Vuosi 2014

Vuosi 2014 alkaa olla pikku hiljaa pulkassa. Suurin osa vuodesta on kulunut kisaamisen sijaan Myyn kanssa hyvän ja toimivan arjen rakentamisessa. Myy on osoittautunut taas tämänkin vuoden aikana monelta osin toivomani kaltaiseksi harrastuskoiraksi. Koira, jollaista hain (tosin en tiennyt, että näin helposti oppivia koiria on...) ja jollaisen myös sain. Sillä on ihan loputon moottori tehdä töitä ja sen kanssa on ollut iso ilo harrastaa. Myy on tekemisissään kiihkeä, nopea, helposti oppiva ja hyvin motivoitavissa. Se kestää hyvin toistoja ja korjaamistakin. Parasta kuitenkin itselleni siinä on ollut se, että se soveltuu niin hyvin ns. mun käteen. Toisin kun ennalta luulin, nopea ja kiihkeä koira on helpompi kouluttaa ja ohjata kuin esim. Romeon kaltainen dieselmalli... Konkreettinen esimerkki vaikkapa agista. Käskyt ovat usein myöhässä, mutta koirapa on niin nopea, että se ehtii kuitenkin reagoida toivomallani tavalla. Myy pyrkii aina tekemään parhaansa ja mielellään juuri niin kuin haluan, eikä sillä koskaan ole pienintäkään vilunkia mielessä. Töitä tehdessään se on jopa lähes huvittavan tosikko. Korkeassakaan vietissä käskyt eivät jää siltä rekisteröimättä ja koira reagoi niihin sekunnin sadasosassa... Jottei se olisi liian täydellinen, niin Myyn pienoinen miinuspuoli on kimeä haukku, johon tarvitsee aika ajoin puuttua. Kalkattamista tulee helposti, jos esim. ohjaan huonosti, eikä koira ymmärrä mitä siltä haluan. Tekeminen on äänetöntä, jos ohjaus on selkeää ja sujuvaa. Perkeleitä tulee heti, jos sössin. Erityisesti kuitenkin ne pienet arjen asiat ilahduttavat nuoren koiran kanssa eläessä. Esimerkkinä vaikkapa

• se kerta kun koira pysähtyy lenkillä paikalleen kun pyydät sitä odottamaan, vaikka edessä näkyy epäilyttävää liikettä, 
• koira makaa pyynnöstä maassa, jotta voit keskittyä juttelemaan kouluttajan kanssa. Energiaa ei enää mene siihen, että joudut pitämään koiraa koko ajan silmällä... 
• se tunne, että koira on yhä enemmän hallinnassa, eikä sinkoile pentumaisesti sinne tänne. 
• koira ei vedä koko aikaa hihnassa! Enää superhaju/ tai riistan lähtö saa vielä kierrokset kaakkoon, mutta peruslenkit ovat jo sinällään aika kivoja...
• Sen asian sisäistäminen, että koirastasi alkaa tulla sittenkin aikuinen pennun sijaan! 

Pohjia on tehty Myyn kanssa useampaankin tulevaisuuden lajeihin ja se ainakin on tullut selväksi tämänkin vuoden aikana, että pennusta aikuiseksi koiraksi kasvattamiseen tarvitaan valtava määrä työtä. Paljon on kertynyt taas vuoden aikana ajettuja kilometrejä koiraharrastusten tähden. Koettu taas erilaisia treenejä ja -treeniporukoita... Tavattu paljon upeita, auttavaisia ja mukavia ihmisiä. Koettu paljon iloisia onnistumisia ja myös niitä epäonnistumisia. Nähty taas sekin, että rahat saa hyvin helposti uppoamaan koiriin ja, että kaiken vapaa-ajan saa hyvinkin helposti kulutettua koiraharrastusten parissa. On ihan luonnollista, että pikkujoulut jäävät väliin, jotta jaksaa seuraavana aamuna kyykkiä hakumetsässä... Yhä syvemmälle ollaan tämänkin vuoden jälkeen upottu koiraharrastuksen syövereihin. Eikä täältä paluuta ole... :) Ja jotta päästäisiin asiaan, niin tässäpä vuodesta nyt edes jonkinlainen koonti.

