Lauantaina käytiin juoksemassa Myyn kanssa Laukaassa kaksi agilitystarttia. Tarkoitus oli hakea Myylle kokemusta uudesta paikasta, ulkoradasta ja hiekkakentästä, jollaisella ei olla aiemmin kisattu. Tuomarina toimi Vesa Sivonen, jonka radat olivat ihan haastavia ykkösluokan ratoja. Perusradalta 15 vp., jolla sijoituttiin kisassa viidenneksi. Ylösmenon kontaktivirhe puomilta (ihan katos yllättäin!) ja kepeille viennillä ongelmia. Muuten rata olikin ihan ok ja hienoa oli myös se, että kummaltakaan radalta ei tullut yhtään rimaa alas, vaikka hypyt olivat 60 cm. Hyppäriltä hylky. Siinäkin ongelmia aiheuttivat eniten kepit. Tuonti renkaalta avokulmaan kepeille oli vaikea paikka ja muutenkin tälläkin radalla sai veivata ihan huolella.
Maanantaina reeneissä kuvassa olevaa rataa. Ennen varsinaisia treenejä ylösmenoja kehikon kanssa ja jos pakka voi vielä enemmän hajota niin sehän sitten hajosi. Myy osaa hyvin ota-käskyn ja ymmärtää, että se tarkoittaa sitä, että jalkojen tulee osua kehikkoon. Reeneissä onnistumisprosentti on ollut pitkään jo täydet 100. Reenattu on jo pidempään aamu- ja iltaruoalla, eli kaksi kertaa/pv. Niinpä kokeilin siirtää kehikon Aalle ja puomille. Aalla kehikon yli oli Myyn mielestä varsin mukava hypätä ja tämän saaminen pois ei niin yksinkertaista ollutkaan... Alastulon ottaa kuitenkin aina nätisti, joten eihän koira ymmärrä miksi se ei siitä palkkaa saisikaan? Puomilla merkkasi hyvin kontaktin ja hetken näytti jopa oikeinkin hyvältä tämän osalta. Ohjatuissa laitoin puomille kehikon kuten olin hetkeä aiemmin reenannut ja päätin, ettei Aata tehdä nyt ollenkaan. Ja kas, keskellä rataa ja kovassa vauhdissa neito veti loikalle kehikon yli myös puomilla... Aivan kuin kehikko oikein innostaisi sitä hyppäämään yli! Eli ei yhtään edistymistä tässä asiassa. Miksi jauhaa kehikkoa maassa kun Myy osaa sen? Se varmasti tietää miten se kuuluu suorittaa. Jotenkin on sellainen fiilis, että kehikko ei tule Myyllä toimimaan. Vituttaa ainoastaan se kun tuli ilmoitettua Myy lauantain kisoihin. Juostaan varmasti pelkkä hyppäri ja perusrata jääköön pois kun koira ei ole valmis. Sitten kun vielä kepitkin takkusi niin kyllä oli sellainen fiilis, että agin voisi hyvinkin lopettaa...
Tiistaina kaikesta huolimatta hallille, jossa loppusuoraa ja keppejä sekä kehikon läpi juoksuja. Loppusuora toimi hienosti ja kepitkin taas sieltä löytyivät. Tottiksen osalta muutama tasamaanouto ja hyppynouto lämmittivät mieltä. :)
Illalla Myyn hakutreenit. Molemmista etukulmista löydöt (toinen umppari), tyhjä, löytö. Etukulman umpparista hyvä rullan tuonti. Näytöllä Myy oli aika hellyttävä kun makasi piilon väärällä puolella piilon ollessa auki toiselta puolelta. Ei pieni pelki voi tietää vielä mistä se piilo kulloinkin aukeaa. :) Toinen etukulma myös hyvä. Tyhjällä koitti sitten se jokaisen hakuilijan painajainen ja meidän ensimmäinen valeilmaisu. Ei saanut hajua maalimiehestä ja oli selvästi sitä mieltä, että tuonne on aivan turha lähteä. Lähti kuitenkin vähän matkaa, otti rullan suuhun ja toi sen mulle... Onneksi reeniryhmästämme löytyy kokemusta, joten sain heti hyvät neuvot kuinka toimin koiran tehdessä valeilmaisun. Ensinnäkin, oma nuppi pidettävä kasassa. Ei se homma tähän kaadu. Lähetystavassa ei saa olla eroa valeenkaan jälkeen, vaan koira lähetetään rauhallisesti uudelleen. Koiraa ei ole ohjaajan syytä torua, vaan sen tekee mielummin joku muu. Meidän tapauksessa hakuryhmän koutsi pyysi Myytä irrottamaan rullan ja sanoi Myylle napakasti ei kun huomasi, että alkaa hamuta rullaa suuhunsa. Myy pudotti rullan ollen hämmentyneen oloinen. Lähetin uudelleen, sama toistui ja sama kuvio käytiin muutaman kerran läpi. Lopulta lähti tyhjälle, teki kohtuu hyvän piston tullen takaisin ilman rullaa ja sai asiasta isot kehut. (palkkaantuu hyvin kehuista!) Seuraavalla puolella löytö, jonka ilmaisi hyvin ja tähän päätettiin treeni tällä kertaa.
