Treenit kuvina ja videona

Saatiin kuvaaja mukaan perjantaitreeneihin, joten treenit kuvina ja pätkä videotakin mukana. :)

Myylle jälki nro 10, jossa vähän kaarrosta oikealle ja vasemmalle. Hyvin jäljesti, kun liotettu ruokanappula oli vaihdettu nakkeihin ja Frolickiin...

Videokuvaa jäljeltä. :)

Kotona tehtiin tottista. Perusasentoja ja seuraamista. Lenkin ja ajetun jäljen jälkeen pentu olikin vasta oikein parhaimmillaan kun turha energia oli kuorittu päältä pois. Hienoa! 

Syitä hymyyn ja käärme

Tiistai oli täynnä tapahtumia. Iltapäivälenkillä oli hiuskarvan varassa se, ettei Romeota pistänyt käärme. :( Paimenet juoksivat kyyn yli, ennen kuin ehdin kunnolla huomata käärmettä ja Romeon etutassu lähes hipaisi käärmeen päätä. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin, eikä käärme purrut kun sen päälle ei astuttu, vaikka hyvin lähellä oli.

Päivän paras juttu oli, että uskaltauduin viimeinkin kysymään naapuritalon isännältä läheistä peltoa jälkikäyttöön ja sain siihen luvan! Juhuu! Nyt on ihan mielettömän hyvä jälkipaikka ja ihan meidän talon vieressä. :)

***
Ennen ohjattuja agitreenejä tottista Killerillä. Myylle perusasentoon tuloja ja seuraamista. Myy tuli hienosti sivulle, eikä käsiapua enää juuri tarvitse. Seuraaminen sujui hienosti. Tempo tekemisessä oltava Myylle melko nopea, jotta turhautumista ei tule, eikä sen myötä myöskään ääntelyä. Maahanmeno ei edelleenkään kovin kummoinen... se vauhti. Olen ottanut maahanmenoa iltaruoan kanssa ja menee se, mutta ei niin vauhdikkaasti kun voisi mennä.

Romeon kanssa muutamia liikkeelle lähtöjä. Eipä mitään huomautettavaa. Hyvin teki.

***
Tiistaina alkoi myös ohjatut agit. Eka kerta oli varattu toisiimme tutustumiseen ja lähtötason selvittelyyn. Kouluttajana toimii Tiina ja täytyy sanoa, että kivalla otteella hän ryhmän vedon aloitti. On mukava olla ryhmässä, johon kouluttaja on todella paneutunut ja tehnyt myös töitä asioiden eteen. Tiina tuntee Romeon ja minut entuudestaan ja tietää myös meidän ongelmakohdat varsin hyvin, joten odotan jaksolta paljon.

Tiina pisti meidät miettimään mm. sitä, miltä tuntuu ja mikä hyöty on siitä, kun on lämmitellyt koiran lisäksi myös omat lihaksensa ennen omaa kisasuoritusta. "Jouduimme" tekemään vähän lämmittelytreeniä ja siirtymään ehkä jopa aavistuksen oman mukavuusalueen ulkopuolelle... Meillä oli mm. viestijuoksua, erilaisia juokstekniikoita hallia kiertäen, hyppyjä jne. Kyllähän se aika usein näin on, että koiran lämmittelee kisasuoritukseen, mutta itsensä sitä unohtaa...

Ratatreeniä tullaan tekemään ilmeisen paljon jakson aikana ja tämähän sopii meille. Jonkin verran tehdään myös hyppytekniikkaa, jota pidän erittäin tärkeänä agikoirille, joten tyytyväisin mielin jaksoa aloitellaan.

***
Keskiviikkona jälkeä (jälki nro 9) pellolla. Pellon toisessa päässä on ok-talo, jossa lapset leikkivät pihalla melko kovaäänisesti ja jossain vaiheessa talon koirakin alkoi haukkua meitä. Onneksi nämä häiriöt eivät vaikuttaneet Myyn jäljestämiseen haittaavasti, vaan pentu keskittyi jälkeen loppua lukuunottamatta. Seuraavan kerran teen jäljen pellon toiseen laitaan, jossa häiriötä ei ole.

