sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Romeolle kymppi, ohjaajalle vitonen...

Saviolle saatiin tänään järkättyä hakutreenit, vaikka suurta porukkaa ei paikalla ollut. Romeo edusti ainoana holskuja ja muina osallistujina olivat Tohti-aussie ja tervut Oona ja Myy. Moore oli myös mukana. Tällä kertaa tosin vaan tamppaamassa aluetta ja kerjäämässä Annalta herkkuja...

Romeo risteili neljän maalimiehen verran. Tuulen puolella olevat olivat kunnolla piilossa, koska tämä puoli oli koiralle helpompi. Toisella puolella olijat olivat vähän näkyvillä...  En tiedä mitä holskun päässä liikkui, mutta melkoista kaahottamista ja juoksua oli, eikä suorista pistoista ollut tietoakaan. Ei kyllä hallinnastakaan... Romeo on siitä haastellinen koira viedä, että jos keskilinjalla joutuu säätämään hallinnan kanssa, se pudottaa koiralta innon ja homma ns. lässähtää siihen. Romeo kun tykkäisi enemmän omaehtoisesta toiminnasta. Parasta olisi Romeon innon kannalta, saada koira mahdollisimman suoraan keskilinjan yli seuraavalle maalimiehelle, ilman keskilinjalla säätämistä.


Hyvää oli, että Romeo meni kaikille piilolle innokkaasti ja leikki wuballa maalimiesten kanssa. Haun suhteenhan Romeolla ei mitään tavoitteita ole, joten pääasia on, että sillä on mukavaa. :)

Tuulta oli jonkin verran, joten Myylle kummalllakin kierroksella tuulitreenejä. Vein Myyn hihnassa niin pitkälle kunnes sai maalimiehestä hajun, jonka jälkeen pentu irti. Ekalla kierroksella luin koiraa väärin, päästin irti liian aikaisin, jolloin oli vähän epämääräistä pyörimistä alueella, ennen kuin löysi...


Maalimiehellä luopumista, eli purkista palkka kun menee maahan. Myy menee hyvin kyllä maahan, mutta nousee ylös kun saa luvan syödä. :) Voisi pitää jatkossa kriteerinä, että myös pysyisi syödessä maassa.

Oli puhetta, että jos (.. ja kun) Myy rynnii innoissaan eteenpäin, että kannattaa pysäyttää koira, jotta keskittyy paremmin.

Toisella kierroksella Myyn molemmat lähetykset onnistuivat ihan nappiin ja Myyllekin homma tuntui auenneen oikein kunnolla. Valitettavasti luultu ampiaisen pisto keskeytti tässä kohtaa Myyn treenit. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, ettei pisto ollut ampiaisen, koska Myy ei aristellut mitään kohtaa tai mikään paikka turvonnut. Joku sitä ikävästi tökkäsi, mutta onneksi selvisi siitä nopeasti.

***

Illalla ajelin vielä paimenten kanssa hallille. Romeolla siellä ohjatut agit ja Myylle oli tarkoitus ottaa hallissa tottista.

Noh... :/ Romeo kulki kauniisti nahkahihnassa lämmittelylenkin, kuten se yleensä tekeekin, kun taas Myy veti hihnassa kunnon etunojassa, lähes maha maata viistäen ja puuskuttaen kuin keuhkotautinen... :( saatiin ainakin muutama säälivä katse osaksemme tästä syystä. Tietää nyt varsinkin siis asuvansa maalla ja pitäneensä koiria hyvinkin pellossa. Hihnakäyttäytyminen olisi yksi asia mihin pitäisi OIKEASTI alkaa joskus panostamaan.

MUTTA. Nyt tulee sitten ne kuuluisat selittelyt. ;) Kun koiria on kolme ja ne lenkkeilevät usein laumana, sitä jotenkin kummasti laiskistuu tässä asiassa. Kysyinkin isännältä tässä yksi päivä, että huomaatko Moore ei muuten enää vedä? Moore täyttää marraskuussa seitsemän ja on vetänyt aina...

Tältä näyttää nykyään meidän lenkit, joten... :(


... ja sitten tuo otsikko, josta päästään sujuvasti illan agitreeneihin. Kaisan tekemä rata oli taas melko haastava. Ei saatu ratapiirrosta etukäteen, joten kuvaa ei radasta valitettavasti ole, enkä jaksa alkaa sitä tähän muistelemaan ja rustailemaan.

Aikaa oli reilu viisi minuuttia tutustua rataan. Kaisa ei ohjeistanut tällä kertaa meitä etukäteen mitenkään, vaan antoi vapaat kädet mennä miten halusi. Suunnittelin pakkovalssit kolmannelle ja neljännelle esteelle, sitten muutamat takaakierrot ja loppuun vielä persjätöt ja näillä mentiin. Sinällään ohjauskuviot olivat kuuleman mukaan hyvin valitut ja sopivat hyvin Romeolle, joten ehkä jotain on opittukin tässä matkan varrella.

