Keskiviikon touhut

Tokokokeen jälkeen on tehty oikeastaan vain kivat palauttelut, ei muuta. Tarkoitus on pitää nyt vähän taukoa tokoilusta ja ottaa pikku hiljaa noita avoluokan liikkeitä mukaan treeneihin. En ole vielä päättänyt, kisataanko seuraavaksi avossa, vaiko yritetäänkö hakea ensin se TK1...

Nouto, kaukot ja stoppi sujuu Romeolta kohtalaisesti ja pitkää paikkamakuutakin on jonkin verran tehty, joten varmaan suhteellisen pienellä vaivalla tuon avonkin voisi saada kisakuntoon. Nuo avon uudet jutut ovat enemmän muutenkin Romeon mieleen, kuin mitä taas alon liikkeet ovat...  

Tokossa tänään lyhyttä seuraamista. Teki hyvällä kontaktilla ja iloisella ilmeellä. Vähän kaukoja Lauran ohjein ja häiriöpaikkamakuu Ipi-malin ja Naavan tehdessä omia juttujaan kentällä. Meni hyvin. Oli hyvässä mielentilassa ja levollinen. Eipä muuta tokorintamalla tänään.

Tänään oli keskiviikon agitreenit ja aiheena jaakotus. Rata näytti tältä:

Jaakotus tehtiin 4 ja 6 esteillä ja tämä sujui, kun muisti vaan pitää toisen käden koko ajan vartalossa kiinni.

Romeolta kivaa tekemistä radalla. Oli innokas ja hyppäsi mielellään. Selvästi nautti kun sai mennä taas pitkää rataa.

Hallinta tosin vähän rakoili siltä osin, että ärsyttävää esteille karkailua oli ilmassa, kun jaakotusta tehtiin nelosesteellä. Ohjureita laittaessa laitoin Romeo kentälle huolimattomasti makaamaan ja kas, elukka oli kyllä samassa paikassa, mutta ihan toisinpäin kun tulin takaisin... Jotenkin paljon kurittomampi se on agissa, kuin mitä tokossa koskaan. :/

Viereisellä tyhjällä kentällä tein keinua. Meni hyvin, pitäisi nyt vaan treenata säännöllisesti tätä, jotta tulee lisää varmuutta tekemiseen. Hyvät treenit. :)

ALO1!

Tänään oli tokokoe Pieksämäellä. Tuomarina toimi Riikka Pulliainen.

Holskuedustus oli varsin upea tänään ja porukan yhteishenki ihana ja myös se osaltaan kannusti kyllä hyvään tekemiseen. Erityis KIITOS Lauralle, joka tsemppasi meidän kehään menon hyvällä sykkeellä ja kokemuksella.

Romeon rivi näytti tältä:

Luoksepäästävyys 10 - hyvä oli.

Paikalla makaaminen 9 - hyvä muuten, mutta ei noussut heti kun pyysin perusasentoon...

Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Romeoksi tosi hyvä! Liikkeelle lähtö hyvä.

Seuraaminen taluttimetta 6,5 - eka pätkä hyvin, sitten jäi haahuilemaan. Oma moka, missä oli käskyt?! :O

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 - en muista tätä. Ei tainnut nousta heti perusasentoon?

Luoksetulo 9 - oikein hyvä. En tiedä mistä piste lähti. Vauhti ehkä?

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - hyvä tämäkin.

Estehyppy 10 - ihan ok.

Kokonaisvaikutus 8,5- tuomari toivoi lisää pirteyttä tekemiseen. Romeo kuulema rauhoittelee minua, koska jännitän niin paljon. :)

Tulos ALO 1 170,5 p. ja kokonaissijoitus 6/26

Paikalla oli siis kolme pitkäkarvaa ja yksi lyhytCarma. Myös tulokset olivat kaikilla holskuilla erittäin hyviä! Eka kertalainen Sieni-pitkäkarva pesi koko porukan ollen paras 26:sta koirakosta, Romeo kuudes kokonaistuloksissa, Carmalle kolmas ykkönen ja samalla TK1 ja Sinnalle hyvä kakkonen. Hyvä holskut ja hyvä me!