Torstaina hallille, jossa pidettiin ensi maanantain korvaavat treenit. Tehtiin kisamaisesti pari mukavaa hyppärirataa. Kepit Myyltä hienosti ja muutenkin tekeminen oli mukavanoloista. Omaan ohjaamiseen liikettä ja sitä luottoa koiraan, niin hyvä tulee.
Ennen ohjattuja tein Myyn kanssa ylösmenokehikkoa (kuva), eli pöydältä palkka ja tällä kertaa homma toimikin hienosti kun asiat pilkottiin pienemmäksi. Onneksi on osaavia ihmisiä, joilta voi kysyä! Ylösmeno on se mitä treenataan, joten koko puomia on turha tässä vaiheessa vielä tehdä. Vauhtia hain mutkaputken kautta. Suuremmalla todennäköisyydellä askeleet osuvat kontaktille kun vauhtia on riittävän paljon kuin, että edes yrittää himmailla kontaktille, jolloin koira vielä todennäköisemmin loikkaa. Ihan hyvin fiiliksin mennään lauantain kisaan!
Lauantaina vietettiin taas päivä hakureeneissä. Myyn ratasuunnitelma oli seuraavanlainen; molemmista etukulmista löydöt, tyhjä, umppari, umppari, tyhjä, löytö. Myyllä oli nyt ekaa kertaa kiintorullan kanssa kiinni olevat umpparit ja tyhjätkin heitettiin väleihin, joten haastekerroin oli aika suuri. Etukulmat menivät hyvin. Tyhjälle suora ja hyvä pisto. Ekalla umpparilla kiersi piilon, otti ja toi kuitenkin hyvin rullan. Seuraavalla umpparilla homma ei toiminutkaan yhtä hyvin. Myy meni piilolle, kierteli ja kaarteli piilolla kunnes otti rullan. Perille asti ei sitä kuitenkaan tuonnut, joten lähetin uudelleen. Sama toistui pari kertaa, joten käytiin katsomassa piiloa liinan kanssa ja maalimies sai hetsata piilolta. Palattiin keskilinjalle ja uusi lähetys. Motivaatio laski kun jouduttiin ottamaan homma useamman kerran uusiksi. Pointti kuitenkin se, että koiran tulee tehdä sille annettu tehtävä. Myy toi lopulta hienosti rullan ja päästiin lähtemään näytölle, josta superpalkka ja tähän lopetus. Opettavainen treeni tämäkin koiralle.
Jotkut hakukouluttajat sanovat, että on hyvä lopettaa kun treeni menee hyvin, vaikka sitten siihen kolmanteen maalimieheen (koiralle 3-4 pistoa/reeni). Meillä reeneissä on ollut tapana, että vähän jo kokeneempi koira tekee vähintääkin joka toinen kerta pidempää rataa (6-10 maalimiestä/treeni), jotta koira oppii myös tekemään alusta alkaen pitkää rataa. Rata suoritetaan loppuun asti, vaikka alun kiihko vähän hiipuukin kolmen ensimmäisen ukon jälkeen. Koira oppii, että mentävä on silloin kun ohjaaja metsään lähettää, vaikka vähän väsyttäisikin.