Radalla oli paljon takaakiertoja ja vaikeita kulmia. mm. kepeille vienti oli vähän haastavaa. Romeo suoritti kepit osana rataa pari kertaa virheettömästi, kunhan sen muisti viedä aina ihan kunnolla loppuun asti. Loppuun vienti aiheutti itselle kiirettä, mutta jos tuon jätti tekemättä, keppejen toiseksi viimeinen väli tuotti ongelmaa.

Persjättö oli pirun vaikea tehdä tänään, vaikka ohjauksena tykkään siitä kovasti. Jotenkin pitää vaan luottaa koiraan ja juosta lujaa. Tätä hinkattiin tänään.

Jälleen kerran... Romeo oli hyvä. Lentävillä lähdöillä ja hyvällä tsempillä sen menee radalla lujaa ja pelastaa kovasti omia virheitäni. Kaisan yhteenveto oli tämän päivän treeneistä ihan ansaitusti: Romeolle 10, ohjaajalle vitonen... : p

Mölliryhmä loppuu elokuun lopussa, jonka jälkeen uusille jaksoille alkaa taas haut. Kilpaileviin emme hae, koska en ole valmis vielä. Romeo olisi kyllä, mutta mölleissä on tullut niin valtavasti uutta ja hyvää asiaa, että tahdon kerrata vielä tämän kurssin ja saada omaan ohjaamiseen enemmän varmuutta ja osaamista.

Mölliryhmään olen ollut todella tyytyväinen ja koulutus on ollut ihan huippua. Varsinkin Kaisan treenit ovat olleet kyllä ihan mahtavia. Kaisa opettaa hyvin ja näkee heti koirakoista missä he tarvitsevat apua ja tukea. Hyviä keinoja on varastossa vaikka kuinka. Meillä ei siis mitään kiirettä edetä ja kisata voidaan kuitenkin niin halutessa, vaikka heti. Laura on kanssa vähän lupaillut juosta Romeon kanssa jonkun kisan, joten se olisi kyllä hienoa.

***

Ennen ohjattuja otin Romeon kanssa muutaman kerran tokoestettä, sekä tein keinua ja keppejä. Tokoestettä paulauttelin lähinnä Romeon mieliin, kun ei olla sitä pitkään aikaan tehty. Hyvinhän tuo tuon muisti. :)

Keinu suoritettiin muutaman kerran tosi reippaasti. Ei jääty yhtään ihmettelemään tai varmistelemaan, että osaatko nyt varmasti ja tosi hienostihan se sitten myös meni. :)

Kepit myös olivat hyvät.

***
Myyn kanssa Romeon treenejen jälkeen seuraamista, perusasentoa, paikalla oloa ja maahanmenoja. Pentunen teki hyvin ja keskittyi taas hienosti muista treenajista välittämättä. Onneksi se ei ole tässä asiassa ainakaan yhtään maalaistunut. ;D

Paikalla olo sujuu Myyltä hyvin  ja kestoa on saatu siihen jo hyvin. Voin jättää Myyn jo useiden metrien päähän istumaan, sen nousematta tai lähtemättä perään. Myy istuu paikallaan hyvin varman ja keskittyneen oloisena. Paikalla oloon yhdistin tänään myös luoksetulon. Tuli vauhdikkaasti ja hyvin suoraan eteen. Hieno pieni.

Muutkin tehdyt asiat sujuivat, joten oikein tyytyväinen päivän treeneihin.

Keskiviikkona on tarkoitus tehdä pennulle jälki, jonka jälkeen lähdetään vielä Myyn kanssa tutustumaan VEPE-treeneihin. Hauskaa siis tiedossa. :)

Tuleva vepeilijä (?) jahtaa tässä päiväkorentoja ja vesikirppuja :D 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Esineruutua, noutoa ja loma!

Viime päivinä ollaan treenattu Myyn kanssa noutoa erilaisilla esineillä. Myy on tuonut mm. käpyä, omia lelujaan ja patukkaa. Kymmenestä kerrasta kuusi on hyvää tuontia käteen asti ja lopuissa Myy on pudottanut esineen ennen aikojaan.

Torstain kilparyhmä jouduttiin valitettavasti perumaan kovan ukkosen takia, joten tein kotipihan vieressä olevaan metsään Myylle esineruudun. Pentu näki isännän lähtevän pihasta metsään, mutta ei sitä minne esine vietiin, eikä hetsausta esineellä tehty. Pentu oli muutenkin innoissaan.

Myy ymmärtää mitä tarkoittaa "tehdään esine, ESINE!" ja erottaa tämän hakuilusta käytettävästä "ukko" vihjeestä. Myy osaa nyt hakea esineen ja tuoda sen käteen asti. Tarkoitus on lisätä pikku hiljaa esineitä.