Koekuvat Sini Manninen. Kiitos :)

Tässä video, kiitos Lauralle videoinnista.

Sieni tarjosi Romeolle hampurilaisen kokeen jälkeen läheisellä Hesellä...

hampurilainen maistui...

Poseeraaminen Sienen kanssa oli vähän noloa... 

Kotona näytti jo vähän ylpeältäkin... :)

>> LISÄÄ KUVIA

Hallilla tokoa ja agia

Tänään oli sitten taas keskiviikkoiset agitreenit Jatin hallilla. Aiheena putkijarru ja rata näytti jokseenkin tältä.

Ensin tehtiin putkijarrua, jossa annetaan joku merkki koiralle, vaikkapa sihinä, tai kuten meillä, kevyt jalkojen tömistys, jotta koira tietää putkesta tullessa, että rata jatkuu putken jälkeen aina ohjaajan puolelle, ei siis suoraan, ja tekee jyrkän mutkan. Harjoituksessa tarkoitus oli tehdä mahdollisimman jyrkkä kääntö putkesta kepeille ja taas vastaavasti toiseen suuntaan, eli 9-esteelle.

Keinu oli ensimmäinen este ja otin sen ensin hihnan kanssa ja toisella kerralla pannasta pitäen ihan varmuuden vuoksi, koska ei olla ehditty treenaamaan keinua taas pitkään aikaan. Romeo menee sen kyllä tosi nätisti ja rynnimättä ja pysähtyy rauhassa odottamaan keinahduksen... joten kai sen voisi antaa jo itsenäisestikin keinun suorittaa.

No, tämän päivän rata vaihteeksi jopa sujui meiltä ja oli noin muutoinkin ihan mukava. :)

...ja sitten sitä tokoa 

Agin lomassa ja agin jälkeen tehtiin tokoa. Seuraaminen tuntui varsin hyvältä. Palkkasin perusasennosta ja muutamasta askeleesta. Kontakti hyvä ja pysyi.

Tokoeste ihan ok ja kaukojakin kokeiltiin. Kaukot olivat Romeosta ihan huippukivoja ja se teki niitä erityisen innoissaan. :) Avonliikkeitä ei ole tehty vielä oikeastaan yhtään, joten voisi kai niitäkin pikku hiljaa miettiä..

Yksi paikkamakuu ensin häiriössä. Piika ja Naava tekivät omia "juttujaan" kentällä ja Omppa-belgi suoritti samaan aikaan rataa viereisellä kentällä, josta kuului  käskyjä ja haukkua. Muutenkin meteli oli tässä kohtaa hallissa varsin "hyvä" häiriötä ajatellen. Tiina seuruutti Piikaa Romeon ja minun välistä. Romeon korvat olivat tiukasti luimussa ja ilme surkea, (selän takanakin oli pieniä koiria omistajineen) joten selvästi Romeo paineistui kaikesta tästä, mutta kuten ennenkin, varsinkin juuri tällöin keskittyminen paikkamakuussa on myös erittäin hyvää. :)

Lopuksi vielä paikkamakuu ryhmäläisten koirien kanssa. (Piika ja Naava) Romeo keskimmäinen koira. Ihan ok muuten, mutta en tykkää tuosta, että Romeo alkaa haistella ilmaa ja vetää vainua "jostakin". Oon huomauttanut tästä ja katse kääntyykin sitten eteen ja keskittyiminen on taas hyvää. Romeon tuntien tiedän, että jos kuono alkaa "viedä" ja katse ei pysy edessä (minussa), keskittyminen helposti herpaantuu. Tuo otus kun on muutenkin luonteeltaan suht häiriöherkkä ja melkoisen keskittymiskyvytön, niin pitkiä minuutteja on taas tiedossa ensi launtaina... rukkaset siitä tulee, jos menee nyt paikkamakuun tössimään...

