tiistai 29. syyskuuta 2015

Mooren kuulumisia




Mooren vointi on ollut tarkassa seurannassa ja se on ollut viime päivien suurin huoli. :( Olemme olleet valmiit jo luovuttamaan ja lopetuspäivääkin oli mietitty tälle päivälle... Moore on ollut öisin levoton, apea ja sillä on ollut selvästi paha olla. Lenkillä (lyhyellä) se innostuu, mutta väsyy helposti. Läähättää. Sitten Moore on taas piristynyt. Se on syönyt hyvin koko ajan ja usein ruoan jälkeen se kellii selällään. Hetkittäin se vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.

Moore on käynyt tänään lisätutkimuksissa kohonneiden maksa-arvojen takia. Huomenna se viettää klinikalla koko päivän, jotta siltä voidaan ottaa tarvittavat verikokeet kolme kertaa päivässä tarkkoina kellon aikoina. Tämä siksi, jotta voidaan poissulkea mahdollinen cushingin tauti, joita skoteilla on. Keuhkot on kuvattu rtg:llä koska hengitys on ollut ajoittain äänekästä. Vatsa on ultrattu ja sieltä ei onneksi löytynyt mitään kovin pelottavaa, eikä sitä pelättyä nestettä ollut vatsaontelossa toisin kuin alkuun luultiin. Painoa on tullut kilo lisää ja vatsa on vähän pömpön oloinen. Eturauhanen oli kuitenkin reilusti suurentunut, painaa virtsarakkoa joten tämä voisi selittää Mooren kurjaa oloa. Nyt on tarkoitus hoitaa eturauhanen kuntoon ja katsoa mikä Mooren vointi on sen jälkeen. Jos voinnissa ei tapahdu hoidon jälkeen selvää parannusta, oireet aiheuttaa silloin maksa ja vaihtoehtoja ei enää jää. Lääkitys eturauhaseen aloitettu ja nyt toivotaan parasta. 

H. on lukenut mm. öisin paljon englanninkielisiä eläinlääkärin kirjoittamia artikkeleita skottejen maksasairauksista. Hyvin mielenkiintoista tietoa on tullut sieltäkin esiin. Skoteilla maksa-arvot ovat jo noin yleensäkin keskimääräistä reilusti korkeammat kuin mitä useimmilla muilla roduilla. Selistystä sille miksi näin on, ei kukaan tiedä. Skottifoorumilla sanottiin jopa, että maksa-arvoihin pitäisi olla skoteilla oma taulukko! Jotkut skotit pärjäilevät yllättävän hyvin korkeiden maksa-arvojen kanssa eläen vuosia hyvää koiranelämää kun taas toiset skotit menehtyvät maksasairauksiin hyvinkin lyhyessä ajassa. Muutamissa päivissä, viikoissa... 

Saimme tuoda hänet vielä kotiin... Voi rakas Moore.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Ukko!

Myy kävi tänään hakumetsässä ja teki varsin hienot treenit. Hyvät ja määrätietoiset lähdöt ja samoin näytölle viennit. Rullan ottaa nyt ihan maalimiehen edessä, joten käy hyvin perillä asti. Tyhjille upposi jo heti kerrasta riittävän syvälle. Hallinnassa keskilinjalle ja jokunen maalimies leikitti aiemmin. Jaksoi koko radan hyvällä sykkeellä. :)

Suuri suru

Reipas pieni potilas 
Lauantaina Mooren vointi oli yhä ajoittain vaisu. Epäilin, että Moorella saattaisi olla jotain vanhenevalle koiralle tyypillistä eturauhasvaivaa, virtsatulehdusta tms. En ollut millään tavalla valmistautunut siihen mitä eläinlääkäri sanoi, kertoessaan verikokeiden tulokset. Maksa-arvot ovat Moorella pilvissä ja maksa on lähes lakannut toimimasta. Hoitoa ei ole ruokavaliohoidon lisäksi ja särkylääkkeet vaan kuormittavat lisää maksaa. Virtsassa oli myös verta ja virtsakokeen tulokset tulevat tiistaina. Painoa on tullut kilo lisää, joka on varmaan nesteen kertymisestä johtuvaa.


