maanantai 29. syyskuuta 2014

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Noudon "ensiesitys" ja täyskäännökset

Viikon puuhat taas yhteen koottuna. Maanantaina ja tiistaina koirilla lepopäivä. Itse olin tiistaina Jatpailuissa töissä. Keskiviikkona pääsin puolilta päivin ja koska räntäsadekin oli sopivasti lakannut ja aurinko paistoi, lähdin koirien kanssa metsään. Olipa taas ihana ja rentouttava metsälenkki.




Lenkin jälkeen ajoin hallille ja tehtiin paimenten kanssa agia. Romeon kanssa keppejä, kontakteja ja loppusuoraa. Vähän ponnetonta diipailua oli Romeon tekeminen ja oma motivaatio alkaa olla tuon koiran kanssa (taas) aika kateissa. Lähdössä varastelusta ei taas tietoakaan, kuten ei muulloinkaan kun ollaan treeneissä missä asiaan pääsisi paremmin puuttumaan. Ihan sama kuinka kauas menen, niin istuu kuin tatti paikallaan. Kisoissa valuu nykyään turhankin helposti. Ehkä kisatilanne kaikkinensa vaan paineistaa sitä enemmän. Mene ja tiedä. Agista seuraavat kisat aikaisintaan vasta marraskuussa, josko saataisiin siihen mennessä pakka jotenkin kasaan.

Myyn kanssa keppejä, A.ta, puomia, rengasta sekä pientä radan pätkää. Kivaa tekemistä ja on se vaan niin hauska kun tekee aina niin täysillä ja intoa täynnä. Teki kyllä hienosti pientä rataakin ja jopa vähän aiempaa paremmin haki esteitä.

Tottista otettiin kanssa vähän. Ensimmäinen melko pitkä luoksetulo eteen. Tuli lujaa, mutta suoraan, eikä törmännyt! Jes! Täyskäännös oikealla vasemman sijaan. Käännös parani huomattavasti kun koira ei jäänyt ns. mun väliin vai sai kaartaa ulkokaarteella. Sopii varmasti Myylle paremmin ja paikka pysyy tässäkin tiiviinä ja hyvänä.

***
Lauantaina aamusta pitkä metsälenkki koko lauman kanssa. Iltapäivällä tottista Myyn kanssa. Täyskäännös oikealle olisi niin hyvä, mutta pk-puolella sitä ei sitten tietenkään hyväksytä... nih, joten se siitä sitten. Ehdinkin jo asiasta innostua. Aloitettava siis työstämään sitä vasemmalle käännöstä, mikä ei tule olemaan Myyn kanssa helppoa. Voisihan sen opettaa kiertämään takakauttakin, mutta näinköhän mun kävelyllä siitä saataisiin koskaan kovin kivan näköistä? Hmmm.

Noutoa kapulalla vasta ihan ekoja kertoja ja siihen nähden tuntui kyllä ihan hyvältä, vaikkakin Myyn tassut antavat kapulalle vauhtia ennen iskua siihen. Onko sitten pelkkä vahinko vai leikkiikö tietoisesti kapulalla? Hyvä ote kuitenkin kapulasta, eikä mälvännyt. Siinä vaiheessa kun kiihdytti kunnon laukalle vapautus lelulle. :)



Sunnuntaina aamusta taas pitkä metsälenkki paimenten kanssa. Kyllä metsässä vaan niin akut lataantuu ja on siellä mukava kuljeksia tähän aikaan vuodesta. :) Josko joulupukki toisi viimeinkin sen uuden järkkärin, jotta alkaisi taas hyviä kuviakin saada. Kaikki viime aikojen kuvat (omat) ovat puhelimella otettuja, jos joku ei sitä vielä ole huomannut. Järkkäri on myyty jo aikaa sitten ja uusi (toivottavasti) saapuu Joulun tietämillä. Jännä homma, mutta elämä ilman kunnon järkkäriä on ihan syvältä ja on kyllä varsin pahat vieroitusoireet kunnon valokuvien perään...