Hakuilemassa

Tänään oli Saviolla holskujen (Carma, Ruka, Sumu, Älli, Rio ja Romeo), yhden aussin ja skotin hakutreenit. Alue tallattiin jo tuttuun tapaan, eli näin:

Jokainen otti kaksi kierrosta mitä kukakin halusi. Romeon ekalla kierroksella otin hajunhakua neljällä peitetyllä maalimiehellä. Kävelin lähelle maalimiehen piiloa ja kun Romeo sai vainun ukosta, käännyin ja palasimme keskilinjalle. Keskilinjalta lähetys ukolle. Ensimmäinen oikein hyvä. Olin unohtanut ohjeistaa maalimiehiä jättämään naamat reilusti näkyviin, koska peitettyjä ei olla paljoa tehty. Toiselle lähti hyvin, mutta törmättyään toistamiseen peitettyyn ukkoon, alkoi ujostella ja kiertää ukkoa. Oli vähän puhissutkin. Menin tueksi, jolloin lähestyi ukkoa ja Annan alkaessa jutella, reipastui ja palkkakin kelpasi. Seuraavat niin, että maalimies alkoi heti jutella ja Romeo meni reippaasti piilolle. Pikku hiljaa pitää lisätä peittojakin mukaan, mutta alkuun maltillisesti, eli vaikka yksi peitetty maalimies, jolla naama näkyvissä ja muut taas ilman peittelyä jne.

Toinen kierros risteilyä (10 maalimiestä) ja siitä video tässä.



Eväät olivat taas ihan huiput ja nyt saatiin vielä jopa oikein mahtavaa täytekakkuakin. Kiitos Paulan. Kyllä meidän kelpaa treenata. Kuinka monien hakutreeneissä tarjoillaan täytekakkua ja munavoita piirakoiden kera? : )

Pieksämäen Hau Hau-hallilla

Tänään lähdettiin Sarin ja Carman kanssa Pieksämäelle, josta oli varattu Pieksämäen Hau Hau halli meille tunniksi. Mikkelin suunnalta porukkaan saatiin lisävahvistusta Lauran ja hänen koiriensa >>Sienen ja yhden mudin muodossa.

Romeon treeniplääni tänään oli: normi- ja häiriöpaikkamakuut, seuraaminen ja tokoeste. 

Alkuun ryhmäpaikkamakuu. Järjestys vasemmalta oikealle oli Romeo, Carma ja Sieni. 20 sekuntia ennen kahta minuuttia, Romeo heilutteli muutaman kerran häntää... Oisko vieressä makaavalle Carmalle lähetellyt terveisiä.... :/  Muuten ihan tarkkaavainen ja hyvässä mielentilassa.

Seuraavaksi sitten sitä meidän murheenkryyniä, eli seuraamista. Idea tämän päivän treenissä oli, että pidän katseen edessä ja keskityn vaan kävelemään. Laura toimi liikkurina ja sanoi myös milloin kehun sanallisesti, palkkaan lelulla tai vastaavasti nyppäsen kevyesti hihnasta (siis painostan sanaa kevyesti, ei mitään nykimistä tai riuhtaisua) pienen paheksunnan kera, jos jää ihan haahuilemaan omiaan.... alkuun vähän haahuili, mutta korjasi kuitenkin paikkaa ja otti kontaktia, kehuin. Kun meni jonkin aikaa hyvin, sai tästä lentävän wuban palkaksi.

Aivan valtava apu itselle kun joku katsoi vierestä meidän tekemistä. Sivusta näkee kuitenkin niin paljon paremmin koiran paikan ja toiminnan. Suurin ongelmahan meillä on ollut koko ajan nuo liikkeelle lähdöt. Jos ne onnistuvat, seuraminen sujuu, jos eivät, koira jää haahuilemaan taakse, eikä edes oikein yritä pysyä mukana. Laura huomasi heti tässä tämän meidän ongelman, eli Romeo jää lähdössä jo aika usein vähän jälkeen, kun hätäilen/rynnin ihan suotta nämä lähtötilanteet.

