Viime päivityksen jälkeen, on talvi saanut väistyä useana päivänä jatkuneiden vesisateiden myötä. Jäälläkin on niin paljon vettä, että näinköhän sinne tänä talvena enää edes pääsee? Jalkakäytävät ovat myös sulaneet, joten viime viikolla tullut uusi kickpark-kelkka odottelee turhaan liikkeelle pääsyä. Reväytin alkuviikosta selänkin töissä, joten omalta kohdaltani lenkkeilyt ovat jääneet ihan minimiin. Onneksi H. hiihti Myyn kanssa yhden pidemmän lenkin viikolla, joten Myy on saanut päästellä höyryjään. Nyt vaan jännään sitä, pystynkö juoksemaan ensi lauantain agikisoissa. Onneksi varaohjaajiakin on ilmoittautunut.
Sunnuntain ja lauantain välisenä yönä oli satanut paljon märkää lunta, joten viimeinkin pääsin koeajamaan kickpark-kelkkaa. Sohjoisilla ja lumisilla teillä kelkka ei päässyt vielä täyteen hohtoonsa. Sai kuitenkin vähän tuntumaa siitä, millaista sillä on ajaa. Jos vanhaan Eslaani vertaa, niin kurveissa kääntäminen menee Eslan eduksi. Kääntäminen oli jotenkin kiksillä nihkeää. Kickspark-kelkka on mukava jos voi ajaa pitkiä matkoja suoraan, eikä kurveja ole. Kelkka on muuten mukavan kevyt ja helppo hallita. Jarrut luistivat vähän - pito ei ollut kovin hyvä, johtui ehkä paljosta lumesta.
Seuraava hankinta tulee olemaan Myylle hyvät vetovaljaat. Nyt veto on vähän turhan toispuoleista. Myy vetää vähän vinoon ja asento kuormittaa pidemmän päälle kroppaa. Myy tykkää kovasti juosta ja yllättävän hyvin ohittaa juostessa koiriakin ohi-käskyllä. Tilasin myös pyörääni telineen, johon koiran saa hyvin kiinni. Tarkoitus on jatkaa kuntoilua lumien sulattuakin. :)
Iltapäivällä tottisteltiin Myymyn kanssa hallilla. Kehäänmenoa, odottelua, seuraamista, (tyyny kentällä jonne vapautus) henkilöryhmää ja jäävejä. Lopuksi kaksi paikkamakuuta. Toinen paikkis Ruuti-sakun tehdessä tottista ja toinen tokotyyliin koirarivistössä. Yhä paremmin Myy alkaa kestämään erilaista koirahäiriötä. Huomioi kyllä muut koirat, mutta ei anna niiden vaikuttaa tekemiseen. Tyynyä sai purra, jääveissä palkkana narupallo. Haukuttamista on tehty viime päivinä, kuten H.N suositteli, mutta.... Tänään Myy taas tarjosi ääntään keskellä seuraamista, seuraamaan lähdössä, rytmin vaihdoksissa, henkilöryhmässä jne. Äänen käyttö lisääntyy ja laajenee haukutuksen myötä - ainakin Myyn kohdalla. Tämä taas johtaa siihen, että pitää kieltää enemmän - joten plääh, en tykkää. Ehkä luovun haukutuksesta kokonaan. Myy tykkää kyllä haukkua, kun saa siihen luvan...
Huomenna on uuden agijakson aloitus. Eka kerta tavataan ilman koiria ja kartoitetaan ryhmäläisten alkutilanne ja tavoitteet tulevalle kaudelle. Mielenkiinnolla odotan tulevaa jaksoa!
Viime päivinä on kohotettu kuntoa. H. on käynyt Myyn kanssa hiihtämässä kolmen päivän aikana yhteensä yli 50 km! Parhaimmillaan Sports trackerin mukaan vauhti kiihtyy 35,7 km/h, joten vauhtia ja vetoa riittää. Kerrankin Myyn vetämisestä on pelkästään iloa!