Lauantaina Roosa tahtoi Mooren luoksensa yökylään. Moore oli yhden yön kaupunkikoirana Roosan ja Elvis-pupun luona. Ai kamala, miten sitä olikin koko ajan ihan hirveä ikävä, vaikka tiesin, että Moore on parhaassa mahdollisessa hoidossa. Taas tuli sellainen tunne, että koiria tulee olla koko ajan kolme... Kaksi ei vaan ole lauma, ei sitten millään. Koko ajan on tunne, että joku puuttuu. Tuo tunne tuli heti Nonon kuoleman jälkeen ja palasi taas vahvana kun Moore oli kyläilemässä. Hyvin oli kuulema hoidossa mennyt ja Elvis-pupua oli ollut kiva taas tavata pitkästä aikaa. :)

Iltapäivällä Myylle kolme ilmaisua. Suunnitelmana oli saada Myy perusasentoon rulla suussa. Sivulle tuli hyvin, mutta tämän jälkeen ote hölleni ja rulla putosi... Helpotin kriteeriä sen verran, että sai jäi sivulle seisomaan rulla suussa. Viimeinen paras rullan pidossa, joten eiköhän se tästä kun vielä reenaa. :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kisakuvia







Ilmeellä eteenpäin vai miten se nyt oli... . : D

Mökkeilyä, agia ja hierontaa

Viikon puuhat lyhyesti. Tiistaina Romeo kävi vuorostaan hierojalla ja sieltä saatiinkin pelkästään hyviä uutisia. Rompusta ei löytynyt oikeastaan mitään jumeja tai kiereyksiä, joten kaikkinensa sillä on ollut hyvä kesä. Voihan olla, että uudella nivelravinteellakin on jotain (pientä) osuutta asiaan. Ainakin turkki rehottaa Romeoksi epätavallisen kovasti.

Myyn kanssa käytiin tämän jälkeen ageissa. Lämppärilenkillä kävi kumma juttu. Tässä lainaus fb:stä:
Myyn kanssa lämmittelylenkillä hallin ympäristössä huomasimme, että metsän alareunassa kulkevalla tiellä juoksee iso ruskea irtokoira... Omistajaa ei tietenkään näy missään. Todella pelottavan näköinen koira kaukaa katsottuna. Toivoin, ettei huomaa meitä, varsinkaan kun Romeokaan ei ole mukana ja ollaan Myyn kanssa ihan hissukseen. Huomaahan se tietysti ja ei muuta kun meitä kohti ja kovaa.... mutta! Eihän tuosta ilonaamasta voi erehtyä. Romeohan se sieltä tulee iloinen ilme naamallaan! Romeo, joka on siis suljettuna autoon ja ikkunat vaan vähän raollaan... tai niin minä luulin. Herra oli kuitenkin avannut napista ikkunat selkosen selälleen (auton avainten lukkoa olin varmaan vahingossa itse painanut?)ja loikannut etuikkunasta ulos ja lähtenyt meidän perään.... onneksi on mamman kulta, eikä muu kun mamman jäljestäminen kiinnostanut. Voi sitä jälleennäkemisen riemua. :)
Myylle rimat medinä ja tehtiin vähän tekniikkaa. Putken pimeä kulma sujui Myyltä. Osaa näemmä hakea kulmasta kun kulmasta putken pään, koska putki vaan on siitä niin hauska. :) Ohjauksia oikealta ja vasemmalta sekä valssia pienellä radalla. Keskittyneesti ja innokkaasti teki. On sen kanssa vaan niin kivaa, vaikka vauhtia pitäisi saada omiin töppösiin vielä ihan erilailla kuin mitä Romeon kanssa ja senkin kanssa tekee tiukkaa! Puuh. :) Huomaa toisen koiran kanssa treenatessa myös hyvin sen miten sitä itsepäisesti toistaa kerran opittua vanhaa kaavaa. On jotenkin vaikea käsittää, että tuo koira irtoaa esteille, eikä sitä tarvitse niin paljoa saatella...