Reenejen jälkeen käytiin Lievestuoreen keskustassa harjoittelemassa bh:n kaupunkiosuutta hakukoutsin ja hänen dobberinsa kanssa. Tehtiin ohitteluja ja kohtaamisia niin, että dobberi tuli meitä vastaan kapealla jalkakäytävällä. Myy ei reakoinnut ohitettaessa juuri mitenkään kun vastapuoli ei provosoinut sitä. Otin kokeeksi käskyn allekin, mutta löysälläkään hihnalla ei ollut ongelmaa. Lapsia ajoi pyörien kanssa ohi, näistäkään ei ollut kiinnostunut. Sattumalta paikalle käveli myös joku pikku koira omistajineen, joka kohtaamistilanteessa räyhäsi kovasti Myylle. Tästä Myy kiinnostui ja veti koiraa kohti, mutta ei kuitenkaan aggressiivisesti. Lopuksi jätin Myyn kiinni apteekin eteen ja menin kulman taakse piiloon. Kulman taakse ajoi samaan aikaan paikallinen taksikuski, jonka kanssa siinä sitten höpöteltiin koirankoulutuksesta kunnes kuulin, että voin mennä hakemaan Myyn. Toisen koiran ohi kävely oli sujunut hyvin. :)
Sunnuntaina aamusta tottista ja agia. Tein bh:n jäävejä, luoksetuloa, noutoja ja lyhyttä seuraamista. Molemmat jäävät hyvät. Seisomista takapalkalla Outin ohjein ja toimi hyvin. Seuraaminen myös tuntui hyvältä, vaikka en koiraa katsonutkaan. ;) Luoksetulossa Myy jäi makuulle ja kävelin 30 askeleen päähän. Käännyin ympäri ja kävelin muutaman askeleen koiraa kohti. Pysähdyin ja kutsuin. Askelilla koira oppii odottamaan tulevia askeleita, eikä ennakoi luoksetuloa niin helposti. Noudot ihan ok. Suhteellisen hyvä otekin tällä kertaa.
Kentältä jatkoimme agihalliin, koska... ilmoitin meidät ensi lauantaina olevaan Laukaan agikisaan! Tarkoitushan ei ole ollut kilpailla Myyn kanssa ennen syksyä, mutta Myylle uusi kisapaikka hiekkakenttineen voisi olla mukava kokemus näin kesällä. Ajatus oli juosta vaan hyppäri, mutta siellä kun oli vaan yksi perusratakin niin... - tulin ilmoittaneeksi meidät sitten siihenkin. No, sitten tietysti iski kevyt paniikin poikanen. Ylösmenot ja tällä hetkellä kepitkin ovat melko levällään kun ei olla reenattu riittävästi, joten jotain tarttis tehdä. Ruhtinaallinen viikko olisi aikaa laittaa paketti kasaan, joten eihän tässä kiire...
Ylösmenokehikon nostin sitten suoraan A.ta vasten ja käytin sitä myös puomilla. Aa.lla Myy hyppäsi kerran kehikon yli, joten varsin lupaavasti treenit alkoivat, mutta tämän jälkeen sain sen kuitenkin jotenkin ymmärtämään mikäs juttu tämä nyt oli - kehikkoon tulee jalan koskea, vaikka se ei maassa olekaan. Tämän jälkeen Myy otti ylösmenot yllättävän hyvin ja pienesti uskallan jo iloita. Erityisesti puomilla uusi ota-käsky tuntui toimivan, eikä Myy tehnyt yhtään loikkaa ylösmenoilla. Puomille juostessa Myyn katse oli vähän alaspäin, aivan kun se katsoisi, että tassu osuu oikeaan paikkaa. Voihan se olla, että kun kisavauhdissa mennään, homma hajoaa samantien, mutta tiedetäänpähän sitten ainakin mitä kovasti reenata. Keppejä tehtiin niin, että jätin Myyn istumaan keppejen eteen. Hetsasin patukkaa ja vein sen keppejen päähän. No, arvatenkin eka oli suora juoksu patukalle, mutta hyvin uskoi kun pyysin vauhdista takaisin. Sen jälkeen lähti pujottelemaan ja reippaalla mene-mene -tsemillä veti lujaa ja varmanoloisesti kaikki kepit katse koko ajan edessä. Näitä kolme toistoa. Nyt vaan tiukkaa reeniä ennen kisoja, niin eiköhän se tästä. Keinua palauteltiin kanssa mieleen, eikä siinä ongelmaa.