Myyn ja H:n hiihto näytti videolta katsottuna niin mukavalta, että kokeilin myös Romeon kanssa hiihtoa, mutta melko pian tuli selväksi ettei hiihto ole meidän kummankaan laji. Romeo näykki nilkoista, pomppi kaikkialla muualla paitsi edessä ja oma tasapaino oli mennä heti kun Romeo nykäisi... Itsellä on sen verran vähän hiihtotaustaa, ettei koirahiihtoa kannata edes ajatella. Täytyy osata kunnolla hiihtää, jotta voi ottaa koiran mukaan lisämausteeksi hiihtolenkille. Mukavaa kuitenkin, että toisilta homma sujuu. On ollut ihana tulla töistä kotiin, kun kotona on jonkun muun väsyttämä belgi! : p
Tässä H.n ja Myyn viikonloppulenkit.
^kuvaa klikkaamalla, kuva suurenee...
H.n mielestä Myy on varsin täydellinen hiihtokaveri. Sillä kuin on vaan yksi suunta elämässä ja se on eteenpäin! Hauskaa sinällään, ettei pelki ole näidenkään lenkkien jälkeen mitenkään erityisen väsyneen oloinen. Lainaus fb:stä:
"Myyllä reilu 50 km lenkkiä takana perjantain jälkeen - luulisi väsyttävän. Mutta mitä tekeekään pelki takapihalla? Leikki itsekseen pallolla ja juoksee hirmuhepuleita! "
— yllättynyt.
No, arki alkaa palauttavilla lepopäivillä ja se tietää Myylle sitä, ettei pissalenkkejä kummempaa ole ohjelmassa.
Myyn ollessa hiihtolenkeillä, olen lenkkeillyt poikien kanssa jäällä heitellen Romeolle frisbeetä ja Moorelle frolicikeja, joita on saanut etsiä... Lenkit ovat jotenkin tosi paljon rennompia ilman Myytä, kun ei tarvitse olla koko aikaa tarkkana ympäristön suhteen. Pojat kun eivät välitä muista jäällä liikkujista tuon taivaallista. Romeo näkee ainoastaan frisbeensä ja on muutenkin tosi onnellinen kun lelurosvokaan ei ole ollut mukana. Moore on löytänyt keväiseen tapaan jäisiä ahvenia pilkkiavannon viereltä ja on niistä kovasti täpinöissään.
Jos ei hiihtoa, niin jotain kuitenkin. Arkiaamuja varten kaivoin vanhan Eslani varastosta ja sillä on nyt sitten ajeltu Myyn kanssa pitkin kylän raitteja. Myy vetää lähes koko ajan kevyttä ravia tai -laukkaa ja osaa jotenkin luontaisesti varoa potkurin jalaksia tulematta potkukelkan eteen... Myytä eivät myöskään tienvarren hajut kiinnosta, joten se on siinäkin mielessä mukava koira tähän touhuun. Kickspark-kelkka olisi tietty haaveissa, mutta ei tuo Eslakaan pöllömpi ole.
Tiistaina käytiin Myyn kanssa itsenäisesti treenaamassa hallilla kontakteja ja loppusuoraa. Yhtään kontaktia ei valunut läpi oman liikkeen jatkuessa nopeana juoksuna. Mitkään super nopeathan Myyn kontaktit eivät ole, mutta siitä en ole huolissani. Nopeus tulee ajan kanssa. Puomille meno on edelleen arpapeliä. Välillä askeleet sopivat hyvin kontaktille ja välillä mennään loikalla. Uusi jakso uusine kujeineen alkaa helmikuun lopussa. Päästiin Myyn kanssa Kilpailevien-ryhmään. :)
Sunnuntaina oli neljännet hallitreenit. Suunnitelma oli tehdä jotain "pientä kivaa" huomioiden Myyn viikonlopun kuntoilumäärä. Mutta joo. Kuka väittää, että Myy olisi väsynyt?! Nythän ne kermat vasta oli kuorittu. Myy veti hyvät treenit ja oli ihan liekeissä uudesta purutyynystään, jonka sille viikolla ostin. Ei olisi kyllä uskonut treenien perusteella, että tuo otus on tänäänkin juossut yli 20 km...