Jälki oli vajaa 100 metriä. Alku pientä pyörimistä, sitten erittäin hyvää ja suoraa jäljestämistä lähes jäljen loppuun saakka. Vähän ennen jäljen loppua (muutama metri) Myy lopetti jostain syytä jäljestämisen ja istahti ihmettelemään ja loppu olikin vähän säätämistä... Liotettu ruokanappula alkaa tökkiä? Toinen mahdollinen syy voi olla liian pitkä jälki? Toisaalta Myy teki viime kerralla erittäin hyvin pidemmänkin jäljen. Seuraavalla jäljellä tulevat mukaan lihapullat/nakit ja ehkä voisi olla myös aavistuksen lyhyempi jälki. Joka tapauksessa niin paljon hyvää jäljestämisessä oli, että ihan iloinen tästä. :)

Elämä on...

Esineruutua ja kuvia

Joka päiväistä vääntöä :)

Perjantaina molemmille paimenille esineruutua. Romeolla kolme esinettä ja Myyllä kaksi. Ensin esineet suoritti Romeo. Kaksi ensimmäistä nousi helposti ja nopeasti. Kolmas (nenäliinapaketti) tuotti sen sijaan ongelmia. Näytti hetken jopa siltä, että viimeinen esine jää tällä kertaa metsään, jota ei ole tapahtunut Romeon kohdalla enää vuosiin... Romeo ei antanut periksi ja lopulta nenäliinapaketti löytyi ja saatiin juhlat pystyyn. :) Hieno suoriutuminen ja työvoitto Romeolta.

Myy meinasi revetä liitoksistaan, kun ei päässyt Romeon esineitä hakemaan ja sen piteleminen otti koville. : - D Myylle kaksi esinettä; huovutettu pussukka ja nahkainen patukka. Myy näki kun Hannu vei esineet. Eka pisto varsinkin erittäin hyvä. Toista esinettä piti vähän oudompana. Nosti hyvin, mutta pudotti matkalle. Haki kuitenkin uudelleen ja samanlainen luovutus kun ensimmäiselläkin esineellä. :) Leikitin esineillä kun toi, josta luovutus ja palkka.

Myy 7 kk

Lauantaina tehtiin Hannun kanssa Jatin kisatyövelvoitteen 2.jakson osuus, joka on nyt kokonaan suoritettu. Kiitos Hannun, joka teki mulle taas puolikkaan päivän. :) Mukava oli olla kisarataa rakentamassa ja ratahenkilönä. Yhden ratahenkilön puuttuminen sai pientä säpinää aikaiseksi omalla tontillani, jotta ehti nostella rimoja ja pitää putket paikallaan. Hienoja ratoja nähtiin monilta koirakoilta.

***
Sunnuntaina piti olla hakuilut, mutta porukkaa ei saatu paikalle. Sunnuntai meni lähinnä koiria kuvaillessa ja muuten hengaillessa. Käytiin mm. hiekkakuopilla ja otettin pari kuvaa pihassa.

Hierojalla ja kertaus on opintojen äiti

Viikko aloitettiin Romeon käydessä hierojalla. Hieroja asuu kahden kilometrin päässä meiltä, eli ollaan >> Annen kanssa ihan naapureita. :) Tästä oikeastaan innostuneena, varasin Myyllekin ajan parin viikon päähän, kun sillekin noita "osumia" koko ajan tulee ja saapa siinä samalla jo tottua käsittelyyn.

Romeon tilanne jumien kannalta oli tällä kertaa erityisen hyvä, eikä Myy näkynnyt sen kropassa. Takareidessä oli ainoastaan vain aavistus kireyttä, muuten koira oli takaosaltaakin hyvässä kunnossa, eikä ollenkaan niin juminen esim. tuosta lantion seudulta, kuin mitä se joskus aiemmin on Annella käydessä ollut. Etuosa on Romeolla aina ollutkin hyvä ja niin se oli sitä nytkin. Poitsu nautti hyvin tyytyväisen oloisena saamastaan hoidosta ja kellahti lopussa selälleen koivet kattoa kohden venytettyinä.

Viimeisimmässä kokeessa (toko) näkynyt kankeus ja siihen liittyvä ärtyneisyys on ollut todennäköisesti parina edellisenä päivänä hankittua liikkumattomuudesta aiheutunutta, ohimenevää jumiutta. "Normaalielämään" (paljon liikuntaa) kun palattiin, Romeo piristyi taas melko pian entisenlaiseksi. Oli puhetta, että ei kannata normaalista liikunnasta jatkossa enää tinkiä, jos ollaan menossa kokeeseen. Vähäiset jumit selittänee varmasti myös se, että koirat liikkuvat nyt hyvällä alustalla, eikä asfalttilenkkejä tehdä ollenkaan. Ne juoksevat joka päivä pururadalla ja ns. hyväpohjaisessa metsässä, joka on taas oikein suotavaa jumien ennaltaehkäisynkin kannalta.