Paikkamakuuseen en saanut haluamaani häiriökoiraa, joten seitsemän minuutin paikkis tyhjän hallin pihassa. Olin Myyhyn selin ja peilasin kännykän lasista kuinka makuu sujuu. Hyvässä tunnetilassa makasi minuun päin tuijottaen. Palkaksi aamuruoka.
Romeosta tuli papparainen 19.5. kun Rauha tyttö sai seitsemän pentua. Rauha synnytti neljä tyttöä ja kolme poikaa. Kovin kauniit ovat pentujen värit. Kaikilla pennuilla on jo omat kodit. Kiva nähdä mitä tästä pupsilaumasta kasvaa. :)
Agissa kuvassa olevaa rataa, eikä reeneistä oikein mitään mainittavaa. Jostain syystä ei nyt innosta, eikä mukavaa poltetta tahdo saada millään. Myystä huomaa, ettei olla käyty kuin kerran viikkoon ohjatuissa ja se on kehittymisen kannalta liian vähän. Kepeiltä puuttuu varmuus ja muutenkin pientä hiomista olisi Myyn takaisin kisakuntoon saattamiseksi. Nyt kun olisi mahdollista ehtiä hallille, metsä vetää jostain kumman syystä puoleensa...
Tiistaina metsälenkki ja illalla huoltovierailu osteopaatille. Myyn papereissa luki belgianpaimenkoira malinois ja osteopaatti sanoi, että eikös tämä ole tervu? Joo, onhan se. Miten siellä mali lukee? Taisi olla viime kerralla Myyllä vähemmän karvaa tai jotain... Myy sai "lähes" terveen paperit. Pientä jumia lannerangassa, mutta sekin saatiin hyvin käsiteltyä. Ekaa kertaa Myy hoidettiin lattian sijaan hoitopöydällä, joka oli melko pieni Myyn kokoiselle koiralle... Harva pelki rauhottuu kuulema yhtä hyvin hoitopöydälle pötköttelemään jalat reunan yli täysin rentona roikkuen. Myy oli lähes transsissa koko hoidon ajan. Silmät kiinni, tuhina kuului ja kuola valui... Joku ihme tatsi täytyy kyseisellä henkilöllä olla, että saa nappia painamalla vilkkaan koiran lähes tiedottamaan tilaan! Varsinkin kylkien ja pallean alueen läpikäynti teki selvästi tosi kutaa. :)
Keskiviikosta sunnuntaihin oltiin mökillä mukavalla minilomalla. :) Ohjelmassa oli mm. paljon koiruleiden kanssa metsälenkkiä, treenejä - jälkeä ja esineruutua, valokuvausta, laiskottelua ja muuten vaan mukavaa oleilua. Muita ihmisiä ei nähty neljän päivän aikana, joten rauhassakin saatiin olla. Ai, miten niin erakkoluonteinen? :) Tulipahan taas akut ladattua, jospa sitä nyt jaksaisi kesälomaan saakka.
Ainoa ääni on kuikan huuto...
Viikko alkoi kuitenkin agilla, joten tässä lyhyesti reeneistä. Ennen ohjattuja tein ykköskentällä boxia. Kokeilin boxia esteisiin yhdistettynä hyppy-putki-boxi-tyyppisesti ja myös niin, että boxi jäi esteiden väliin. Aika paljon Myyn katse on boxilla palkkaavassa kädessä, joten heittelin palkkaa eteen tai palkkasin edestä. Ohjatuissa kuvassa olevaa rataa. Myy ei ollut ihan parhaimmillaan agitauon jälkeen. Varasti lähdössä kaksi kertaa, josta palautukset. Nauskumista enemmän, eikä Myy irronnut esteille niin hyvin kuten yleensä. Itsekin olen ollut vähän flunssainen jo pidemmän aikaa, joten vähän puolivillaisesti mentiin...
