi.

Kauden viimeiset kisat.



Vuoden tulostilasto näytti tältä.


Kevättalvella 2015 H. aloitti Myyn kanssa hiihtouransa. Olipa muuten mukavaa kun kotona odotti aina välillä jonkun muun väsyttämä belgi. :) Myy oli/on kuulema vallan kiva hiihtokaveri. Sillä kun on vaan elämässään yksi suunta ja se on eteenpäin. Helppo uskoa kun tätä videota katsoo. Hankimme lopputalvesta myös kickparkin ja siitä innostuneena loppukesästä taloon tuli myös kikkari.



Hakutreeneissä ollaan käyty sulanmaan ajan säännöllisesti lähes kaksi kertaa viikossa. Treenaaminen on tuottanut toivottua tulosta ja Myy alkaa olla maastojen puolesta koevalmis.

Tässä kesän treenistä kuvattua



Kesäkuussa suoritettiin hyväksytysti bh-koe, joka olikin kauden ainoa "oikea" tavoite. 1:lkn tottis alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Asenne ja mielentila tottikseen on Myyllä kunnossa ja ennen kaikkea tottis on meistä molemmista hurjan hauskaa! Myönnän, etten ole tottiskouluttajana mikään perfektionisti. Pilkkua ei siis aina viilata. Hyvä ja toimiva kokonaisuus riittää meille. Tärkeintä itselleni on, että koira tekee iloisesti, meillä on kivaa, eikä isompia virheitä tule. Ja jos virheitä tulee, niin korjaamme niitä parhaamme mukaan. Tykkään ihan tosi paljon tämän hetken Myyn tottiksesta ja siitä miten se tekee keksittyneesti ja iloisella ilmeellä! Myy on vaan super ja niin sopiva koira mun käteen. Jatkamme siis hommia tottiksen saralla samoin kuin mitä tähänkin asti. Mitään ei tulla muuttamaan!



Pk-jälkiä tehtiin kesän aikana vaihtelevasti. Mökille treenattiin ahkerammin, mutta kotona homma vähän jäi. Janoja on harjoiteltu paljon erikseen ja ne alkavat olla kohtuu hyvässä mallissa. Keppimotivaatio on kunnossa ja ensi kesän tavoitteena on päästä ajamaan enemmän vieraan tekemiä jälkiä.



Heinäkuussa oli Terriereiden mejämestaruuskoe, joka oli Mooren viimeinen mejäkoe ennen eläkkeelle siirtymistä. Hellepäivää pelkäsin ennalta kun oli heinäkuukin ja kaikkea -  sitä ei kuitenkaan tullut. Koepäivästä tuli sateinen ja melko viileä. Oikea Mooren keli siis. Moore jaksoikin hyvin ja into toi mukanaan myös niitä ns. ei toivottuja- lieveilmiöitä. Kaksi määrätietoista poistumista riistanjäljille... Moore oli kuitenkin jäljellä niin täynnä elämäniloa ja suurta riemua, joten pakko oli vaan aidosti hymyillen niellä pienoinen pettymys tuloksen suhteen. Tuloksena VOI3 ja kokeen 5.sija. Tuomari sanoi Mooren olleen päivän onnellisin jäljestäjä ja tuohon lauseeseen oli niin helppo yhtyä. Oikein hyvään fiilikseen päätettiin Mooren vuosia jatkunut hieno mejäura.

Koetulokset ja kaikki muukin kuitenkin kalpenivat kaiken sen rinnalla kun Mooren terveyttä koeteltiin vain pari kuukautta kisan jälkeen. Jo se, että Moore jatkaa matkaa kanssamme ei ollutkaan enää itsestään selvää. Elämä pysähtyi hetkellisesti Mooren voinnin romahtaessa loppu syksystä cushingin taudin toteamisen aikaan. Jatkoaikaa kuitenkin saatiin ja pienen koiran suuri merkitys nousi arvoon arvaamattomaan. Joka päivä yritämme elää niin, että Moore (ja toki muutkin koirat!) tuntisi olevansa meille hyvin rakas ja arvostettu ja että sillä olisi kaikilla tavoin mahdollisimman hyvä olla.