Olen virheellisesti kuvitellut, että kun liikkuri sanoo käskyn liikkeelle mars, se on käsky jolloin lähdetään välittömästi... eli kun annan sivu-käskyn, olen jo ottanut lähes ensimmäisen askeleen. Romeo ei ehdi kunnolla mukaan, varsinkaan jos kuikuilee vielä tällöin vähänkään sivulle ja sitten sille tulee varmaan itsellekin vähän sellainen fiilis, että nyt se män jo... Laura näytti Sienen kanssa kuinka homman kuuluisi mennä. Eli vaikka liikkuri on sanonutkin käskyn lähteä liikkeelle, annan tästä sivu-käskyn, mutta odotan ne muutamat sekunnit ihan rauhassa, että myös koira on kunnolla valmiina, ottaa hyvän katsekontaktin ja vasta sitten rauhassa lähden liikkeelle. Laura sanoi, että heti kun maltoin näin toimia, eli hidastaa omaa toimintaa, liikkeelle lähdöt parani ja sitä kautta myös seuraaminen.

Pitkästä aikaa tuntui siltä, että sain Lauralta jotenkin tosi ymmärettävän ja selvän avun, että itsellä tuli kyllä niin hyvä fiilis tästä. :) Laura auttoi ymmärtämään, että kokeessa ollaan yhdessä koiran kanssa, eikä siellä tarvitse suotta hötkyillä, eikä myöskään liikaa miettiä mitä liikkuri haluaa sinun tekevän mahdollisimman pian. Voi myös hyvin innostaa koiraa liikkeiden välillä pienimuotoisesti, vaikka Pieksämäellä onkin maailman nopein liikkuri...

Makupalan häivytyksestä sain myös noottia, eli en ole sitä tehnyt oikeastaan ollenkaan.... Koiralla ei ole siis oikein edes uskoa siihen, että taskusta mitään tulee. Etäpalkka pitää myös opettaa Romeolle.

Tokoeste jännitti eniten koska olin tehnyt jo kotona päätöksen, että jos Romeo ei sitä mielellään hyppää, en osallistu ensi viikonlopun kokeeseen. Ensin pieni viive, mutta katseli tällöin oven suuntaan, eikä ajatus ollut vielä mukana. Sitten hokasi mitä ollaan tekemässä ja hyppäsi hyvin. Tämän jälkeen tehtiin muutamia vauhtihyppyjä, jossa vapautin suoraan wuballe. Näissä jo selvästi huomasi, että Romeo nautti jälleen hyppäämisestä ja vapautuksen jälkeen hyppäsi muutaman kerran wubba suussa estettä ilman käskyä. Laurakin oli sitä mieltä, ettei Romeolla ainakaan mitään kipuja näyttäisi olevan.

Lopuksi erittäin hyvä häiriö paikkamakuutreeni. Ei ollut liinoja tms. käytössä, mutta päätettiin luottaa omaan ääneen tarpeen vaatiessa. Eli Romeo ja Carma vierekkäin paikkamakuuseen. Laura haki paikalle mudiuroksensa, joka on Romeolle täysin vieras uroskoira ja sitten vielä oma, suuri rakkaus vieressä... Laura seuruutti mudiaan koirien ja meidän ohjaajien välissä. Meni varmaan kahden metrin päästä paikkamakuussa makaavista. Aina kun mudi oli ohittanut Romeon, kävin välipalkkaamassa hienosta paikallaolosta. Ehkä jännittävin hetki oli kuitenkin se, että mudi laitettiin maahan kaukoja varten hyvin lähelle Romeota. Nyt mudilla ja Romeolla oli lähellä olon lisäksi myös suora näköyhteys toisiinsa. Romeo kerran vilkaisi vähän paineistuneen oloisena mudiin päin ja sitten alkoi tuijottaa tiukasti minua, eikä pää kääntyillyt enää mihinkään suuntaan. Hyvä, hyvä. Pidä tuo Romeo. :) Ai hitsi, miten tuo paine tekeekin sille hyvää. Keskittyy silloin selvästi parhaiten, eikä kuikuile yhtään ympärilleen. Kyllä tuntui hyvältä käydä palkkaamassa tästä ja isot bileet suorituksen jälkeen.