***
Helatorstai aloitettiin mökillä kympin lenkillä erämaassa. Koko ajan oli sellainen fiilis, että jossain kohtaa lenkkiä kohdataan karhu, mutta tänäänkään ei ollut se päivä. Vettä satoi lähes koko lenkin enemmän tai vähemmän, mutta eipä tuo koiria tuntunut haittaavan - ihmisiä kyllä vähän. Lenkin jälkeen takkatulen lämmössä oli kuitenkin mukava kuivatella. :)
Iltapäivällä Myylle janareeni kahdella kepillä ja olihan tyttö taas täpäkkä. :) Edelleen lähetyksessä lähtee helposti vähän kaartamaan oikealle eteenmenemisen sijaan, mutta nosti kuitenkin hyvin jäljen. Myös molemmat kepit nousivat hyvin.
Jäljentekijä lähti metsään...
Saunan lämmityksen ohessa H. teki paimenille esineruudut saunan taakse. Molemmille kolme esinettä. Kova sivuttaistuuli toi molemmille haasteensa ja ruudussa meni yllättävän kauan. Romeo selvisi hommasta tällä kertaa paremmin kuin Myy, joka haki viimeistä esinettä liikaa takakulmasta.
Illalla mökillä oli arvatenkin väsynyttä sakkia. :)
Perjantaiaamu alkoi mukavalla metsälenkillä ja ilmakin muuttui aurinkoiseksi. Iltapäivällä lähdettiinkin koko porukka metsään reenailemaan kun kerran huippu maastojen äärellä ollaan. Ohjelmassa molemmille paimenille esineruutua. H. ahkeroi Myylle noin kilometrin mittaisen jäljen kuudella kepillä.
Esineruudussa molemmilla paimenille kaksi esinettä. Hanska oikeassa etukulmassa ja virkattu pussi vasemmassa takakulmassa. Molemmat työskentelivät hyvin ja kummatkin nostivat ensin etukulmasta hanskan. Takakulma teetti vähän enemmän töitä, mutta nostivat myös virkatun pussukan. Molemmat pysyvät alueella ja työskentelivät hyvin koko ajan.
Jäljelle Myy lähti taas oikealle kaartaen, jolloin korjasin suuntaan sanomalla eteen... Eteen-käsky toimi hyvin. Myy ymmärsi, että nyt toivotaan suoraan eteenpäin menemistä oikealle kaartamisen sijaan. Jospa janalle menon saisi tällä suoraksi. Kepeistä nousi 4/6. Viimeisen kepin Myy käveli ohi ja yksi keppi jäi koiran ollessa liikaa jäljen sivussa. Jatkossa nyt lyhyttä janareeniä parilla kepillä.
Lauantaina taas mukava metsälenkki aamutuimaan. Iltapäivällä Myylle kaksi janareeniä kahdella kepillä. Kepit nousivat hyvin molemmilla jäljillä, mutta voi huokaus janalle lähetys... Kun ei vaan etene millään suoraan. Molemmissa lähetyksissä Myy lähti kaartamaan oikealle eteenmenemisen sijaan. Otin lähdön uusiksi, sama toistui. Lopulta jarruttelin ja ohjasinkin, mutta eihän se koiralle mitään opeta. Jälkimmäisessä otti vielä pitkästä aikaa takajäljenkin kaiken säätämisen jälkeen. Jospa asiat loksahtaisivat paikoilleen kun pidetään jäljestä vähän taukoa. Eivät asiat ainakaan huonommaksi mene. ;)
Leiriviikonlopun jälkeinen viikko ollaan vaan levätty. Maanantaina ei ollut ohjattujakaan ageja, joten on taas aikaa kun on edes käyty hallilla. Boxia ollaan tehty jonkin verran olkkarissa ja tarkoitus olisi siirtää kehikko halliin ja katsoa miten se toimii yhdistettynä esteisiin. Seuran kisat oli ja meni. Tylsää kun ei päässyt kisaamaan. Tai olisihan sitä päässyt, mutta jotenkin turhaa kun noihin ylösmenoihin sit kuitenkin kosahtaa... Reenataan ne nyt rauhassa kuntoon.
Lauantaina aamulenkillä Myy ja Romeo lähtivät hirven perään. Romeo tuli reilun 10 minuutin ajon jälkeen takaisin kieli vyön alla. Myy oli reissussa yli puoli tuntia ja alkoi olla jo iso huoli kun 9-tie kulkee melko lähellä. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja tämäkin karkulainen palasi.
