Pikku Myy

Tässä hän on. Pikku Myy. 

Tässä on maaliskuussa laumaamme tuleva Pikku Myy! Pentu, joka valitsi meidät. Eli vaikka viime postauksessa en uskaltanut toiveitani pennuista kertoa, koska päätäntävalta siitä mikä pentu menee mihinkin oli kasvattajalla, niin tämä “keltainen” pentu jäi mieleeni aivan erityisenä pentuna, jota salaa toivoinkin meille. Se tuli syliini ensimmäisenä kaikista pennuista ja jossain vaiheessa kun jalkani puutuivat, nostin sen hetkeksi lattialle, jolloin se heti päättäväisesti mönki takaisin syliini, jossa nukkui tyytyväisenä tuhisten. Se oli selvästi sitä mieltä, että meillä on sen tuleva koti.

Kevään menot

Kalenteri on kevään osalta päivitetty ja aika monta jännää juttua kevääseen mahtuu. Bh-kokeeseen yritetään päästä huhtikuun lopulla ja toukokuussa olisi mahdollisesti tarkoitus korkata tokossa avoluokka, jos saadaan koulari sitä ennen. Erilainen kevät siinä mielessä, että tänä vuonna kalenterista puuttuvat kokonaan mejäkokeet. Varmaan joku mejäkoe yritetään sovittaa johonkin väliin, koska eihän kesä ole mitään ilman mejää. ;) Leirejä pukkaa myös toukokuussa, eli ensin Off Line`s leiri (tottista, hakua, "rättileikkejä" ja jälkeä) ja seuraavana viikonloppuna holskuporukan hakuleiri. Toivotaan siis, ettei naperon tulo vie kaikkea virtaa holskuttimesta. : - D

Häiriötä ja pentuja

Tänään lähdin Romeon kanssa Muuramen kennelkerhon perustottelevaisuuskoulutukseen saamaan kaivattua häiriötreeniä. Paikalla olikin lähes ennätysmäärä kaiken rotuisia ja kaiken tasoisia koiria ohjaajineen. Osa haukkuvia, osa muuten vaan kovasti äänteleviä ja villejä nuoria koiria, osa jo vähän pidemmällä olevia koekoiria. Tuli kyllä hyvää ja kaivattua häiriötreeniä. Joskus tuntuu, että näitä treenejä kaipaa aina aika ajoin Romeolle, jotta sillä säilyy kyky työskennellä myös ns. vaativissa olosuhteissa. Eli kaikki ympärillä olevat koirat eivät ole niitä hyvin käyttäytyviä treenikoiria, joita esim. hallilla paljon näkee, vaan enempi innokkaasti iholle pyrkiviä nuoria koiria tai muuten vaan joskus vähän epäsosiaallisempiakin tapauksia... Tärkeintähän näissä tilanteissa on tietysti aina se, että homma on kuitenkin koko ajan hyvin hallinnassa, eikä vahinkoja pääse tapahtumaan.

Alkuun otin Romeon perusasentoon ja otin kontaktitreeniä toisten koirien tullessa kentälle. Nuori läheltä menevä tiibetinmastiffiuros oli haastava Romeolle, koska naapurustossamme asuu samanlainen suuri musta koira, joka aina ohitustilanteissa rähisee kovasti Romeolle. Mastiffille piti vähän puhista, mutta muuten meni oikein mallikkaasti.

Alkuun luoksepäästävyyttä. Eka ihan tavallinen tokomainen lähestyminen ja toisella kerralla Heli katsoi myös hampaat. Molemmat menivät hyvin. Heli huomasi, että Romeolla on kuluneet kulmurit ja näinhän ne on! Viime viikolla Romeon rokotusten yhteydessä pyysin eläinlääkäriä katsomaan hampaat. Omaan silmään hampaat näyttävät aika hurjilta, sekä kulmurit, että alahampaat ja mietin onko niissä mahdollisesti reikiä vai ovatko ne vaan noin kuluneet. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ne ovat vaan kuluneet, eikä syytä huoleen ole. Jos koiran hampaassa on reikä/reikiä, hampaan keskusta punoittaa, koska siinä on tällöin yhteys hammasjuureen. Romeon hampaan keskustat näyttävät taas mustilta. Tuolla menoa Romeo saa tekarit ennen pitkää... :- / Pitäisköhän sille lisätä kalkkia tms. ruokavalioon tai vähentää luiden syöntiä? Tuota en sitten tullut kysyneeksi.

