Hallilla kurvailemassa..

Jo tiistaina löysin itseni hallilta paimenten kanssa, joten voinee puhua jo jonkinmoisesta agi-innostuksesta. :) Jatkettiin viime viikon viikkoradalla tekemällä rataa osissa. Myyllä teemana edelleen kepit ja sivuttaissuunnassa irtoaminen. Kepeillä varmuus on selvästi lisääntynyt kun ollaan harjoiteltu säännöllisemmin. Rytmiä ja vauhtia on tullut ja näyttää siltä, että kepit ovat siinä kunnossa missä ne toivoin olevankin tässä vaiheessa. Jos koiran ohjaa suoraan kepeille, virheitä ei pitäisi tulla. Avokulmat ovat vielä haastavat, mutta treenataan niitä sitten enemmän myöhemmin.

Romeo pääsi myös tykittämään rataa ja onhan se vaan melkoinen veijari. :) Jos se vaan haluaisi, se tekisi varmasti vaan puhtaita ratoja. Rimat eivät putoile, hyppytekiniikka on kunnossa, hyppääminen vaivatonta ja helppoa, esteosaaminen/-hakuisuus hyvää, kontakteilla ei tule virheitä... Mikä sitten mättää? Se on se meidän yhteistyö - hallinta ja se, etten ole koskaan oppinut kunnolla ohjaamaan tuota koiraa. Välillä se menee todella lujaa, välillä sitä saa vetää perässä. Yllättäin se päättää mennäkin tuonne tai tänne, vaikka hetki sitten se oli hyvin kuulolla. Keskittyminen herpaantuu hetkessä ja silloin koiralla on suuri tarve tehdä omiaan. Päättää itse. Suunta on silloin hyvinkin eri kuin mitä minä haluan. A-este/putki on välillä kiinnostavampi kuin hyppy (mikä ei siis aina selity ohjausvirheillä), tuomari/ratehenkilö tuoksuukin yllättäin hyvältä jne. Helppo on tietty sivusta sanoa, että kuria lisää. Hallintaa voi toki lisätä, mutta Romeohan ei toimi/kulje jos hommaa tehdään kovin kurinalaisesti tai vähän höllemmälläkin kurilla. Välimaastossa on kahlattu välillä kohtuullisen hyvälläkin menestyksellä, mutta jotenkin on jäänyt sellainen fiilis, että Romeo on radalla se joka sanoo viimeisen sanan. Pitäisikö sanoa laulua mukaillen - .. ja se on EI. :) Nykyään osaan jo nauraa tuon aivotuksille ja ei sillä, ei tämä niin vakavaa saa olla. Ehkä me joskus vielä kisataan Romeonkin kanssa kunhan oma pipo vielä vähän virttyy...

Keskiviikkona oli sitten ohjatut ja voi jesus mitä on olla lepakkovuorolainen kun on siirrytty talviaikaan! Voin sanoa, että puoli yhdeksältä alkavat treenit ovat aika syvältä ja nyt on sitten testataan sitä treenimotivaatiota toden teolla. Jo se, että leikkiä ei jätä viimeistään tässä vaiheessa kesken kertoo siitä, että innostus lajiin on taas löytynyt. :)

Viikkorata näytti tältä:

Rata oli hyvinkin haastava meidän tasoon nähden, mutta sanoisinko jopa, että erittäin mukavaa menoa Myyltä! Sehän selvästi auttaa kun asioita harjoittelee.. Myy irtosi tällä kertaa oikein hyvin hakien esteitä. Käännökset tiukkoja, mutta rimat eivät kolisseet missään vaiheessa kun antoi koiralla tilaa hypätä. Kontaktit otti edelleen hienosti. Ylösmenoillakaan ei mitään ongelmaa. Radan keppikulma meille täysin mahdoton, mutta tein keppejä suoraan kepeille tuoden mm. niin, että irtosin reilusti sivuttaissuunnassa ja treenikaveri palkkasi eteen. Hyvin malttoi mennä, vaikka en vierellä kulkenut, Oli kyllä oikein pätevä Myy. 