Lauantaina käytiin myös hakuilemassa. Myylle muistaakseni viisi maalimiestä. Toi hyvin rullaa ja maltoin olla hiljaa. Liinan heittoa tai lukon napsutusta voi käyttää koiralle merkkinä siitä, että koira löytää keskilinjalle ohjaajan luo. Erillisenä Myylle umpparireeniä kiintorullan kanssa. Maalimies hetsasi lelulla, piiloutui roskalaatikkoon laittaen luukun kiinni. Lähetys, jonka jälkeen koira sai pohtia kuinka piilossa olevan ukon ilmaisee. Myy heilutteli laatikolle häntää, kiersi laatikkoa ympäri ja etsi paikkaa mistä laatikkoon pääsee... Rullaa ei kuitenkaan ottanut, joten laatikkoa vähän avattiin ja autettiin heilauttamalla rullaa. Toi nyt rullan ja lähetin näytölle, jossa maalimies oli aukaissut piilon ja palkkasi koiran. Herneet kohtasivat tämän jälkeen suhteellisen nopeasti ja koira oivalsi, että maalimiehen saa esille kun tuo rullan.
Alla olevassa kuvassa ollaan näytölle menossa. Kuvan nimi voisi vaikka olla Harrastuksena haku. :)
Hakuilun jälkeen tehtiin Myyn kanssa Koirakorven kentällä koemainen bh-kaavio kokonaisuudessaan hakukoutsin toimiessa tuomarina. Parina oli dobberi-koirakko. Ilmo ok, kaavion molemmat seuraamiset menivät sujuvasti ja kontakti säilyi. Hihnatta Myy seuraa kuulema paremmin kuin hihnan kanssa. Yritin muistaa Outin leiriohjeet, eli katse koko ajan eteen - koiraa ei vilkuilla ja käännöksissä (vasemmalle ja täyskäännös) katse vähän yläviistoon oikealla. Ja a vot! Ei enää pomppuja kun koiran ei tarivitse antaa minulle tilaa ja korjata paikkaansa. Pitää vaan luottaa siihen, että koira tulee mukana. Henkilöryhmästä ei huomautettavaa. Ei ollut kiinnostunut millään tavalla ryhmäläisistä. Jäävät hyvät. Luoksetulossa ennakoi kutsua. Rikottava kaavaa ja käytävä palkkaamassa makuulle! Tuli laukalla ja lujaa, mutta ei kuitenkaan törmännyt. Jäi aavistuksen vinoon. Paikkamakuu tunnetilaltaan hyvä. Katseli kuulema lähes koko ajan mun selkää ja lyhyesti vaan vilkaisi muutamassa kohdassa vierestä kulkevaa dobberia. Toisen koirakon tekemät jäävät tai luoksetulo eivät vaikuttaneet millään tavalla Myyn makuuseen. Olisi kuulema ollut ihan kelvollinen beehoosuoritus ja olisi mennyt tuolla tekemisellä läpi...
Sunnuntaina metsälenkin jälkeen käytiin lyhyesti tottistelemassa paimenten kanssa. Moorekin hengaili mukana häiriökoirana. Romeo sai höntsäillä. Edistää seuraamisessa ja monet asiat ovat vähän ruosteessa. Molemmilla oli kuitenkin mukavaa.
Myylle eteenmeno, noutoa ja luoksetuloja, palkkaa perusasennosta ja yhden askeleen seuraamisesta. Tarkoitus oli tehdä kiva palauttava treeni eilisen pitkän kaavion jälkeen. Luoksetulossa ennakoi taas eiliseen tapaan lähtien juuri ennen kutsua... Palautin paikalleen ja kaksi seuraavaa tehtiin niin, että palasin palkkaamaan maahan, eikä varsinaista luoksetuloa tehty. Eteenmeno oli hyvä ja vauhdikas. Siihenkin tehtiin hallinta alkuun kun kerran hallinta sujuu. Kapulasta pito voisi olla vahvempi ja kapulakin suoremmassa, mutta toisaalta kapula ei myöskään putoa, joten eiköhän tuostakin vielä saada jotain rakenneltua. Oikein hyvä fiilis Myyn tottiksen osalta. Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnata kesäkauden avajaisiin mökille, ellei flunssa sitten sotke kuvioita.