Alla video pennun työskentelystä. Videon lopussa taustalla näkyy meidän talo, joten kivat treenimaastot täällä kyllä ovat ja alkavat ihan kotipihalta. :)



Tänään mulla alkaa kovasti odotettu loma. 5.8 vasta seuraavan kerran töihin, joten treeniseuraa saatavilla heinäkuun ajan!




sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannustreenejä

Juhannuksena ollaan myös treenattu. Launtaina tottista pihassa ja Myylle myös esineruutua lussulehmällä. Sanoinko, ettei tuo muka nouda? Kuka sille on sitä paitsi esineruudun opettanut?! :O Pentu teki hyvin nenulla hommia. Oli hyvin keskittynyt ja varman oloinen hakiessaan lehmäänsä ja selvästi innoissaan saamastaan tehtävästään. Myy löysi helposti molemmat esineet tuoden ne perille asti, toista tarjosi ihan käteen...  Hyvä Mymmeli. :)

Sunnuntaina suurin osa porukasta oli vielä Juhannuksen vietossa, mutta saatiin Sinin ja Rukan kanssa jonkinmoiset hakuilun tynkätreenit järjestettyä. Kiitos Sinille seurasta ja avusta. :)

Romeolle esineruutua niin, että Sini teki Romeolle ruudun ja vei sinne kolme omaa esinettä. Myylle tehtiin tuulitreenejä Sinin ollessa pressun alla piilossa ja Rukalle otettiin sitten enemmän perinteistä hakua haukkuilmaisun kera Hannun ja minun ollessa maalimiehenä.

Tuulta oli jonkin verran, mutta tuulen suunta vaihteli kovasti, joten se teki treenamisesta vähän haastavaa ja tämä näkyi varsinkin Myyn kohdalla.

No, molempien koirien treeneihin en täysin tyytyväinen ollut. Koirat suorituivat annetuista tehtävistään kyllä, mutta lähetykset eivät onnistuneet tänään ollenkaan toivotulla tavalla.

Alla vanha kuva esineruudusta, jonka olen joskus Romeolle tehnyt. Nyt esineet olivat sijoitettu niin, että 2. esine alempana keskellä, kun taas esineet 1. ja 3 vastaavasti ylempänä 2. esineen korkeudella ruudun molemmissa reunoissa...

Jälkeenpäin ajateltuna lähetyspaikka olisi pitänyt (1. lähetys) olla reilusti enemmän oikealla, jotta Romeo olisi saanut paremmin 1. esineestä hajun tuulen suunnan ollen vähän viistosti takaa. Nyt Romeo kaarsi suoraan vasemmalle kohti 2. esinettä, teki alakulmassa kummia pyörähdyksiä haistellen jotain, jonka jälkeen toi ensimmäisenä 2. esineen. 

Toisen lähetyksen otinkin sitten reilusti ruudusta katsottuna alhaalta oikealta ja Romeo saikin hyvin hajun 1.esineestä, jonka toi. Kolmannen esineen etsi ja toi kyllä, mutta aika lönkyttelyä oli tänään tekeminen... Sellaista kunnon tekemisen makua, mitä Romeo on viime aikoina esittänyt, ei tänään näkynyt. Olisiko sitten ollut liian kuuma ilma, epävarmuus siitä haetaanko nyt ukkoja vai esinetä, tai mikä lie? Toisaalta uskon kyllä, että se tietää mitä ollaan tekemässä, onhan noita molempia tehty kuitenkin niin paljon. 

Hyvää ja tärkeintä kuitenkin oli se, että kaikki vieraat esineet nousivat hyvin muutamassa minuutissa. Tämä kai se tärkein pointti tässä kuitenkin on. :)

Sitten Myy, jolle kolme valmista maalimiestä. Tarkoitus oli pitää Myy hihnassa ja kun se saa maalimiehestä hajun, päästää se etsimään. 

Tuuli pyöri alueella aika paljon ja lähetykset eivät valitettavasti onnistuneet tänään ollenkaan ekaa lukuunottamatta. Eka oli hyvä. Pisto suora ja maalimies löytyi helposti. Maalimiehellä luopumista, eli pentu maahan ennen palkkaamista. 

Toiselle päästin liian aikaisin pennun irti, eli se ei ollut saanut maalimiehestä kunnolla hajua, vaikka näin oletin. Myy kävi tarkastamassa ensimmäisen piilon, josta tuuli kävi. Tuli lujaa kutsuttaessa takaisin, jonka jälkeen haki taas hyvin toisen maalimiehen. 

Kolmannella lähetyksellä sama toistui, eli Myy meni nyt toiselle piilolle. Sama homma kun Romeon esineruudussakin, eli lähetykset olisi pitänyt viedä reilusti oikeammalle, jotta koira olisi saanut kunnolla hajun maalimiehestä, jonka jälkeen päästää se vasta irti. Pyysin Myyn takaisin, jonka jälkeen Sini löytyi helposti pressun alta. 

Harmi, että tuli vahvistettua tuota turhaa juoksentelua. Hyvää taas oli, että Myy oli taas haljeta ilosta saadessaan etsiä ihmisiä. Jo paljon ennen piilolle tuloa, oli helppo nähdä, että Sini on paikallistettu. Koko koira oli ihan mutkalla hännän heiluessa niin kovaa kovasta vauhdista huolimatta ja korvat olivat ihan litassa... Haku on kyllä niin Myyn laji. 

No, jospa viikon päästä saataisiin sitten jo hakuporukkaa enemmänkin liikkeelle. 