Vuodelle 2016 toivommekin ennen kaikkea juurikin sitä terveyttä koko laumalle ja Moorelle erityisesti pitkää ikää ja hyviä päiviä. Terveys on loppujen lopuksi se kaikkein tärkein. Ilman sitä ei ole mitään. Kuntoilua (kikkarit, kickpark, hiihto..) myös lisää ohjelmistoon erityisesti Myylle, jotta ensi kaudella olisi fyysisestikin hyvin jaksava pk-koira. Jos nyt jotain ns. oikeita tavoitteita kuitenkin heittäisi, niin Myylle pk-puolelta HK1. Agista luokkanousuja jos saataisiin puristettua A-este jotenkin kuntoon. Katsotaan mihin lähinnä nuo omat rahkeet riittävät ja mikä on tilanne vuoden päästä. Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen kisavuosi tulossa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Haastavia treenejä

Agin keskiviikon ohjatuissa riitti meille haastetta. Myyn mielestä viikkorata ei voi noin "vinottain" alkaa. Pakkovalssikaan (2-hyppy) ei ottanut onnistuakseen. Kovasti piti tehdä työtä, jotta saatiin edes jonkinlaista etenemistä alkuradalla. Tultiin siihen lopputulokseen, ettei Myy vaan vielä osaa näitä riittävästi. Muurin jälkeen koiran näkyvyys oli putkeen ja sinnehän se Myykin meni, että persvillat pölähti... Vaikeeta oli tämän radan läpi kahlaaminen.

A-lle vedätyksiä tehtiin myös. Kokeiltiin myös A:lle menoa niin, että narupallo oli melko matalalla (appari piti) n. puoli metriä ennen A-estettä. Myy joutui aavistuksen kumartamaan ottaessaan pallon ja juostessaan A:lle pallo suussa. Myyn vakiintunut tapa mennä A:lle on loikka. Tuomari näkee ensimmäiseksi sen. Ei enää sitä, että koiran jalat kuitenkin ottavat vaaditulle kontaktialueelle, joskin niin ylhäälle, että sitä on vaikea huomata. Kokeilin myös suhinaa juuri ennen A-lle tuloa. Myy odotetusti hämmentyi ja askellus saatiin tälläkin rikottua. Kaikki nämä toimivat treeneissä, joten vaikea sanoa mistä on eniten apua. Suhina voisi toimia ainakin aluksi kisatilanteessa. Siinäkin on riskinsä mm. se, että koira ohjautuu ulos juoksulinjalta...

Sunnuntaina oli pakko käydä vielä kokeilemassa metsälenkin jälkeen maiharit jalassa, että mikä se muka oli keskiviikkona niin vaikeaa. Nyt saatiin kuin saatiinkin alkurata jollain lailla toimimaan, vaikka kädet huitookin villisti, eikä aikaa olisi jäädä ihmettelemään...



Lauantaina esineruutua. Ekan esineen Myy löysi minuutin sisällä. Sen jälkeen alkoikin sitten etten sanoisi jopa vähän merkillinen työskentely. Myy merkkasi reunanauhoja ja oli kiinnostunut puista... Vähän oli sellaista turhaakin juoksemista, eikä nokka pysynyt koko aikaa auki.