***
Keskiviikkona Myy sai Hiskimäellä akupunktiota ja laseria selkään. 20 minuuttia akupunktioneulat olivat Myyn selässä. Hassua, että koira sai olla miten vaan, vaikka makoilla neulojen päällä... Neulat kun ovat niin joustavia. Vaikea sanoa vaikuttiko hoito mitenkään... Otetaan nyt neljän kerran hoitosarja ja arvioidaan sitten. Osteopaattiaikoja on parikin tiedossa, joten ainakin hoitoa on Myylle luvassa.



Viikonlopuksi menimme mökille. Kuntoilua reilut 10 km kumpanakin aamuna koko lauman kanssa. Kympin jälkeen paimenet nukkuivat, mutta Moore se vaan kerjäsi innokkaana ruokapöydän ääressä, eikä ollut pitkistä lenkeistä moksiskaan. Onneksi kukaan ei ole kertonut sille, että se on pieni, eikä sen kuuluisi noin jaksaa! On se vaan niin ihana. :)

Mooren karkea turkki vetoaa hirvikärpäsiin jotenkin oikein erityisesti, joten kotona piti pestä koko koira, jotta viimeiset kärpäset saatiin turkista irti.







Hannu kävi tallaamassa Myylle mökille metsäjäljen. Jäljen pituus n. kilometri, jana 40 metrissä, jälki vanheni tunnin ja sisälsi kuusi keppiä. Jäljellä ei enää siis yhtään nameja, herkut tulevat kepeiltä. Sopii oikein hyvin Myylle, jolla oli tapana mennä vähän namin ohi ja palata sitten takaisin namia mutustamaan. Nyt jäljestys on vahvasti eteenpäinvievää ja näyttää paljon paremmalta. Myy on nyt hyvin motivoitunut nostamaan keppejä ja se oikein aktiivisesti etsii niitä! Kepeistä nousi 5/6. Ensimmäisen kepin Myy ylitti. Jäljen alussa oli ehkä vähän liiankin tohkeissaan, joten pitää muistaa jatkossa rauhoittaa kunnolla alkua. Muut kepit nousivat vaivatta, koska pysyi hyvin jäljen päällä muutamaa pientä tarkastusta lukuunottamatta. Jarruttaa sai, jotta ei mennyt liian kovaa.

Sunnuntaina vielä lyhyt janaharjoitus, johon lyhyt jälki yhdellä kepillä. Janatreeni kokonaisuudessaan videolla.



Iltapäivällä kaksi rullailmaisua. Ekalla rullan ottamisessa pientä epävarmuutta, joten paikattiin toisella ukolla, josta tulikin hyvä.

Väsynyttä väkeä kotiin tuomisina viikonlopun jälkeen. Olihan taas mukava reissu!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Fyssarilla & agikisat


Tiistaina käväistiin hallilla paimenten kanssa ennen Myyn fyssarireissua. Romeon kanssa loppusuoraa, keinua, keppejä eri kulmista ja kontakteja. Loppusuora mentiin oikein kunnon hurlumheimeinigillä ja Romeo tykkäsi. Mukavalla ilmeellä Romeo teki, vaikka vähän on tuota pulskitumista tullut kesän aikana... Lauantaina on agikisa, joten ihan hyvillä mielin ollaan sinne menossa. Myykin pääsi tekemään vähän tekniikkaa rimat matalalla.