Lopuksi käytiin vielä mejän teoriaa läpi Sinin kanssa. Lupailin vähän auttaa Siniä ja
Ruka-holskua alkuun mejätouhuissa. :)

Myy täytti Juhannuksena viisi kuukautta. Se on jo iso tyttö. :)


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Terriereiden mejämestaruus 2013 hopeaa!

Tässä vielä Mooresta ne ns. viralliset lehti-/edustuskuvat mejämestaruushopean johdosta.





Torstain kilparyhmät



Kilparyhmän treenit ovat jääneet päivittämättä kahdelta torstailta, joten yritetääs muistaa jotain mitä niissä oli.


Edellisviikon treeneissä Romeolle kaukoja, ruutua ja luoksetulon stoppeja. Ruutua alkuun. Kosketusalusta oli jäänyt kotiin, joten valitettavasti sen virkaa toimitti vanha frisbee, joka ei ihan samaa asiaa tietenkään ajanut... ruutu kuitenkin ihan kohtuu hyvä.

Kaukot oikeestaan yllättävänkin hyvät Romeoksi. Istu-maahan juttua tehtiin. Yksi luoksetulon stoppi, joka mun silmään oli ainakin hyvä.

Tällä viikolla Romeolle vain pelkkä paikkamakuu kolmen koiran voimin. Romeo vasemmalla, vieressä Pongo-urosbortsu ja oikealla Oona-tervu. Aika oli joku kolme ja puoli minuuttia, ei mitään huomautettavaa.

Myyn kanssa perusjuttuja molemmilla kerroilla (istu, maahan, seuraa, luoksetuloa, perusasentoa, paikallaoloa...) sekä vapautumista käskyllä. Anna oli sitä mieltä, että miksipä ei käskyjäkin voisi jo liittää mukaan, kun osaa kuitenkin noin hyvin, joten olen alkanut ottaa niitä mukaan.

Itsellä istuu tiukassa Romeon kanssa tehdyt asiat ja nyt pitää pyrkiä vanhoista totutuista (osittain myös vääristä) tavoista pois ja siinä onkin se kaikkein kovin työsarka. Romeon kanssahan on ollut mm. paikka-käsky istu ja maahan-käskyjen lisäksi, mutta Myylle on tarkoitus opettaa, että istu on istu ja maa on maahan, kunnes toisin mainitaan.

Hyvä, että joku katsoo koko ajan treeniemme perään, esim. luoksetulossa meinattiin jo mennä alkuopetuksessa metsään, kun jätin pennun Annalle ja juoksin sitä kutsuen poispäin... eli kiihdytin Myyn ihan suotta koville kierroksille, kun Myyn kanssa selvästi toimivampaa olisi tehdä asiat hillitysti, eli jättää koira paikalle istumaan, kävellä rauhassa pois päin ja kutsua sitä sitten. Matkanhan ei tarvitse olla pitkä. Romeoon on haluttu saada kova vauhti noin, mutta Myyllähän vauhti tulee luonnostaan. Muu hetsaaminen tai juoksu tuo esiin vaan niitä ei toivottuja-juttuja esiin kuten malttamattomuus.


Eilen treenejen päätteeksi Myy ja Oona kävi vielä yhdessä juoksemassa. No, olimme molemmat Annan kanssa sitä mieltä, että Myy on koira, jolla lauman ulkopuolisia ystäviä ei tule koskaan olemaan. Se on toisia koiria kohtaan hyvin dominoiva ja jopa pennuksi erittäin röyhkeä. Se ei pelkää mitään, eikä ketään ja on kyllä näennäisen ystävällinen kaikille koirille, mutta joka välissä yrittää pistää toista ruotuun ja komentaa.  Myy on ns. kiusaaja-tyyppi ja kyykyttää hyvin mielellään toisia koiria ja varsinkin sitten vielä niitä itseään heikompia.

Myy yritti Oonaakin komentaa, vaikka jokainen Oonan tunteva tietää, että aika harva koira uskaltaa Oonalle poikkipuolista sanaa sanoa. Tuo on asia, joka tulee vaan tiedostaa ja hyväksyä. Myyn kavereita ovat Romeo ja Moore ja se riittääkin hyvin, joten asia sinällään ei ole mikään ongelma. En nyt toki kuvitellutkaan, että siitä mikään koirapuistokoira koskaan tulisi. Tärkeintä on, että Myy kuitenkin pystyy työskentelemään vapaana toisten koirien kanssa samalla kentällä, eikä ota mitään häiriötä toisista koirista, ainoastaan silloin kun ollaan ns. vapaalla ja luvan kanssa juoksemassa jonkun koiran kanssa tämä asia näkyy.

Oonan ja Myyn juostessa, niiden lähes jaloista lähti iso jänis ja molemmat tervut säntäsivät sen perään. Annan oikea-aikainen karjahdus pysäytti Oonan ja Myyn kuin seinään, vain parin metrin ajon jälkeen... Täytyy kyllä ihailla miten hienosti Oona on Annalla hanskassa. Myy ei tainnut edes oikein tajuta koko tilannetta, muuta kun, että nyt tässä muuten juostaan...