No, mutta treeneihin, eli seuraavaksi kuljimme isossa ympyrässä ja tarkoitus oli koko ajan pitää kontakti mahdollisimman hyvänä. Suurimman osan ajasta Romeo meni oikein hyvällä kontaktilla. Muutaman kerran kun edellä menevän häntäkarvat alkoivat lähes kutitella nenää, kontakti hetkellisesti katkesi katseen siirtyessä edellä menevään, jolloin pysähdyin ja Romeo korjasi heti. Tehtiin myös kohtaamisia, jolloin koirakot tulivat toisiaan vastaan. Ensin mentiin ohi pysähtymättä, sitten pysähdyttiin keskellä koirat perusasennossa jne. Romeo ei ottanut toisista koirista häiriötä, vaikka ainakin kerran toinen koira ärähti Romeolle kohtaamistilanteessa. Keskittymiskyky on kyllä parantunut Romeolla selvästi iän myötä, eikä se ole enää ollenkaan niin kiinnostunut toisista koirista kuin mitä joskus aiemmin oli. Hyvä niin. :)

Paikkamakuu pitkässä koirarivistössä niin, että vasemmalla cairniuros ja oikealla berni. Meni hyvin, vaikka selvästi cairni oli Romeon mielestä niitä "ei kivoja koiria". Sama tehtiin istuen. Tällä kertaa pää kuikuili varovasti cairnin suuntaan ja yritti vetää tästä vainua. Älähdin tästä, jolloin katse pysyi taas edessä. Selvästi paikalla istuminen vaatii vielä vähän harjoittelua, jotta siitä tulee yhtä varma kuin paikkamakuusta.

Tehtiin kolme luoksetuloa pitkää koirakujaa pitkin. Heli liikkuroi meille kaksi ensimmäistä ja ne olivat semmoista normi Romeota. Kolmanteen haettiinkin sitten lisää vauhtia. Heli piti pannasta kiinni, lähdin juoksemaan pois päin, samalla pallolla hetsaten ja kun olin riittävän kaukana, otin normaalin ns. rauhallisen koeasennon ja kutsuin koiraa. Tuli nyt lähes lumi pöllyten, eli selvästi kovemmin kuin mitä kaksi aikaisempaa luoksetuloa. Näin treenaamalla saisi tuota kaivattua vauhtia, joten täytyypä jatkossakin tehdä tätä.

******

Eilen käytiin kattomassa pentuja kennel Off Line`sissa. :)

Lisää vierailusta luettavissa  >>TÄÄLLÄ

>>KUVIA ja >> VIDEO

Hiljaiseloa

Hiljaisuus treenirintamalla jatkuu. Syystä, että ensin olivat koirat vatsataudissa ja heti perään allekirjoittanut korkeassa kuumeessa useamman päivän. Edelleenkin väsymys painaa, eikä täyspainoisia treenejä jaksa. Tosin on meillä nyt taukokin agitreeneistä, kun jakso on vaihtumassa. Uusi ryhmä aloittaa viikolla 9.

Päästiin Romeon kanssa Jatin Mölliryhmään ja treenit ovat jatkossa sunnuntai-iltaisin. Päivä on ehkä pikkasen huono hakutreenejä ajatellen, jotka ovat samana aamuna. Onneksi on silloin jo tuo pikku kirppukin mukana touhuamassa, joten se voi joskus tuurata polskua. Ihan hyvä kuitenkin, ettei tarvitse puljata treeniaikoja enää työkavereiden kanssa, vaikka joustavia ovat siinä mielessä työkamut olleetkin.

Suunnittelin kevään niin, että kun mulla on aina kerran viikossa tuo yksi lyhyt työpäivä (työajan lyhennys), kävisin silloin hallilla treenaamassa itsenäisesti agia ja tokoa. Nyt tuo lyhytpäivä on osunut päivään, jolloin on ollut ohjatut, joten päivästä ei ole ollut paljon muuten iloa. Pari kertaa viikossa treeniä olisi tosi paljon parempi kuin kerran viikossa treenit ja hallilla on kiva treenata.

Eilen tehtiin puolet jo ensi vuoden kisatyövelvoitteestakin. Olimme Hannun kanssa aamupäivän Jatin kisoissa duunissa. Oltiin molemmat ratahenkilöinä ja nyt on kyllä niin paikat jumissa, kun tuli niin paljon ratoja rakenneltua. Hyvä me. Syksyllä sitten toinen päivä ja niin on taas 400 euroa säästetty. :)

Haastetta haasteen perään

Satu heitti vuorostaan haasteella, joten vastaan siihen. :) En haasta ketään, koska kaikki taitavat olla jo saaneet haasteen jos toisenkin... 

Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Miten sinusta tuli koiraihminen

• Lapsuuden kodissa ollut aina koiria, joten koirarakkaus tuli varmaan jo äidinmaidossa. Kukaan meillä käynyt kaveri ei välttynyt joutumasta mukaan Annen tietokilpailuun, jossa piti arvata/tietää rotu, joka oli koirakorteissa. Näitä kortteja sai kerättyä purkkapaketeista. Tykkäsin piirtää paljon ja kaikki piirrustukseni esittivät erilaisia koiria, joissa koira istuu, makaa, seisoo... jne.

2. Miksi juuri tämä rotu?

• Etsin jaksavaa koiraa lenkkikaveriksi ja joihinkin mahdollisiin mukaviin koiraharrastuksiin, joista ei tiennyt mitään ennen Romeota. Holsku oli arkisen näköinen, vähän hurttamainen koira, jonka ulkonäkö kovasti viehätti ja puhun nyt siis karkeakarvaisesta muunnoksesta. Alkuun piti siis tulla karkkari, mutta koska perheessä oli jo tuolloin kaksi trimmattavaa, karvamuunnos muuttui pitkäkarvaan. Holsku rotuna viehätti.

3. Mitä lajeja olet harrastanut koiriesi kanssa ja mitä harrastat nyt, miksi?

• Ennen Romeota terriereiden kanssa harrastin mejää ja tokoa. Nyt mejää, agilitya, pk-hakua, tokoa ja tottista. Lajeja harrastan, koska ne ovat mukavaa tekemistä ja yhdessäoloa koiran kanssa lenkkeilyn lisäksi. Tavoitteita on hyvä olla olemassa, jotta harjoittelusta tulee suunnitelmallisempaa, eikä tarvitse arpoa joka kertaa, että mitä tehdään. Lajien myötä on saanut tavata paljon uusia tuttavuuksia, ihan mahtavia tyyppejä, joka sekin on tänä päivänä yksi hyvä ja kannustava syy jatkaa harrastamista.

4. Mitä tulevaisuuden tavoitteita sinulla on nykyisen koirasi kanssa?

• BH, TK1, TK2

5. Onko jotain, mitä et voi nykyisen koirasi kanssa tehdä/harrastaa mutta toivot, että seuraavan koirasi kanssa voit?

• Pk-jälki. Romeo oli hyvin lupaava pentu pk-jäljellä. Valitettavasti kuitenkin mejä sotki lajina tätä, joten päätin valita lajeista silloin vaan toisen. Uuden koiran kanssa tahdon kokeilla taas pelkästään pk-jälkeä.

6. Millaisena näet nykyisen rotusi terveystilanteen ja tulevaisuuden yleensä?

• Terveystilanne lienee holskuilla tänä päivänä "kohtuullinen" jos vertaa muihin rotuihin. Kilpirauhassairautta on jonkin verran. Aika paljon käytetään myös esimerkiksi C-lonkkaisia koiria jalostukseen, joka on mielestäni melko lyhytnäköistä tulevaisuutta silmällä pitäen, mutta "jostain pitää tinkiä kun rotu on pieni?". 
• Kasvattajat tuntuvat tekevän tänä päivänä vähän tyyliin kuka mitäkin tykkää ja mitään yhtenäistä linjaa rodun kasvatuksella ei ole. En tiedä millainen holsku on tulevaisuudessa, mutta pelkäänpä että lyhytkarvat alkavat olla ominaisuuksiltaan hyvin lähellä maleja ja pitkäkarvat taas kaukana noista raidallisen kauniista, sopusuhtaisista koirista, joita vielä tänä päivänä näkee.
• Luonteet huolestuttavat myös ja varsinkin monissa lyhytkarvataustoissa. Erkkarissa valitettavasti näki paljon sellaista mikä sai sanomaan ei kiitos-holskuille.

7. Jos koirasi olisi biisi, mikä se olisi?

Tämä oli vaikea, mutta tämän biisin otsikko kolahti heti, joten siitä valinta. Romeo on syypää mun hymyyn. 

• Cheek -Syypää sun hymyyn

8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?

• Romeo olisi laiskan pulskea maalaisisäntä ja varmaan monelta osin rauhaa rakastava ja herkkä mies. Naisiin se on kovasti menevä, joten voisi kuvitella, että se voisi ottaa osaa Maajussille Morsian-sarjaan ellei sillä omaa heilaa jo olisi. Aina silloin tällöin Romeo kuitenkin kiihtyy nollasta sataan hyvin nopeasti, joten se on joihinkin omista mielestään tärkeisiin asioihin hyvinkin voimakkaasti kantaa ottava, joten ei se ihan tossukka olisi. Romeo voisi olla myös jossain määrin jopa rasisti, koska ei pidä mustista uroskoirista Moorea lukuunottamatta. Varmaan Romeo olisi joku perussuomalainen Soinin leiriin.

