tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen päivä

Romeo on nyt ansaitulla treenilomalla agikisojen jälkeen kaikesta treenailusta. :) Tehtiin Myyn kanssa maanantaina tottista Annan ja Ällin seurana. Myylle aiheena tällä kertaa oli takapäänkäyttöharjoituksia, seuraamista, maahanmenoa ja seisomista. Myös äänenkäyttö on nyt tapetilla. ;)

Myyn takapäänkäyttö on vielä huonoa ja tämä näkyy hyvin käännöksissä. Takapäätä olisi tarkoitus vahvistaa mm. peruuttamalla ja paikallaan pyörimällä, eli loivaa pyörimistä perusasentoon tullessa. Tätä tehtiin ja Anna katsoi millon koira on suorassa ja hyvässä asennossa, josta palkkasin. Täysin varmaa ei ole sekään, kuinka paljon juminen selkä vaikuttaa tähän, eli maltilla mennään tässäkin. Huomenna Erika tuleekin jo hoitamaan taas Myyn selkää.

Seuraaminen ihan ok ja paikka hyvä. Seisomista niin, että heitin namin kauemmaksi, jotta sain Myyn irtoamaan. Kutsu -> kädellä nopea pysäytyskäsky, "seiso"-käsky ja pysähdyksestä heitin namin. Myy oivalsi tämän nopeasti ja saatiin muutamia hyviä onnistumisia. Maahanmenossa selkäongelma näkyy yhä. Ranka on kiero, selkä pyöreä, eikä koira ole suorassa. Maahanmenoja ei tehty siis paljoa.

Pitoharjoituksista oli Annan kanssa puhetta. Myy noutaa kapulaa, mutta pitoharjoitukset eivät onnistu, koska suu ei aukea kapulalle. Voisihan sitä olla tiukempi ja vaatia vaan avaaman suun, mutta tarkoitus ei ole tehdä harjoituksesta epämielyttävää koiralle, jos jotenkin muuten saisi homman onnistumaan. Noutaessa ote kapulasta ei ole riittävän tiukka ja mälväys saadaan tuosta kyllä pian rakanneltua, jos asialle ei mitään tehdä. Anna ehdotti, että voisin kokeilla jotain lelua kapulan sijaan (ei sellaista mitä voi lussuttaa), jolla opettaisin pidon vähän niin kuin temppuna koiralle. Rauhallisessa mielentilassa lelu suuhun -> pito-käsky -> pieni vastustus kun puree hyvin (oma käsi leuan alla), koiran pyytäminen istumaan lelu suussa ja kun on rauhassa ja puree hyvin -> vapautus. Kun tämä onnistuu lelulla, vaihto kapulaan.

Lelusta luopumista harjoiteltiin myös tänään, kun härkkimistä on ollut vielä irrotuskäskyn jälkeenkin. Lelun olisi tarkoitus olla "pyhä" irrotuskäskyn jälkeen ja tiukka ei, jos sitä yhtään tämän jälkeen hamuaa. Idea menikin kyllä sisään melko pienellä vaivalla. ;)

Se mikä aiheuttaa eniten nyt päänvaivaa - ja hermojen kiristystä - on Myyn äänenkäyttö. Ongelma voi olla ehkä siinä, että olen tehnyt perusasentoon tuloa paljon iltaruoalla, joka luonnollisesti kiihdyttää koiraa. Ainahan Myy on myös äänestään tykännyt... Sivu-käsky  nostaa koiraa nyt niin paljon, että suu aukee turhankin helposti samalla kun Myy tulee sivulle... Saman tekee vihjesana "tottis", jota käytän kentälle tullessa. Olen kieltänyt tiukasti - laittanut kättä poskelle - mutta kovin on tiukassa nyt halu kommentoida... Palkkaa ei tietenkään tipu ennen kuin ollaan hiljaa ja tämäkään ei riitä, vaan ensin tehdään jotain suu kiinni ja tästä palkkaan. Nuorihan tuo on, mutta pakko saada tuo kitkettyä nyt pois, ennen kuin siitä muodostuu tapa... Autoon ääntelystä tms? Jos jollain hyviä vinkkejä, otan mielelläni vastaan. :)



***
Tänään, eli uuden vuoden aattona Erika kävi täällä kotosalla käsittelemässä taas Myyn selkää. Ranka on edelleen melko vino ja käsittely teki kipeää. Myy oli sitä mieltä, että Erikalle ei kannata takapäätä kääntää ollenkaan, vaan turvallisempaa on pitää pusuyhteys ja naama puoli Erikaan päin... Kyljet sen sijaan tuntuivat paremmilta kuin mitä viime kerralla ja niitä Myy ei enää aristellut. Sovittiin, että kunhan kuvautan Myyn sen täyttäessä tammikuussa vuoden (lonkat, kyynärät, selkä; kallosta häntään), varaan samalla osteopaatille ajan kuvien kera. 

Koiria on liikutettu nyt oikein urakalla, jotta jaksavat olla paukutteluajan sisällä. Turvallista Uutta vuotta kaikille ja pitäkäähän ne koirat kiinni ja turvallisesti sisätiloissa. Koiran katoaminen kun on varsin ikävä juttu. Itsellänikin on siitä valitettavasti kokemusta. >>>> Mooren katoaminen.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Agilityn Rotumestaruuspronssia!

Tapaninpäivänä ajeltiin hallille treenaan vielä "viime hetken" agikuvioita lauantaita varten. Osa tiistain treeniryhmäämme oli myös paikalla koirineen, joten saatiin oikein hyvät treenit aikaiseksi. Teimme mm. kepeille lähetyksiä eri kulmista. (kuva) Romeolle hankaluutta tuottaa oikealta puolelta kepeille tulo, eli niin, että se joutuu hakemaan kepit avokulmasta. Romeo ei hahmota tästä kulmasta keppejen ekaa väliä ja yrittää toisesta välistä sisään. Vasemmalta puolelta tultaessa, sen sijaan hakee hyvin ekan keppivälin ja suoraan lähetettynä kepeille tulo ei myöskään ole ongelma. Kepit kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. Keinu myös hyvin ja kontaktit sujuivat, joten oikein tyytyväinen päivän treeneihin.