Tehtiin kentälle menoa, odottelua, seuraamista, henkilöryhmä ja kaksi kertaa paikkamakuut. Toinen paikkis beehoo-tyyppisesti toisen koiran tehdessä mm. luoksetuloja ja toinen paikkamakuu kaksi minuuttia tokotyyliin koirarivistössä. Molemmat paikkamakuut olivat hyviä. Koirarivistö on Myylle jotenkin helpomman oloinen, kuin että se joutuu katselemaan toisen koiran tekemisiä. Myy on ehdollistunut hyvin siihen kun sanon paikkamakuu. Kieli alkaa lipoa ja kuola valua kun tietää, että hyvä palkka on tulossa makuun jälkeen. Lisäkivana vaihteluna - hallin agiesteitä hyödyntäen, putken kautta A-lle, jossa hyvät kontaktit ja vapautus toiseen putkeen. Oli kyllä niin hyvä idea vuokrata halli talveksi. On niin luksusta reenailla lämpimässä tämmöisillä pakkasilla. :)
Järkkäiltiin holskuporukan kanssa "ipomies" H.N:n leikityspäivä maaliskuun alkuun. Molemmat paimenet pääsevät leikkimään ja varsinkin Romeon leikitys on mielenkiintoinen.
Lunta tulee ainakin joka toinen päivä lisää. Voi yök. Eihän lumessa sinällään mitään, jos ei tarvitsisi autoilla joka päivä töihin huonosti hoidetulla, mäkisellä ja paljon liikeennöidyllä rekkaväylällä. En tykkää. Koirat sen sijaan nauttivat lumesta. Takapihalla vedetään joka päivä riemukkaita talviralleja. Kun katsoo koirien ilmeitä niiden leikkiessä, niin kuvittelenko, vai nauravatko ne?!
Myy on kaksi vuotta täytettyään aikuistunut ja siitä on tullut oikea nimensä veroinen pikku Myy. Muumilaakson kauhukakara. Oikea the Bitch. Myy on yrittänyt toiveikkaasti luoda taloon vähän uusia käytäntöjä, jotka koskevat erityisesti Romeota... Yksi tällainen Myyn laatima uusi "sääntö" olisi ollut, että jos makkarista yöllä poistutaan (esim. juomaan), niin sinne ei Myyn mielestä saanut palata, vaan olisi pitänyt ymmärtää jäädä nukkumaan käytävälle... Moorehan tietenkin tulee ja menee miten vaan, eikä sitä mitkään säännöt tavoita.
Toinen "yritys" oli, että lenkillä Myyn bongaamaa hajua eivät saa pojat haistella. Ei siis ollenkaan, koska ne ovat vaan Myyn hajuja... No, luonnollisesti en ollut yhtä ihastunut näistä Myyn laatimista toiveista ja niinpä siinä sitten pääsikin käymään, että Myyn paikka siirtyi käytävälle yöksi - koiraportin taakse vieläpä, ai kun noloa! - ja pojat olla köllöttävät makkarissa kuten ennenkin. Lenkilläkin paikat vaihtuivat niin, että Myy kulkee porukan viimeisenä ja pojat valkkaavat hajunsa ennen kuin hänen korkeutensa on niitä edes haistanut. Käytännön syistä Myy on kulkenut edellä, koska sitä eivät tienvarren hajut kiinnosta.
Kaikenlainen muukin ylenpalttinen hellittely on nyt vähän jäissä. Myy koittaa liehitellä itseään taas porukan suosioon, eikä minkäänlaista ylimääräistä possuilla ole viime aikoina esiintynyt. Kyllähän se selvää on, että nartusta tulee usein koiralaumassa se ylin ja pojat väistää, mutta ainakin siitä on pidettävä huolta, ettei ketään laumassa turhaan kyykytetä ja kaikilla koirilla tulee olla hyvä ja turvallinen olo.
Palatakseni vielä tuohon nimiasiaan, niin nimi taitaakin olla aika usein koiralla enne. Treenikaverin Metka-koira on ihan nimensä veroinen velmuilija, Rauha-holsku on rauhallinen ja sopuisa ja Romeokin on vähän sellainen don juan. Aasinsiltana tästä tulikin mieleeni, että Romeolle oli suunnitteilla kevääksi erittäin mielenkiintoinen kevätpentue Hollantiin, joka meni kuitenkin lopulta mönkään aikataulutuksen vuoksi.