Raskain mielin tultiin kotiin ja aika sanoton on olo. Keskiviikkoon asti Moore oli täysin terve ja jaksavakin. Moore on ollut välillä melko pirteä, vaikkakin ajoittain myös kovin väsynyt.

Muoks jälkeenpäin! Skottifoorumilta tuli fb:n kautta vähän lisää infoa tähän maksa-asiaan. Mooren maksa-arvot eivät ole kuuleman mukaan vielä ollenkaan tapissa, vaikka skotteja tuntematon ell. voisi näin kuvitella. Monilla skoteilla maksa-arvot huitelevat vielä paljon hurjemmissa lukemissa (6000 - 22 000!!?) ja silti skotit mennä porskuttavat jopa vuosiakin eteenpäin. Ruokavaliohoito pitäisi purra, joten vielä on toivoa. :)

perjantai 25. syyskuuta 2015

Agia ja huolia

Alkuviikosta ei mitään kummempaa. Hakutreenit loppuivat arjesta iltojen pimetessä vauhdilla. Keskiviikkona kävin hallilla agilityn viikkotreeneissä. Ennen treenejä tein hyppynoudot, jotka Myy teki hyvin. Hypyt jääköön nyt tauolle vähäksi aikaa kun koira osaa ne hyvin ja jotta kroppa saisi ainakin tuolta osin levätä. 

Agissa viikkoratana alla oleva. Mukava, pitkä rata (30 estettä!) ja loppujen lopuksi aika selkeäkin kun rataan sai tutustua ensin huolella. Pakkovalssi toimi nelosella, putkesta seiskalle tullessa piti ottaa lähes haltuun ja merkata hyvin mistä tulee, jotta ei tullut etukautta. Avokulma putkesta kepeille ei odotetusti toiminut, vaikka kepit sinällään hyvät ja meni hyvin loppuun saakka. Kesti myös sivuttaista irtoamista. 

Kontaktit otti edelleen hyvin, vaikka jalat osuvatkin tosi ylös... Ongelmaa ei ole siis saatu edelleenkään esiin vielä kertaakaan syksyn treeneissä, vaikka varmasti tekee kisoissa kontaktivirheitä! Vietti vaan on niin eri kisatilanteessa, eikä sitä samaa meininkiä saa tuotua treeneihin. Puomia otettiin muutama kerta erikseen niin, että koutsi hetsasi puomin päässä ja yritin saada Myyn tulemaan puomille mahdollisimman kovaa. Myy keskittyi kuitenkin hyvin ja otti kontaktin huolella. Täytyy käydä mölleissä ja ison kentän treeneissä katsomassa alkaako kontaktit paukkua vai voisiko jopa olla, että jotain olisikin opittu... Epäilen.


No, jos vähän saa lajista taas mukavalla tavalla kiinni niin ainahan sitä takapakkia jostain on tulossa. Suurimpana ongelmana treeneissä olivat Myylle harvinaiset riman pudottelut. Luotto hierojamme on tällä hetkellä äityslomalla, joten ehkä varataan aika fyssarille. Hyppynoudot ja samaan aikaan agi on kyllä takuuvarma keino saada koira jumiin. Vähän pistää miettimään sitäkin, että heti kun agi aloitettiin taas vähän intensiivisemmin niin kroppa on tukossa. Varmaan hyppynoutojen osuus on suurempi, mutta silti. Jossain vaiheessa kuvautan tuon Myyn selän vielä virallisestikin. Koko ajan on sellainen fiilis, että selkä vetää melko helposti jumiin jos vertaa esim. Romeoon. 

Torstaina oli ensimmäinen aamu kun Moore ei lähtenytkään meidän mukaan aamulenkille vaan jäi jatkamaan uniaan. Muutenkin Moore oli jotenkin vaisu ja kipeän oloinen. Mooren puuskutus on lisääntynyt kovasti viime aikoina ja Moore on jotenkin vanhentunut paljon lyhyen ajan sisällä. Aamusta annoin särkylääkettä ja töiden jälkeen Moore vaikutti onneksi jo virkeämmältä. Tehtiin lyhyt lenkki täysin Mooren ehdoilla ja liharuoka maistui entiseen tapaan. Parasta oli nähdä illalla partaa mattoon putsaava koira. Voi Moore. Itku tulee jo pelkästä ajatuksesta, että tuota rakasta koiraa ei enää joskus ole.



sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Verijälkeäkin pitkästä aikaa!