***
Lauantaina sitten oli Hollanninpaimenkoirien agilityn Rotumestaruuskisat Lahdessa. Meille oli luvassa kaksi starttia, joista toinen oli siis holskujen rotumestaruuskisarata ja toinen tavallinen kisarata. Osallistujamäärä oli Lahden kisoissa suuri. Holskujärjestäjät kertoivat, että "viimeisessä kahdessa tunnissa tuli yli 400 ilmoittautumista, mikä vielä kaatoi Sagin ohjelman...." 

Eipä paljoa naurattanut lähteä ajelemaan Jyväskylästä Lahteen pimeällä kello 15 jälkeen iltapäivällä, kun jo luokkien aloitusajatkin olivat kuuleman mukaan jo tunnin verran myöhässä ja viimeinen lähtökin oli merkattu alkujaan alkavaksi vasta kello 19.30...Vettä satoi koko reissun enemmän tai vähemmän. Tie oli pimeä ja märkä ja jokapuolella hirvivaarasta kertovat merkit vilisivät silmien ohi ja vastaantulevien ajovalot häikäisivät...

Kannatti kuitenkin herätä Ansan kaveria Oivaa lainatakseni. (Pahoittelut niille ei lapsenmielisille, jotka eivät kyseisiä tyyppejä tunne.) ;)




Lahdessa sen sijaan tunnelma oli jo lähes heti varsin korkealla. :) Oli mukava nähdä tuttuja holskuihmisiä ja myös uusia naamoja nimien takaa. Tälle päivälle oli ilmoitettu yhdeksän holskua, joista kaksi oli jäänyt pois. Karvalaadut kisasivat kaikki samassa, joten ihan hienoa, että kaksi pitkätukkaa seisoi lopulta palkintokorokkeella! Muutenkin holskut edustivat kokonaiskisassa hienosti rotuaan. Lyhytkarva Täppä pesi koko porukan (38 koirakkoa) ja Nelli oli kokonaistuloksissa viides ja Romeo kuudes.

Maksiykkösissä osallistujia oli siis kaikkiaan 38 ja rataan tutustuminen tehtiin yhtenä porukkana. Radalla oli melko ahdasta, varsinkin kun halli on reilusti pienempi kuin esim. mitä Jatin halli on. Kello oli kuitenkin tässä vaiheessa jo noin kello 20.30, joten tuomarin ja muiden kisatyöntekijöiden toiveena oli päästä jo joskus kotiinkin... ihan ymmärrettävää sekin.

Jälkimmäisellä radalla en saanut rataan tutustuessa yksinkertaisesti hahmotettua rataa minkäänlaiseen muotoon - joka puolella vaan tungeksi valtava määrä ihmisiä - enkä muistanut enää miten rata menee, kun menin radalle Romeon kanssa. Aika painajaismainen tunne lähteä radalle diipailemaan. Muillakin kuului olevan samaa ongelmaa. Oma epävarmuus näkyi koirassa heti, kun mietin radan kulkua mm. kepeiltä tultaessa. Molemmat radat tuntuivat rataa tutustuessa yllättävän vaikeilta, eikä ollenkaan niin suoraviivaisilta kuin mitä etukäteen toivoin ja odotin niiden olevan. Nollia tulikin kaikkiaan vaan kolme B-radalta, joten Romeon saamalla vitosella oltiinkin tuloslistoilla tänään varsin korkealla.

Ekana mentiin Holskujen rotumestaruusrata, eli B-rata. Alun otin varmistellen ja rauhassa, koska heti ensimmäisen hypyn jälkeen tuli jarruttaa keinulle. Kepeille vienti oli juuri siitä oikeasta kulmasta, jota en olisi Romeolle toivonut (avokulma), mutta rataan tutustuessa päätin luottaa siihen, että Romeo hyppää hypyn vähän pitkäksi ja saan sen ohjattua suoraa linjaa kepeille. Tämä onnistuikin sitten sunnitelmani mukaan. Parasta kuitenkin olivat ne kamalat ihanat putket, joiden kanssa aina enemmän tai vähemmän väännetään! Kertaakaan Romeo ei ollut aikeissa mennä putkien väärään päähän. Se meni juuri sinne minne sen halusinkin menevän. Takaaleikkaus muurille oli toimiva ratkaisu, vaikka tätä pidin ennalta radan vaikempana paikkana, koska putken suuaukko oli houkuttelevana muurin vieressä. A:lla kontaktikäsky vähän myöhästyi - oisko Romeo vähän kompuroinutkin Aalla? - ja se kostautui alastulossa kontaktivirheenä... Harmitti paljonkin, koska siihen kaatui se meidän eka luva. Lohtua toi kuitenkin hieno kokonaissijoitus 6/38 koirakosta ja samalla Hollanninpaimenkoirien agilityn Rotumestaruuspronssia 2013! Ihanneaikakin alittui reilulla 5 sekunnilla. Joten ei ollenkaan huonompi päivä. :)

Romeo palkintopussukan kanssa. Mitali tulee kuulema vielä perässä. :)

Tässä B-rata:



Ja A:rata:



Kiitos Sauli Tialalle videokuvaamisesta ja vielä suuret onnittelut treeniryhmämme >> Veeralle ja Nooalle siirrosta kakkosiin! Taas me saamme treeneissä Veeran leipomaa pullaa! :)

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kinkun sulattelua

Joulu on aina ollut itselleni myös erittäin hyvää treeniaikaa koirien kanssa ja sitä se on ollut nytkin. Tässä kooste Joulunajan treeneistä tähän mennessä. Videokuvaajakin on saatu matkaan lähes joka treeneihin, joten kiitosta hänellekin. :)

Aatonaattona lenkin yhteyteen Myylle ja Romeolle esineruutu. Kummallakin paimenelle ihan kohtuu hyvät ruudut. Myyllä neljä esinettä ja Romeolla kolme. Sain Off Line`s fb-ryhmässä maininnan Myyn valjaista, joista voisin luopua kun niitä ei kuitenkaan esineruudussa käytetä. Lähinnä nuo ovat siis olleet Myyllä käytössä samasta syystä kuin pk-liivit, eli niiden tarkoitus on ollut kertoa koiralle, että nyt ollaan hommissa. Nykyään kun sanoo Myylle esine -  se repeää jo siitä - joten eihän tuo noita tarvitse. Myyllä palautukissa kuuleman mukaan hyvä asenne.

Myyn ruudusta kuvattu valitettavasti vain yksi esine (kameran temppuillessa) ja Romeon ruutua ei kuvattu ollenkaan syystä, ettei Myyn kiinni pitäminen ja samaan aikaan kuvaaminen ei vaan onnistu. Myyn mielestä kukaan EI vaan voi hakea metsästä SEN esineitä... 