Viikonloppu hurahti Valkeakoskella Off Line's ja Eloisa-kennelin kasvattileirillä, jossa tavattiin Myyn sukulaisia omistajineen ja tietty reenailtiin yhdessä hyvien kouluttajien opastuksella! Ohjelmassa oli viikonlopun aikana leikkiä, hakua, tottista ja jälkeä ja tehtiinpä yksi esineruutukin. Perille päästyämme lauantaiaamu alkoi kentällä leikityksellä. Myy pääsi leikkimään pari settiä ja kovin oli kiihkeää touhua tälläkin kertaa. Tolppana seisoessa oli taas tekemistä. :)
Lounaan jälkeen matka jatkui hakumetsään. Myy teki kelpo radan ilmaisuineen. Itselle noottia siitä, että kehun koiraa kun tuo kiintorullaa keskilinjalle. Koira osaa homman, eikä tarvitse tukea. Kehu altistaa helposti valeilmaisuille koiran tietäessä, että ohjaaja ilahtuu rullasta... Rulla ei saa olle koiralle mikään juttu, vaan pelkästään maalimiehen löytäminen. Maalimiehellä kehun taas liian vähän. Omassa hakuryhmässä maalimiehen tehtävä on olla reilusti aktiivisempi kun taas ohjaajan rooli on olla melko passiivinen ja pienempi kehu riittää. Oma roolini voisi olla kuulema suurempi mennessäni maalimiehelle. Toinen asia mistä oli puhetta, että rauhavaihe maalimiehellä on perusteettoman pitkä. Eli olen pyytänyt palkkaamaan Myyn vasta kun olen irroittanut liinan ja halunnut tällä saada koiran rauhoittumaan maalimiehellä. Lähtökohtahan oli se, että Myy tunki maalimiehen syliin pussailemaan... Maalimies voisi jatkossa kuitenkin kuulema heti palkata koiran minua odottamatta, jos en roiku liinassa loppuun asti. Miksi koiran pitää odottaa kun se osaa olla hyvin? Eihän se kokeessakaan joudu odottamaan kun tullaan näytölle yhdessä. Kolmas asia oli se, että tyhjät takaisin heti radalle kun tuo kiintorullaa noin hyvin. Tyhjiä ei kannattaisi poistaa irtorullista kiintorullaan siirryttäessä edes lyhyeksi ajaksi, koska se vaan lisää valeilmaisun vaaraa. Hyviä pointteja ja vähän uusiakin näkökulmia joihinkin asioihin.
Dose-pentueesta 6/11. Vas. Myy, Hurma, Ziva, Karpo, Jedda ja Sukka
Illalla leiripaikalla kuvattiin paikalla olevat Doset ja muutkin pentueet. Hienoa porukkaa, vaikka ihan kaikkia doseja ei kuvaan saatukaan. Vietettiin arvatenkin myös varsin hauska ilta. Yöunet jäivät vähiin ja aamulla oli sitten melkoisen väsynyt olo laahustaa tottiskentälle... Huonovointisemmat ja väsyneimmät saivat aloittaa ja valitsin meidät toiseksi jälkimmäiseen asiaan vedoten.... ;) Onneksi Outi-koutsi saa jokaiselle ohjaajalle hymyn huulille ja hyvän mielen. Kummasti sitä sitten heräili. Jokainen valitsi itselleen jonkin asian mihin halusi apua. Ensimmäinen koirakko otti aiheeksi kapulan pidon ja nappasi oikeastaan sen meidänkin pääteeman. Saatiinkin hyvät opit miten koira saadaan innostumaan kapulasta ja myös pitämään sitä. Ensin pitoharjoitukset opetetaan patukan/lelun ja leikin avulla jos koira ei halua tarttua suoraan tarjottuun kapulaan. Kaikki koirat eivät vaan koskaan tule pitämään kapulaa sitä niille suoraan tarjotessa (opetustavasta huolimatta) ja tämäkin on asia mikä pitää hyväksyä. Jos viikon ajan harjoittelee jotain uutta aamuin illoin, eikä pienintäkään edistymistä ole havaittavissa, valittu tapa ei ole soveltuva kyseiselle koiralle. Hyviä tuloksia ei saavuteta myöskään ns. pakottamalla koiraa (kuten olen asian itsekin ajatellut) vaikka sitäkin tapaa monesti pito-ongelmaan ehdotetaan. Lelulla on hyvä aloittaa pitoharjoitukset koska lelun pitämättömyys ei koskaan harmita ohjaajaa samalla tavalla kuin kapulan pitämättömyys ja harjoittelu on näin ohjaajallekin rennompaa. Vasta kun koira saadaan pitämään lelua/patukkaa vastustamisen kautta kunnolla suussa, harjoittelu siirretään kapulaan. Näytettiin mm. tekniikka jossa koiraa pidetään pannasta kiinni, pieni hetsaus maassa olevalla kapulalla (vietin nosto) päästämättä koiraa koskettamaan kapulaan, kapulan potkiminen vähän eteenpäin koiran nenän edessä huomioiden kapulan asento,(joka tulee olla niin, että koiran iskusuunta kapulaan on hyvä), jonka jälkeen koiran annetaan ottaa kapula ja välittömästi palkataan koira. Vapautus/palkka tulisi tulla tasan sillä hetkellä kun koira iskee kapulaan.