Koirakorven treenit

Lauantaina hakuiltiin Koirakorvessa, jonka jälkeen tehtiin vielä kentällä tottikset. Myy teki hakumetsässä pitkän radan (300 m) ja kun alla oli pitkä aamulenkki, tämä näkyi pienoisena löysäilynä parhaan puhdin kadotessa radan edetessä. Ei ihan parasta Myytä tällä kertaa. Norskipanta ekaa kertaa käytössä ja tuntui pelittävän samoin kuin lennukin. Tyhjillä käytössä edelleen kuparipanta, joka kerran unohtui kaulaan, mutta hyvä tyhjä silti. Näytöille edelleen äänet kun vie edelleen pienten mutkien kautta.

Tottiksessa ampumista seuratessa ja paikkamakuussa. Seuratessa niiasi, mutta ei onneksi ollenkaan niin pahasti kuin mitä Offileirillä. Paikkamakuussa toisessa laukauksessa aavistuksen nytkähti. Ekaan ja kolmanteen pamaukseen ei reagoinut näkyvästi.

Hyppynoudot ok, mutta voehan mitä heittoja!! Kokeesta ei selvitä jos kapula pyörii minne sattuu ja heittoja saa jatkuvasti uusia. On se vaikeeta tuo heittäminen. Heittotreenejä ilman koiraa on (taas) luvassa.

Myyn hyppynoudot:

Karkkipäivä

Viikkoradalla

Hakuilut ovat jääneet arjesta (pimeyden takia), joten aikaa jää nyt agillekin. Agi on paljon hauskempaa kun siihen ehtii paneutua kunnolla. Se on myös laji joka vaatii paljon töitä niin koiralta kuin ohjaajaltakin, jotta kehittymistäkin tapahtuisi. Puolivillaisesti tekemällä ei kovin pitkälle lajissa edetä ja harjoittelemattomuus syö myös motivaatiota koko lajilta. Lajin lopettaminen on ollut useamman kerran mielessä. Pk-lajit vaativat niin täysipainoista työtä varsinkin sulanmaanaikaan, ettei muulle tekemiselle jää riittävästi aikaa. Agi roikkuu kesät lajina mukana, vaikka ei edes harjoitella. Tulevan talven yritän keskittyä agiin ja keväällä arvion uudelleen meidän lajeja ja jaksavuutta treenata.

Pari kertaa on käyty nyt viikolla hallilla aksaamassa. Viikkorata näytti allaolevalta. Rytmitys ja irtoaminen olivat päivän teema. Pitkästä aikaa mukavaa ja ehjää menoa! Koutsi palkkasi Myytä radalla ja Myy saatiin hyvin irtoamaan. Sivuttaissuunnassakin irtosi hyvin 2-hypyllä, vaikka ensin meinasi Myymäisesti, ettei näin nyt vaan voi tehdä... 9-hyppy jätettiin väliin, koska radan keppikulma oli Myylle turhan haastava. Tarkoitus on nyt tukea Myyn itseluottamusta ja hakea vahvistusta keppeihin.

Tuli jälleen sellainen ahaa-elämys siitä miten tärkeää on rytmittää rata, eikä hätäillä. Sitä lähes vaistomaisesti rynnii eteenpäin koiran kadotessa putkeen, vaikka voisi rauhassa odottaa koiran tuloa putkesta ja jatkaa rataa yhdessä. 11-putkella tämä tuli hyvin esiin. Hätäily kostautui välittömästi. 13-hypyllä, jossa tyrkky ei ollut ollenkaan yhtä ponnekas jos oli ottanut etumatkaa verrattuna siihen mitä se oli kun lähdettiin koiran kanssa samanaikaisesti liikkeelle. Tässäkin Myy irtosi hienosti 13-hypylle ilman saattelua kun lähdettiin yhtäaikaa putkelta ja oma liike oli vahva. Hosumalla tulee varmasti hyllyjä ja tämä on varmaan meidän suurimpia ongelmia.