Tiistaina oli Jatko2:n viimeiset ohjatut agireenit, joissa jatkettiin Elisan vetämänä tekniikkaa; päällejuoksua, niistoa ja välistävetoja sekä putkierottelua. Uusi jakso alkaa helmikuun lopulla. Seuran kisat olisivat helmikuun lopulla ja katsellaan joka korkattaisiin tällöin Myyn kisaura.
Puomi on vielä kovasti vaiheessa ylösmenokontaktin osalta, mutta eihän kaiken tarvitse vielä ihan valmista ollakaan. Tärkeintä, että koira osaa suorittaa esteet turvallisesti. Näin kerran kisaradalla koiran, jonka tuskin oli montaakaan kertaa tehnyt kontakteja. Näytti jotenkin tosi vaaralliselta touhulta ja kovin epäreilulta koiraa kohtaan.
Sunnuntaina oli kolmannet hallitottikset. Tällä kertaa paikkana Taitavien Tassujen halli. Pienellä kentällä reenejänsä lopetteli saamaan aikaan ipoporukka, joka poistui hallilta meidän kentän kautta. Maalimies H.N kysyi, että haittaako jos hän jää seuraamaan meidän treenejä. Eipä tietenkään haitannut! Kiinnostuksen herätti mitä ilmeisemmin ryhmässämme reenaava saku-uros Ruuti, joka oli tottistelemassa kentällä.
No, asiat ajautuivat sitten siihen, että moke heitti tarvittavat kuteet niskaan ja leikitti sakua ja Myytä! Ajankohta Myyn leikitykseen ei missään tapauksessa ollut hyvä, koska olin ennättänyt tehdä Myyn kanssa kaksi kertaa 20 minuutin setit tottista ja oltiin enää paikkamakuuta vaille valmiit. Tilanne oli kuitenkin sen verran mukava ja toisaalta - mikäs sen hauskempaa kuin lopettaa treenit kunnon leikkimiseen.
Valjaita tms. tarvittavia meillä ei ollut edes mukana, joten vedettiin sellaiset extemporeleikitykset. Myyn punainen junnutyyny joutaa kuulema roskakoriin, koska on aivan liian pieni Myylle. Tämä taas aiheuttaa vaan turhaa mälväystä kun koira ei saa purusta mielihyvää. Tarkoitus olikin jossain vaiheessa vaihtaa isompaan tyynyyn, mutta nyt viimeistään täytyy se tehdä. Otin kuvan moken patukasta, joka toimi Myyllä hienosti! Puruote parani heti kun tyyny oli Myylle sopiva ja se selvästi nautti hommasta enemmän. Myyllä oli alkujaan täyden suun puruote, mutta olen jotenkin onnistunut sen taidokkaasti poistamaan... Myy sai kehuja rohkeudesta ja saalisvietistään. On kuulema kiltti... se mikään kiltti oo!
Tässä videota Myyn leikistä.
Ja joo, hyvää muistutusta taas itselleni siitä, että samoihin kaavoihin ei tule kangistua. Paljon leikkiä ja hyvin vaihtelevia reenejä, jotta koiralla säilyy paras into ja ilo. Turhan helposti sitä jää jauhamaan samoja juttuja beehoo takaraivossa, kun voisi hyvin vetää väliin esim. pelkkiä leikkitreenejä ja tehdä jotain ihan tosi pientä. Eihän meillä mihinkään kiire ole. Myy kannattaisi opettaa kuulema käskystä haukkumaan, jotta turhan päiväinen ääntely jää helpommin pois. Tämän jälkeen voi vaatia hiljaisuutta kun ensin osaa haukkua. Myyhän siis osaa haukkua käskystä, mutta en ole sitä juurikaan vahvistanut. Oma tuntuma kun oli, että haukun opettaminen vaan lisää äänenkäyttöä Myyn kohdalla...
Sovittiin moken kanssa, että järjestetään vielä joku erillinen leikityspäivä meidän porukalle.