Hallilta ajoin Myyn kanssa Palokkaan Hannele fyssarille. Hannele katsoi ensin ulkona liikkeet, joissa ei mitään suurempaa huolta näkynyt. Myy ravasi omaan silmäänkin hyvin. Kaularangassa oli kuitenkin jo paljon jumeja ja kireyttä. Selässä tuntui kuumotusta. Jokin prosessi tuolla voisi sen mukaan olla yhä käynnissä. Hannele oli sitä mieltä, että koira kannattaa kuvata joko CT- tai sitten magneettikuvauksella ja tämän jälkeen katsoa parhaat hoitomuodot. Mitään isoa siellä tuskin kuitenkaan on, koska koiran liikkeet ovat hyvät. Se myös hyppää mielellään, (enkä tarkoita siis agia, jossa vietti on korkealla) vaan esim. mökillä laiturilla, autoon, sohvalle jne. tykkää seisoa ihmistä vasten jne. eikä oireile noin muuten. Triggerit voivat myös aiheuttaa kuvatunlaista kipua pitkäänkin ja niiden hoitoa vie vaan runsaasti aikaa. Kuvaamiseen ei nyt kuitenkaan ainakaan vielä tässä vaiheessa lähdetä. Hannele antoi Myylle laserhoitoa, josta tuntui tykkäävän. Laserilla ja akupunktiolla nyt mennään. Tilasin myös ajan Hiskimäelle, jossa keskustellaan asiasta vielä tarkemmin Tytti-eläinlääkärin kanssa.

***
Lauantaina juostiin Romeon kanssa Laukaassa pari virallista agirataa. Tuloksia ei kummaltaan radalta. Eka rata meni vähän ihmetellessä uutta paikkaa ja toisella radalla kovasti valssipainoitteinen rata ei vaan oikein sopinut meille tai paremminkin mulle.... ;) Ihan mukavaa kuitenkin oli. Laatuaikaa Romeolle ja sitä se arvosti. :)

Harjaamaton ja vähän epäsiisti puuhkis pääsi myös Henna Peräsen kuviin...










Illalla Myyn kanssa tottista.

Tässä videomatskua:



Sunnuntaiaamuna käytiin Muuramen Harjulle kävelmässä 11,5 km. Hieno aamu sumun noustessa järveltä. Myy on kalju rotta tätä nykyä... mun kaunotar. :)




Nastolan koemainen esineruutu alla videolla. (Vieraiden tallaama ruutu, vieras esine enkä nähnyt tallausta ja sitä missä esine on) 



maanantai 8. syyskuuta 2014

Koemaista tekemistä

Viime viikon tiistaina Myyn agit, joissa aiheena loppusuora ja oikea-aikainen valssi. Loppusuora on Myylle vielä haastava, eikä katse hae vielä rittävästi edessä olevia esteitä. Valssissa oikealta ohjaaminen vaatii enemmän harjoittelua. Pari seuraavaa agikertaa jätetään väliin Myyn hoitojenkin tähden... Huomenna Myy saa laserhoitoa selkään ja akupunktiotakin on luvassa.

***
Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan aamusta kohti Nastolaa, josta tuttu holskuporukka oli varannut päiväksi Lahden käyttökoirien >> Koiramäkikentän ja sen lähimaastot yhdessä treenaamiseen. Lajeina hakua, tottista ja esineruutua. Muutama "väärärotuinenkin" pääsi mukaan ja iloksemme meitä Myyn kanssa onnisti. Iso kiitos Lauralle upean päivän järkkäämisestä! Päivä olikin meille monella tapaa hyvin antoisa ja ilmakin oli kuin tilauksesta kesäisen aurinkoinen ja lämmin.

Edellisenä päivänä olin tehnyt melko tarkat treenisuunnitelmat tarkoituksena ottaa kaikki irti vieraista maastoista, -kentästä ja myös -ihmisistä. Samalla oli tarkoitus myös ns. testata Myytä ja kartoittaa sitä mihin kaikkeen pitää nyt oikein erityisesti kiinnittää huomiota.