Perjantaina hallilla molempien paimenten kanssa. Romeokin pääsi tekemään kuvan viikkorataa. Romeon kanssa irtoaminen ei ollut ongelma - ennemminkin hallinta radalla. :) Raitapoika päästeli välillä minne halusi. Hienoja pätkiä teki kuitenkin ja luki hyvin rataa. Päällejuoksut mm. ovat Romeolla toimivat. Myyhyn verrattuna sillä on myös parempi hyppytekniikka ja meno on koosta huolimatta vaivattoman näköistä. Käännökset myös vallan hyviä ja loppusuora. Silti EN halua tuon porsaan kanssa kisata... ehkä.

Kuva Salla Kuikka

Myyn kanssa otin mm. keppejä. Palkka edessä ja Myyn ollessa mahdollisimman korkeassa vietissä päästin matkaan. Kannustin edellä juosten menemene ja meni kyllä lujaa ja rytmiäkin oli. Heti kun keppikulmaa vähän vaikeutti, Myy meni toisesta välistä sisään...

Tehtiin myös sivuttaissuunnassa irtoamista (2-hyppy) lentävällä/maassa olevalla palkalla. Sama putkien kanssa. Pyrin olemaan mahdollisimman kaukana ja lähettelin Myytä eri kulmista putkeen. Ensin sama kuin mitä oli jatpailuissa. Ei mennyt vaan jäi käteen kiinni haukkumaan mitä, mitä... Lopulta ymmärsi ja alkoi aktiivisesti hakea putkea ja lopulta homma näytti jo siltä miltä sen kuuluukin - helpolta.

Niin, ja mitä kuuluukaan meidän kontakteille? Ne on jätetty kokonaan herran haltuun. Marraskuun kisa näyttää missä kunnossa ne todellisuudessa ovat. Treeneissä virheitä ei ylösmenoissa tule, mutta veikkaukseni on, että kisoissa taas paukkaa.

Treenejen jälkeen Myyn kanssa hyppynoudot, jotka kaikki kolme meni hienosti.

Offileiri

Lauantai vietettiin Viialassa Off Line's porukassa tottisleirillä kasvattaja Niinan toimiessa taas koutsina. Leiri oli kaksipäiväinen, mutta olimme ilmoittautuneet päiväkävijäksi Mooren takia, jota en viitsi jättää yöksi hoitoon, enkä toisaalta ottaa mukaankaan. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, joten hyvä sää saatiin kuin tilauksesta. Mukava oli taas nähdä Myyn sukulaisia omistajineen! Paljon samankaltaisuutta Dose-pentueesta löytyy mitä isommaksi koirat ovat kasvaneet. Aika samojen asioiden parissa koulutuksellisesti tahoillamme puuhaillaan/väännetään. Bh:t on tehtynä nyt yli puolella ja yhdellä "pennulla" on IPO1-tulos. Hyppynoutoja, eteenmenoja ja paikkamakuuta oli monella Doselaisella työn alla.

Myylle päivän ohjelmassa oli mm. ilmoa, henkilöryhmää, eteenmenoa, paikkamakuuta ja ampumista. 