***
Päästiin Jatin treeniryhmään ensi kaudeksi ja ohjatut agitreenit alkavat ensi tiistaina. Kurssikaverit hakivat 1.lk-kisaaviin ryhmiin, mutta itse päätin kerrata vielä möllit. Koirasta olisi kyllä helposti kilpaileviin, mutta oma osaaminen kaipaa sitä "jotain". En ole tyytyväinen itseeni ohjaajana agin suhteen. Myös itsenäistä hallitreeniäkin tuli tehtyä keväällä ihan liian vähän. Kerran viikossa ohjatuissa käynti kun ei vie lajissa yhtään eteenpäin... Mielessä on ollut myös koko lajin lopettaminenkin, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kausi, josko jotain parannusta saataisiin aikaiseksi.

***
Kilparyhmän treenejäkin täytynee jättää nyt muutamat väliin, kun ei vaan kerta kaikkiaan pysty repeämään joka suuntaan ja olen niin täynnä tuota edestakaisin ajelua. :( Pääsen viideltä Muuramesta töistä (treenia alkavat kello 18), josta ajan kotiin 45 minuuttia ja saman tien pitäisi lähteä takaisin kohti Jyväskylää, jossa treenit ovat. Välissä ei ehdi käyttää koiria edes kunnon pissalenkillä, joten ei tuossakaan mitään järkeä ole. Suurimman osan treeneistä koirat ovat kuitenkin auton takakontissa odottamassa omaa vuoroaan. Pakko säästää vähän itseäänkin ja myös vähiä rahojaan, jotta selviää jollain lailla arjesta. Vähän sama homma noiden vepetreenejenkin suhteen. Olen töissä vepetreenejen pitopaikan vieressä, lähes oikeaan aikaankin vielä. Koirat ovat kuitenkin kotona 39 km päässä... Tulipa nyt melkoinen marina tähän loppuun, mutta nyt ei vaan meinaa jaksaa niin paljon kuin haluaisi... huoh.:(

Kadonneen sirun metsästystä, isi-tytärtapaaminen ja paljon muuta

Isä ja tyttö  HU JMVA LV JMVA EE JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH Rauha ja Romeo

Kaikenlaista on puuhattu reenilöiden parissa taas viikon aikana, joten tässäpä vähän koostetta.

Torstaina oli kilparyhmän treenit. Romeon kanssa ennen varsinaisten treenejen alkua kentällä tuloa (kontaktia ja muutaman askeleen seuraamista) ja samalla haettiin sitä oikeata tunnetilaa tekemiseen. Näyttää ihan kivalta; iloista ja vahvaa tekemistä. Viileämpi ilma on selvästi piristänyt holskua.

Myyn kanssa onkin sitten menty aavistus huonompaan suuntaan, mikä kuitenkin on ihan täysin ymmärrettävää. Omat työt ovat taas alkaaneet ja koirat viettävät pahimmoillaan lähes 9 tunnin päiviä keskenään kotona. Kotoa kun nappaa pennun suoraan tottistreeneihin ilman sen kummempaa lenkkiä, jota ei siis ehdi välissä tekemään, meno ei näytä ihan niin hyvältä kuin kesällä, jolloin muuta aktiviteettiä oli päivän aikana tasaisesti ja huomattavan paljon enemmän... Mitään tuhoja tms. pentu ei päivän aikana ole tehnyt. Luut ovat tyydyttäneet hyvin sen pureskelutarpeen ja pentu mitä todenäköisemmin nukkuu rauhassa päivän pitkän aamulenkin jälkeen. Kaikki energia purkautuu kuitenkin meidän tullessa kotiin ja sitten virtaa on kuin pienessä kylässä.

Liinaa jatkossa kaivataan, jotta neiti malttaa jättää treenikentän sivussa olevat ihmiset tervehtimättä kesken treenejen. Sivulle tuloja otettiin torstaina muutamia, sekä maahanmenoja ja vauhtiluoksetulo. Toisella kierroksella otin pennun paikkamakuuseen muiden tehdessä kentällä hommia. Alkuun Myyn piti pompahtaa pystyyn muutamia kertoja, mutta loppua kohden rauhottui jo hienosti ja pysyi maassa. Pikku lapsi antoi Myylle treeneissä myös makkaraa ja sekös oli Myystä mukavaa.