Vuosi 2014
Heti alkuvuonna ilon aiheeksi nousivat Myyn terveystulokset. Koira kuvattiin kallosta häntään joka suunnalta - jo ihan kaiken varaltakin, koska Myy oli sukeltanut marraskuussa 2013 korkean koiraportin yli laattalattialle ja telonut itseään... Viralliset tulokset olivat lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä priimaa (epävirallisesti iän takia). Tumman pilven taivaalle toi kuitenkin jo heti tulosten perään Myyn selän selittämättömät ja oudot kipuilut, joita hoidettiin lähes koko vuosi enemmän tai vähemmän. Myytä käytettiin fysioterapiassa, hierojalla, useita kertoja ostopaatilla, sekä kokeiltiin myös laser- ja akupunktiohoitosarjaa kivun lievittämiseen... Vuoden loppupuolella - tarkalleen viimeisen akupunktio-ja laserhoidon jälkeen - selän kivut olivat kuin pois pyyhkäisty! Huoli muuttui lopulta isoksi iloksi, kun marraskuussa osteopaatti Jerry Ketola ihmetteli, että onko tämän koiran selkä joskus kipuillut ja samaan hengenvetoon sanoi, ettei tästä koirasta sairasta saa kyllä tekemälläkään... Ja tässä, jos jossain HALUAN uskoa Jerryä, koska koira voi nyt hyvin! Lisää terveysuutisia tuli huhtikuussa, jolloin Myyn silmät tutkittiin ja todettiin virallisesti terveiksi. Heinäkuun lopussa Myy myös streriloitiin tähystysleikkauksella. Leikkaus sujui hyvin ja koira parani hämmästyttävän nopeasti. Luonteessa ei ole näkynyt merkittäviä muutoksia, eikä myöskään mitään virtsankarkailua tms. ole tullut.

Heinäkuussa Romeo kävi mejäkokeessa saaden VOI2-tuloksen. Ensimmäistä kertaa katkokulmalla sattui ns. työtapaturma. Koira ajautui jäljeltä liian kauaksi ja tästä tuomittiin hukka. Elokuussa myös Moore osallistui mejäkokeeseen, jossa se jatkoi viime kesänä alkanutta hurjaa tulosputkeaan. Voittajaluokasta tuli ykköstulos pistein 49/50! Parannettavaa ei jäänyt ja kuten viime vuonnakin, Moore oli koirista se, joka vastasi vuoden mukavimmasta tulosyllätyksestä koiraharrastusten osalta. Samalla se lunasti myös lipun ensi vuonna pidettäviin Terriereiden mejämestaruuskokeisiin, jonne ei tänä vuonna päästy valitettavasti osallistumaan työesteiden vuoksi, vaikka kutsu kävi.

Romeon Rauha pentu jatkoi myös ihan uskomatonta voittoputkeaan näyttelyiden osalta ja nappasi jälleen uuden tittelin. Maailmanvoittaja 2014. Juoniorimaailmanvoittajatitteli oli jo Rauhalla plakkarissa ja vaan vähän tätä ennen Rauha oli myös ROP ja BIS2 Hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä. Myös terveystarkit kilpparitesteineen ovat olleet Rauhalla priimaa ja luonnekin on testattu hyvin tuloksin. Wellus pennulla meni lähes yhtä lujaa Hollannissa, joten erittäin hienoa jälkeläisnäyttöä on tullut vuoden aikan Romeon molemmista pennuista. Astutussunnitelmia oli tällekin vuodelle, mutta valitettavasti nekin lopulta kariuituivat nartuista johtuvista syistä.