>> Myyn esineruutuvideo

***
Jouluaattokaan ei ollut treeneistä välipäivä. Ensin pitkä lenkki tessujen kanssa ja sitten tehtiin Myyn kanssa tottista viereisellä kentällä. Tällä kertaa palkkana oli patukka namin sijaan ja selvästi korkeammalla vietillä mentiin mitä aiemmin. Yllättävän hyvältä tuntui kuitenkin ohjata koiraa, vaikka se melko erilainen onkin vietin noustessa. Jossain kohtaa vähän turhan nopeasti laitoin patukan kainaloon, koska nykäys (nopea liike) saa koiran tietty heti saalistamaan ja tästä syystä luopuminen oli Myystä välillä vaikeaa. Hyvä on sillä asenne tekemiseen, joten sen kanssa on kyllä ihan hitsin mukava treenata. :)



***
Joulupäivänä lähdettiin hallille paimenten kanssa. Romeon kanssa oli tarkoitus tehdä kuudella kepillä keppejä eri kulmista. Aika vaikeeta ja nihkeää oli pujottelu varsinkin aluksi... Lämmittelylenkki tehtiin kotona (Jatin piha ja lähialue on luistinrata, eikä siellä voi liikkua) ja virittelyt jäivät vähän huonolle ennen halliin menoa, joten isäntä piti ensin ns. saada käyntiin. Huomennakin käydään lyhyesti hallilla treeniryhmän kanssa ja lauantaina olisi sitten Holskujen rotumestikset Lahdessa. Kisat alkavat vasta kello 19.30, joten voipi olla ettei vireestä ole tietoakaan meillä molemmilla enää tuohon aikaan... :(

Romeon meno näytti tältä:



Myyn kanssa tehtiin hallilla tottista. Viereisellä kentällä haukkui koira agia tehdessään ja tämä vielä nosti entisestään Myytä. Hyvin se kuitenkin pysyy hallinnassa, vaikka melko kiihkeänä käykin. Käännökset vaativat harjoittelua ja tuossakin omaa kävelyä muuttamalla saadaan paljon parannusta aikaan. Seuraaminen tuntuu kuitenkin varsin hyvältä ja asenne on Myyllä huippu. On kyllä "hieman" erilainen ohjattava kuin mitä Romeo... :)



Treenejen jälkeen ajeltiin vanhempieni luo jouluherkuille. Onnellinen on aina se koira, joka pääsee ns. sisäkoiraksi. Tänään onnisti Romeota.

Mummola on kodin jälkeen paras paikka...

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulurauhaa ja Onnea vuodelle 2014!

Lumivaipan alla uinuu maa

hämy laskee ylle tienoon.

Luonto huokuu rauhan tunnelmaa

mielen johtaa Joulun viettoon.

Jouluaaton lempeä hiljaisuus

valaa iloa sieluillemme,

on lämmin yhdessäolon tilaisuus

jonka luomme rakkaillemme.

Birgit Ahokas


***

- Moore, Myy ja Romeo
Ihanat ja parhaat koiraystävät -  Suuri Sydän.







lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulua ja esineitä etsimässä


Myy Joulu-uinnilla

Kuten yläkuva kertoo, joulukorttikuvaaminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista. Menimme tänään saaremme eteläkärkeen, jossa tarkoituksena oli ottaa joulukorttikuvia lumisella rannalla. Meitä odotti lumeton hiekkaranta. Joku oli kuitenkin kirjoittanut kepillä hiekkaan Hyvää Joulua! :)

Rakkauksia sentään kuvattiin. 





Tämä on ehkä SE kuva tällä kertaa...
****
Paluumatkalla Myylle esineruutua. Maasto oli tällä kertaa rinteinen, alusta heinikkoinen ja tuulikin oli takaa. Olosuhteet olivat vähän tavanomaista haasteellisemmat, eikä ihan niin hyvää Myytä ruudussa kuin mitä se parhaimmillaan on.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Lomalle!

Nyt alkoi sitten se virallinen joululoma sairasloman sijaan (olen ollut vatsataudissa muutaman päivän) ja töihin palaan vasta 2. päivä tammikuuta. Treeniseuraakin siis saatavilla...

Koirat ovat olleet viime päivät vähällä huomiolla ja tänään piti Myyn kanssa jo jotain puuhastella. Aiheena olivat liikkeelle lähdöt ja siinä käden häivytys. Oikealla kädellä palkkaamisessa on vaaransa. Koira lähtee hyvin helposti kiertymään, joten oltava tarkkana, ettei niin tapahdu. Jatkossa palkka tulee vasemmalta puolelta ja mielellään kainalon korkeudelta.

Lelupalkkaan siirtymistä on tehty myös Myyn kanssa. Pikku hiljaa alan palkkaamaan Myytä yhä enemmän myös lelulla. Tarkkuus ja tekniikkaa tehdään yhä namilla. Myy on onneksi yhä äärimmäisen ahne, joten palkkaus sinällään on helppoa.

Lopuksi tein Myylle lyhyen paikkamakuun. Alkuun jo päätin, etten kehtaa tätä julkaista itseni takia, mutta kun koira on noin hyvä ja hienon keskittynyt - omistajasta viis... :D Pääsin jotenkin hyvin aitoon koejännitykseen mielikuvan avulla. Eipähän tule Myylle yllätyksiä kun tottuu ennalta siihen, että mamma on kuin seipään niellyt. Oikeesti, näitähän just pitää harjoitella! : D



Lomalla olisi tarkoitus tehdä paljon treeniä koirien kanssa. Huomenna mahdollisesti lähdetään yrittämään saataisiko tänä vuonna vielä joulukorttikuvia otettua. :)

tiistai 17. joulukuuta 2013

Esineitä, V-13-titteli ja agit

Myy voi yhä paremmin. :) Selkä ei tunnu sen elämää vaivaavan tällä hetkellä millään tavoin, joten toivotaan parasta. Sunnuntaina teinkin metsälenkin yhteyteen paimenille esineruudut, koska maa oli melko sula, lunta vähän ja pakkasta vain muutama aste.