Viikonloppuna molempina aamuina on lenkkeilty metsässä jo heti kuuden jälkeen aamusta. Syksyinen kirkas ja sumuinen aamu on kyllä oikeasti hieno ja nuo lenkit ovat aina yhtä rentouttavia lukuisista hirvikärpäsistä huolimatta. Metsälenkin jälkeen aamukahville, puuron keittoon ja hetkeksi lepäämään...

Lauantaiseen tapaan lähdettiin puolilta päivin hakumetsään. Myylle kaksi löytöä umppareista, kaksi tyhjää, jonka jälkeen kaksi löytöä. Hallinnassa keskilinjalle, paitsi viimeinen maalimies leikitti koiraa heti. Tyhjät ihan kohtuu hyvät ja muutenkin työskentely oli määrätietoista ja sujuvaa. Panta ei nyt temppuillut kun olin neulonut sen kiinni, jotta remmit eivät luista itsestään ja rulla löysty. 

Hakutreenejen jälkeen käytiin moikkaamassa R.n luona Elvis-pupua, jonka Myy on tuntenut pennusta asti. Jälleennäkeminen oli yllättävän hellyttävä molemmin puolin pupun kurkotellessa Myytä kohti ja Myyn nuollessa pupun korvat. 

Elvis oli vähän erilainen paikkamakuukaveri. Tosin Elvis ei mennyt käskystä edes maahan ja karkasi useaan kertaa kuvasta... 



Samasta paikasta löytyi myös maailman paras tosi-tv ja Elviskin unohtui. Myy jäi heti koukkuun. 







Illalla vielä hienoja uutisia kun Myyn Ryti-veli omistajineen olivat tehneet IPO1-tuloksen! Sovekin on jo vepestä suoritettu, joten aika huikeita ovat. Onnea vielä tätäkin kautta! :)

Sunnuntaisen metsälenkin jälkeen paimenet pääsivät vielä jäljestämään H.n tehdessä lauantaina Romeolle verijäljen. Tarkkana oltiin autossa ja auton ulkopuolella kun H. lähti viemään sorkkaa ja tekemään Myylle jälkeä.



Jäljet eivät kuitenkaan sitten menneet ihan niin kuin strömsössä. Romeo aloitti jäljen määrätietoisesti ja edeten hyvin aina katkokulmalle (verötön osuus, josta koiran tulee löytää uudelleen veretyksen alku) saakka. Katkolla Romeo hukkasi jäljen ja merkkien vähyyden vuoksi eksyttiin jäljeltä koko porukka. Hups! Ensimmäistä kertaa mejäuran aikan meidän koiralta sorkka jäi kokonaan löytymättä! Saavutus sekin. Eli ei ollut ihan sitä mitä harjoitukselta haettiin... Viime mejäkokeessahan Romeo otti yhden harmittavan hukan juuri katkolta, joten katkoja tulisi treenata jos mielii vielä joskus kokeessa käydä. Moorehan jäi mejästä eläkkeelle, mutta Romeolle voisi vielä jotakin koetta miettiä jos vaan jaksaisi harjoitella epävarmuudet pois.

Myyn jälki kokonaisuudessaan videolla. Lyhyt jälki kolmella kepillä. Ei sekään ihan nappiin mennyt. Janalta Myy nappasi määrätietoisesti takajäljen. En päästänyt menemään liinan mittaa pidemmälle ja Myy korjasi sitten suunnan. Jäljellä kolme keppiä, jotka kaikki nosti hyvin.

torstai 17. syyskuuta 2015

..noin niin kuin omasta mielestäsi?

Arki on usein hyvinkin hektistä. Työn ja työn ulkopuolisen elämän yhteensovittamista. Nopeasti ajateltuna voisi luulla, että meidänkin elämä koostuu lähinnä treeneistä toiseen juoksuna. Kyllähän se aika usein siltä tuntuukin. Totuus on kuitenkin tarkemmin ajateltua toisenlainen. 