Hakutreeneissäkin alku meni säätämisessä. Toisella pistolla radiopuhelimella ei tullut kuittia, enkä laittanut koiraa näytölle kun en ollut varma oliko käynyt kunnolla piilolla. Myy hämmentyi pitkästä odottelusta ja pakka vähän hajosi. (oli käynyt hyvin piilolla) Seuraavalla umpparilla otti rullan liian aikaisin, eikä tarkistanut piiloa riittävänä huolella. Lähetin uudelleen useamman kerran kunnes meni ihan piilon viereen. Onneksi paketti saatiin kuitekin taas kursittua kasaan kaiken säätämisen jälkeen ja loppurata tyhjineenkin oli kelpo työskentelyä. Hakuilusta alkoi nyt vähintääkin sitten pieni joululoma.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Tottista, hakua ja aksaa

Yritetäänpä taas muistella vähän tännekin mitä ollaan puuhattu kikkarilla ajon lisäksi. Pari kertaa on käyty viikon aikana hallilla aksaamassa. Lauantaina käytiin myös Koirakorven kentällä tekemässä tottista ja samalla hakuilemassa.

Agin keskiviikon ohjatuissa juostiin melko haastavaa viikkorataa. Päälimmäiseksi treeneistä jäi mieleen, että sylkkäri ja poispäin käännös toimivat (ensi kertaa kunnolla!) ja Myyn kurvit olivat tiukkoja ja aivan sairaan hienoja! A-lle vedätin niin lujaa kuin mahdollista, mutta Myyn matalaan laukkaan saaminen ei olekaan ihan niin helppo juttu. Tassut osuivat vaaditulle alueelle, mutta niinhän ne tuppaavat treeneissä aina osumaankin, joten vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa mikä on sitten vedätyksen hyöty.

Sunnuntaina hallille metsälenkin jälkeen molempien paimenten kanssa. Myyllä jatkui A:lle vedätykset. Tässä videomatksua sunnuntailta. Ylöshän ne tassut osuvat, mutta ottavat kuitenkin.



Romeo pääsi myös hallille kurvailemaan. Hommahan näytti varsin vauhdikkaalta ja sen verran vakuuttavalta, että mitähän jos sitä vielä joskus kisaisi taas tuonkin epelin kanssa?



Launtaina Myylle tottiksissa ampumista, jäävät, eteenmeno ja pitkästä aikaa myös hyppynoudot.
  • ampumisessa palkka kainalosta heti laukauksien jälkeen. Ei niiaillut nyt juurikaan ja viimeiseen laukaukseen ei reagoinut. 
  • Jäävät (istu, maahan) molemmat napakat ja hyvät.
  • eteenmenossa patukka kentän päässä. Lähti kun tykin suusta ja suoraan. Otti patukan kääntyen tulosuuntaan, jolloin karjaisin maahan. Pudotti patukan ja istui. Huusin uudelleen maahan ja nyt meni maahan. Kävelin samalla kehuen kentän poikki Myyn luo ja palkkasin sen. Vielä olisi puuhana palkan häivytys. 
  • Hyppynoudoissa haettiin lisää vauhtia ja vapautin siinä vaiheessa kun kiihdytti tulemaan kapulan kanssa. Voisin käyttää tässä irti-käskyä vapautuskäskyn sijaan, koska Myy kantaa kapulaa kiltisi perille saakka... Hypyissä ei ollut ongelmaa. Metrinen ja A-este molemmat oikein hyvät. 
Hakumetsässä homma ei sitä vastoin pelittänytkään ihan toivomallani tavalla. Löydöissä, näytöille vienneissä tms. ei sinällään huomautettavaa, mutta ne samperin tyhjät. Kovin oli vaikeaa Myyn upota riittävän syvälle ja suoraan kun koiralla oli omasta mielestään pommin varma tieto siitä, ettei metsässä ketään ole. Pieni - alueen puoliväliin tehty vino juoksukaari pitäisi riittää emännälle, mutta kun ei riitä. Tyhjille lähetyshän on haussa koirille lähinnä sellainen tottelevaisuusliike, joka koiran pitää vaan edetä riittävän syvälle, jotta saa kokeessa työskentelypisteitä. Väännettiin sitten huolella tyhjiä ja aika monta kertaa Myy piti lähettää uudelleen, jotta saatiin suora ja riittävän syvä pisto aikaiseksi. 