Myy oli revetä liitoksistaan kun tiesi mikä sitä odottaa. Se haukkua paukutti koko sen ajan kun H vei esineet, eikä olisi millään malttanut odottaa, että pääsee esineitä etsimään. Myyn esineruutu olikin paras mitä ikinä! Neljä esinettä ja aikaa varmaan vaan reilu minuutti siihen kun kaikki esineet olivat luovutettu käteen. Esineiden välissä Myy on keskilinjalla vapaana (kuten se siis aina on) ja yllättävän hyvin se malttaa pysyä vierellä - valtavasta innosta huolimatta - aina siihen saakka kunnes lähetän sen seuraavalle esineelle. Myy menee lujaa, mutta koko ajan nokka hyvin auki ja jarrut pohjaan heti kun saa esineestä vainun. Etsii myös hyvin jo koko alueelta.

Romeolle kolme esinettä. Myyn jälkeen homma näytti vähän hitaammalta, mutta ei missään tapauksessa huonolta. Sama juttu kuin Myyllä. Esineet löytyivät nopeasti ja ne luovutettiin vauhdilla käteen. Molemmilla paimenilla esineruutu on hyvällä mallilla. En keksi noissa nyt mitään suurempaa korjailtavaa, kunhan vaan pidetään taitoa yllä.

***
Helsingin Voittaja 2013 näyttelystä tuli viikonloppuna vielä lisää hienoja uutisia sunnuntain osalta. Rauha-tyttö nappasi koko potin lauantain tavoin, saaden taas ropin (29 pk-holskua) ja samalla uudet "kirjaimet" nimensä eteen, eli V-13 -tittelin! Huikea on ollut kyllä tytön menestys näyttelyrintamalla, oli maa sitten mikä tahansa. Juniori Maailmanvoittaja 2013 ja Pohjoismaiden Maailman Voittaja - 13 ovat kyllä hienoja saavutuksia nuorelta koiralta.


Rauha ja Katia matkalla isoon kehään

Arvostelu: Tuomari Anne-Marie Beenen-Sluijters (hollanninpaimenkoirien erikoistuomari): 20 months. Exellent type. Very feminine. Nice expression. Dark eyes. Ears littlebit set a wide. She's well builded. Nice outline and body proportions. Nice coat and color. Moves very well. Presents herself in very good manor. (means behavior)

Rauha on nyt siis BY MVA HU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 BYV-13 PMV-13 V-13 HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH. :)

Onnea Katialle ja Rauhalle!

Ylpeä isukki :)
***
Tiistaina oli Romeon agit ja aiheena olivat irtoaminen ja keppisulkeiset. Rata näytti alla olevalta ja vasemman puoleinen setti tehtiin molempiin suuntiin.


Ensin apuohjaaja palkkasi putken päässä (8), eli koira lähetettiin irtoamaan ja se sai mennä suoraan palkalle. Kaksi kertaa näin ja sitten palkka putken toiseen päähän. Romeo oli kovasti tästä innoissaan. Se tykkää tehdä irtoamistreenejä ja näyttelystä ostettu lussujalkapallo oli mieleinen uutena palkkana. Samaan aikaan lähtö ei onnistunut nopealla radalla, vaan olin heti armotta myöhässä. Jätin istumaan ja otin etumatkan, jolloin homma saatiin toimimaan. Edelleen putket haastavia. Romeo on tosi tarkka mun rintamasuunnasta ja ohjasin sen taas... tuhannessadasmilljoonaskerta varmaan - vartalolla putken väärään päähän. Jos joskus oppisin tämän putkelle viennin, voin onnitella itseäni. :)

Rata myös toisin päin ja tässä putkelle viennit sujuivat.

Oikeanpuoleisessa harjoituksessa eka kepeille vienti meni pitkäksi, koska käsky oli myöhässä. Käsky annettava jo silloin kun koira ponnistaa ed. hyppyä, koska muuten keppejen alku menee säätämiseksi. Tämän kun muistin, niin kepit sujuivat. Parasta oli, että keppejen loppua kohti vauhti parani ja pujottelu näytti hyvältä. Vitoshypyn jälkeen apuohjaajalta palkka.

Agin ohjatuista tulee nyt joulutauko vuoden alkuun, mutta sovittiin treeniporukan kanssa, että treffataan tässä välilläkin. Tarkoitus olisi ottaa kepeille vientejä eri kulmista, tehdä keppejä kuudella kepillä ja palkata näistä. Pari päivää ois aikaa vielä miettiä lähtisikö Rompsun kanssa rotumestiksiin Lahteen. Ehkä myö mennään, koska agi on nyt vaan niin kivaa. :) Uusi paikka tuo varmaan myös uudet haasteet, mutta tuleepahan ainakin sitä kokemusta. :)  

lauantai 14. joulukuuta 2013

Rauha PMV -13!


Paluu arkeen ja PMV -13 Rauha

Hannu jätti yllä olevan lapun ulko-oven sisäpuolelle ja tätähän se nyt sitten on - ihan helvetin liukasta joka puolella. Ihmisten lisäksi, Myykään ei saisi liukastella yhtään selkänsä takia, joten lenkit ovat aika syvältä... Kukaan ei ole kehitellyt koirille noita Icebugejakaan, jotka ovat kyllä ihan korvaamattomat näillä keleillä.

Romeo kävi puolestaan Naukkarisen Annella hierottavana torstaina ja kuten arvelinkin - hyppyhalukkuudesta ja Romeon innosta päätellen - juuri mitään jumeja koiralta ei löytynyt! Takareidessä ainoastaan oli ihan aavistus kireyttä. Romeo nautti ihan täysillä hieronnasta ja mikäs oli pötkötellä, kun hieronta ei tehnyt missään vaiheessa kipeetä. Anne sanoi, että Myyn tulo on tehnyt  Romeolle pelkästään hyvää, koska se on nyt parempi kroppansa osalta, kuin mitä se on aiemmin ollut. Harmi, ettei samaa voi sanoa Myystä. :(

Tänään käytiin kuitenkin jo pitkällä metsälenkillä koirien kanssa. Myytä ei voi pumpulissakaan pitää, joten näin nyt mennään ja katsotaan mitä selkä tykkää. Se mikä selkään on tullut - on siellä jo, eikä se siitä muuksi muutu. Erika suosittelikin metsälenkkejä Myylle ja niin, että se saa olla paljon vapaana. Vapaana ravailu ja miksei laukkakin, tekevät selälle pelkästään hyvää. Myy itse oli sitä mieltä, että kevyt ravi ja belgi eivät aina välttämättä kuulu samaan lauseeseen - vapaudesta otetaan nyt kaikki ilo irti. :) Se juoksi satalasissa ilosta suunniltaan, hyppien ja pomppien risujen ja kantojen yli, kuin ei koskaan aiemmin... Pyysi Romeotakin kovasti leikkimään, mutta tämän sentään kielsin tiukasti. Annoin mennä niin lujaa kuin jaksoi ja voi, että miten pieni olikin niin iloinen. :)

Pikku kettu näytti niin kauniilta auringossa... 