Laumasta otettiin muutamia yhteiskuvia tänään, joten tässä näitä. Oikein leppoisaa Juhannusta kaikille tämän videon myötä.






maanantai 17. kesäkuuta 2013

Terriereiden Mejämestaruus 2013 - toinen sija!


Savitaipaleella järjestettiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa epävirallinen Terriereiden mejämestaruuskoe. Terrierijärjestöille oli lähetetty kutsu, josta kerhojen toivottiin kutusvan oma rotunsa edustaja kokeeseen. Meille tuli Skotlanninterrierikerholta kutsu, joten haaste oli tietenkin otettava vastaan. Oli kunniatehtävä lähteä edustamaan rotua!

Mejämestaruuskokeessa oli mukana seitsemän terrieriä. Rotuina irlanninterrieri, jackrusseli, parsoni, airedale, saksanmetsästysterrieri, kettuterrieri ja skotti.


Moore on ollut viimeksi mejäkokeessa vuonna 2011 ja harjoituksiakaan ei olla tehty. Hannu sanoi kutsun tullessa, että tehdään Moorelle yksi harjoitusjälki, mutta olin sitä mieltä, että antaa olla. Perustan tämän siihen, että tässä harjoituksessa menetetään se paras terä ja into, mutta toki oli koko ajan mielessä myös se, että yhtä hyvin minäkin voin olla väärässä...  ;D

Raskaan työviikon jälkeen fiilikset koko mejäkokeeseen lähtöön olivat vähän matalat, kun matkakin oli pitkä. Launtaiaamuna kello soi 4.30. Viideltä auto starttasi kohti Savitaipaletta kolmen koiran ja kahden ihmisen voimin. Lauantain ja sunnuntain välisen yön yöpaikkaa meillä ei ollut tiedossa, mutta ei jaksettu tuota vielä tässä vaiheessa stressata, tai edes miettiä.

Koepaikalla olikin sitten ihania vanhoja mejätuttuja ja taas sain selitellä sitä, että mehän ollaan siis jo lopetettu mejä jo vuosi sitten, niinhän se oli... :D

Aamulla tehtiin korvaava jälki. Tällä kertaa saatiin tehdä vaan yksi jälki, tavanomaisen kahden sijaan... Hakumerkit oli taas moodattu paremmin mejään sopivaksi ja pientä säätöä oli merkkien kanssa. Jäljestä tuli jälleen kerran vaatimattomasti sanottuna erinomainen... niin kuin se siis pitää aina ollakin.

Sitten majalle syömään, jonka jälkeen olikin aika ihmetellä, että minne mentäisiin seuraavaksi yöksi. Mökkikylät lähellä olivat kuulema täynnä tai liian kalliita meille. Joku paikallinen metsästysseuran jäsen kuuli, että ollaan yöpaikkaa vailla ja hetkeäkään epäröimättä sanoi järjestävänsä käden käänteessä asian. Pian homma oli kuulema selvä ja niin meitä jo vietiin paikallisen Seon omistajan kesämökille. Korvaukseksi mökkivuokrasta piti kuulema kannataa paikallista Seoa, eikä tarvinnut siis paljoa miettiä mistä illan saunakaljat haettaisiin. :). Kaunis  kesäilta vietettiin järven rannalla, saunoen ja uiden, koirat rannalla juosten... Koko hyvin varustettu mökki oli meidän käytössä. Hyviä ihmisiäkin maailmassa siis on ja heitä muistaa kyllä lämmöllä. :)

Tässä muutamia kuvia illalta tällä mökillä:




sauna lämpiää

uinnin jälkeen

makkaran paistossa seuraavan päivän "lähes" tuleva mestari 

koirat nauttivat illasta


Sunnuntai aamuna nukuttiin lähes ruhtinaallisen pitkään. Lenkitettiin koirat ja ajettiin läheiselle koepaikalle. Taisi olla vaan pari kilsaa mökiltä majalle. Pilviä ei taivaalla ollut ja toivoin niin hartaasti, että arpaonni olisi niin hyvä, että päästäisiin mahdollisimman pian metsään, jotta kuumuus ei haittaisi samoin kuin keskipäivällä. No, tässä kohtaa tuuria ei sitten enää ollut, vaan Moore sai tylysti päivän viimeisen jäljen, joten tiedossa oli hyvin kuuma jäljestys. + 24 näytti auton mittari kun Mooren vuoro tuli lopulta lähteä metsään. Onneksi kuitenkin tuuli jonkin verran.

Odotukset eivät siis kovin suuret olleet, mutta fiilis oli kuitenkin hyvä. Tästä tulisi meidän päätöskoe ja nauttisin siitä, kävi miten kävi. Ennen jäljelle lähtöä kastelin Mooren kunnolla. Kerroin sille mitä ollaan menossa tekemään ja tämä nauratti tuomaria. Kannoin Mooren alkumakukselle, koska en halua sen ottavan askeltakaan ennen varsinaista jäljen aloitusta. Ihan rutiinijuttuja meille, mutta tuomarista varsin hauskoja asioita. ;) Alkumakauksella Moore seisoi jäykkänä kuin patsas ja ajatuksissa vilahti, että Hannu oli sittenkin oikeassa. Miksi me ei harjoiteltu, vaikka aikaa olisi ollut... ? prkl.