Tottis:

Suunnitelma: Bh-kaavion ensimmäinen kierros kokonaisuudessaan. Ilmoittautuminen, temmon vaihtelut, henkilöryhmä, paikkamakuu. Toisella kierroksella Bh:n jäävät, luoksetulo (vauhti) ja jos jää aikaa eteenmeno.
  • Ensin Myyn sai vähän kulkea kentällä ja lyhyesti rakastaa ihmisiä. Sitten aloitettiin seuraamiskaaviolla. Seuraaminen sinällään kivan vietikästä koko kaavion ja paikka pysyy, mutta pomppuja oli paljon ja käännökset ovat lähinnä hupaisia... Pakko vaihtaa täyskäännös toisin päin kun ei tuosta mitään tule. Patukan voisi vaihtaa johonkin vähemmän näkyvämpään palkkaan ja alkaa vähitellen myös häivyttämään sitä. Onhan tuolla tuota dominassiakin, joten kestää myös palautetta vahvemmin kuin mitä nyt saa. Lauran mukaan näykkäsee pompahtaessaan ainakin välillä vähän tuota patukan reunaa mitä itse en ole huomannut tai tuntenut. Kiellän sitä äänellä, mutta tässäkin oikea-aikaisuus on aina haaste. Jatkuva apparin käyttö ois vaan niin hyvä! Käännöksiin ei mitään ihmettä ole luvassa, ennen kuin ranka on kunnolla hoidettua ja jumit saatu pois. Temmon vaihteluissa juoksuosuudella pompotti vielä reilummin kuin kävellessä. 
  • Henkilöryhmässä kontakti ei katkeillut, eikä ihmiset kiinnostaneet. 
  • Paikkamakuuta ekan kerran niin, että Myy on kentällä ns. beehootyyliin ja yksittäinen koira tekee omia juttuja. Aika vaan pari minuuttia (uusi kenttä, vieraat koirat) koska haen Myylle niitä onnistumisia. Myy oli hyvin tarkkaavainen, mutta ei näyttänyt kuitenkaan olevan aikeissa nousta missään vaiheessa. 
  • Pienen tauon jälkeen tuomarille ilmoittautuminen Lauran ja Sienen parina. Pääsin mitä ilmeisemmin sen verran kisamaiseen jännitykseen, että ilmoitin meidät sanomalla, "tässä ovat Anne ja tervu Romeo".... :p Sieni olikin parina yllättävän kiinnostava. Myy pyrki kovasti kurkkimaan Sienen suuntaan ja persuuskin nousi maasta muutaman kerran. Mutta joo... enpä huomannut antaa sille tässä istu-käskyä. Kontaktitreeniä siis paljon ja myös näitä parina ilmoittautumisia. 

  • Toisella kierroksella jäävät (maahan, istu), jotka molemmat sujuivat hyvin. Apuja ei enää näissä ole. 
  • Vauhtiluoksetulossa on nimensä mukaisesti sitä vauhtia... Vapautus patukalle. Myy aikoi kuitenkin tulla ensin suoraan eteen, vaikka patukka oli sivulla ja koira vapautettu, joten oli pakko väistää, jotta ei törmätty. Janita sanoi, että opeta se tulemaan jalkojen välistä patukkaan, jotta ei opi tulemaan vinoon. Vauhti on nyt niin kova, joten en uskalla ottaa sitä pitkältä matkalta vielä ollenkaan eteen.... enkä kyllä jalkojenkaan väliin. Kuollaan muuten molemmat. 
  • Eteenmeno hyvä. Vietiin yhdessä patukka kentän toiseen päähän. Tässäkään maltti ei ole Myyn valtti ja pikku hiljaa pitäisi ruveta saamaan sitä hallintaa seuraamiseen ennen eteenmenolle pääsyä. Nyt lähetän sen perusasennosta, jolloin se lähes tärisee innosta ja karkaamisen riski on suuri. Tässäkään ei tietty tarvitse virpoa lähettäessä.... 
  • Tehtiin Lauran kanssa vielä myöhemmin kapulatreeniä. Laura laittoi kapulan maahan ja heti kun Myy koski/nosti kapulaa, kehu ja palkkaus. Toi kapulan käteen astikin sitä yhtään mälväämättä, joten ehkä se sittenkin joskus vielä noutaa. ;)
Tässä videota "Beehoosta" (musiikki jäi jonnekin matkan varrelle)


Esineruutu:

Suunnitelma: Esineruudussa koemainen esineruutu vieraiden tekemänä ja vieraalla esineellä. En ollut katsomassa tallausta tai esineen vientiä, joten ei mitään hajua missä esine oli.