Rauha "Romeon tyttö" nappasi tänään uuden tittelin Helsingin Nordic Winnerissä voittaen siellä 23 holskua tullen Ropiksi ja saaden samalla tittelin PMV -13. Rauhahan ei ole vielä kahtakaan vuotta, joten onhan noita "kirjaimia" hirmuisesti jo nimen edessä. :)

Rauha on nyt sitten BY MVA HU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 BYV-13 PMV-13 HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH.

Onnittelut Katialle ja kauniille Rauhalle!

Rauha ja isukki kesällä 2013
Rauha ja Myy kesällä 2013

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Ratatreeniä ja Myyn selkä

Tiistaina oli ohjatut agitreenit ja aiheena oli aina yhtä mukavat ratatreenit. 


Ensin tehtiin yllä oleva rata, jossa ei isompia ongelmia. Perjättö kolmosen jälkeen. Kepeille ohjaus meni yllättävänkin hyvin, vaikka putken suu oli edessä houkuttimena. Ohjaus keppejen oikealta puolelta toimi hyvin. Ensin tietty menin unohtamaan viime kerralla opitun "koira haltuun kepeiltä tultua" -jutun, eli uloimmalla kädellä koiran ohjaus haluttuun suuntaan ja Romeohan meni tietty väärään päähän, että heilahti... Ohjauskuvion kun sitten tein, Romeo sujahtikin hienosti haluttuun päähän putkea. Kontaktit olivat todella hyvät taas tänään. 

Romeo sai kehuja "katsomolta" vauhdista mm. meidän entiseltä koutsilta ja olihan sillä mukavasti taas intoa. Hauskinta oli, että se oli niin innoissaan hallin pihassa, että puri mua pohkeeseen leikin lomassa... :D Romeo on saanut paljon lisää itseluottamusta agiin ja tämä näkyy jo omaa vuoroa odotellessa uudenlaisena kiihkeytenä ja intona. Kuuliainen ja hyvin kilttihän se aina yrittää olla, joten tuo sikailu-moodi on kaivattu ja haluttu muutos matalaviettiselle koiralle.

Sama rata tehtiin myös toisinpäin. Kivasti meni tämäkin ja muistaakseni radalla ei tullut yhtään virhettä. Ainoa vaan, etten ehtinut viritellä Romeota kunnolla ratojen välissä, joten kepeillä vauhti vähän hidastui.  

B-rata


***
Tänään koirahieroja >> Erika Hankalin tuli meille kasvattajan pyynnöstä katsomaan ja arvioimaan Myyn selkää. Ensin katsottiin Myyn liikkeet ulkona. Vein Myyn aidatulle takapihalle ja annoin ravailla edes takaisin Erikan valvovien silmien alla. Paljon oli Erikalla sanottavaa liikkeistä. Selkä on Myyllä köyryssä ja pomputtelua oli paljon. Myy vaihtaa myös hyvin helposti ravista laukalle ja kovin takakorkeakin se on...

Sisällä tehtiin istu, maahan, seiso-kuviota ja siinä näki kyllä itsekin sen miten kierossa ja S:n mallinen Myyn selkä nyt on. Maahanmenossa Myy on koko ajan voimakkaasti vinossa. Etujalat haroittivat ja Myy koittaa siirtää painoa jommalle kummalle puolelle, jotta sen olisi parempi olla tai vastaavasti valuu lonkalleen. Suorassa olemiseen Myy ei nyt vaan kykene. Selkärankaa tunnustellessa löytyi painunut nikama juuri siitä paikasta, jossa kivun olin arvioinut olevankin. Siihen on tullut kova tälli. Erika arveli tämän johtuvan traumasta, joka on mitä todennäköisemmin tullut Romeon ja Myyn törmätessä metsässä (Myyn jäätyä Romeon alle), kuin tuon koiraportin ylittämisestä. Selkä oli ihan tukossa niskasta asti. Myy koki käsittelyn melko epämielyttävänä, vaikka koitti kovin urhea ollakin. Muutamassa kohtaa vinkui vähän.

Erika suositteli jatkohoidoksi osteopaattia, joka pistää madaltuneen nikaman takaisin paikalleen. Hyvää oli se, että mitään välilevyyn tai murtumaan tms. viittaavaa ei pitäisi Myyllä olla, joten selkä on hyvin hoidettavissa.

Kotihoidoksi paljon ravailua lähiviikkoina - myös metsässä - mutta ilman koirakavereita. Pallonheitto, veto-/repimisleikit ovat toistaiseksi kiellettyjä, eikä "koirakeilausta" tietty sallita. Liukasteluja tulisi välttää, jotta tämän päivän käsittelystä saataisiin mahdollisimman hyvä hyöty irti. Tottistella ei saa ainakaan pariin kolmeen päivään. Nenähommia voi tehdä, jotta Myy pysyy tyytyväisenä. Seuraillaan siis yhä Myyn vointia. Mielenkiintoista sinällään, mutta Erikan mielestä Myy oli liian laiha...

Huomenna on Romeon vuoro päästä vuorostaan hierojalle. Toivottavasti siellä suunnalla olisi kaikki kunnossa...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sattuu ja tapahtuu...

Myy on ollut nyt pari viikkoa treenitauolla, koska on oireillut selkäänsä hypättyään korkean koiraportin yli laattalattialle. :( Tämä tapahtui työpäivän aikana, joten tarkkaa havaintoa siitä miten portti on Myyn toimesta ylitetty, ei ole. Heti trauman/kotiin tulon jälkeen Myy oli hyvin vaisu. Ylösnousukin makuulta teki kipeää ja sai koiran vinkaisemaan. Kipupaikka paikantui keskelle selkärankaa, josta Myy selvästi aristeli tunnusteltaessa. Ei auttanut kun soitella eläinlääkäriin ja kysellä miten toimia. Tapahtumapäivä oli tietenkin perjantai-iltapäivä (kuten se aina on... ;)) ja klinikoilla ei enää kuvattu siihen aikaan. Päätin eläinlääkärin kanssa asiasta juteltuamme odottaa rauhassa viikonlopun yli ja seurata koiran vointia. Toki päivystykseen menisimme heti jos tilanne sitä vaatisi. Ohjeeksi kipulääkettä ja liikkuminen minimiin. Viikonloppuna Myyn vointi paranikin huomattavasti, joskin selkää kosketellessa Myy aristaa edelleen.