Moore on viime aikoina viihtynyt vesikupilla vähän huolestuttavankin usein. Toivotaan, ettei ole merkki mistään vakavammasta. Maksasairaudet ja syöpä ovat yleisin skottejen kuolinsyyt noin kymmenen vuoden iässä. Keski-ikä rodulla on 10-vuotta, joka on kyllä surullisen vähän verrattuna monien muiden pienten rotujen edustajiin. Moore täyttää tänä vuonna 9-vuotta ja on onneksi ollut oikea terveyden perikuva koko ikänsä.
Hallitottisten toinen kerta oli tänään. Ohjelmassa oli häiriötreenejä odotteluineen ja beehoota. Kentällä teki samaan aikaan kolme koirakkoa, joten tuli taas oikein hyvää häiriötä. Myy oli viime kertaista rauhallisempi - halli kun halli, tää on jo nähty - ja teki mukavan keskittyneesti juttuja. Kalkattamistakaan ei juuri ollut. Palkkasin tällä kertaa namilla lelun sijaan ja tämä selvästi rauhoitti koiraa. Myy kuumuu turhankin paljon häiriössä, jos aloittaa suoraan patukalla.Toisaalta nyt ei ollut myöskään paikalla sitä lk-holskua, joka on Myyn mielestä ryhmämme koirista eniten mielenkiintoisin, koska on Myyn tavoin vilkas...
Odottelua (toinen koirakko teki kentällä) tehtiin niin, että kriteerinä oli istua perusasennossa ja paikka tulee luonnollisesti säilyä. Varsinaista kontaktia en vaadi. Lupa on katsoa myös eteenpäin, mutta myös kontaktista tulee aina nami. Toivotaan, että sitä saa mitä vahvistaa. Käskynä tässä pelkkä istu. Perusasennossa ja seuraamisessa sivu-käsky.(= kontakti)
Ilmoittautuminen meni myös kivasti "tuomarin" kättelyineen.
Varsinaista henkilöryhmää ei päästy tekemään, koska meitä on tällä kertaa niin vähän.
Seuraaminen ihan ok, vaikkakin sitä voimaa saisi tulla enemmän. Pomput ovat vähentyneet.
Bh jäävät ihan ok. Tein myös peruuttaen kaikkia jäävejä. Istuminen ja maahanmeno hyvät, mutta seisominen kaipaa vielä paljon harjoittelua. Tarjoaa hyvin aktiivisesti kaikkea muuta kun seisomista...
Kaksi kertaa paikkamakuu ja molemmat häiriössä. Nyt ei ahnehdittu liikaa (eka paikkis kaksi minuuttia ja jälimmäinen n. viisi) ja varsinkin viimeinen makuu oli tunnetilaltaan hyvä!
Tehtiin myös muutamia kapulan luovutuksia jännitteen avulla.Palkka leuan alta, jotta tulisi suoruutta. Nyt meinaa tuoda vähän vinoon. Ote kapulasta voisi olla vahvempi. Ei kyllä putoakaan, joten toivoa on.
Tämmöiseltä näyttää noin muutoin meidän normimeininki tähän aikaan vuodesta. :)
Molemmilla paimenilla on yleensä omat lelut, jotka varsin usein löytyvät saman possun suusta... Moorelta ei kukaan lelua vie. Se nauttii aina toisten kunnioituksesta. :)
Saari valloitettiin sunnuntaina
Lauantaina shoppailin Myylle uuden leveämmän ja Hurtan pantaa pehmeämmän kaulapannan. Merkistä huolimatta panta oli kivan edullinen. Myy pääsi samalla reissulla ensimmäistä kertaa kylään vanhempieni luo. Yleensä siis Moore ja Romeo vuorottelevat siellä käynneissä tasapuolisesti ja pääsevät näin aina yksilölliseen hemmotteluun. Myytä en ole vielä mukaan ottanut, syystä että se on ollut liian vilkas kyläilykaveri mun makuun. Kutsuja sille on toki tullut paljonkin! Myy oli hyvin otettu tästä vierailusta. Se selvästi arvosti uutta tilannetta ja yllätti kaikki olemalla todella rauhallinen kyläilijä - ehkä siitä on sittenkin tulossa jo vähän aikuismainen.
yllättynyt.