KSPY järjestää tammikuussa Miia Kiviahon tottiskoulutuksen ja laitoin ilmon vetämään. Toivotaan, että päästään Myyn kanssa mukaan. Kohderyhmä on pk-puolella kilpailemaan aikovat, joten koulutus sopisi meille vallan mainiosti.

Ihan pakko jo vähän näin etukäteen hehkuttaa. Joululahjamme saapuu pian ja ollaan siitä ihan hirmu innoissamme. Tuleva uusi järkkärimme kun on Nikon D750... :)

lauantai 5. joulukuuta 2015

Pähee Pikku Myy!

Lauantaina hakutreenit. Myyn rata n. 260 metriä. Pari umpparia, väliin tyhjiä ja löytöjäkin jokunen. Myy teki hienon treenin, ehkä hienoimman koskaan. Hyvä tempo radan alusta loppuun saakka. Lähdöt määrätietoisia, tuo rullaa todella kovaa ja suoraan. Näytölle viennit myös määrätietoisia ja suoria. Tyhjillekin lähti tällä kertaa kakistelematta. Pääosin myös hyvin korrektia käytöstä maalimiehillä. Hallintakin toimi erinomaisesti, joten ei voi olla kuin hirmu tyytyväinen. Hyvä Myy!


Agimietteitä


Myyn kisavideoita on analysoitu ja kontaktien ylösmenot puhuttavat. Treeneissä virheitä ei saada helposti esiin, kun taas kisoissa kontaktit paukkuu ainakin vielä Aalla. Aalle tullessa päästän kuulema Myytä usein vähän edelle, jolloin sen laukka muuttuu samalla pystymmäksi. Kiihdytysvaihe, joka laskee koiran matalammaksi jää uupumaan. Myy yrittää saada vauhtia loikkaamalla voimalla A.lle. Tärkeää olisi kiihdyttää silloin kun haluaa koirankin kiihdyttävän. En ole vedättänyt juuri A-lle, koska jossain vaiheessa alastulo ei pitänyt vauhdin ollessa kova... Nyt hallinta on varmempaa, joten tätä voisi taas kokeilla. Harjoituksen alle otetaan siis A-lle kiihdyttäminen. On ehdotettu myös pientä suhina-jarrua, joka rikkoisi Myyn askellusta juuri ennen A-lle kiipeämistä.

Vauhti on meille toistaiseksi sopivaa. En edes yritä ryysiä radalla kovemmin, koska hosuminen kostautuu helposti. Rytmittämistä olen harjoitellut viime aikoina paljon ja tämä alkaa toivottavasti pikku hiljaa näkyä myös ohjauksessa. Onhan tuo vähän varovaista ohjaamista, mutta aika tuntuu riittävän Myyllä vielä vallan mainiosti ja kontakteilta saa halutessaan lisää nopeutta.

Agin suhteen on nyt hyvä fiilis. Tehty työ tuottaa tulosta. Treenataan nyt säännöllisesti, eli vähintään kaksi kertaa viikossa käydään hallilla. Mikään ei ole mukavampaa kun haastaa reippaasti itsensä. Pysytään siis pääosin koko ajan oman mukavauusalueen ulkopuolella, mutta ei haittaa vaikka tekeekin vähän kipeää. :)


Pari kertaa ollaan käyty hallilla juoksemassa viikkorataa. (valkoiset numerot)

Viikkotreeneissä lisättiin Myylle haastetta tekemällä poispäinkäännöksiä (keppejen jälkeen 14-hyppy), jotka ovat olleet Myylle vaikeita. Nyt on aika alkaa harjoitella näitäkin, koska toive olisi joskus käyttää tätä ohjausta. Samalla vaikeutettiin myös keppikulmaa. Aalta tyrkky hypylle ja oma sijoittuminen keppejen vasemmalle puolelle. Ekalla yrittämällä väärästä välistä sisään, mutta sitten Myy nappasi idean ja vaikeuskerroin oli tältä erää voitettu.