Kipulääkekuuri (alkuun) ja lepo ovat olleet lääkkeenä nyt parin viikon ajan ja rauhassa mennään vielä seuraavakin viikko. Lepo Myyn kohdalla tarkoittaa sitä, että se on hihnalenkeillä ja kaikenlainen riehuminen/spurttailut esim. Romeon kanssa ovat kielletty. Myyn kaltaista nuorta ja vilkasta koiraa on vaikea saada täysin rauhoittumaan ja lepäämään, ellei sitä sitten häkitä. Häkittämiseen en millään haluaisi mennä, ellei tilanne sitä sitten pakosta vaadi.   

Myyn vointi alkaa kuitenkin olla nyt jo selvästi parempi. Vieraan silmään koirassa ei huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa - iloinen häslä se on kuten aina - mutta selkää tunnustellessa pientä kipua on yhä havaittavissa. Myytä en aio nyt kuvauttaa, koska Myyn virallisiin kuviin on aikaa enää vain muutama kuukausi. Siellä viimeistään selviää onko jotain tuhoa selkään tullut. Tulevana keskiviikkona koirahieroja Erika Hankalin tulee katsomaan Myyn selkää tarkemmin ja arvioi samalla mikä koiran tämänhetkinen tilanne on. Todennäköisesti kyseessä voisi olla joku nikamalukko, tai "parhaimmillaan" vaan joku revähdys tms. Välilevyn pullistumasta tms. tuskin on kyse, koska koiraan ei enää satu sen noustessa ihmistä vasten ja hyppääminen (sohvalle) ei tuota sille enää kipua. Osteopaatilla vierailu voisi olla nyt ihan paikallaan, mutta valitettavasti täällä meillä on olemassa vaan tällaisia ns, "kiertäviä" osteopaatteja, joille ajat menevät saman tien.

Toivotaan, ja pidetään kovasti peukkuja, että tästä episodista selvittiin pelkästään säikähdyksellä. Kyseinen koiraportti korotettiin ylös asti, joten enää sama ei voi koskaan toistua. Myystä huoli on ollut suuri. Miten siitä onkin voinut tulla näin lyhyessä ajassa jo ihan valtavan rakas! Hyvin on Myyn pääkoppa kestänyt pelkästään "kotikoiranakin" oloa. Tosin hihnalenkit meillä ovat olleetkin viime päivinä 7-12 km ja usein vielä lyhyempi lenkki lisänä, jotta elämä sujuu kotona mahdollisimman rauhallisesti ja koirat lepäävät.  :) 

***
Tänään käytiin sitten jo vähän tottistelemassa Myyn kanssa Keski-Suomen Holskuporukassa. Intoa Myyllä oli kuin pienessä kylässä ja koitettiin parhaamme mukaan tehdä asiat mahollisimman rauhallisesti... Aiheena meillä oli etäpalkka, eteenmeno, perusasentoontulot, liikkeelle lähdöt ja seuraaminen. 

Etäpalkka niin, että namia kuppiin. Apuohjaaja piteli Myytä, joka veti kovasti kupille. Heti kun Myy otti kontaktin, sanoin palkka ja sai mennä kupille. Alkuun veti hihnaa ja rynni kupille - haukkui - ei voinut käsittää mikä juttu tämä on. Muutaman toiston jälkeen, kontakti löytyi jo vähän nopeammin, joten eiköhän tämä ole sujumaan kun vielä vähän harjoitellaan. Mietin jälkeenpäin, että helpompaahan koiran kannalta varmaan on, antaa vaikkapa käsky istu, joka on jotenkin paljon konkreettisempaa kuin tuo katsekontaktin haku... ?

Eteenlähetys tehtiin niin, että vietiin yhdessä rasia, jossa namit. Lähetys lyhyeltä matkalta - jotta ei tule nyt liikaa vauhtia - sujui hienosti. Ajatus pysyi hyvin loppuun saakka.

Seuraamisessa Sini naksutteli kun Myyn jalat pysyivät hyvin maassa, etten palkkaa yhtään pomputtelusta, jota Myyllä on. Perusasentoon tulot menivät hyvin ja liikkeelle lähdötkin alkavat pikku hiljaa sujua. 

Tauko näkyi vähän turhana kärsimättömyytenä ja sitä kautta Myyn komenteluna, josta kielsin. Kivaa oli kuitenkin taas pitkästä aikaa treenata ja treeni-intoa on taas molemmilla. :)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Tavoitteet vuodelle 2014

Kirjataanpa ylös - jos ei muuten, niin ainakin hauskuuden vuoksi - meidän ensi vuoden harrastus- ja kisatavoitteita. Rohkeita kun ollaan aina oltu tavoitteita laatiessa, jatketaan taas samoilla linjoilla... ; D



Tavoitteet vuodelle 2014:

Moore
  • Tavoitteena "arvokilpailut" mejässä ja siellä pärjääminen tämän vuoden tavoin. :)

Romeo
  • Agista toiveena kaksi luvaa ja oishan se mielettömän hienoa jos se sertikin irtoaisi jossain vaiheessa...
  • Avosta vähintään ykköstulos
  • Mejässä ehkä yksi koe - ja ykköstulos
Muuta: Agi tulee olemaan Romeon ensi vuoden päälaji ja sen ehdoilla mennään. Toivotaan, että terveys pysyy hyvänä ja koira hyppykunnossa. Esineruutua tehdään myös, koska se on Romeosta mukavaa.



Myy
  • Tokon alonliikkeet koekuntoon vuoden loppuun mennessä,
  • Bh:ta treenattu paljon vuoden aikana ja se myös hyvällä mallilla,
  • Esineruutu koekuntoon,
  • Jälkiä tehdään mahdollisimman paljon ensi kauden aikana,
  • Haussa valmiit piilot ja ilmaisu hyvällä mallille, 
  • Vepessä toiveena päästä ainakin treenaamaan. 
kuva Salla Kuikka
Terveyspuolella: Myyltä kuvataan selkä, lonkat ja kyynärät ja sitten vaan peukut pystyyn, että kaikki olisi myös hyvin.