Vuodelle oli laadittu myös joitakin tavoitteita. Romeolle tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Agista toiveena kaksi luvaa ja oishan se mielettömän hienoa jos se sertikin irtoaisi jossain vaiheessa...
• Avosta vähintään ykköstulos
• Mejässä ehkä yksi koe - ja ykköstulos

Ja kuinkas sitten kävikään:

• Ei saatu luvia kokoon vuoden aikana ja tämä oli kyllä itselle pienoinen pettymys. Aina se jokin paikka radalla osoittautui meille kompastuskiveksi, vaikka paljon hyviäkin ratoja tuli. Ohjaajan piikkiin menee paljon selkeitä ohjausvirheitä, mutta myös koiralle toivoisi parempaa keskittymiskykyä ja häiriönsietoa. Hyvä ote herpaantuu turhan helposti. Tuomarin moikkaaminen alkaa jo kyllästyttää... Se tuli todettua vuoden aikana, että Romeo on haasteellinen koira ohjata agiradalla, vaikka sen esteosaaminen on hyvää. Välillä koira lähtee liikkeelle todella, todella kovaa ja välillä saa vetää perässä... Välillä irtoaa hyvin, useinmiten kuitenkin koiraa joutuu saattelemaan esteille liikaa, joka taas kostautuu seuraavalla esteellä... Kisoja jatketaan kuitenkin yhä sinnikkäästi tuloksia tavoitellen. :) 
• Tokon avossa ei käyty sitten edes kokeilemassa... Liikkeiden viimeistelyt vaan jäivät kun lajin kiinnostavuus lopahti täysin. Yksi syy oli myös ajanpuute sekä osasyy lajin kyllästymiseen ovat myös tulevat uudet tokosäännöt, joihin ei riitä aika -  eikä myöskään halu - paneutua. 
• Mejässä käytiin se yksi koe. Valitettavasti katkokulmalta tuli yksi hukka ja saatiin voittajakakkostulos, joten tässäkään ei ylletty tavoitteeseemme. Jäljestykseen sinällään olen tyytyväinen. Romeo työskenteli hienosti ja ilman tätä "työtapaturmaa" tulos olisi ollut jotain aivan muuta. 

Yhteenvetona voisi kai sanoa, ettei vuosi 2014 ollut kovin kummoinen tulosvuosi Romeon osalta, mutta paljon varmaan vaikutti myös se, että päähuomioni on ollut koko vuoden enemmän nuoren koiran kasvattamisessa ja kouluttamisessa. Romeon kanssa tavoitteellinen tekeminen tänä vuonna ei ole ollut kovinkaan intensiivistä ja ollaan menty enemmän vaan fiilispohjalta. Toisaalta rakkaus tuohon suureen hömelöön on jokaisen yhdessä koetun jutun ja ponnistuksen myötä kasvanut lisää. Romeo on koiristani aina ollut se, joka on ehdottomasti eniten opettanut minua. Romeo on kyllä koira isolla K.lla. Sen kanssa on myös ollut myös kiva kisata missä vaan. Se osaa ottaa nykyään niin lunkisti joka paikassa, eikä stressaa missään.   

Myylle tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Tokon alonliikkeet koekuntoon vuoden loppuun mennessä,
• Bh:ta treenattu paljon vuoden aikana ja se myös hyvällä mallilla,
• Esineruutu koekuntoon,
• Jälkiä tehdään mahdollisimman paljon ensi kauden aikana,
• Haussa valmiit piilot ja ilmaisu hyvällä mallille, 
• Vepessä toiveena päästä ainakin treenaamaan. 