Hyvä mieli jäi näistä treeneistä. Paikkamakuu pitäisi olla Romeolla varma.

Lauralle suuri, suuri kiitos tästä päivästä. Laura on hyvä opettamaan ja toivottavasti päästään jatkossakin treenaamaan näin yhdessä. Tuli tunne, että voidaan jopa edistyäkin joissakin asioissa. Kiitos. :)

Kun ei suju...

Romeo on kärsinyt kaatumisesta asti jonkin asteisesta hyppyhaluttomuudesta. Se ei tule entiseen tapaan sohvalle, ei hyppää sänkyyn, eikä tee mielellään tokoestettä, joka on ollut aina sen lemppari este... Romeo on joskun vähän liiankin herkkis. Jos sitä joskus on sattunut hyppääminen, se mielellään jatkossa välttää kaikkea hyppäämiseen liittyvää. Vika jää sillä ihan turhan helposti korvien väliin.

Onneksi Rauha-tytär korjasi paljon tätä asiaa viettämällä meillä viikonlopun. Rauhan kanssa temutessa Romeon "korvien väli" tuulettui tältä osin. Näytti kyllä ihanalta kun isi ja tyttö pomppasivat molemmat takapihan ulkosohvalle. Nenut lasissa sitten vierekkäin katselivat keittiöön, kun tein ruokaa. Rauhan kanssa ei myöskään muuten vauhtia himmailtu tai holskupommppuja säästely, joten pomppimista tuli, eikä paikat siitä olleet moksiskaan... joten tänään matalialla rimoilla hyppyjä ja uutta intoa hakemaan tekemiseen.

Aiheena agissa oli saksalainen käännös ja serpentiiniohjaus. Tänään oli jotenkin tosi raskas päivä töissä, kevyessä flunssassa  raatamista muutenkin ollut päivästä toiseen, joten en millään saanut irti itsestä oikein yhtään mitään hyvää tänään. Pitkä tauko "kunnon" agista ja hyppäämättömyys näkyy sekä koirassa, että ohjaajassa... ollaan jotenkin ihan kohmeessa molemmat, eikä sitä kivaa ja hyvää tekemisen fiilistä agiin saada päälle.

Alkuun varsinkin tosi tahmeata tekemistä. Päivän juttu Romeolla oli: jos et osaa ohjata, teen omat ratkaisuni.. Enkä kyllä osannutkaan ja Romeo yritti parhaansa tajuta mitä siltä halusin...  Olin jatkuvasti koiran juoksulinjalla 8-10 esteillä ja saksalainen oli vaikea tehdä. Taas näitä juttuja, joihin koko ajan agissa törmään; näyttää tosi helpolta, kun se osaa. Silloin kun ei suju, niin ei sitten suju. Jotenkin tuntuu, että kun otetaan samaa estettä useimmin (kouluttajan tapa; eli ensin este ilman rimaa sitten toinen kerta riman kanssa jne.) kuin, että se mennään osana rataa, Romeo kokee sen jotenkin niin, ettei se mennyt estettä riittävän hyvin ja tämä ns. "hierominen" vie siltä intoa. Eniten se pitää siitä, että saa mennä kerralla koko radan ja tähän se syttyy aina kunnolla. 