Tässä nyt näitä, katsotaan sitten missä mennään vuoden kuluttua. :)

Vuosi 2013

Vuosi alkaa olla kisojen ja kokeiden suhteen takanapäin ja on aika tehdä jo perinteinen yhteenveto vuoden tapahtumista.

Tavotteet Romeon vuodelle olivat seuraavat:
  • TK1, mahdollisesti TK2 
  • BH (ensin TK1 tehtynä)
  • Agissa olisi kiva korkata joskus loppuvuodesta viralliset kisat, mutta A-luokan hullun kanssa on vielä paljon tekemistä hallinnan osalta. Keinu ja kepit olisi tavoitteena saada kuntoon talven aikana, jos vaan ehtii hallille riittävästi harjoittelemaan.
  • Näyttelyissä ei tulla enää ensi vuonna käymään, ei edes erkkarissa. Ne eivät ole oikein mun juttu...  
  • Mejäkokeitakaan ei ehkä suunnitteilla ensi vuodelle, mutta voipi olla, että lumien sulettua mieli palaa taas tähän lajiin. 
  • Ennen kaikkea toivotaan, että pysytään kaikki terveinä ja saadaan lauma toimimaan yhtä hyvin kuin tähänkin asti uudella mahdollisella kokoonpanolla." 
Näin sitten kävi:

Tammikuussa aloitettiin tokokokeella, joka olikin Romeon tähän astisista tokokokeista paras ja saatiin alosta se toinen ykköstulos. Tämän jälkeen tokoura hieman takkuili ja TK1:een tarvittava kolmas ykkönen tuli vasta loppuvuonna. Koulutustunnus TK1 kuitenkin saavutettiin. Avon liikkeet olisivat lähes kasassa, mutta pitäisi jaksaa hioa ne vielä ihan loppuun saakka.



Maaliskuussa käytiin BH-kokeessa. Romeon vire oli läpi testin matala ja varsinkin kun arpa heitti meille ensin paikkamakuun, en saanut koiraa enää nousemaan riittävästi pitkään seuraamiskaavioon, eikä koe mennyt tottiksen osalta läpi. Ajankohta kokeelle oli huono, Myy oli tullut meille viikkoa ennen koetta ja lauma oli pennusta vielä sekaisin. Päätin kuitenkin, että koska pk-puolelle ei meillä Romeon kanssa tavoitteita ole, uusintakokeeseen emme ole - ainakaan toistaiseksi - menossa.

Toukokuussa Romeon Rauha pentu sai vielä uuden tittelin - kaikkien muiden titteleiden lisäksi - Rauhasta tuli myös Juniori Maailman Voittaja 2013. Hollannin Wellus-poika valittiin Saksassa mm. Juniori Voittajaksi, joten hienoa näyttelyuraa Romeon pennut tekevät. Wellus harrastaa isänsä tavoin verijälkeä ja Welluksen agilitydebyytti on myös ihan näinä päivinä. Rauhalla on ollut kainalossa revähdys, joten agia on nyt tauolla.


Agikisoihin uskaltauduttiin vasta vuoden lopussa ja kisojen myötä into lajiin vaan moninkertaistui, joten jatkossa agi tulee saamaan yhä suuremman roolin meidän lajina.



Näytelmissä emme käyneet koko vuoden aikana, eli tältä osin pysyimme tavoitteissamme. :)


Mejästä emme malttaneet luopua, kuten vähän etukäteen arvelinkin... Romeolla oli kesän aikana kaksi mejäkoetta, joista toisesta tuli ykköstulos ja toisesta kolmonen lintujen tähden. Hienoimmasta mejätuloksesta - ja samalla vuoden upeimmasta yllätyksestä - vastasi kuitenkin Moore, joka nappasi mejämestaruushopeaa Terriereiden mejämestaruuskokeesta samoilla pisteillä mejämestarin kanssa!



Terveyspuolella ei mitään uutta ilmennyt. Lauma jatkoi terveenä eteenpäin ja eläinlääkäärissä ei tarvinnut vuoden aikana juuri vierailla. Mitä nyt Myyltä käytiin poistattamassa yksi katkennut maitokulmuri. Ensi vuoden alkuun on luvassa lisää virallisia tutkimuksia, jotka koskevat jo sitten Myytä. Myyltä kuvataan vuoden vaihteen jälkeen selkä, lonkat ja kyynärät pentueen joukkotarkin yhteydessä

Suuri juttu tänä vuonna oli siis myös pikku Myyn tulo laumaan maaliskuussa.


Myy on osittautunut hyvin paljon odottamani kaltaiseksi koiraksi  ja sen kanssa on ollut mukava aloitella harrastuspuuhia. Myyllekin oli tavoitteensa. :) Tavoitteena oli tehdä huolella pohjia Myyn tulevaisuuden lajeihin.



  • Tottiksessa/tokossa on tehty perusasentoa, seuraamista, maahanmenoja, istumista, seisomista, luoksetuloja, noutoa jne. Kestoa on lisätty ja kättä häivytetty vähitellen pois.


    • Esineruutua ollaan treenattu myös ja Myy hakee ruudusta kolme esinettä, jotka luovuttaa käteen.
    • Jälkiä tehtiin kesän aikana 20 kpl. Jäljet olivat suurimmaksi osaksi peltojälkiä ja n. reilu 100 metrisiä.

    • Haussa Myyn kanssa on tehty paljon hajunhakua ja tuulitreenejä. 

    • Vepessä on tehty viime kesänä esineen vientiä, -tuontia, veneestä hyppyä, hukkuvan pelastusta ja veneen hakua. 

    Kaikissa yllämainituissa asioissa Myy on edistynyt hienosti - sillä on ihan huippu asenne - ja se on ollut hyvin nopea oppimaan!

    Vuosi on ollut hyvä, vaikka kaikkia asetettuja tavoitteita ei saavutettukaan. Paljon on opittu ja isoja kynnyksiä ylitetty. Yksi kynnys oli ehdottomasti agikisojen korkkaus. Romeo tuntuu olevan nyt parhaimmillaan harrastuksia ja kisoja ajatellen ja sen kanssa on mukava kisata.

    Se Suurin juttu tänä vuonna on kuitenkin mejämestaruushopean saavuttaminen! Moore näytti paimenille, että ei sekään tässä talossa mikään sohvaperuna ole, vaan ihan varteenotettava harrastuskoira. :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja nyt vaan miettimään ensi vuoden tavoitteita!


    keskiviikko 4. joulukuuta 2013

    Huippuhauskaa agia!