Sitten Moore laski kuonon alas ja alkoi tutkia maata. Ohjasin ohjauskrepit todella huolella, jonka jälkeen annoin Moorelle luvan mennä ja jäin kuuden metrin liinan päähän, jossa pysyin jäljen loppuun asti. Päätin nauttia ja unohtaa olevani kokeessa. Pieni jännitys katosi hetkessä.

Moore aloitti hienon ja sopiva vauhtisen jäljestyksen. Se selvitti näyttävästi katkokulman ja jatkoi jäljestystä päättäväisesti ja hyvin varman oloisesti. Se tiesi mitä teki ja oli selvästi erittäin innoissaan kuumuudesta huolimatta. Makauksia jäi yksi toisensa jälkeen taakse matkan edetessä ja pieni musta meni lähes koko matkan täydellisesti jäljen päällä. Kanalintukin lähti sen jaloista, mutta Moore ei siihen reagoinut mitenkään, toisin kun yksi (..tai kaksi) nimeltä mainitsematon perheemme koiristamme olisi tehnyt.... Lopulta tajuntaani tuli, että enää ei voi olla pitkälti kaadolla ja jännitys palasi. Viimeisellä makauksella tiesin, että kaato on jo lähellä ja niinhän se tulikin näkyviin, mutta Moore kulkeutui jostain syystä oikealla ja meni kaadosta suoraan ohi! Kurkkua kuristi tässä vaiheessa ja rukoilin äänettömästi Mooren puolesta. Se varmaan tavoittikin mun ajatukset, koska pysähtyi ja nosti kuonon ilmaan ja palasi kiireen vilkkaa suoraan kaadolle, jonka otti hienosti haltuun sitä nuolemalla. Hetki oli niin hieno, että ensimmäisenä pääsi helpotuksen kyyneleet ja Mooren kiittely, jonka jälkeen kättelin opasta ja halasin tuomaria. 1300 metriä aikaan 24 minuuttia. Jäljestys oli ehdottomasti yksi Mooren parhaista!

Koe juuri ohi
Sitten jännitettiin taas lähes iltaan asti niitä tuloksia. Ei mitään tietoa miten muilla koirakoilla oli mennyt, joten jännää oli tuloksia majalla odotella. Siinä vaiheessa kun tulosten luvun yhteydessä koiria oli jäljellä enää kolme parasta (tuloksista luetaan aina parhaimmat viimeiseksi) ja edelleenkään Mooren nimeä ei oltu sanottu, alkoi sydän taas hakata. Tiesin, että airedalella on kovat tulokset tältä ja viime kaudelta, joten odotin sen voittavan mestaruuden. Tuomari aloitti puheen sanomalla "jäljellä on vielä kolme parasta koiraa ja päätös oli vaikea. Kolmella koiralla on samat pisteet, mutta ne täytyy laittaa paremmuusjärjestykseen. Olen miettinyt kovasti koirien jäljestystä ja sen perusteella paremmuusjärjestys tulee olemaan seuraava: kolmantena on airedale, toiseksi tulee skotti ja mejämestaruuden voittaa parsoni!"

Moorella pisteitä oli siis VOI 1 46/50p. ja tuomarin koeselostus oli seuraava:
Autolla koira kastellaan kunnolla ja ohjaaja psyykkaa Moorea: Mennäänkö tekemään jälki! Moore ei olekaan mikä tahansa koira vaan oman arvonsa tunteva ja liftaa ohjaajalta kyydin ja ohjaaja kantaa koiran lähtömaukaukselle. Tänään jälki edetään juoksuhautojen seassa pomppien käyttäen maa- sekä  ilmavainua edeten sopivavauhtista jälkeä. Alkumakaus tutkitaan ja ohjaaja ottaa ohjausmatkan tarkasti. Ensimmäinen osuus yhdellä pienellä lenkillä kulmalle, missä myös katkos. Tutkitaan kulman tausta ja yhdellä rengastuksella katkon loppupäähän ja jalanjälkiä myöten seuraavalle osuudelle nopeasti. Toinen osuus mallikkaasti kulmalle, kulma tarkasti. Kolmas osuus mallikasta jäljestystä kulmalle, mikä tarkistaen. Viimeinen osuus yhdellä pienellä lenkillä lähelle kaatoa, ohittaa kaadon, törmää kaadon tuojan jälkiin ja kiertää sorkan luokse sen selvästi osoittaen. Makauksista ensimmäinen ylitetään nopeasti, toinen ohitetaan ja kaksi viimeistä osoitetaan. Kahden vuoden tauon jälkeen koiralla on kuitenkin jäljestysote säilynyt. Vain kaksi pientä lenkkiä ja kahden makauksen merkkaamattomuus vaikuttavat pisteisiin. Parivaljakolta hieno, tyylikäs ja äänetön yhteistyö.