Ja kuinkas sitten kävikään:

• Tokoliikkeet olisivat noin periaatteessa Myyllä hyppyä ja seisomista vaille jo ihan kelvollisessa koekunnossa... Mutta siis joo, eli ihan sama homma Myynkin osalta mitä tokoon tulee. Lajien paljouden vuoksi, tokosta oli kuitenkin kaikkein mieluisinta ja helpointa luopua ja päätös tästä tehtiin jo heti alkuvuonna... Ehkä sitten joskus eläkeläisenä lajiin voi palata, jos jaksamista ja kiinnostusta löytyy. Pk-lajit (haku ja jälki) ovat nyt meille suurin mielenkiinnon kohde. 
• Bh sen sijaan on suhteellisen hyvällä mallilla ja siihen on paneuduttu huolella. Ilmoittautuminen ja henkilöryhmä alkavat sujua. Seuraaminen ja jäävät ok, luoksetulossa eteentulon paikka vielä elää... Paikkamakuu vaatii vielä lisää kestoa ja varmuutta, eikä kaupunkiosuutta olla vielä riittävästi harjoiteltu. >> Bh-harkkaa kesältä
• Esineruutu ihan ok kuosissa. Hakee hienosti myös vieraita esineitä ja on tehnyt vieraan toteuttaman koemaisen ruudun onnistuneesti. >> koemainen esineruutu
• Metsäjälkiä on tehty jonkun verran. Varsinkin keskikesällä ahkeroitiin jälkien parissa kovasti, mutta loppuvuodesta hakutreenit saivat yhä enemmän tilaa ja jälkien teko jäi vähemmälle. Kepit nousevat ja Myy on kepeistä hyvin motivoitunut. Ruokaa ei jäljellä ole ja kepeiltä tulee palkka. Janatyöskentelyä treenattu myös erillisenä, eikä siinä mitään suurempaa ongelmaa ole toistaiseksi havaittavissa. >> kesän yksi jälkitreeni
• Haussa menty iso askel eteenpäin ja syystä, että päästiin uuteen hyvään hakuryhmään ja treenaus on säännöllistä ja vähintään viikottaista. Myyllä ja minulla motivaatio lajiin on nyt korkealla! Ilmaisut kunnossa (irtorulla), umppareita ja tyhjiä tehty jonkin verran ja koira toimii maastossa! Kiintorullaan siirtyminen on seuraava iso askel, mutta siihen ei vielä mitään kiirettä. Hitaasti hyvä tulee. >> vuoden viimeiset hakutreenit
• Vepessä treenattiin kesällä lähes viikottain ja etenemistä tulikin paljon. Veneestä hyppy, veneen haku, hukkuvan pelastus ovat kohtuu hyvällä mallilla. Esineen vienti veneeseen on Myylle osa-alueista vaikein, joten se tarvitsee enemmän treeniä. Myös uintisyvyyden ylittäminen oli usein pieni kynnys Myylle ja tässä kohtaa kuppi meni helposti nurin, joka näkyy ylimääräisenä nauskumisena. 

Myyn kohdalla agilityyn ei ollut tälle vuodelle minkäänlaisia tavoitteita, koska lajia ei oltu vuosi sitten vielä edes mietitty! Haimme ja pääsimme kuitenkin helmikuussa 2014 Jatin alkeiskurssille ja sen jälkeen onkin lajissa edetty vauhdilla. Vuoden loppupuolella päästiin korkkaamaan ekat epäviralliset kisat, joista saatinkin myös ensimmäinen nollarata. Kisasimme myös menestyksekkäästi Joukkuemöllimestaruudesta voittamalla möllimestaruuden! Vuoden loppuun mennessä esteosaaminen oli saavutettu myös kontaktien ja keinun osalta - korkattiin kisaavien radat epävirallisesti - ja nyt vaan haetaan lisää varmuutta keinulle ja kontakteille, jotta päästään aloittamaan ensi vuoden puolella virallinen kisaura. Agilityn on pitänyt koko ajan olla vähän lisälajina pk-lajien rinnalla, mutta kuten viime päivityksistäkin voinee päätellä, laji valtaa yhä enemmän alaa, koska agi on vaan niin uskomattoman hauskaa! (vaikka onkin ihan pirun vaikeaa tällä motoriikalle varustetulle ihmiselle! : D )  

Tässä Myyn agikokeiluja tältä vuodelta. 