• Kentälle tuloon kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ja miettiä ennalta tarkkaan miten sen tekee. Tutulle kentällä ollaan tultu vierellä-käskyllä (saa katsella eteen) kentän laitaan jossa pyydän perusasentoon ja tästä eteenpäin vaadin kontaktin. Nyt vieras kenttä, paljon ihmisiä ja innokkuus saivat aikaan sen, että kontakti vähän katkeili ilmossa. Jatkossa esim. ennen koetta, perusasento kentän laidalla, palkkaus jonka jälkeen saa purra patukkaa hetken, jotta saa vähän purkaa itseään. 
• Eteenmenossa kannattaisi suosia vielä läpi juoksua, koska vauhti on pudonnut hallinnan myötä Myyn odotellessa maahan-käskyä. Nyt viettiä lisää - hetsaten, pannasta kiinni pitäen ja sitten matkaan. 
• Ampumisessa koettiin yllättäin päivän ikävin yllätys. Myy niiasi aika voimakkaasti seuratessa pamausten kohdalla. Pamaus oli kovempi kuin mitä meidän "omalla" aseella ja olisiko vieressä ollut jotain kalliota tms. koska ääni myös kaikui.. Saatiin asiaa kuitenkin työstettyä, joten toivotaan, että oli vaan jotain ohimenevää. 
• Paikkamakuu kokeenomaisesti. Aika noin 7 minuuttia. Ei kuulema paha, vaikka Myyn katseleekin paikkamakuussa ympärilleen. Oli puhetta Myyn sisaruksen omistajan kanssa, että ollaanko koskaan tehty ns. ohjaajahäiriötä, eli ohjaaja voisi pudotella leluja tms. johon koira ei saa reagoida, mutta mielenkiinto suuntautuu ohjaajaan kentällä tapahtuvan toiminnan sijaan.  

Moni Mindlainen (nuorempia koiria) teki mm. luopumista, eli ensin koiran pitää jättää lelu, koira perusasentoon, josta vapautus lelulle. Noudoissa hyvät opit siihen millä vauhtia saa kunnolla noihin palautuksiin. Eli koiraa kutsutaan sen tullessa kapulan kanssa, juostaan karkuun ja vauhdin ollessa parhaimmillaan vapautus leluun.

Hyvä päivä ja taas tiedetään mitä treenataan.  

Paikkamakuu on vakava asia... 

Henkilöryhmässä

Turistikoira H.n kanssa päiväkävelyllä

Sunnuntaina metsässä samoilua Mooren tahtiin. Moore voi nyt jopa yllättävänkin hyvin ja nautti kovasti metsälenkistä, jonka sai olla kokonaan vapaana. Pakko sanoa, että pari viikkoa sitten en olisi uskonut Mooren enää tästä syksystä nauttivan tällä tavalla kunnon romahtaessa niin täysin. Onneksi kuitenkin näin. Tätä jatkoaikaa osaa kyllä todella arvostaa ihan eri tavalla kun jos mitään ei olisi tässä välillä sattunut. Kyllä noita kahta isompaakin ajattelee nyt jotenkin eri tavalla kun miettii, että kaikki voi loppua ihan yllättäin ja sitten se rakas ystävä onkin poissa. Osaammeko me aina arvostaa noita rakkaita riittävästi kun ne ovat täällä, vai ovatko ne meille usein sellainen itsestäänselvyys? Sammaleiden päällä kellivä ja iloisesti murraava skotti on sydämen sulattava näky. Ja kyllä, ainoastaan skotti voi murrata iloisesti. :) Pari kertaa Moore yritti jäljestää itsensä pois kartaltakin kun hajut tempaisivat mukaansa ja pientä miestä vietiin. Aivan ihana nähdä Moorea reippaana ja iloisena.

.
Lenkin jälkeen paimenet pääsivät vielä tekemään esineruudut. Eläinkokeena yksi esine ihan etukulmassa. Normimeininkiä molemmilta. Tässä paimenten ruudut.

Romeo



Myy

Lenkkiä ja treeniä

Kaunis syksyinen sää jatkui viikonloppunakin ja molempina aamuina suuntasimme porukalla metsään. Moorekin sai kirmailla vapaana. Se teki iloisia pieniä juoksupyrähdyksiä raikkaassa syysaamussa unohtuen välillä nuuskuttamaan metsän vahvoja ja hyviä tuoksuja. Välillä se pyöri sammaleiden päälle ja näytti silminnähden onnelliselta. Tuli vahvasti sellainen olo, että kaikki Mooren tähän asti saama hoito on ollut tämän arvoista. Ihana nähdä, että pieni koira vielä nauttii elämästä ja syksyn tuoksuista. Voi Moore kun olet meille niin rakas! 