Koesuorituksen arvostelu:
  • Jäljestämishalukkuus: 0-6 Moore 6
  • Jäljestämisvarmuus: 0-12 Moore 11
  • Työskentelyn etenevyys 0-10 Moore 10
  • Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen 0-14 Moore 11
  • Käyttäytyiminen kaadolla 0-3 Moore 3
  • Yleisvaikutelma 0-5 Moore 5
Kokeen kolme parasta ja taustalla mejätuomarit Petri Pelkonen ja Asko Kukkola
Hieno viikonloppu, hyvässä seurassa ja ilmapiiri oli jälleen ihan mahtava. KIITOS kokeen järjestäjille ja toimikunnalle hyvistä koejärjestelyistä. Onnea uudelle mejämestarille ja muillekin tuloksiinsa tyytyväisille. Yhden jälken purkaja näki myös jäljellä nuoren karhun, joka tallusteli muutaman kilometrin päässä majalta, joten riistaa liikkui alueella kyllä runsaasti...

Kotona oltiin sunnuntaina kello 22.30 ja siellä odotti sitten vielä yksi "ei niin mukava"yllätys. Avaimet sisällä ja me ulkona vesisateessa... mutta se onkin sitten jo toinen tarina. 

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hyvän mielen treenit!

Sunnuntaina lähdettiin maalta kaupunkiin paimenten kanssa. Suuntana siis Jatin halli, jossa ohjatut agitreenit ja omat tokottelut. Moore jäi suuren ja lihaisan luun kanssa kotiin, joten tyytyväinen sekin taisi olla. Mentiin jo hyvissä ajoin ennen ohjattuja treenejä, jotta oli aikaa touhuta molemman koiran kanssa.

Ensin Myyn kanssa tottista; perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa ja paikalla oloa. Pentu oli kovasti innoissaan yhdessä tekemisestä, eikä hallin äänet ja ihmiset sitä häirinneet, vaikka viime päivinä se ei ole vieraita juuri nähnytkään. Kiva oli sen kanssa taas tehdä ja paikallaolokin onnistuu jo hienosti lyhyellä matkalla. Ekaa kertaa tehtiin myös putkea, jonne Myy pujahti pienellä houkuttelulla. :)

Tässä videokoostetta Mymmelin touhuista: (Lumialla kuvattu, joten kuvanlaatu huono)



Seuraavaksi sitten Romeon kanssa keppejä ja keinua. Kepit rytmikkäästi ja hyvällä vauhdilla aina loppuun asti. Keinu meni myös hienosti, vaikka tyynykään ei ollut pehmentämässä töhmähdystä. Selvästi pieni tauko agista on taas hauduttanut asioita koiran päässä ja hyvin se nuo osaa. Oma korvien väli pitää vaan saada kuntoon siltä osin, ettei koko aikaa tarvii arpoo, osaako se muka vai ei...

***

Ohjatuissa meillä oli rata, jossa oli muutamia tosi kinkkisiä ohjauskuvioita. Helpompikin tapa olisi ollut viedä, mutta Kaisa ehdotti käytettäväksi vähän eri kuviota, kun sitä tuttua ja turvallista. Kuvaa radasta ei nyt ole, enkä jaksa sitä niin tarkkaan alkaa muistelemaan. Vaikea selittää, joten en edes yritä. : P Joka tapuksessa pointti kuitenkin siinä, että en jotenkin uskonut selviäväni tuosta ohjaustavasta mitenkään. Kaisa sanoi, että ei kiirettä ja kun kerran olin viimeinen koirakko, sainkin sitten erittäin hyvää yksityisopetusta lähes kädestä pitäen. Tein useita kertoja kuivaharjoitellen ohjauskuvion ilman koiraa ja vasta kun tämä sujui hyvin, otin koiran mukaan ja menihän se sitten yhtä hyvin koirankin kanssa! Tuli kyllä niin voittajafiilis tämän jälkeen. Sitähän jumatsuikka ihan kehittyykin tässä lajissa!

Kaisa pyysi saada kokeilla ohjausta Romeon kanssa. Heti tuli ensimmäisenä mieleen, että eihän Romeo lähde vieraan ohjattavaksi, ei tietenkään, sehän on se herkkis... ;) mutta mitä vielä. Romeo lähti yhtään epäröimättä Kaisan mukaan ja teki tosi innoissaan töitä hänelle. Hyvällä vireellä ja vauhdikkaasti. Romeo varmaan nautti kun sai osaavan SM-tason kartturin ohjaajakseen minun tilaan. Kiva oli katsoa sivusta omaa koiraa osaavissa käsissä ja nähdä miten paljon se kuitenkin on minun kanssa agista oppinut. :) Voi kun olisikin tuo Kaisan hiento taito vielä viedä koiraa radalla.