>> Ensimmäinen möllikisa 0-rata

>> Joukkuekisassa

>>Ensimmäinen kilpailevien rata

Tilanne kontaktien osalta 25.12.2014



***

Olemme valitettavasti hirveän tylsiä.. ;) .. Jätämme vuodelle 2015 tavoitteet tekemättä! Mennään tuleva vuosi ilman kirjattuja tavoitteita ja ihmetellään sitten vuoden päästä mitä onkaan tapahtunut. Ainoa toive vuodelle 2015 on, että koko lauma pysyy terveenä ja koirien välit yhtä hyvinä kuin mitä ne ovat olleet tähänkin asti, kaikki muu on sitten pelkkää plussaa!

Mutta nyt lauma kaivannee jo ruokaa! Hyvää Uutta Vuotta kaikille! : )

Hyvää Joulua!

Hakua & epiksiä - ei enää möllejä! :)

Myyn tiistain ohjatut agitreenit ovat nyt joulutauolla. Rentouttavan ja pitkän metsälenkin jälkeen kävin kuitenkin hallilla paimenten kanssa tekemässä lyhyesti kontakteja ja keinua... Hyvin meni, joten voipi olla, että kokeilen sunnuntaina Myyllä kisaavien rataa epiksissä, jotta saadaan vähän lisäjännitystä ja haastetta.

Lauantaina hakutreenit. Myylle viisi löytöä ja kaksi tyhjää. Ensimmäinen etukulma tyhjä, toisesta etukulmasta löytö, umpparista löytö, toiselle puolelle tyhjä, jonka jälkeen vielä kolme löytöä. Myy teki hyvät tyhjät - irtosi lähes takakulmaan asti - ja muutenkin teki hyvää rataa aina toiseksi viimeiselle ukolle asti. Tälle maalimiehelle lähetin liikaa oikealta ja maalilmies jäi sopivasti tuulen katvealueelle. Koira ei saanut ukosta hajua ja palasi keskilinjalle ilman rullaa. Lähetin uudelleen. Lähti hyvin, mutta palasi yhä ilman rullaa. Lähetin muutaman kerran samalla lopputuloksella, kunnes vaihdoin lähteyspaikkaa reilusti vasemmalle. Nyt sai hajun ja tuli heti rullan kanssa. Maalimies sanoi nähneensä Myyn tehneen koko ajan kovasti töitä piilon läheisyydessä, vaikka ei ollut saanutkaan hajua maalimiehestä, joka oli ryteikköisessä notkelmassa... Onneksi ei hätiköity äänille, vaan annettiin koiran rauhassa työskennellä ja selvitä.

Video Myyn tämän päivän työskentelystä.



Eka etukulma on tyhjä. Koira tekee hienon laatikon. Toisesta etukulmasta tulee löytö. Videolla ei näy sitä, että maalimiehen luona on selkeä ja melko pitkä rauhavaihe, jolloin koira makaa maassa rauhassa ja odottaa ruokapalkkaa, jonka saa maalimieheltä kun saavun piilolle ja irrotan liinan. Tämän jälkeen mm. vapauttaa koiran ja leikittää sitä keskilinjalle saakka, josta otan koiran haltuun seuraavaa lähetystä varten. 

Keskilinjalle saakka tapahtuvan leikin ideana on koko ajan vahvistaa maalimiesmotivaatiota ja saada koiran tekemisestä määrätietoista ja pistoista suoria. Kun maalimiehen kanssa on super kivaa - jokaisen koirien erikoistarpeita tarkasti mukaillen - sinne myös mennään suurella halulla. Meidän ryhmässä maalimiehet eivät todellakaan pääse helpolla! : D  Hyvät ja opettavaiset treenit siis taas tänään! Laji jäänee ainakin hetkellisesti talvitauolle.