Lauantaiseen tapaan taas hakuiltiin. Myy teki oikein kelpo radan. Hyvät ja määrätietoiset lähdöt - myös tyhjille. Näytöille otettiin ääniavut, jotta saatiin vielä lisää vauhtia ja suoruutta. Lennupanta saa nyt jäädä kun norski tuli tilalle. :)

Edessä norski - takana lennu.

Sunnuntaina metsälenkin jälkeen tehtiin parit eteenmenot. Pieni epävarmuus näkyy vielä vauhdissa. Jatkossa pyrin pitämään vauhdista huolta niin, että välillä annan juosta palkalle asti pysäyttämättä. Takaperin ketjuttamalla on päästy tähän asti ja nyt sama homma kun alan häivyttämään palkkaa maasta mun taskuun.

Syksyä & agia

Hienoja syksyisiä päiviä on riittänyt jo pitkään. Mikäs sen mukavampaa. Koirat ovat virkeitä ja lenkkeily on tähän aikaan vuodesta ihan parasta kun ei ole kuuma, eikä kylmäkään. Torstaina oli lyhyt työpäivä ja loppupäivä menikin sitten koirien kanssa ulkoillessa. Tehtiin pitkä metsälenkki, jonka jälkeen käytiin vielä Myyn kanssa käytiin tekemässä kaksi tosi upeaa eteenmenoa loppuasentoineen! Takaperin ketjutus on toiminut hyvin koulutuksellisesti. Myy ei himmaile eteenmenossa vaan juoksee suoraan ja lujaa niin pitkään kunnes huudan maahan. Nyt olisi ykkösluokan tottis aika lailla paketissa ja voisi miettiä kisaamistakin. Lopuksi käytiin vielä vanhempieni luona kyläilemässä. Muutamat kuvat tuli näppäistyä kännyllä. 

Mooren kanssa on tehty enemmän privatelenkkejä, koska veteraani ei enää arvosta paimenten menoa. Moorea voi pitää irti nyt kun se ei enää jaksa lähteä riekkumaan entiseen tahtiin. Ruoka maistuu ja mennään päivä kerrallaan. Moore on vanhentunut paljon lyhyessä ajassa, mutta ei vaikuttaisi nyt kipeältä. Ensi viikon tiistaina Moore menee klinikalle verikokeeseen, jotta saadaan cushingin tautiin määriteltyä oikea annostus lääkettä. 

Nyt tehdään hiljaisia kävelyretkiä saaremme rannoilla. Näitä samoja polkuja ja rantoja Nonokin kulki mielellään. 

***

Keskiviikon agilityn viikkorata näytti ylläolevalta. Myyn kanssa mentiin mustilla numeroilla merkitty helpompi rata. Koutsin kanssa oli puhetta tuosta Myylle tulleesta irtoamattomuudesta ja oli puhetta, että olen alkanut liikkua paremmin ja Myy on jäänyt kiinni liikkeeseen. Ennen irtoaminen oli huomattavasti parempaa kuin mitä se on tänä päivänä. Nyt palkkaa koko ajan eteen tai apparilta, jotta saadaan paremmin irtoamaan. Periksi ei anneta. On se kuitenkin melko hieno agikoira. :)

Juokse lujempaa..!

Kuva fb

Tämän hetken agifiilikset ovat kyllä niin hyvin kiteytettynä tuohon yllä olevaan kuvaan! Tiistaina käytiin Jatpailuissa (seuramme epäviralliset) juoksemassa kaksi niin törkeän huonoa rataa, että huh-huh. Kyllä alkaa olla lähellä fiilikset, että taitaa olla tämä laji meidän osalta taputeltu. Kun ei kulje, niin eihän se sitten kulje. Taannuttu ollaan oikein huolella molemmat. 