  • Tässäkin ilmoittautuminen tuomarille ensin, jonka jälkeen päästin Myyn keskilinjalle vapaaksi. Meinasi karata, joten piti pyytää takaisin. Janita sanoi, että käytä vielä liinaa kun on kuitenkin noin nuori koira, ettei tarvitse puuttua tuohon karkailuun. Liinassakin voi sitä hallintaa ottaa samalla tavalla. Lähetys alueen keskeltä. Upposi hyvin takarajalle asti, pysyi hyvin alueella ja teki tehokkaasti töitä. Nenä oli auki, eikä mitään turhaa pyörimistä alueella ollut. Löysi esineen oikealta yläkulmasta, kehuin kun näin, että oli jotain suussa. Palautti laukalla. Esine tipahti vähän ennen käteen antamista, korjasi itse. Aikaa meni muistaakseni reilu puoli minuuttia. Hienoa työtä Myyltä ja nyt ei yhtään kakisteltu vierastakaan esinettä. Itse voisin kuulema höpöttää/kehua hillitymmin ja ennen kaikkea... VIRPOMINEN on heti lopetettava! Eli ihan turhaan esim. esinruudussa pidättelen koiraa lähdössä sille suuntaa kädellä näyttäen... Tuommoinen virpominen kun vaan kuulema turhauttaa menohaluja täynnä olevaa koiraa. Eli jatkossa ei enää virvota. 

Haku

Suunnitelma: Haussa ilmoittautuminen, ilmaisuja ja suorapalkkaa vaihdellen. Kyselin myös vähän muiden mielipidettä miten kannattaisi jakaa ilmaisut ja suorat...
  • Päätettiin sitten näin, että Myylle eka suorapalkka, toinen ja kolmas ilmaisu ja neljäs suora ja kaikille äänet. Ensin ilmoittautuminen tässäkin. Eka maalimies hyvä. Toisella upposi kanssa hyvin, meni suoraan, otti rullan ilmeisesti aavistuksen vastahakoisesti, toi hyvin keskilinjalle ja pudotti noin parin metrin päähän, josta korjasi itse. Näytölle meni hyvin. Kolmas melko lailla samalla tavalla, mutta oli kuitenkin ottanut hyvin ja halukkaasti rullan. Taas rulla putosi lähellä keskilinjaa ja Myy korjasi. Näytölle hyvin, jossa mm. ei ollut palkannut koiraa ennen kuin tulin piilolle. Myy oli maassa ja heilutti häntää ja sai sitten palkkansa. Neljännelle lähti vinoon, joten keskilinjan kautta uusiksi. Alueella teki toinen ryhmä ennen meitä, joten valmiiksi merkattu alue + piilot olivat jokseenkin hankala hahmottaa, joten sekaannuksia oli jonkin verran, mutta onneksi radiopuhelimet olivat käytössä, jotta koirat eivät pienistä säätämisestä kärsineet...
Paljon jäi hyviä juttuja reppuun, ehkä kuitenkin päällimmäisenä mielessä on se, että Myy on vielä hyvin nuori koira ja mitään kiirettä mihinkään ei ole. Myy on monella tavalla osaava, mutta juuri niin raakile kun tuon ikäisen koiran tuleekin olla. Hallintaa lisää pikku hiljaa maastolajeissa ja malttia pitää saada muutenkin kasvatettua. Odottelu-/ilmoittautumis ym. tilanteita, joissa ei mitään suurempaa äksöniä ole, tulee harjoitella Myyn kanssa paljon. Käskyn alla ja ns. kunnolla töitä tehdessä Myyllä ei ole ongelmaa vieraassakaan ympäristössä. Se keskittyy yhä hienosti ja on hyvin motivoitunut tekemään. Lelua voisi alkaa vähitellen häivyttämään ja noutoa alkaa rakentamaan. Ilmaisu ja varsinkin nuo rullan pudottelut talven aikana kuntoon. Loppuasento työnalle, jotta tuo rullan perusasentoon sivulle. Töitä riittää, mutta tätä matkaa on kyllä mukava tehdä noin ihanan koiran kanssa. :)