Aina silloin tällöin törmää hyvinkin mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä mikä on riittävä/sopiva määrä liikuntaa/aktiviteettiä aktiivisille paimenkoirille? Kuinka paljon koiria noin keskimäärin liikutetaan? Voiko liikuntaa ja muuta aktiviteettiä olla liikaa? Kaikkihan me tiedetään, että liian vähän ainakin voi ja varsinkin kun puhutaan paimenkoirista. Itselleni ajankohtainen aihe on myös vanheneva koira ja sen oikea liikunnan tarve. Pää kyllä vie, mutta jaksaako kroppa? Milloin on aikani päättää, että pikkuisen sisukkaan terrierin lenkit ovat sille liian pitkiä? Osaanko tulkita siihen suuntaan olevat merkit riittävän ajoissa? Vai pidänkö itsepäisesti kiinni viimeiseen asti ajatuksesta, vierivä kivi ei sammaloidu?

Puhuttaessa harrastus- ja kisakoirasta, puhutaan usein myös siitä, saako koira riittävästi lepoa kisoista ja treeneistä palautumiseen? Stressihormonin jatkuva liiallinen nousu tuo helposti mukanaan monenlaista ei toivottua käytöstä käytösongelmineen ja myös herkistymistä monille sairauksille. Oman koiran hyvä tuntemus on varmasti se tärkein työkalu, jolla voimme arvioida kuinka kokonaisvaltaisesti onnellinen, terve ja jaksava koiramme on ja mitkä ovat juuri tämän koiran tarpeet riittävän liikunnan, toiminnan ja levon suhteen. Kuinka hyvin osaamme sitten tämän kaiken arvioida, se onkin jo vaikeampi kysymys. 

Esimerkkinä omat koirat. Noin karkeasti ajatellen koirat nukkuvat vähintään 8-9 h yöunet. Sen jälkeen koirat käyvät tunnin metsälenkin, jonka jälkeen ne taas nukkuvat n. 8 h. Ihmisten tullessa töistä kotiin ne pääsevät arkena remmilenkille (viikossa noin kolmena päivänä seitsemästä on treenit) joka on kestoltaan noin 20-40 m. Jos on treeni-ilta, suurin osa ajasta menee yleensä omanvuoron odotteluun auton peräkontissa huomioiden toki lämmittely- ja jäähdyttelylenkit. Joka päivä koirilla on mahdollisuus oleskella aamuin illoin omalla aidatulla pihalla mielensä mukaan. Illalla menevät taas perheen rytmin mukaan nukkumaan... 

Tein karkean perusviikkorungon meidän kolmen koiran arjesta syyskuulta 2015. Vuosiaikavaihtelut ovat meillä todella suuria. Saarella asuessa talviaikaan järven jäät tuovat liikuntaan aivan erilaisen ulottuvuuden kun mukaan tulee myös koirahiihtoa (Myy), potkukelkkailua (Myy) ja paljon jäällä vapaana juoksua. Remmit jäävät yhä useimmin tällöin naulakkoon. 

Koirat vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä, ovat olleet perusterveinä, osaavat rauhoittua, eikä niistä kukaan ole yksin ollessaan koskaan tuhonnut mitään kodin irtaimistoa. Onko se sitten edes yksi hyvinvoinnin mittareista vai pelkästään eroahdistukseen liittyvä asia, sitä en tiedä. Koirat syövät ruokansa aamuin illoin ja toinen ateria on usein lihapainoitteinen. Taulukossa ei näy kaikki koirien kanssa puuhattavat asiat esim. vaikka se, että aamu- ja iltaruoka tulevat aika usein tottiksesta jne. Viikonloppuina on usein myös vaihtelevampaa ohjelmaa, mutta vapaudesta en yleensä tingi. Kisat, leirit ym. tapahtumat puuttuvat. Niissäkin koirat usein viettävät suurimman osan ajasta autossa odotellen omaa suoritusvuoroaan tai muuten vaan. Agility- ja hakutreenit koskevat pelkästään Myytä, lähes koko muu toiminta koko laumaa, eli laumaanhan kuuluu on myös yhdeksän kiloinen veteraani-ikään ehtinyt skotlanninterrieri. Omasta mielestäni meidän arki on koirien kannalta melko leppoisaa ja rauhallista. Riittävä lepo toteutuu hyvin. Se mikä on toiselle vähän voi olla toiselle todella paljon. Toivottavasti joku lukijakin innostuu tekemään tämmöisen taulukon koira-arjestaan. Jään seuraamaan. 
  • Romeo 6 v. n. 28 kg. 
  • Myy 2,5 v. n. 25 kg. 
  • Moore lähes 9 v. 9 kg.