9. Mitä yhteisiä piirteitä sinussa ja koirassasi on?

• Toisinaan olemme molemmat turhan kärsimättömiä. Toinen yhdistävä asia on, että olemme aika herkkiä. 

10. Mitkä ovat koiran omistamisen ja sen kanssa harrastamisen parhaita hetkiä?

• Harrastamisessa tuntuu hyvältä kun joku vaikeana tuntuva asia lopulta onnistuu. Arjessa pienet hetket jolloin ollaan lähekkäin ja katsotaan vaikka yhdessä telkkaria ja iso koira on kainalossa nauttimassa rapsutteluista ja läheisyydestä. 

11. Entä milloin toivoisit, ettei sinulla olisi koiraa ollenkaan?

• En koskaan toivo tätä tosissani. Koirat ovat elämäntapa. Joskus niiden omistaminen tuntuu kuitenkin raskaalta. Silloin kun ne sairastavat, eikä syytä saada selville tai kun niillä on vaikkapa kova vatsatauti ja siivoa on joka paikka täynnä. Ärsyttävää on myös kun naapurin narttukoiralla on juoksut ja omat koirat sekoavat tästä. Raskainta koiran omistajana on silloin kun on aika sanoa viimeiset jäähyväiset...

Haaste

Vastaan Tanjan haasteeseen:

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Jos voisit tämän asian muuttaa, ottaisitko vielä nykyisen/nykyiset koirasi? Kun tiedät millaisia ne ovat nykyään.

• Mooren ottaisin, koska ilman Moorea en voisi tietää kuinka kummallisia koiriakin maailmassa voi myös olla. Se tuo valtavasti iloa jo pelkästään hauskalla olemuksellaan ja hyvällä huumorintajullaan. Moore on ollut myös hyvin terve, joten se on kaikin puolin nappivalinta.
• Romeon ottaisin myös, koska se on opettanut minulle koirista enemmän kuin kaikki muut aikaisemmat koirat yhteensä ja tuonut paljon uusia ulottuvuuksia koiraharrastukseeni. Kaveripiirini on myös laajentunut reilusti Romeon myötä ja sen mukana olen tutustunut myös erilaisiin koiraharrastuslajeihin, joista en tiennyt ennen Romeota mitään. Romeon kanssa on ollut omat haasteensa, mutta sen kanssa touhuaminen on ollut myös hyvin mielenkiintoista ja ennen kaikkea hyvin palkitsevaa. 

2. Mikä on suurin onnistumisen tunne koiriin liittyen?

• Mooren kanssa Suomen Jäljestämisvalioarvon saavuttaminen. Viime metreillä jo niin moni lähes tuntematonkin tsemppasi ja uskoi meihin ja se tuntui upealta. Viimeinen koe ja sen jälkeinen hyvän olon tunne jää ikuisesti mieleen. Uskoin alusta alkaen, että Moore on niin lahjakas, että se pystyy saavuttamaan JVA-tittelin, mutta sitä en tiennyt tekeekö se sitä minulle. Moorellahan ei ole mielyttämisenhalua ja se tekee vaan sitä mistä se itse tykkää. Kyllä kaadolla itku tuli ilosta, kun Moorea kiittelin valioitumiskokeen jälkeen. 1200 metriä tarkkaa jäljestystä hyvin haastavassa maastossa, aikaan 24 minuuttia, oli äärimmäisen hieno suoritus. Tulos VOI 1 48/50 p. eli vain 2 pistettä jäi uupumaan täysistä pisteistä ja tuomarikin oli erittäin tiukkana tunnettu.
• Romeon kanssa onnitumisen tunteet liittyvät ehkä eniten siihen, miten koira on kasvanut henkisesti arjessa ja millainen siitä on tullut. Tänä päivänä sen kanssa voi jopa hyvillä mielin kisata, eikä tarvitse pelätä, että se syö kanssakilpailijat tms. : D Tämän hyvän kehityksen suunta merkitsee itselle todella paljon, kun miettii alkua ja meidän lähtökohtia. Teini-Romeo kun oli melkoisen hurja koira ja aiheutti allekirjoittaneelle paljon harmaita hiuksia. Paljon on täytynyt mennä myös oikein meidän suhteessa ja siitä olen joka päivä iloinen. Me arvostamme toisiamme-on se tunne, jolla mennään tänä päivänä ja se tuntuu hyvältä.