Kärsivällisyyttä ohjaajalle kaivataan nyt runsaasti... :)

***
Lauantaina olin Jatpailuissa töissä ja kisaamassa. Kisat olivat tällä kertaa joukkuekisat, eli jokainen treeniryhmän koirakko sai osallistua. Kolme parasta tulosta laskettiin mukaan kisaan. Jotenkin jännitin mukamas suurta yleisöä niin, että sössin lähdön. Pasmat meni sekaisin, kun Romeo odottamatta varasti. En korjannut ja palauttanut sitä takaisin, minkä teen aina. Tämä oli tietenkin suuri virhe, joka kostautui heti kolmannella esteellä, kun en ehtinyt ohjata Romeota putkeen, jolloin se sukelsi putken väärään päähän. Huolimattomuutta ja ihan turhaa hätäilyä. Missä oli oma keskittyminen? Huoh... :( Ehkä tuo oma väsymyskin näkyy nyt tekemisessä. Arki kun on melko tappavaa nyt, kun asuu niin kaukana työpaikasta ja työmatkat kestävät ihan liian kauan... Saatiin hylsy ansaitusti, vaikka rata oli sinällään varsin helppo. Joukkueemme teki kaksi nollaa (Hyvä Satu ja Eija!) ja kaksi hyllyä, joten meidän tuloksin ei palkintoja pokattu.

***
Sunnuntaina lähdettiin jo aamusta ajelemaan Killinkoskelle hakemaan kasvattaja Katian luota Romeolle uutta mikrosirua hajonneen sirun tilalle. Yllätys olikin melkoinen, kun laite haettiin ja siru piippasi välittömästi juuri siinä missä olen tiennyt sirun aina olevan! Kolmasti asia vielä varmistettiin - joka kerta siru löytyi heti -  olihan se uskottava, että Romeolla on kuitenkin toimiva siru. Asiasta tekee mielenkiintoiseksi se, että viime viikonlopun kokeessa kaikilta muilta koirilta sirunlukulaite löysi sirun heti, kun taas Romeolta sirua ei löytynyt, vaikka koira tutkitiin moneen kertaan ja erityisen huolella läpi...

Katia kirjoitti todistuksen sirun olemassaolosta, jonka toimitan kokeen järjestäjille, jotta Romeon viimeisin mejätulos saadaan voimaan. Jatkossa pidän myös samaisen todistuksen Romeon papereiden välissä, jotta vastaisuuden varalle on esittää, että tämmöistäkin voi tapahtua. Sirua ei vaan löydy ilman mitään selittävää syytä.

Matka Killinkoskelle ei missään tapauksessa ollut kuitenkaan turha... :) Tavattiin taas maailman ihanin Romeon Rauha-pentu (HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH), Romeon Tyyne-sisko (TARITA'S GOLDEN GIRL), Romeon Taika-äiti (ZORIAN BRISCA CHIARA), valkkari Lotta ja brassi Hippu. Jälkimmäinen oli siis Romeon houkutuslintu ja Rauhan alulle panija.:)

HU JMVA LV JMVA EE JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH "Rauha" pikku pikku bikineissään...

Rauha

 

Rauha ja Romeo 

Romeon Taika-äiti FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA ZORIAN BRISCA CHIARA

Romeon sisko Tyyne C.I.B FI MVA DK MVA EE MVA LV MVA LT MVA RU MVA BALT MVA BY MVA HU MVA RO MVA RO GR MVA RKFV-11 EEV-11 BALTV-11 LTV-13 LVV-13 MV-13 TARITA'S GOLDEN GIRL

Myy sai erittäin hyvää sosiaalistamista ystävällisiin vieraisiin koiriin ja leikit sujuivat hienosti kaikkien koirien kanssa. Katian koirat ovat aina olleet todella ihanteellisia luonteidensa puolesta, joten noiden koirien kanssa sossuilua voi harrastaa hyvillä mielin. Rauhalla ja Myyllä varsin synkkasi hienosti yhteen ja ne leikkivät innoissaan keskenään. Tytöt ovat nyt aivan samankokoisia.

Ihanat tytöt Rauha ja Myy!