Tarkenettakoon, että taulukossa "päivä" on arkena usein puoli viiden jälkeen ja viikonloppuna keskipäivällä. 




Viikkoradalla

Jotain hyvääkin myöhäisessä lepakkovuorossa on. Treenejä ei tarvitse muun elämän takia juuri perua. Keskiviikkona työilta loppui kello 19.30. H. lämppäsi sitä ennen Myyn ja toi sen työpaikalleni. Työvaatteiden vaihto koiramaisiin kuteisiin ja suunta hallille. 

Ennen agitreenejen alkua tein hyppynoudot. Noutokäskyjäni ovat: tasamaanouto - tuo, metrinen - aita tuo ja A-este kiipee tuo. Heitin metrisellä kapulan ja annoin vahingossa aita käskyn sijaan tuo-käskyn. Myy lähti nätisti kiertämään estettä ja tekemään tasamaanoutoa kuten sen kuuluikin tuolla käskyllä tehdä... Pöh mua, mutta olihan fiksu otus. Otettiin uusiksi ja teki hyvät noudot molemmilla esteillä.

Viikkorata näytti tällä kertaa allaolevalta. Haastavia paikkoja mm. ennakoiva valssi pituudelle, jotta käännös saatiin sujumaan (näitä (-kin) voisi harjoitella ehdottomasti enemmän), kepeille lähetys ja Myylle myös se, että keppejen loppu sijoittui hyvin lähelle hallin seinää, okserin jälkeen kääntävä ohjaus aalle, jossa poispäin käännös ei Myyllä toiminut, joten sylkkärillä mentiin. Kiva loppurallattelu ja ihmeen hyvin muurinkin sai ohjattua kun muisti vaan rintamasuunnan. Edelleen Myy otti ylösmenokontaktin Aalla, vaikka siinä ja siinä koko ajan onkin. Oikein kiva rata taas kerran. 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viikonlopputreenit videoiden muodossa :)

Viikonloppuna puuhattiin haku- ja tottistreenejen parissa ja koska tykkään katsella toisten treenivideoita niitä on luvassa täälläkin.

Lauantain hakutreenit tällä kertaa lyhyesti videon muodossa. Palkattomuus ja hallinta olivat päivän teema.



Sunnuntaina tottista, josta siitäkin videokuvaa. Pieni hätäisyys vähän häiritsee, mutta toisaalta Myy kestää hyvin myös palkattomuutta ja kun palkka otetaan pois työskentelystä tulee keskittynyttä - täpäkkyyden kuitenkaan katoamatta - joten siinä mielessä en ole huolissani. Tasamaanouto videolla kaipaa paremman palautusvauhdin ja eteentulot ovat toisinaan vähän vinoja. Tavoitteemme on, että ensi keväänä/kesänä kisattaisiin Myyn kanssa haussa jos ei nyt mitään ihmeempiä takapakkeja talven ja kevään aikana tule. Sitä kohden siis porskutellaan.

torstai 10. syyskuuta 2015

Palveluskoirien pm ja muutakin viikon varrelta...

Viime viikonloppuna talkoiltiin Koirakorvessa palveluskoirien PM-kokeessa. Oma homma oli olla hakukoirien maalimiehenä metsässä olevassa laatikossa. Kolmosluokan kisakoirista yksikään ei löytänyt minua, joten siinä sitten kyyhötin laatikossa odottaen, että ratamestari tuli lopulta antamaan luvan poistua laatikosta. Tuomari Markku Korhonen teki asiaankuuluvasti melko haastavan kisaradan ja varmaan aika monen ohjaajan uskoa koeteltiin kun yhtään ukkoa ei metsästä löytynyt ensimmäiseen reiluun n. 150 metriin. Tämän jälkeen kaksi maalimiestä lähes samassa tasossa molemmin puolin ihan sivurajalla, eli 50 metrissä ja viimeinen mm. radan lopusta. Paljon oli ihan hienoja tottiksia, mutta valitettavasti tuloksilla ei siis varsinkaan haussa juhlittu. Mukava ja opettavainen päivä kuitenkin.