3. Suurin tavoitteesi koirien saralla? Niin harrastustavoitteet, kun mikä tahansa arkitavoitekin käy, mikä on se suurin.

• Moorella ei ole enää varsinaisia harrastustavoitteita Jäljestämisvalio-tittelin jälkeen, mutta paikka-käskyn haluan sille opettaa, jotta agin treenaaminen sujuu paremmin. Agia treenataan omaksi huviksi ja  käyhän Moore säännöllisesti ettimässä myös ukkoja holskujen hakutreeneissä. :) 
• Romeon kanssa pitkän matkan tavoite voisi olla tokossa koulari TK2. Tuon pidemmälle tuskin saan tuota koiraa vietyä tokossa... 

4. Minkä rotuisen koiran haluaisit ottaa seuraavaksi? Ja Annelle sitä seuraavan, uusi pentu lasketaan jo remmiin mukaan! ;)

Tanja oli tehnyt tuohon lisäyksen, eli pelkiä en saa enää valita, koska se on jo. ;) ja jos näiden jo olemassaolevien rotujen lisäksi pitäisi vielä valita, niin ehkä sitten aussie tai lapukka.

5. Onko jokin asia, minkä haluaisit tehdä toisin/tehdä tekemättömäksi nykyisen/nykyisten koiriesi kansssa?

• Monta asiaa haluaisin tehdä koulutuksessa erilailla. Suurin virheeni lienee se, etten ole pilkonnut asioita riittävän pieniin, vaan yrittänyt tehdä liian suuria kokonaisuuksia, enkä ole osannut yksinkertaistaa koulutusta riittävästi. Koiran kouluttaminen ei ole niin monimutkaista, kun olen joskus luullut, vaan oikeastaan jopa aika yksinkertaista. Jatkossa luottaisin enemmän myös itseeni ja siihen, että tunnen omat koirani parhaiten. Jos joku sanoo tuota ja toinen tätä esim. pakotteiden käytöstä, niin uskoisin omaan näkemykseeni, enkä aina automaattisesti kuvittele, että muut tietävät asian paremmin.
• Enemmän myös jatkossa rentoutta kehiin ja pipoa löysemmälle. Ei koiran kanssa elo tule olla pelkästään suunnitelmallista treeneistä toiseen menoa, tavoitteet pään päälle loistaen ja tuskailua siitä, ettei niitä saavuteta, vaikka töitä koko ajan tehdään. Tekemisen tulisi olla rentoa ja hauskaa koiran kanssa yhdessäoloa. Tätä kautta ne tuloksetkin tulee, jos ovat tullakseen. Jos eivät tule, sitten ne eivät vaan edes ole sen arvoisia, että niitä kannattaisi tavoitella. 

6. Mikä on suosikki koiraharrastuksesi? Miksi?

• mejä - > Luonnossa liikkuminen ja se, että lähes kaikki koirat pitävät siitä erityisen paljon. Ihana nähdä se riemastunut, ilosta huutava ja aina niin äärimmäisen iloinen koira, kun ne tajuavat mitä ollaan menossa tekemään. Tokossa tuota ei meillä ainakaan tapahdu koskaan. ;) Lajissa liikutaan koirien luontaisten vaistojen mukaan ja se on koiralle hyvin luontaista toimintaa. Ihmisen tehtävä on vaan olla mahdollisimman hiljaa, seurata perässä ja luottaa sataprosenttisesti koiraan. Onnistumisen jälkeen olo on aina jotain suurta. Suosittelen kokeilemaan. :)

7. Millainen oli ensimmäinen koirasi ja kuinka päädyit sen hankintaan ja rotuun?

• Tiibetinspanieli Noora - En oikeastaan edes tiedä miksi tuli tuo rotu. :-- ) Piti saada joku pieni koira kerrostaloon nuorelle tytölle. Noora oli oikeastaan aika kamala koira, eikä meillä synkannut kovinkaan hyvin. Olin tottunut lapsuuden kodin karjalankarhukoiraan ja hirvikoiriin, enkä osannut käsitellä oikeastaan ollenkaan fifejä. Ei tullut mieleenkään tuoreena pennun omistajana, että pennulle pitää opettaa esim. kynsien leikkuu jo pennusta pitäen, kun ei noille isoillekaan koirille tarvinnut asiasta numeroa tehdä. Kyllähän nyt noin pienen koiran kanssa pärjää kuka vaan. Ai, mikä tapakasvatus? Niinhän siinä sitten kävi, etten saanut sen kynsiä leikattua ilman, että se puri kädet joka kerta verille jne. Lenkkeilystä se ei tykännyt ja vedätti itseään hihnassa selällään perässä jos ei saanut olla irti jne. Hyvin omanarvontuntoinen koira, joka tykkäsi aika paljon vilautella hampaitaan eri tilanteissa. Koira kuoli kolmevuotiaana lähes kotipihaan naapurin auton ajaessa sen päälle, joten en koskaan saanut tietää mitä koirasta olisi tullut iän myötä ja olisiko käsiteltävyys ja hoitotoimenpiteet joskus alkaneet sujua paremmin. 