Rata oli mukava, eikä sinällään edes vaikea. Ainoastaan kakkosesteellä saksainen ja 8-10 esteillä serpetiiniohjaus. Muuten sai mennä miten tykkäsi. 

Ennen agitreenejä paikkamakuut Piika-bortsun ja Naava-snautserin kanssa. Satu meni piiloon pystyyn käännetyn agipöydän taakse ja tämä tuntui kiinnostavan jostain syystä kovasti Romeota. Se kuikuili kaula pitkällä piilon suuntaan, jolloin rykäisin sille muutamssa kohdassa, jotta muistaa katsella eteen. Muuten ihan varman oloista. 

Otin myös seuraamista. Oli sillä hetkensä, mutta on se kyllä ihan helvetin järkkyä... Ei pysy kontakti, jos namia tai lelua ei ole kädessä. Sitä ei kiinnosta kontaktissa seuraaminen, eikä se sitä mielellään tee ja tämä näkyy kilometrien päähän.... En osaa motivoida sitä oikein ja riittävästi, joten ihan kamalaa paskaa. Jos tuon koiran kanssa joskus TK1 saadaan, niin mulle se riittää vallan mainiosti ja on kyllä tuon kanssa saavutettuna ihan yhtä arvokas juttu kuin joillekin TVA. :D Toko ei oo kyllä meijän laji.... ei sitten yhtään. :( 

Rauha tuli taloon...

...vaikka muistuttikin enemmän suloista pyörremyrsykyä tai jos Romeolta kysytään, niin perskärpästä. :)

Romeon pentu Rauha (Hertogin Hadewych van de Rozeborgh) vietti meillä viikonlopun. Rauha oli heti kuin luotu sulautumaan meidän laumaamme. Romeo ja Moore molemmat pitivät siitä. Romeo ja Rauha ovat olleet koko viikonlopun kuin paita ja peppu ja voipi olla, että Romeo kaipailee tuota perskärpästä (tai sitten se huokaisee vaan onnesta, mikä on todennäköisempää) kun se sunnuntaina lähtee takaisin omaan laumaansa.

Ihmisetkin Rauha hurmasi hetkessä valloittavalla ja rakastavalla persoonallaan... Rauha on jotenkin niin helppo, nöyrä, ollen kuitenkin aktiivinen ja kaikilta ominaisuuksiltaan äärimäisen kiva koira.

Jotenkin siinä on paljon myös tuttua Romeota. Sillä on sitä sellaista tervettä röyhkeyttä, josta koirassa pidän ja joka kertoo pennun rohkeudesta ja hyvästä itsevarmuudesta. En osaa selittää paremmin, mutta jotkut ilmeet ja eleet ja tapa toimia tuovat kovasti Romeon mieleen. Tykkään siitä kyllä tosi paljon. Tähän en tekstiä ja ajatuksia saanut oikein kunnolla koottua, mutta viikonlopusta ja Rauhasta enemmän tuolla koirien blogin puolella.

>> LAUANTAI

 >> SUNNUNTAI

>> KUVIA  

Sunnuntaina käytiin vähän leikkimässä ja tekemässä Rauhan kanssa tottiksen alkuja.



Lämmin Kiitos Katialle, että antoi meille tämän hienon tilaisuuden viettää aikaa koiransa kanssa ja samalla tutustua paremmin Romeon jälkeläiseen.

Isi ja tytär aamulenkillä. 

Isi saa kyytiä...