Huonoa ohjausta ja huonoa irtoamista Myyltä... Tosin jos ohjaa koiran kattoon niin tuskin se silloin putkeen menee. ; D Sen verran seliseliäkin pitää olla, että hallissa oli asteita +1 ja pitkän odottelun jälkeen meno tossuissa oli juuri niin tahmeata kun arvata saattaa. Tasomme on nyt kuitenkin tämä. Kiitos Salla ajatuksia herättävän hyvästä kuvasta. :) Amen. 

Jos ei ohjauskuviota keksi, niin aina voi kehittää jonkun oman... ;) 

Kokeenomaista & Moore

Lauantain hakutreeneissä treenikaverit suunnittelivat Myylle kokeenomaisen treenin. Hakuradan pituus oli 100 metriä, piilossa kolme maalimiestä, eikä tietty hajuakaan siitä miten ukot oli maastoon sijoiteltu. Erilainen fiilis kun treeneissä yleensä. Piti yrittää luottaa koiraan ja toivoa, ettei se ainakaan pudottele rullaa tai säädä muutakaan ja kellokin käy.

Alussa ajattelin jakaa radan karkeasti niin, että kolme pistoa puolelleen, mutta loppua kohden pistot lisääntyivät kun maasto kävi peitteisemmäksi. Ehkä viisi pistoa puolelleen voisi olla ok, toki maaston mukaan. Kaksi maalimiestä nousi seitsemässä minuutissa ja kolmas maalimies menikin sitten jo yliajalle. Näytölle vienteihin en ollut tyytyväinen. Vielä hetki sitten näytölle viennit olivat suoria ja voimakkaita, mutta nyt mentiin pienten mutkien kautta. Ei nyt mitenkään pahasti, mutta ääniavut otetaan seuraaviin treeneihin. Kaksi ukkoa, eli kokeessa tarvittava määrä nousi, joten siltä osin ihan tyytyväinen.

Viikonloppuna myös tottisteltiin. Myylle ampumista paikkamakuussa ja kentällä paljon vieraita koiria. Eteenmenon loppuasento on nyt työnalla. Takaperin ketjutus videolla. Onko tuossa sitten vaarana epävarmasti etenevä koira, kun jää odottamaan käskyä jo heti lähdettyään? Arjessa maahanmenoa kauempaa vai mikä olisi hyvä? Vinkkejä?

Tässä tottisvideota viikonlopulta:



Ja lopuksi kaikille teille, joita askarruttaa Mooren vointi. Kyynelten läpi kun kirjoittaa, niin pienet kirjoitusvirheet sallittakoon. :)

Cushingin tauti

Nyt on tutkittu ja hutkittu. Moorella on diagnoosina mitä ilmeisemmin cushingin tauti ja samaan aikaan haimatulehdus. Cushingin tautiin aloitettiin lääkitys ja haimatulehduksen hoitoon on "lääkkeenä" rasvaton ruokavalio. Uutiset ovat hyviä, koska Mooren maksa näyttäisi toimivan kaikesta huolimatta normaalisti. Erikoisruokavaliota ei tarvita ja Moore saa syödä entistä ruokaansa mikä helpottaa huomattavasti tilannetta, koska Moore on ollut aina nirso ja hyvin valikoiva ruoan suhteen. Pelkäsin jo etukäteen noita maksaruokia, joita Moore tuskin suostuu syömään. Moore on ollut vähän pirteämpi tänään ja nyt uskaltaa jo vähän huokaista. Ensi yönä tulee varmasti unikin. Ainakin lisäaikaa on saatu. :)

Isojen kysymysten äärellä..