8. Millainen olisi sinulle omasta mielestäsi parhaiten sopiva koira ominaisuuksiltaan?

Nyt talossa on kaksi melko itsenäistä rotua, joilla ei ihan niin paljon mielyttämisenhalua tai yritteliäisyyttä koulutuksen kannalta, kun aina joskus huomaan koiraltani toivovani. Seuraavalle tulijalle toivonkin juuri noita ominaisuuksia enemmän. :) On myös totta, että haasteellisuus on aina viehättänyt, joten ns. helppoja rotuja en taida edes haluta. 16-vuotta omistin lapinkoiran ja jotenkin tuli tunne, että esim. lapinkoira ei ole minun rotu, vaikka kiva koira olikin.

Romeossa on paljon hyvää ja myös omaan käteeni sopivia piirteitä. Yksi keskeinen ominaisuus näistä on rauhallisuus, jolloin hieman hitaampana ohjaajana kykenen koiraa helpommin ohjaamaan. Toisaalta taas välillä toivon koiralta ennemmän sähäkkyyttä kuin mitä sillä joissakin tilanteissa taas on. Nähtäväksi jää kuinka tulen tulevaisuudessa selviämään nopean ja kiihkeän koiran kanssa, koska sellaisen seuraavasta koirastani haluan.

9. Laita tärkeysjärjestykseen seuraavat asiat koiraa valittaessa: ulkonäkö, terveys, luonne, rodun maine/näyttö harrastuskoirana.

Luonne, terveys, rodun maine/näyttö harrastuskoirana, ulkonäkö. Luonne ja terveyttä pyörittelin toisinkin päin. Terveys on se tärkein, mutta jos taas luonne on taas persiistä, niin eihän se hyvä terveyskään asiaa pelasta... joten kai se luonne menee tuonne eteen.

10. Millainen olisi unelmiesi asuinpaikka koirasi/koiriesi kanssa?

Ivalossa Akujoella : D Ivalossa meillä oli viikon mökki keskellä ei mitään ja se oli koirien kanssa aivan mahtava paikka. Toki piti vilkaista ensin aamuisin onko pihalla poroja, ennen kun laski koirat ulos, mutta muuten saivat koirat jolkotella vapaana isolla pihalla ja pellolla. Tosin treeniseuraa tuolta ei ehkä kovin helposti löytyisi, joten toiveena olisi asua jossain ihan maalla, jossa naapureita ei ole.

11. Montaako koiraa pidät sopivana määränä kerrallaan itselläsi?

Kaksi tai korkeintaan sit se kolme, jos vähintään yhden kanssa ei harrasteta tavoitteellisesti. Harrastuskoiria mieluiten kerralla vaan yksi, jos se on hyvin innokas koira tekemään. Kaksi harrastuskoiraa menee jos toiselle riittää joskus vähempikin treeni. Päälle pitää olla tietty yksi pieni kainalokana sänkyyn mylläämään. : )

En jaksa, en keksi, en pysty nyt keksimään 11 uutta kysymystä, joten en nyt haasta ketään. Kiitos Tanjalle haasteesta. Näitä juttujahan oli jopa hauska miettiä. :)

Hyvä treenipäivä!

Tänään hallille. Ensin harjoittelin keppejä ohjureiden kanssa niin, että ohjaukset vasemmalta puolelta. Vasen puoli kun kun tuntuu olevan Romeolle jostain syystä se vaikeampi puoli. Ohjureilla tätä pientä epävarmuutta ei huomaa, koira pujotteli hyvin ja rytmikkäästi.

Kapulan noutoa. Ekasta meinasi tulla kiistakapula, kun olisi kovasti halunnut taistella. Seuraavat Annan ohjein eli niin, että heti kun luovutti kapulan kauniisti käskystä, annoin sen takaisin ja Romeo sai tehdä kunniakierroksia kapula suussa. Tästäkös Romeo innostui ja oli varsin polleana kapulan kanssa. :) Tuli oma-aloitteisesti tarjoamaan kapulaa käteen ja saatiin tästä hyvin jatkettua eteenistumis- ja samalla luovuttamistreenejä.