Myy ja Hippu

Rauha ja Myy. Takana Lotta-valkkari

Romeon tullessa mukaan kuvioihin, Rauha sai ihan hirveät ilohepulit ja sekosi täysin. Valitettavasti meno oli niin kovaa, ettei juoksukuvista saatu muuta kuin suttua aikaiseksi.... :D

Isi ja tyttö

Hipun kanssa Romeolla rakkaus roihusi ja varsinkin kun Hippu aloittelee pian juoksujaan... Ihastuminen oli vahvasti molemminpuolista, eikä tätä pariskuntaa suuri koko ero haittaa millään tavalla.:D

Hippu ja Romeo = Rauha!

Lopuksi Myy pääsi vieläpä ajamaan n. 100 metrin peltojäljen (jälki nro 8) Katian antaessa nappulaa, jotta sain jäljen tehtyä. Hieno jälki Myyltä! Myy jäljesti askel askeleelta tarkasti ja rauhallisesti, vaikka kova sivutuuli varmaan jälkeä sivulle vähän painoikin. Hyvin jaksoi keskittyä pitämään nenun maassa koko pitkän jäljen ajan ja eteni lähes koko jäljen suorassa.

Tässä lyhyt todistusaineisto. :)



Kiva päivä takana. Kiitos Katialle ja Veikolle hyvästä seurasta ja makoisista munkeista. :)

Ykkönen!

Sunnuntaina oli Romeolla mejäkoe Uuraisilla. Sää oli mukavan pilvinen, eikä ollut liian kuuma. Paikalla oli paljon mejätuttuja ja tunnelma mukava.

Aamu alkoi jälkien arvonnalla ja meille osui sirun tarkastus, joka tehdään kokeissa aina pistokokein. No, heti alkuun pientä draamaa, kun sirua ei Romeosta pitkästä etsinnästä huolimatta löytynyt ollenkaan... ei, vaikka koko koira mentiin laitteella moneen kertaan läpi. Siruntarkastajat kehuivat, että onneksi on näin kiltti ja rauhallinen koira, jolle etsinä ja kopeloiminen ei ole ongelma. Lopulta etsintä päätettiin tuloksettomana ja pääteltiin, että talon Rinsessa on saanut Romeon sirun hajoamaan niskavilloissa roikkumalla. Siruhan on ollut juuri tuossa kohtaa niskassa, josta Myy Romeota aina repii ja karvoissa roikkuu. Luulin ensin, että meidän koe päättyy tähän, mutta tuomari sanoi, että ei hätää. Hän tuntee tämän paljon kisanneen koiran ja että minun pitää toimittaa kisajärjestäjille todiste sirun olemassa olosta kuukauden sisällä, jolloin asia on hoidettu. Jäljelle kuitenkin päästiin ja kasvattaja Katia lupasi laittaa sirun Romeolle. Kasvateilla kun on kuulema elinikäinen sirutakuu. :D Kiitos Katialla. Sirun paikkaakin vaihdetaan lapaluiden kohdalle uusien sirusäännösten mukaan, jotta ei sitten rinsessankaan pitäisi aiheuttaa jatkossa enää ongelmia.

Romeolla oli päivän neljäs jälki ja jälki meni oikein hienosti. Makauksista merkkasi kaksi hyvin ja kaksi huonommin. Katko hienosti rengastamalla. Kulmat tarkasti. Tarkastuslenkkejä teki jonkin verran, mikä johtunee pitkästä mejätauosta ja pienoisesta varmistelun tarpeesta. Näistä verotettiin vähän pisteitä. Sanoin isännälle jäljen jälkeen, että 42 p. sieltä tulee ja niinhän se sitten tulikin. Tuloksena siis VOI 1 ja 42 p.