Paikalla oli myös palluteltavana tuleva poliisi Jarkkoantero. :) 


tiistai 2. syyskuuta 2014

Kesän loppu


Kesän lopettajaisia vietettiin mökkiviikonlopulla. Ohjelmaan kuului mm. reilu 20 km lenkkiä erämaassa sekä maastotreenejä koirille. Ihmisille lokoisaa mökillä oleskelua; saunasta, hyvästä ruoasta ja -seurasta ja nauttien. Uidakin sai... Mukavaa oli ja taas on akut ladattu. Tuntui haikealta jättää mökki ja palata takaisin arkeen.



Koirien mielestä vesi ei ollut vielä kylmää. >> video





Ja joo, ei ihan kommeluksitta selvitty tästäkään viikonlopusta. Saatiin yksi karhukoirakin lauman kimppuun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Lainaus fb:stä:

Sankari 
Että tällanen aamu tänään täällä mökillä. Karhukoirauros hyökkäsi lauman kimppuun metsälenkillä ja jostain syystä koira yritti vielä iskeä ensimmäisenä Mooreen, joka jäi koiran jalkojen alle... Sai kylkeensä samantien Romeon joka puri välittömästi ja pari karjuvaa ihmistä kunnon potkuineen... Viiteen mieheen... tai no pariin naiseenkin  saatiin koira perääntymään, vaikka hammasta tulikin Romeolle, mutta se ei väistänyt tuumaakaan. Isäntä sai kuulla muutaman valitun sanan kun kohdattiin.  Taas tilanne, jossa Romeo kirjaimellisesti pelasti Mooren hengen. 

Lauantaina Myylle 1100 metrinen metsäjälki kuudella kepillä. 5/6 kepistä nousi hienosti, joten tosi tyytyväinen täytyy olla. Aika voittajafiilis, että olen saanut sen tuohon pisteeseen! Lähtökohtahan oli vielä hetki sitten se, että se käveli itsepäisesti keppejen yli, eikä olisi millään halunnut keppejä nostaa. Matkakaan ei loppunut tällä kertaa ihan kesken. Erimittaista jälkeä tehdään nyt vaihteleasti. Jana sujui myös. Sunnuntaina tehtiin vielä lyhyt janatreeni yhdellä kepillä, jonka jälkeen superpalkka. Tässäkin melko hyvä jana, kaartoi jonkin verran tulosuuntaan, mutta ei kuitenkaan ottanut kummallakaan kerralla takajälkeä.

Tässä pieni >> videonpätkä:

Myylle myös yksi rullailmaisu. Toi hyvin rullan, joka myös pysyi hyvin suussa käteen asti. Ekaa kertaa pyörähti myös itse hyvin menosuuntaan näytölle lähetettäessä.

Treenit sujuvat, arki onkin sitten ollut aikaisempaa haastavampaa. Lauma toimii edelleen hyvin, eikä koirien väleissä ole muutoksia tapahtunut. Myy on edelleen pahnan pohjimmainen ja hyväksyy tämän. Suhteessa ihmisiin Myyllä on ollut steriloinnin jälkeen normaalia enemmän kipakkuutta ja omaa tahtoa... Osittain varmaan tuohon ikäänkin kuuluvaa ja myös hormoontoiminnan lasku vaikuttaa myös osaltaan. Kärsivällisyyttä koetellaan ja jämäkkänä saa olla pikku kärpän kanssa. On se silti niin ihana. Turkki on myös lähtenyt Myyltä ja se on aika säälittävä näky. :)