Paikkamakuu. Romeo keskellä, tervu Oona oikealla ja snautseri Naava vasemmalla. Naavan kanssa treenattiin enemmän tänään paikkamakuuriviin menoa ja Naava teki lyhyen paikkamakuun. Reilun minuutin jälkeen Anna teki kaukoja Oonan kanssa ja tämän jälkeen vapautti Oonan palkalle. Oonan tulinen spurtti on juuri niin hieno kuin toivoinkin sen olevan häiriötä ajatellen, eli vauhtilähtö Romeon vierestä. Tuotahan se toisinaan kokeissakin voi olla. Romeo säpsähti vähän, mitä tapahtuu-tyylisesti, oli varmaan niin omissa maailmoissaan. R oli kuitenkin hyvässä mielentilassa, eikä sillä selvästi ollut aikomustakaan nousta.

Toinen paikkamakuu myöhemmin vielä Naavan kanssa. Naava teki vieressä kaukoja ym. häiriötä ja mm. Romeon taakse kannettiin keinu, jota Piko-kleinspitz harjoitteli. Anna kävi huitomassakin "jotain" Romeon edessä ja taisi kävelläkin lähes hännän päälle ; - D , mutta edelleenkään korvien luimistelua ja silmien pyörittelyä lukuunottamatta ei Romeo tästä välittänyt. Hyvältä tuntuu nuo paikkamakuut. :)

Seuraamista: Voi, että koira on vaan nyt niin hieno tässä! Koko seuraamisen ajan se on jopa erittäin innokas ja kontakti pysyy, vaikka matka olisi pidempikin. Palkka tulee nyt vasemmasta kainalosta narupallon muodossa pudottamalla. Ihan pelottaa, etten nyt vaan saa tuota sen hyvää tunnetilaa osaamattomuudellani pilattua. Vaikea uskoa miten hienoa tuosta Romeon seuraamisesta on nyt tullut. Jossain vaiheessa kun tuntui vahvasti siltä, ettei se vaan ikinä tule seuraamaan kauniisti.

Tokoeste: Hyppy hyvä, mutta jostain syystä meni muutaman kerran istumaan esteen taakse, joten palkkasin suoraan esteen yli koiran seisoessa esteen takana. Jotenkin sellainen varmuus hypystä koko ajan puuttuu. Toisaalta hyppy muuttuukin avoluokassa, muistaakseni siinä pitääkin istua, joten toivotaan, että homma pysyisi vielä kasassa jonkin aikaa.

*****

Viimeiset ohjatut Jatko2-ryhmän agitreenit olivat tänään. Rata näytti tältä (kuva alla) Pitkä ja varsin hauska rata taas tälläkin kertaa. Radan sai mennä vapaasti ja niin, miten se omalla koiralle parhaiten sopi. Keinulla ei ollut Romeon vuorolla tyynyä, koska Eija oletti ettemme käytä sitä, joten kova tömähdys vähän hämmensi koiraa. Toisella kerralla varoi selvästi enemmän, mutta autettuna suorittu keinun hyvin. Kepit ohjasin oikealta puolelta, koska se sopii Romeolle parhaiten. Meni kohtuu mukavasti ilman ohjureita.

Eijan loppukommentit olivat meistä: kisaa ehdottomasti tuon koiran kanssa, kunhan saat nuo sen "hauskat" jekut pois... : p. Niinpä niin..., eli taas sai kouluttaja nauraa meille, kun Romeo muutamassa kohdassa sooloili omiaan erittäin tiukoistakin käskyistä huolimatta. :/ Ohjaan sitä kuulema ihan oikein ja hyvin esteelle, eli kaikki eivät ole läheskään aina edes omia ohjausvirheitäni, mutta silti se menee viereiselle esteelle jos se viereinen este sattuu olemaan putki tai A-este, vaikka kuinka ärjysin sille. :( Romeo laittaa noissa tilanteissa korvat tiukasti päähän kiinni, jotta se ei edes kuulisi mitään ja syöksyy samalla niin kovin onnellisena putkeen tai Aalle.... Sillä on selvästi melko vahva oma tahto ja oma ajatus joistakin asioista, joten haastetta ei tule puuttumaan jatkossakaan. Tokossa se ei kyseenalaista käskyjä ja tottelee hyvin, mutta jostain syystä agissa se on aina tehnyt enemmän myös omiaan ja sillä on...  sanoisinko kauniisti, runsaasti ainakin pilkettä silmäkulmassa.