Intoa olisi päästä Myyn kanssa kisaamaan, mutta vielä on töitä tehtävänä hyppynoutojen ja eteenlähetyksen kanssa. Paimenet olivat molemmat mukana kisapäivän ja kisaajien tottisten jälkeen tein kentällä Myyn kanssa hyppynoudot. Tasamaanouto ihan ok. Metriseltä kiersi alkuun palautuksen ja samaa yritti A:llakin. Sain kuitenkin molempiin lopuksi ehjät suoritukset joihin lopetin. Myy hyppää hyvin yli ja kantaa kapulaakin ihan nätisti, mutta palautukset esteen yli tarvitsevat vielä paljon varmuutta. Kehuja tuli yleisöltä myös Myyn seuraamisesta. On kuulema hyvän ja iloisen näköistä ja tykkää tehdä hommia.

Sunnuntaina käytiin tekemässä eteenmenoa metsälenkin jälkeen. Vähän meinasi olla alkuun tahmeata maahanmeno kesken juoksun, mutta lopulta Myy ymmärsi maahanmeno idean ja saatiinkin kelpo maahanmenot H:n palkatessa edestä.

Kuvassa sunnuntaipäivän fiiliksiä. Metsäilyä ja parin tunnin päikkärit.


























Tiistaina käytiin taasen hakumetsässä. Myylle kolme löytöä ja väliin yksi tyhjä. Kaksi löytöä umppareista. Määrätietoiset lähdöt ja kelvolliset näytölle viennit. Lennupanta temppuili. Nylonremmi luistaa, eivätkä säädöt pysy, joten täytyy miettiä norskiin vaihtamista jossain vaiheessa. Hallinnassa keskilinjalle, paitsi viimeisellä ukolla joka palkkasi lyhyestä hallinnasta.

Keskiviikkona agitreenit. Ennen varinaisia treenejä hyppynoutoja Myyn kanssa ja parit kepit etupalkalla. Myy oli varsin pätevä noudoissa ja palautuksissa ei yrittänyt kiertää. Kepeilläkin saatiin mukavaa menoa aikaiseksi ja etupalkka toimi hyvin. Hyvillä mielin siirryttiin varsinaisiin treeneihin.

Viikkorata näytti tältä. Meidän ryhmän numerot olivat valkoisella. Rata oli vauhdikas, melko haastava, mutta ihan mentävissä.

Ylösmenokontakteille (puomi) vauhdin merkitys korostui. Mitä lujemman vauhdin kontaktille saa, sen paremmin Myyn askeleet tuntuvat kontaktille sopivan, eikä "ehdi" niin pahasti loikkaamaan... Lähdössä menin puomin puoliväliin ja samalla kun annoin Myylle lähtöluvan juoksin täysillä eteenpäin puomin ohi ottamaan koiraa alastulolle vastaan. Tämä toimi ja otti hyvin kontaktin. Poispäin käännökset ekan putken (4) jälkeen muurille ja toisen putken (6) jälkeen hypylle. Myyn toinen puoli on vahvempi (tottis), eikä Myy osannut kääntyä kunnolla poispäin ilman pientä pyörähdystä. Tätä voisi harjoitella erikseen. Putkeen irtosi hienosti ohjauksella tulematta putkien välistä. Kelpo rata Myyltä, itselle teki tiukkaa ehtiä ohjaamaan. Hyvä fiilis treenejen jälkeen ja agihauskuus on taas löydetty. Onneksi ei lyöty vielä rukkasia tiskiin!

Romeohan ei siis "varsinaisesti" kisaa enää tavoitteellisesti, mutta toki sekin humppaa aika usein hallilla.

torstai 3. syyskuuta 2015

Agiakin hyvällä fiiliksellä :)


Taas viikko vierähtänyt ja syyskuu alkanut. Syyskuu on mielestäni lähtökohtaisesti vuoden paras kuukausi jos ei nyt ihan koko kuukautta sada. Toivotaan, että tästä alkaisi ne syyskuun viileähköt, mutta auringoiset ja kuulaat ilmat.