Olen poikaan enemmän kuin hyvin tyytyväinen. Hienosti ja keskittyneesti se työskentelee kun homma on siitä mieleistä. Hyvä Lompo murunen! :)

***
Myykin oli mukana laukaisutestissä ja ainakaan ääniarkaa tuosta ei saa tekemälläkään. Purkujäljelle (tehty jälki puretaan kokeen jälkeen kaikista maa- ja piilomerkeistä) otettiin Myy mukaan ja oli meillä Hannun kanssa naurussa pitelemistä. :D Tukka pystyssä jännityksestä mentiin ensimmäinen osuus innosta puhkuen ja jälkitarkasti. Myy murisi välillä kovasti mennessään: täältä tullaan, varo vaan sinä metsien haavoittunut peto. :- D Makaukset Myy merkkasi huolellisesti niitä pitkään ja hartaasti tutkien. Toisella osuudella tukkakin jo laski. Homma oli selvästi jo nähty, eikä homma ollut enää ihan niin jänskää kuin alussa. Myystä tulisi taitava mejäkoira ja ehkä siitä vielä tuleekin sellainen sitten eläkepäivinään... ;)

Myy verijäljellä

Myy merkkaa makausta

Kokeen jälkeen tein majapaikan läheisyyteen Myylle peltojäljen. Tallasin noin 60 metrin jäljen (jälki nro 7) ja reilun vartin jälkeen ajoin sen. Suoruutta alkaa tulla yhä enemmän ja kahdella liinalla ohjaus alkaa sujua. Voisin olla varmasti lähempänä koiraa, pitää liinoja tiukemmin, mutta toisaalta Myy menee nyt niin rauhallisesti, että olen pyrkinyt antamaan sille työrauhan olemalla siitä vähän kauempana... Kommentteja saa antaa. Mejäkoirien jälkeen pk-jälki on vielä vähän opettelua. :)

Tässä videota (videota on vähän pätkitty, jotta joku jaksaisi edes osan siitä katsoa..) 

Tottikset ja mejää

Viikolla on treenattu tottista ja tänään launtaina tehtiin mejäkoejälkiä huomisen mejäkokeeseen, jossa meidän koirista mukana menossa tällä kertaa Romeo. Romeolle on varattu hieroja (18.8), mutta valitettavasti kovin pikaista aikaa ei saatu. Romeo on nyt kuitenkin melko tyytyväisen oloinen, joten ei nyt mitään ihan akuuttia hätääkään onneksi ole.

Romeo: Syypää mun jumeihin

Tässä tottiskooste viikon varrelta.

Torstaina oli kilparyhmän treenit. Romeon kanssa tehtiin ennen varsinaisten treenien alkua kentälle tuloa, perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Teemana oli - haahuilua ei sallita. Palkkana hyvästä kontaktista juuttipatukalla taistelu. Juuttipatukka oli nyt vaihteeksi wuban tilalla ja Romeo oli jotenkin ihan liekeissä tästä uudesta lelusta. Ilon ollessa ylimmillään, koira autoon.

Myyllä perussettiä. Maahanmeno nopeutunut. Istumisessa tarjosi haukkua, eikä sinällään yhtään ihme kun on otettu paljon ilmaisua istuen... täytyy katsoa tarkkaan miten ja missä asennossa haukuttaa. Seuraamisessa pidettävä selkä kunnolla suorassa ja katse eteen. Myy tulee hyvin mukana, joten sitä ei tarvitse kyttäillä. Tämä "kyttäily" ja varmistelu tulee niin helposti selkäytimestä, kun Romeo saattaa kovin helposti alkaa haahuilemaan ja jätättämään. Myy taas tulee oikeastaan vielä paremminkin kun kävelen reippaasti eteenpäin, sitä yhtään kuikuilematta. Luoksetulo, namipalkka ja namin jälkeen patukalla leikki. Kivaa tekemistä taas. :)

***

Perjantaina varuskunta-alueella päivätottikset Romeon ja Myyn kanssa. Romeo oli vaihteeksi hyvässä vireessä ja teki kovalla innolla. Sillä oli tällä kertaa ns. päivänsä, jolloin kaikki tekeminen näyttää ja tuntuu oikein hienolta. Samat jutut tehtiin mitä torstaina, eli kentälle tuloa, perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Hyvää kontaktia haettiin. Yksi pitkä luoksetulo koko kentän halki ja leikin kautta autoon.