Hankin tälle vuodelle kisalisenssin harrastajalisenssin sijaan, joten tavoitteena on kisata tämän vuoden puolella. Sitä ennen täytyy tehdä kuitenkin Romeolle selväksi, kuka radalla kartturoi, siitäkin huolimatta, että Romeon mielestä radalla on joitakin huippuhauskoja ja ylitsemuiden olevia esteitä... Ei mene vielä ihan saumattomasti yksiin meidän yhteistyö radalla. Kivaa kuitenkin on lähes aina ja varsinkin katsojilla. :)

Rullaati rullaati

Hyvät ulkoilukelit jatkuvat ja viime päivät ollaan kasvatettu porukalla kuntoa ja lenkkeilty paljon. Viikonloppuna meni n. 20 kilsaa ja lähes koko ajan koirat saivat olla vapaana. :) Frisbee on lennellyt ja holsku perässä, joten tarttee taas varata hieroja-aika kevään kuluessa.

Huomenna mennään hallille hyvissä ajoin ja saadaan pitkästä aikaa myös kunnon häiriöpaikkamakuuseuraa. Seuraava tokokoe on vasta maaliskuun lopulla, joten tehdään nyt vaan mukavaa pikku fiilistelyä aloluokan liikkeiden kanssa ennen sitä. Koira osaa kaiken hyvin, joten haetaan nyt lähinnä sitä kivaa tunnetilaa tuohon tekemiseen.

Kello soi taas sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä puolilta öin. Laitoin hakemuksen Jatin mölliryhmään. Lomake lähti sähköisesti 00.01 ja olin 16 hakija... aamulla hakijoita oli 74, joten tuo ehkä kertoo ryhmien suosiosta jotain...

Rullareenejä on tehty joka ilta. Vähän oli vaikea ottaa koiralta rulla ja samalla kuvata videota, joten ei tuosta täysin selvää saa, mutta hyvin se nyt luovuttaa ja ekalla saadaan jo se onnistuminen. :) Yleensä hakee rullan kauempaa, mutta kuvauksen takia matka oli vaan lyhyt suora.

Ps. Vuosiluku piti siis kyllä olla 2013... :-) 

Kohti parempaa luovutusta

Rullan tuonti on nyt edistynyt hienosti kun otin sen joka iltaiseksi treeniksi. Toivottavasti myös pysyy tuommoisena jatkossakin ja saan sen siirrettyä yhtä hyvänä myös tuonne maastoon. Enää rulla ei putoa matkalla tai luovutuksen yhteydessä. Pää pysyy tuodessa koko ajan ylhäällä ja ote rullasta varsin hyvänä. Rulla tarjotaan käteen niin, että Romeo irrottaa otteen vasta kun rulla on hyvin mun kädessä. Toistoja tulee joka päivä säännöllisesti ruokailun yhteydessä ja mitään sinne päin suoritusta ei hyväksytä. Jos rulla putoaa, se viedään mitään sanomatta aina suoraan takaisin kepolle ja homma alkaa alusta. Jos se putoaa luovutuksen yhteydessä, sitä ei noukita maasta ja nosteta uudelleen käteen, vaan silloinkin homma alkaa alusta. Kriiteriä on nyt tiukennettu niin, että rulla on tarjottava hyvin käteen asti ja pidettävä siitä kiinni loppuun asti, jotta se ei pääse luovutuksessa tippumaan. Jos koira tarjoaa rullan huonosti, päästän tahallani rullan putoamaan, jotta R yrittää seuraavalla kerralla paremmin.

Palkkana iltaruoka, joka motivoi hyvin koiraa tekemään. Romeo on oppinut tällä tavoin varsin pian tuon hyvän luovutuksen. :) Kun tietää ihan varmasti, että koira kuitenkin osaa homman, niin miksipä siltä ei sitten voisi myös vaatia asioita, kun vaan katsella sen loputonta pelleilyä rullan kanssa? Ennen se tuntui ajattelevan, "mitä sitten jos rulla muutaman kerran tipahtaa. Ainahan sen voi nostaa ja tuoda uudelleen ja tää muuten lentääkin hyvin... " Vaatimalla sitä tekemään homman kunnolla alusta loppuun, se nyt selvästi tietää, ettei rullaa kannatakaan pudotella, koska palkka tulee vasta kun homma hoidetaan ilman yhtään mitään ylimääräistä härdelliä.