Viime päivät ovat menneet Mooren tilannetta pohtiessa. Mikä aiheutti Mooren voinnin romahtamisen näin lyhellä ajalla? Onko jotain mitä olisi pitänyt huomata Mooren voinnissa aiemmin ja mihin en ole osannut reagoida? Terrierihän ei näytä kipua. Hoidetaanko varmasti oikeaa syytä? Paraneeko Mooren elämänlaatu vielä? Milloin on aika luovuttaa? Milloin hoitaa? Moore on ollut mielessä koko ajan, myös öisin. Pistää suututtamaan (väsyneenä ainakin...) myös joidenkin ihmisten ajattelemattomuuttaan lausutut (varmaan pohjimmiltaan hyvää tarkoittavat) kommentit: onhan sulla nuo toiset koirat... Niinpä, eli jos on kolme lasta, joista yksi menehtyy niin tekeekö se tilannetta yhtään helpommaksi? En halua verrata lapsia ja koiria toisiinsa, mutta käytän tätä karkeana esimerkkinä. Tällä hetkellä Moore on hyvin vaisu, eikä millään muotoa oma itsensä. Antibiootti ja eturauhaslääke on menossa ja huomenna kuullaan keskiviikon kokeiden tulokset, joissa mm. selviää kuinka hyvin maksa toimii. Myös haimakoe on tutkittavana tulehduksen varalta. On varauduttu pahimpaan, mutta silti toivo ei ole sammunut.  

Paimenet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Sunnuntaina käytiin kuitenkin Harjulla tuulettamassa päitämme 10 km. lenkillä. 

Moore vietti siis keskiviikon klinikalla lisätutkimuksissa ja nyt sitten vaan odotellaan. 

Illalla oli mukava väsymyksestäkin huolimatta lähteä agitreeneihin... Sai muuta ajateltavaa. Otin molemmat paimenet mukaan ja Romeokin sai mennä radan peräti kolmasti läpi. Raitapoika oli oma hassu itsensä. Tilasin netistä agia varten ke-hu pallon. Pallo on todella mieluisa molempien koirien mielestä. Siinä on joustava ja kestävä vetoliina, erillinen karvaosa ja kaiken kruunaa tietenkin lussupallo. Suosittelen kyllä kaikille pallohulluille koirille.

Romeolle pieniä ongelmia viikkoradalla tuottivat putken väärät päät... Kepit Romeo meni hienosti ja kontakteista tuli juoksukontaktit, mutta koska vauhtia ei ollut liikaa, tämä sopi vallan mainiosti. Kolmesta radasta viimeinen oli paras, jolloin sain koiralle riittävän vauhdin ja hyvän meiningin radalle. 

Sitten koiran vaihto Myyhyn. Radan alussa tärkeää oma sijoittuminen putken väliin, jotta koiralla hyvä näkyväisyys putkeen. Romeo meni, että heilahti puomille kun ei nähnyt kunnolla putkea.. Kepit ja kontaktit Myy teki edelleen hyvin. Keinulle tuli tosi kovaa, mutta hienosti stoppasi keinun päähän tekemättä lentokeinua. Koutsi sanoi, että riittää pelkkä kehu kontaktilla, jonka jälkeen rata jatkuu. Tähän asti olen vahvistanut paljon namilla kontakteja. Kiva rata ja hyvää tekemistä Myyltä. Tiistaina käydään seuran epävirallisissa jatpailuissa, jotta nähdään mikä noiden kontaktien todellinen tilanne tällä hetkellä on.  

Treeneistä kotiin tultua Moore oli vastassa (kuten se aina terveenäkin on...) odottamassa taskujen tyhjennystä treeniherkuista. Kyllä tulikin tästä hyvä mieli, vaikka herkkuja en voinut Moorelle antaakaan. :)

Taitaa siirtyä kameran osto vielä tulevaan kun näitä eläinlääkärikuluja pompsahtelee nyt joka päivä ja varsinkaan kun Moorella ei vakuutusta ole... Ruokavalio menee myös Moorelta uusiksi kun se siirtyy kokonaan maksaystävälliseen erikoisruokaan.