Vaatimustasoa tekemiseen on Romeolla pykälällä nostettu, mikä toimii käytännössä yllättävänkin hyvin. Alkuun Romeo oli semmoinen, että pitääkö mun ja tarjoaa helposti passiivisuutta, jolla on tottunut ihan liian helposti luistamaan asioista. Vastaus Romeolle kuitenkin on: kyllä sun pitää - kaikella ystävyydellä. Homma on alkanut näyttämään nyt melko toimivalta. Korjaamisen jälkeen kehun reilusti ja tästä koira nousee kovasti. Lähinnä nyt vaan leikitän sitä ja vaadin siltä sitä ennen muutamia helppoja asioita, jotka sen pitää tehdä, jotta leikki vaiheeseen päästään. Oikeastaan on huvittavaakin miten paljon olen antanut tuon passivoitua sillä verukkeella, että se on niin herkkis holsku, ettei siltä vaan voi oikeastaan vaatia mitään ja opettanut koiralle siinä samalla toimintamallin - Jos ei huvita, en tee. Tie on pitkä aloitettavaksi alusta, mutta koska meillä ei ole Romeon kanssa mitään tavoitteita, kiirettäkään ei ole. Pääasia, että kaikessa tekemisessä säilyy koko ajan ilo kun työskennellään.

Myyn kanssa perushömppää. Seuraamisessa pyrin pitämään selän suorassa, kävelin reippaasti katse eteen päin näkemättä koiraa edes sivu silmin, keskittyen vain käden oikeaan paikkaan. Hyvin tuli koira mukana. Eihän sitä kontaktia molemmilta vaadita, mutta harjoittelua tämäkin vaatii, että luottaa siihen, että koira pitää paikkansa.

Maahanmeno, istuminen ja seisominen ihan ok. Myylle vielä lyhyt toinen kierros; leikkiä ja rauha-vaihetta. Hyvin tuo patukkaa leikittäväksi ja taistelee kovalla murinalla ja innolla.

Tässä muutama kännyllä otettu rantakuvia meidän rannasta. Kello n. 5.30 aamulla.

Elokuinen helleaamu

Sadeaamu Villassa

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun maailman kultaisin pieni westiemme Nono jätti meidät. Yhä usein on niin kovin suuri ikävä tuota pientä valkoista, joka oli minulle se rakkain - Elämäni koira.

Nono 

Haukkuva koira Myy

Tänään oli hakuilut Saviolla helteisessä ja lähes tuulettomassa säässä. Porukkaa ei paljon ollut - koirina mukana olivat Tohti-aussie, Motti-karjis ja Myy.

Myyn kanssa haukkuilmaisua ensimmäistä kertaa tänään maastossa. Paula haukutti ensin keskilinjalla ja kimakka pennun haukku irtosi Myyltä helposti. Maalimiehilläkään ei ollut haukun suhteen ongelmaa, vaan nopeasti Myy tarjosi haukkua, kun herkkua ei heti purkista tullut. Palkattiin parista haukusta. Ääni on ruma ja kimeä, mutta kukin tyylillään... :-D

Tuuleton keli toi omat haasteensa Myylle ja hajua sai hakea huolella ja melko läheltä, mutta kyllä se sieltä aina löytyi. Ennen hihnan irrottamista lähetin koiran ukko-käskyllä.

Varsinkin viimeinen maalimies oli hyvä (kuva alla), eli kierrettiin tuulettomassa metsässä Myyn kanssa maalimiehen takaa ympäri hakien hajua. Maalimies oli hyvin piilossa pressun alla levynä, joten koira ei voinut häntä silmin paikallistaa. Melkein ympyrän jälkeen Myy sai varman ja selvän vainun maalimiehestä, (oli jo aiemminkin nostellut kuonoaan, mutta en ollut ihan varma saiko tässä hajun) ja alkoi voimakkaasti vetää maalimiehelle. Tämän jälkeen vein Myytä jotaikin metrejä vielä keskilinjaa päin, eli alakuvassa olevan lähetys kohdan luo, josta lähetin pennun piilolle. Näin saatiin vähän lisää matkaa maalimiehelle ja samalla myös koiralle kova into päästä maalimiehelle, kun se ei sinne ihan heti ja suoraan päässytkään. Hyvin pysyi kuitenkin ajatus maalimiehestä pennun mielessä.

Hyvät treenit jälleen kerran. Kiitos treenikavereille :)

Vattumetsää, mejää, ilmaisua ja tottista

Torstaina oltiin Roosan ja koirien kanssa vattumetsässä. Liekkö vatut vaan niin hyviä tänä vuonna, vai mistä johtunee, että jokainen koira on kovasti innostunut vattujen syönnistä. :) Romeolle "piti" heittää vattuja suuhun, niin että se sai ottaa koppeja. Myy söi vatut suoraan pensaasta ja jäi aina välillä kovasti jälkeen, kun marjoja oli paljon ja pieni kuono niitä niin kovasti hamusi. Moore odotti kärsivällisesti puskan alla, että vatut tarjoiltiin kädestä. Mukavia marjahetkiä ja kiva, että koirillekin marjat maistuivat.