    Tiistaina agissa oli vuorossa ratatreenit. Romeo oli oikein hyvässä vireessä ja teki hommia iloisesti häntä heiluen. Kisaviikonloppu tuntui tuoneen sille vaan lisää intoa lajiin! 


    Rata oli jälleen kerran mukava ja vauhdikas. Ennakkoon arvelin haastetta tuovan putkille viennit, eli se että Romeo menee sinne haluttuun päähän.

    Lähdössä pientä valumista. Lentävät lähdöt ovat tuoneet mukanaan vähän varastelun meininkiä, joten oltava tarkka, ettei siihen suutaan yhtään lipsuta. Kepit sujuivat ja kontaktit pitivät hienosti. Keinulla ei mitään suurempaa himmailua, joten sekin mukavan varman oloisesti, eikä lentokeinustaan ollut pelkoa. Lauantaikisan lentokeinun selittänee osaltaan myös se, että kisakeinun kallistukset olivat väärin sijoitellut - keinu poistettiin käytöstä ykkösten jälkeen - joten tämä selittänee monet lentokeinut, joita ykkösten radalla tuli.

    Sitten ne radan haastavimmat, eli putket. Putkeenhan Romeo menee aina enemmän kuin mielellään, mutta haluttuun päähän en saa sitä läheskään aina. Esim. tämän päivän radalla jo kepeillä Romeo lukitsi katseella putken toisen pään (suoraan edessä olevan väärän pään) ja tämän jälkeen peli oli/on jo käytännössä menetetty. Tämän jälkeen on ihan sama mitä teen, koska se ei sitä enää näe. Sillä on jo ajatus siitä minne se menee ja kun se vielä kuulee käskyn "putkeen", tämä pelkästään vahvistaa sen tekemistä. Tiinalta sain ohjeeksi, että heti kun koira tulee kepeiltä ulos, täytyy saada siihen kontakti, eli ns. kevyt haltuunotto  vartalon kierrolla ja ulommalla kädellä ja käyttää vaikka ääntä ja tämän jälkeen vasta on mahdollista ohjata se sinne suuntaan minne minä haluan. Luulen, että tästä neuvosta tulee olemaan meille vielä paljon apua. Se minkä luokittelen turhankin helposti Romeon uppiniskaisuudeksi on juuri tätä, eli loppujen lopuksi tämänkin selittää oma ohjaus tai oikeastaan sen puuttuminen jos asiaa katsoo koiran näkövinkkelistä. Tarkkuutta siis itselle paljon lisää ennen putkille tuloa!

    Viikonlopun kisassa oppi kyllä itsekin valtavasti, kun kukaan ei ollut kertomassa mitä pitää tehdä, vaan asiat piti miettiä ja suunnitella loppuun asti rataan tutustumisen aikana. Videoita oli analysoitu ja kuulema koira ei näyttänyt sunnuntainakaan yhtään väsyneeltä. Ohjaaja vaan taisi vähän olla...: -)

    sunnuntai 1. joulukuuta 2013

    Toinen kisapäivä

    Aamulla pyrytti sakeasti lunta ja kun kello soi seitsemältä oli semmonen olo, ettei jaksais lähteä minnekään... Romeo nukkui syvässä unessa ja venytteli laiskana sängyn vierellä. Ei auttanut kun nousta ja lähteä ajelemaan hallille tämän päivän agikisoihin.

    Ihan hyvillä fiiliksillä olin ja mukavaa oli tietty sekin, että eilisen kaltaista jännitystä ei enää ollut. Toisaalta sen myötä oli jopa vähän liiankin lössähtänyt olo. Pieni jännitys usein parantaa suoritusta, joten toivotaan, että ensi kerralla taas jännittää. Sillai sopivasti.

    Lämmittelylenkillä huomasin, että myös Romeo oli lauantailta väsynyt. Kisat ja Myyn kanssa eläminen uuvuttavat Rompsun. :) Romeo vireystilan tietää hyvin siitä, miten se etukäteen esim. lämmittelylenkillä uhoaa. Kun se ruopii takajaloilla voimakkaasti maata ja murisee samalla, se on yleensä hyvässä vireessä ja tekee hyvin. Sitten kun se lönköttelee hiljaa, ei "puhu" mitään, vire on matala. Tänään se oli tämä jälkimmäinen. Päätin siis, että yritän saada sen tsemillä vauhtiin ja pidetään ainakin hauskaa. Hyvä suunnitelma kaatuikin tältä osin ihan omaan vireystilaan. :) Ei jaksa, ei pysty. Pitkä työviikko uuvuttaa, lauantain radat painoivat vielä jaloissa ja omat jalatkin olivat maitohapoilla. Ei saatu radoilla sellaista hyvää yhteistä säveltä ja varsinkin kepeillä näkyi Romeon väsymys.

    Neljä starttia viikonlopulle on meille molemmille liikaa, kuten etukäteen arvelinkin. Neljä täysmittaista rataa on paljon ja kyllä se kummasti vie mehut. Kaikkea täytyy kuitenkin kokeilla. :) Kokemuksena viikonloppu oli kuitenkin tosi mukava ja ehdottomasti jäi hyvä tunne kisaamiseen. Romeosta kuoriutui viikonlopun aikana ihan kelpo agikoira ja hienosti se teki töitä varsinkin lauantaina. Omat suunnitellut ohjauskuviot toimivat radalla hyvin kumpanakin päivänä ja vauhtia minuksi oli ihan kiitettävästi. Fb:ssä tuli sellaistakin kommenttia, ettei Romeo ole liian raskas lajiin, vaan menee ihan näppärästi radalla... eihän se mikään keiju ole, mutta ihan hyvin ja innokkaasti se hyppää, kunhan kisatahti ei ole liian tiivis. Tästä on oikein mukava jatkaa seuraaviin kisoihin.

    Hylsyt tuloksena tältäkin päivältä. Eilisen kaltaista draivia ei saatu päälle, mutta eihän tämä niin vakavaa ole. Kun ei ole mihinkään suuntaan mitään tulospaineita - eikä edes halua siirtyä korkeimpiin luokkiin vielä pitkään aikaan - voi vaan nauttia kivoista radoista. :)

    Tässä video jonka jättäisi kyllä mielummin julkaisematta, mutta ei tietenkään jätetä. :)

    >> VIDEO