Tiistaiseen tapaan hakuiltiin. Myylle neljä maalimiestä. Vasen etukulma tyhjä, oikea etukulma löytö, jonka jälkeen kaksi umpparia. Vaihdettiin takaisin rullapanta ja jokainen mm. sai ohjeistuksen olla tarkkana, että käy hyvin piilolla asti. Oli myös käynnyt. Tyhjälle vaihdoin kaulaan kuparipannan. Määtätietoiset lähdöt ja hyvät näytölle viennit. Liinan irroituksen jälkeen pyysin heti sivulle. Tämä toimi ja Myylle ei jäänyt aikaa härveltää ylimääräistä. Viimeistä maalimiestä lukuunottamatta koira hallinnassa keskilinjalle asti. Takana kulkeva maalimies kiinnosti kovasti, mutta maltti paranee. Viimeinen mm. leikitti koiran keskilinjalle. Tyhjälle irtosi myös hyvin ja meni riittävän syvälle. Kaikkinensa hyvä treeni,

Keskiviikkona käytiin porhaltamassa agihallilla. Viikkorata näytti tältä. Myylle putkea (14) siirrettiin taaksepäin, jotta sai paremman (kisamaisemman) vauhdin puomille.

Rata oli mukava, vaikkakin valssinen. Sopivasta haasteita ja niin taisi päästä käymään, että pikku hiljaa alkaa se entinen agi-innostus nostaa päätään. Viikkorata systeemi on hyvä kun aikaa ei mene enää radan rakenteluun. Muutenkin uusi ryhmä tuntuu hyvältä ja tykkään tosi paljon koutsin opetustyylistä. Paljoa ei pyöritä sillä omalla mukavuusalueella ohjauskuvioiden ja esteille vienninkään puolesta, mutta tämä on sitä mitä me tarvitaan. Koiralle pyritään antamaan koko ajan mahdollisimman paljon informaatiota siitä mihin rata seuraavaksi jatkuu oman kehon ja ohjauksen avulla, jotta radan lukeminen olisi koiralle mahdollisimman selkeää. Pyritään välttämään esteille liiaksi vientiä rakentamalla koirasta yhä enenevissä määrin mahdollisimman estehakuinen. Ei saatella, vaan merkataan ponnistuspaikka, jonka jälkeen tossu liikkuu.

Myy eteni radalla kivasti, joskin epävarmuus estehakuisuudessa näkyy vielä selvästi. Myy on tottunut siihen, että sitä saatellaan ja nyt on ajettava sille kokonaan uusi moodi. Kepeillä toiseksi viimeinen väli tuotti sen verran suurta ongelmaa, että loppuun laitettiin ohjuri ja koutsi palkkasi keppien jälkeen. Kontaktit Myy otti ylösmenoineenkin ihan hienosti ja käännöksissä kääntyi hyvin ja jyrkästi jos vaan osasin merkata oikean ponnistuspaikan. Reilusti rohkeutta vientiin, jotta koira oppisi enemmän estehakuisuutta. Esteosaamista Myyltä kyllä löytyy.

Vähän meinasi kotiin lähtö käydä jännäksi, että ehtiikö saarelle ennen kuin tie menee poikki. Viikon verran tien varrella on ollut kylttejä joissa kerrottiin, että tie saarellemme katkaistaan kello 23.00 siltaremontin takia. No, ei siinä mitään. Sain mennä radan Myyn kanssa ryhmäläisistä ekana, jonka jälkeen käytin Myyn lyhyellä lenkillä ja laitoin koiran sitten peräkonttiin. Kuinka ollakaan avaimet, jotka olin laskenut kädestäni takin riisumista varten jäivät takaluukkuun ja kun pamautin luukun kiinni, kaikki auton ovet napsahtivat lukkoon. Auts, Ei muuta kuin soittamaan H:lle (joka tietty tykkäsi kovasti..), että tulee vara-avaimen kanssa hallille (jonne matkaa kotoa yli 23 km.), jotta päästään ajoissa kotiin. Aikaahan siinä sitten meni niin, että lopulta ohitin siltatyömaan 22.40 työukkojen valmistuessa jo urakkaan...