Torstaina illalla kokoontui pienen ns. kesäpaussin jälkeen taas toko/tottis kilparyhmä. Myyn kanssa tehtiin sitä tavanomaista perussettiä (seuraaminen, istuminen, seisominen, maahanmeno, vauhtiluoksetulo) Kaikki meni melko lailla suunnitellusti, mutta maahanmeno edelleen melko hidas. Tehtiin hommat tällä kertaa kaatosateessa, mutta tuo ei onneksi haitannut muuta kuin korkeintaan ohjaajaa...

***
Ilmaisua (haukku) ollaan tehty myös päivittäin ja tarkoitus olisi ottaa ilmaisu mukaan ensi kerrasta lähtien hakutreeneissä. Haukku irtoaa helposti ja se on hyvää, selkeää ja vahvaa haukkua.

***
Perjantaina kävin ottamassa päivätottikset Tikkakosken varuskunta-alueen koirakentällä. Mukana olivat molemmat paimenet. Vieressä on ampumarata ja siellä kuului lähes konekiväärimäinen ammunta melkein koko treenien ajan... Koiriin lähellä tapahtuva ampuminen ei vaikuttanut millään tavalla. Ihan mahtava oli treenata, kun saa laukauksetkin samaan hintaan. :)

Olin yksin liikkeellä, joten kentälle tulo meni näin: kiersin alueen lyhyesti liinan kanssa ja kun Myy otti kontaktia, haukutin. Tuli monta hyvää haukkua ja tästä lennosta seuraamaan. Otin istumista, seisomista ja maahanmenoa. Maahanmenoonkin sain enemmän nyt vauhtia, kun tempo tekemisessä oli nopeampaa. Loppuun patukalla leikitys ja vauhdilla autoon.

Romeon kanssa harjoittelimme kentälle tuloa ja siellä oloa. Lähinnä sitä, että kentällä ei haahuilla. Muutama muistutus piti antaa, mutta tämän jälkeen homma alkoikin näyttää heti paremmalta. Kontakti pysyi ihan eri tavalla ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan. Perusasennosta ja hyvästä kontaktista kunnon palkka ja iloisesti leikkien autoon.

Myylle toinen setti leikkiä ja rauha-vaihetta. Täynnä intoa taisteli patukasta ja tuo patukkaa jo hyvin leikittäväksi.

***
Sillä välin kun olin torstaina tottistreeneissä Roosan ja Myyn kanssa, Hannu teki Romeolle alla olevan kuvan mukaisen verijäljen. Jäljen tarkoituksena oli olla helppo motivointijälki, eli lähinnä palauttaa jälkityö Romeon mieleen pitkän tauon jälkeen. Pituutta jäljellä olikin vaan noin 460 metriä, makauksia neljä ja ensimmäisellä kulmalla oli katko. Kaatona pakkasesta sulatettu hirven sorkka.

Perjantaina reilun vuorokauden vanha jälki ajettiin kuumassa (+23) säässä. Kuumuudesta huolimatta Romeo innostui kovasti, kun tajusi mitä ollaan menossa tekemään. Romeo odotteli malttamattomana kaadon viejää vinkuen ja välillä haukahdellen.  

Ohjauskrepit otin tarkasti, jonka jälkeen jäin liinan päähän. Romeo aloitti hyvän ja jälkitarkan työskentelyn. Ekalla kulmalla oli katko, josta Romeo suoriutui takakautta rengastamalla. Ensimmäisen makauksen merkkasi hyvin, toisen aavistuksen huolimattomammin. Kulma pienellä pyörähdyksellä. Kolmannella osuudella sai tuulen mukana vainun sorkasta ja veti loppujäljen ilmavainulla suoraan kaadolle, joten kolmas ja neljäs makaus jäi väliin. Päämääränä on kuitenkin sorkan löytäminen, joten koiralta oikein hyvää työskentelyä, vaikka oikaisikin neljännen osuuden. Kokeissa välimatkat ovat aina selvästi pidempiä, eikä oikaisun vaaraa tässä suhteessa ole. Kaadosta Romeo oli ansaitun pollea. Häntä ylpeästi kaarella sen kantoi painavan sorkan pois metsästä kehujen saattelemana. :)