***
Sunnuntaina oli seuramme epäviralliset agilitykisat. Ilmoitin Myynkin Romeon tavoin kilpailevien luokkaan. Melkein kadutti kun näin kiemuraisen radan kontakteineen. Rata oli helpohko 1-2-luokan rata, jolla ei ollut keinua. Romeon eka startti meni harakoille ja toisenkin lähdön sössi varastamalla... muuten olisi tullutkin hyvä rata. Myyn eka rata oli rataan tutustumista ja oikein hyvä rata sekin. Uusinnalla Myy veti hienosti ja sai 5 vp. yhden riman tullessa alas. Kontakteja ei olla tehty Myyn kanssa oikeastaan vielä ollenkaan osana rataa, joten tämänpäiväinen oli iso juttu Myylle. Raakilehan Myy vielä on mitä kisaamiseen tulee, vaikka rajoja on nyt muutaman kerran kisoissa kokeiltukin. Hyvin Myy ohjautuu, irtoaa ja mm. kepit ovat todella hyvät. Kontaktit nyt vaan rauhassa työn alle, mutta sitä ennen ansaitulle joulutauolle.

Tässä radat

Romeo (varasti alkuun hyppäämällä ekan hypyn, josta hylky, otin takaisin ja kuvaaminen alkaa tästä.)



Myy



Kisakuvia:

Ilmava hyppy!

Puomille ekaa kertaa kisassa... 

Tiukka kurvi  

Näinkö?

Myyn hienot kepit!

Maaliin! 

Hollanninpaimenkoirien agilityn rotumestaruuskisat & hakuilut

Lauantaina hakuiltiin pienellä porukalla. Ilmassa oli jo talven tuntua lumipyryineen, mutta eipä se treenejä sen kummemmin haitannut. Myylle kuusi maalimiestä. Rullan tuonnit hyviä. Rulla pysyi suussa loppuun asti, keskilinjalla kääntyi hyvin näytölle päin ja irti-käskyllä irrotti rullan... Näytölle viennit ja lähetykset olivat määrätietoisia ja pistot suoria. Päivän teemaksi olin asettanut Myylle: kaikki ääntely pois, tavoitteena täysin hiljainen koira! Napakka kielto joka äännähdyksestä ja näin olin myös ohjeistanut maalimiehet. Maalimiehellä hankalin paikka on odottaa minun tuloa ja tässä on esiintynyt pienoista komenteluhaukahtelua ja tälläkin kertaa Myy sitä kokeili... Yllätyin oikeastaan itsekin, miten helposti turhanpäiväinen äänetely jäi Myyltä kokonaan radan edetessä, kun asiasta huomautti. Kaikkinensa taas tosi onnistuneet ja kivat treenit!

***
Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Lempäälään, jossa oli Hollanninpaimenkoirien agilityn rotumestaruuskisat. Kisat pidettiin Tamskin hallissa, jossa oli pehmeä tekonurmipohja. Koskaan aiemmin ei olla samanlaisella tekonurmipohjalla Romeon kanssa juoksenneltu, mutta uusi alusta ei Romeota haitannut. Halli oli jaettu kisoihin kahteen osaan matalilla sermeillä. Molemmilla puoliskoilla kisattiin samaan aikaan. Meteli hallissa oli koko ajan kuulutuksineen sen verran kova, että esim. tuomarinpuheesta ei juuri selvää saanut.

Hollanninpaimenkoiria oli mukaan ilmoittautunut kaikkiaan neljä (?). Kaksi lyhytkarvaa ja kaksi pitkäkarvaa. Maksi kolmosissa kisasi lyhyt- ja pitkäkarvaholsku ja samoin ykkösluokassa. Tuloksilla ei paljoa juhlittu, joskin Timo Teilerin mestaruusratakin oli varsin haastava tiukkoine kurveineen. Nollia taisi tulla koko kisassa vaan pari molemmilta radoilta. Kisaajia oli A-radalla 30 ja B-radalla 31. Rotumestariksi tuli 5 virhepisteellä kolmosluokan lyhytkarva Nikita ja muille holskuille tuli kotiin viemisinä hylsyt...