Selvää on, että koira on taitavampi ja osaavampi koira kuin mitä olen luullut ja se lukee erittäin hyvin ohjausta, eikä juuri virheitä tee. Toinen asia on, mistä joskus on puhuttu on tuo Romeon vauhti. Kaisan mukaan se suhteuttaa paljon vauhtia minun mukaan (eli hidastaa, koska olen hidas) kun yrittää pysyä mukana ohjauksessa. Ois kyllä muuten niin hienoa, jos tuolle saisi joskus lainakartturin jonnekin kisaan... Kuka haluu?? :D

Kaisa antoi muutenkin taas hyviä vinkkejä mm. omaan sijoittumiseen radalla ja sanoi, ettei Romeo esimerkiksi mene väärään putkeen, jos olen itse sijoittunut radalla oikein ja annan koiralle hyvän tilan mennä oikeeseen putkeen. Kyllä oli taas hyvät treenit kaikkinensa. Myyn kanssa tehtiin vielä toinenkin tottissetti ja pentuhan teki ihan yhtä täysillä kuin ekankin. :) Se on kyllä kerrassaan niin upea tyttö!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kyllä me treenataankin...

Me ollaan siis muutettu uuteen kesäkotiin putkirempan tieltä. Siitä juttua enemmän blogissa. Treenattu on molempien paimenten kanssa, joo...  mutta enemmän aikaa menee vaan ihan oleiluun ja kesästä nauttimiseen. :)  Ei jotenkin jaksa nyt reeneistä kamalasti ressata, vaikka paineita tuli taas siihen suuntaan, kun viikonloppuna Myyn äti Usva sai taas IPO3-ykköstuloksen ja isä Rosso samoin HK3-tuloksen ja muutenkin kun vanhemmat tekevät koko ajan uusia tuloksia...


Myy lähinnä metsästää vesikirppuja järvestä (oisko nuo kuitenkin vaikka vepen alkeita? ;) ) ja pantaakaan sillä ei ole ollut moneen päivään... ..eli pentu on suloisesti pellossa ja nii-in lomalla! :)



Paimenet ovat siis uineet kovasti. Myyn uimatekniikka on parantunut päivä päivältä, mutta vielä se vaatii vähän hiomista....



Uinnin jälkeen juostaan aina kuivatushepulit.

Romeon pallo saatiin viimeinkin kotoa tänne. :)
On me jotain treeniin viittaavaa tehtykin. :) Romeon kanssa noutoa, luoksetulon stoppeja, vähän seuraamista. Ne ovat menneet yllättävänkin hienosti. Maalla asuminen tekee selvästi sillekin niin hyvää. :)

Myyn kanssa ollaan aloiteltu uutena mm. paikallaoloharjoitukset ja tehty muuta tottiksen perushömppää. Luoksetuloja tulee treenattua myös paljon, kun koirat ovat lähes koko ajan vapaana.

Moore taas valmistautuu ensi viikonlopun Terriereiden mejämestaruuskisoihin. Toivotaan, että kokeen aikaan sattuisi sadepäivä, eikä ainakaan kovin helteinen sää...



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kosketusalustaa ja ruutua

Torstain kilparyhmä kokoontui Viitaniemen uimarannan läheisyydessä ja häiriötä oli taas ihan mukavasti nuorista koulunsa lopettaneista rannalla juhlijoista ym. ohikulkijoista.

Treenipaikkoja on vaihdeltu, joten koirat saavat hyvää häiriötä erilaisista ympäristöistä ja -tilanteista. Hippoksella treenatessa häiriönä on ollut kaiken tavanomaisen lisäksi mm. voimistelijoita renkaineen, pilleineen ja palloineen...  Siellä on tavattu myös nurmikolla punnertava pesisjoukkue, joka oli Myyn mielestä vallan ihana. Kaikki nuo ukot leikkiinkutsu asennossa... . Eivätpä koirat enää juuri huomaa ympäristöä treenatessa, säännölliset häiriötreenit ovat tehneet tehtävänsä. :)

Myy ollessa tekemässä, se keskittyy täysin tehtävään, kun taas vapaalla se mielellään kävisi moikkaamassa kaikki ihmiset. Eka kertaa itsellä on noin avoin ja sosiaalinen koira. Noiden hieman pidättyväisten.. tai sanotaanko, vieraista täysin väliinpitämättömien otusten jälkeen, tuo on varsin mukavaa, ainakin vielä tässä vaiheessa...


Mutta siis treeneihin. Paimenten kanssa kosketusalustaa ja ruutua. Romeolla ensin kosketusalustaa asfaltilla, sitten alusta nurmikolle ja lopuksi alusta nurmikolla olevaan ruutuun. Ruutuun lähetyksiä (matka ei ollut pitkä) ja sanana ruutukoske... koske-sana häivytetään vähitellen pois. Romeo meni ruutuun mielellään ja homma tuntui olevan sille helppoa sekä hauskaa. :) Helleilta, joten ei tehty muuta.

Myyllä kosketusalustaa asfaltilla. Heli naksutteli ja kriteerinä oli kunnon kosketus. Hyvin pentunen teki, vaikka alkuun tuntui kovasti haluavan tehdä tottista...

Tähän tuoreet kuvat Myystä, joka siis kasvaa ihan liian nopeasti. :) Huomenna muutetaan kesäasunnolle koko kesäksi putkirempan tieltä, joten uudet kujeet odottavat sillä suunnalla.