Omaksi ongelmaksi nostin sitten oman kävelyn; vasemmalle kääntymiset ja täyskäännökset. Käännöksiin sainkin hyvät neuvot ja koiran seuraaminenkin tuntui tosi hyvältä, eikä Myy edes pompottanut! Vasemmalle käännyttäessä katse tulee olla viistosti yläviistoon oikealle. Koko ajan selkä suorassa ja katse eteen. Koiran oikeaa paikkaa voi vilkaista, mutta vilkaisun jälkeen katse eteen ja selkä suoraksi. Tässäkin jännitettä peliin, kehu - hiljaisuus ja palkkaus. O. kehui kovasti, että Myyllä on teknisesti tosi hyvä seuraaminen. Outi kysyi myös miksi ei olla vielä tehty bh.ta kun koira on valmis... koira ehkä on joo... ;) Tehtiin myös vähän jäävejä. Seisomisessa palkkaa voi vaihdella takapalkasta etupalkkaan riippuen siitä mistä koira palkkaa odottaa. Myylle sopii tällähetkellä paremmin takapalkka, koska odotusarvo palkan suunnalle on edessä.
Muistiinpanot meidän tottisosuudesta tulevat tässä vielä videon muodossa. Väsynyt ohjaaja, mutta superhieno Myy - kuinkas muuten. :)
Lounaan jälkeen lähdettiin jälkimetsään. Tehtiin ensin jäljet, joiden vanhetessa käytiin vielä polkemassa esineruutu. Tällä kertaa tallattiin tien suuntainen melko kapea kaistale, joka voi olla kuulema joillekin koirille melko haastava suuntauksen vuoksi. Syvyys on sivulle tiensuuntaisesti, eikä tieltä eteenpäin metsään kuten yleensä se ruudussa on. Ruutu oli muuten koemainen ja ruudussa oli Myylle vieras esine.
Myy on kuulema ruudun osalta ihan koevalmis luovutusta lukuunottamatta. Ruudun jälkeen ajettiin jäljet. Myylle vieraan tekemä noin koemittainen jälki ja viisi vierasta keppiä. Janalle lähettäessä lähti suoraan menemisen sijaan kaartamaan aavistuksen oikealle. Neuvoksi tuli, että voi lähettää uudelleen jos ei etene suoraan. Janalta hyvä nosto, eikä takajälki tällä kertaa kiinnostanut. Alku meni ihan mukavasti ja keppejäkin nousikin kolme. Sitten jäljentekijä oli vähän harhaillut/eksynyt ja jälki meni melko vaikeakulkuiseen risukkoiseen hakkuumaastoon... Myy hukkasi tässä jäljen ja keppi jäi nostamatta. Nosti kuitenkin jäljen vielä uudelleen, mutta ei päässyt enää hyvään jäljestysrytmiin ja loppu olikin melkoista säätämistä. Jälki oli ehkä hieman liian haastava Myyn tämänhetkiseen osaamistasoon nähden. Ei muuta kuin lisää harjoittelua vaan.
Viikonlopusta jäi kaikkinensa tosi hyvät fiilikset. Järjestelyt toimivat todella hyvin, tunnelma oli leppoisa ja mukava, kouluttajat osaavia ja Myymy niin hieno. :) Isoin kiitos kasvattaja Niinalle ja hänen apukäsilleen hienosta leiriviikonlopusta! Näillä eväin on mukava taas jatkaa eteenpäin.