Romeon kohdalla A-radalla putkeen vienti epäonnistui sekä tehtiin lentokeinu... (kuuliko käskyä vai tuliko käsky myöhässä?) Hyvää radalla olivat mm. kepit, joille vienti muurin jälkeen oli haastavaa, jotta vauhdin sai jarrutettua. B-rata (mestaruusrata) oli monelta osin hyvin holskumainen. Rompsu kävi mm. moikkaamassa määrätietoisesti tuomaria... : p On se vaan niin rakas ihana pöhelö, joka pitää mielen nöyränä. Oli taas ihan tohkeissaan radalta tultua, että olipa meillä mukavaa. :) Aina ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko tuon eläimen kanssa. :)

Tässä Romeon A-rata.  Kiitos >> Janitalle kuvaamisesta.

Kuvaaminen alkaa kolmannen esteen jälkeen...



Myykin oli reissussa mukana ja pääsi Jarkkoanteron kanssa yhteislenkille. Sen verran oli jo hämärää, ettei otettu kuvia. Tässä kuitenkin hieno Jarkko.

Esteosaaminen saavutetttu!

Tiistaina ennen varsinaisten treenejen alkua, tein Myyn kanssa puomia, A-ta ja vauvakeinua. Kontaktit pitivät ja keinu sujui. Ohjatuissa oli alla oleva rata.

Keppejä mentiin moneen kertaan eri kulmista ja putkelle lähetyksissä sai olla tarkkana. Kiva ja vauhdikas rata. Radan viimeinen este oli keinu ja ensimmäistä kertaa iso keinu eikä ns.  vaivakeinua matalilla jaloilla. Ensimmäinen kerta keinulla meni sillai humps, oho... mutta jo seuraavan keinulle menon Myy otti harkitummin ja hallitummin. Kolmas kerta oli jo oikein hyvän näköistä. Ei pienintäkään epäröintiä tai pelkoa havaittavissa. Keinusta ei rakenneltu mörköä ja näyttäisi ettei siitä sellaista kovin helposti saadakaan. Ja joo, yksi etappi on taas saavutettu! Myy osaa nyt kaikki esteet kontakteja ja keinua myöten! Myy tutustui agin saloihin ensin kerran helmikuussa 2014 Jatin alkeiskurssilla, joten edistymistä on tullut paljon vajaan vuoden aikana.

Keskiviikkona hyppytekniikkaa paimenten kanssa. Ennen varsinaisia treenejä Myyn kanssa keinua ja A.ta. Edestä palkkaus kun oli appari. Otti hyvin kontaktin, jopa niin että juoksin esteen ohi. Myös isojen keinu alkaa sujua. :)

Romeo perussarja ja alastulo



Myyn perussarja



Myyn alastuloharjoitukset:

>> Alastulo1

>> Alastulo2

>> Alastulo 3

Uuden bannerin myötä, tein blogin ulkoasuunkin vähän muutoksia... Ja joo, tulin sitten ilmoittaneeksi meidät ensi viikonlopuksi Lempäälle, jossa kisataan Hollanninpaimenkoirien Agilityn rotumestaruudesta. :)

Viikkokatsaus

Maanantai on aina palautumispäivä viikonlopulta, joten viikko alkaa varsinaisesti treenien osalta Myyn tiistaitreeneillä. Myyn treeneissä rata näytti tällä kertaa tältä.

5-6 väli oli radan haastavin kohta ja oikea-aikaisten valssejen kanssa oli jälleen vaikeuksia. Puomia mentiin muutama toisto ja saatiin muutama hyvä alastulokontaktikin. Väliin mahtui myös yksi puomilta hyppäys...

***
Keskiviikkona hyppytekniikkaa molempien paimenten kanssa. Molemmille perussarjaa ja alastuloa. Molemmat palkkasin namilla. Oli puhetta, että Romeolle voisi lelukin toimia, koska on noinkin rauhallinen. Myyn selässä oli näkyvissä pientä elävyyttä sen hypätessä. Osteopaatin mukaan Myyllä voi olla luonnostaan jäykät ja huonosti liikkuvat si-nivelet ja tämä tuo pientä liikehdintää/aaltoilua selkään. Toivotaan, että säännöllinen hyppytekniikkatreenaus auttaa parantamaan tulevaisuudessa Myyn hyppyä. Myyhän on kaikkinensa hypännyt vasta hyvin vähän, koska rimat ovat olleet alakorkeuksissa aina viime aikoihin asti. Nyt on siinäkin mielessä hyvin otollinen aika alkaa tehdä säännöllisesti tekniikkatreenejä.

Romeolla sen sijaan oli - käsittääkseni on aina ollutkin - ihan ok hyppytekniikka. Hyppääminen on ollut aina vaivattoman näköistä ja äänetöntä. Sama ilo nähtävillä mikä viime kerrallakin. Romeo oli taas ihan innoissaan näistä treeneistä, joissa saa tehdä itsenäisesti helppoja hommia. :)

Ennen treenejä tein Myyn kanssa keinua, puomia ja A-ta.  Nyt tuli sellainen hyvä fiilis, että jonkinlainen läpimurto saavutettiin A:lla ja puomilla! Ainakaan ei tarvitse purra hampaita yhteen ja jännittää miten Myy tällä kertaa tehtävästä suoriututuu, kun osaamista ja hallittavuutta alkaa olla jo näilläkin esteillä. Alastulokontaktit myös toimivat! Vauvakeinu menee sekin hienosti, nyt vaan korkeampaa jalkaa alle ja samanlainen treenaus kuin tähänkin asti jatkukoon.

***
Perjantaina ja lauantaina metsälenkkeiltiin. Perjantai-iltana Myyn kuono turposi hassun näköiseksi. Olisiko saanut jonkun lintukirpun tms. pureman metsästä? Sai yhden kyytabletin ja aamuun mennessä kuono oli taas entisellään.

Lauantaina lenkin yhteyteen paimenille esineruutua. Myylle neljä esinettä, Romeolle kolme. Molemmat koirat olivat into piukeena päästessään hakemaan esineitä pitkästä aikaa! Saivat vielä ilon työskennellä hyvään vastatuuleen, joten esineistä sai helposti hajun. Myylle tämänpäiväinen harjoitus tuntui olevan lähes läpihuutojuttu. Kaikki neljä esinettä nousivat sellaisella varmuudella ja vauhdilla! Ei Romeokaan paljoa jälkeen jäännyt Myyn tekemisestä. Kaksi esineistä nousi tosi nopeasti, kolmannella joutui etsimään vähän enemmän. Hienoa työtä molemmilta. Jos jonkun asian olen noille saanut opetettua mielestäni kohtuu hyvin, niin se on kyllä ehdottomasti esineruutu.

***
Sunnuntaina piti alkujaan tehdä Myylle metsäjälki, joka sitten jäi kun oli muuta kiirettä "ei koiramaisissa"-asioissa. Sunnuntaistakin tuli sitten turrejen riemuksi metsälenkkipäivä. :)

Iltapäivällä puuhattiin Myyn kanssa vielä vähän noudon parissa. Tehtiin lähinnä vauhtinoutoja ja muutamaia kertoja yritin luoksetulokäskyllä saada Myyn kapulan kanssa eteen istumaan. Onnistuikin muutaman kerran, mutta paljon oli myös kapulan sylkemistä jalkoihin...