Alkuviikon touhut

Romeon viikko alkoi odotetulla hierojakäynnillä. Romeolla oli parkettilattialiukastelun jäljiltä lihasvenähdys, joka tuntui käsiteltäessä vasemmassa kyljessä, kuten olin sen siihen mielessäni paikantanutkin. Tämän huomasi Romeossa pienenä maiskutteluna ja jännityksenä tätä kohtaa käsiteltäessa. Yleensä Romeo nauttii hieronnasta täysin rentona, silmät puoli ummessa ja nyt se oli selvästi enemmän varuillaan. Mikään alue selkäragan tai lantion alueelta ei kuumottanut, tai kertonut siitä, että jotain suurempaa olisi kaatumisessa tapahtunut. Lopuksi hieroja tutki vielä lantionasennon, jotta se on suorassa. Kuuleman mukaan paras aika nähdä mahdolliset muutokset; kehittyneet venähdykset, -revähdykset, jumit ym. on viikon päästä tapahtuneesta, eikä vaikkapa heti  tapahtuman jälkeen tutkittaessa. Siinäkin mielessä käynti hierojalle osui parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan, eli päivää vaille viikko kaatumisesta. 

Onneksi uutiset olivat kaikilta osin hyviä. Jumeja ei Romeolla muutoin löytynyt, venähdys alkaa olla parantumaan päin ja Anne oli sitä mieltä, että myös agitreeneihin voidaan keskiviikkona jo osallistua, mutta toki rimat kannattaa vielä pitää matalana.

*****
Tänään Jatin hallille, jossa ennen agitreenejä paikkamakuutreenit kolmen koiran kesken. Paikalla oli malinois Ipi, joka on Romeolle vieras koira ja Naava-snautseri. Romeo oli porukan keskimmäisenä ja Ipi noin  kahden metrin päässä, eli suht lähellä. Tehtiin taas kaikenmoista häiriötä Romeon pään menoksi. Satu vapautti Naavan kesken paikkamakuun, Tiina välillä Ipin. Mikään ei hetkauttanut Romeota, joka makasi hyvässä mielentilassa ja rauhallisen tarkkaavaisena paikallaan. Naavan vapautuksen jälkeen kävin välipalkkaamassa, kun ei osoittanut kiinnostusta juoksevaan koiraan. Samoin Ipin vapautuksen jälkeen palkkaus. Melkein olin toivonut, että se nousisi jossain näistä treeneistä, jotta olisin päässyt tästä sanomaan, mutta ei. Pieksämäen kokeen jälkeen, Romeo ei ole kertaakaan noussut, oli häiriö ollut mitä tahansa. Nyt sitten viisi päivää juupas -eipäs-pähkäilyä, ilmoitanko sen Pieksämäelle kokeeseen...

Seuraamista otin pikku pätkiä lämmitelymielessä ja Romeo teki suurimman osan ajasta kivalla kontaktilla. Vaikea oli taas jotenkin uskoa, että nuo sen koeseuraamiset ovat olleet molemmat niin järkkyjä....

*****
Agissa aiheena tänään oli niistot ja niisto-sokkarit. Rata oli tänään tämmöinen. (Numerointi sillä puolen miltä este suoritetaan.)

Rimat oli meillä 40 cm korkeudessa ja pöytä minien, jotta Romeo pääsee mahdollisimman kevyesti taas mukaan agitreeneihin. Pientä varovaisuutta huomasin yhä Romeolla olevan. Tämä vaikutti selvästi myös sen intoon, joka ei ollut lähelläkään sitä mitä se parhaimmillaan on. Jälkeenpäin ajatellen, ei olisi yhtään ollut hullumpi idea jättää vielä nämä agitreenit väliin... No, mentiin rata kuitenkin ja tehtiin kaikki esteet mahdollismman rauhassa ja jo vähän innokkaammin Romeo alkoi lopussa hypätäkin.

Niisto-sokkari oli takoitus tehdä esteiden 3-5-7 kohtiin. Eli koiran ohjaus esteen taakse, oma rintamasuunta sinne, minne rata jatkuu ja koiranpuoleinen käsi "vetää" koiran esteen yli, jonka jälkeen ohjaava käsi vaihtuu toiseksi. (sokkari) Alkuun ohjaava käsi meni liikaa koiran mukana esteen taakse. Sain myös noottia siitä, etten ollut riittävän kärsivällinen ja odottanut rauhassa koiran hyppyä ennen liikkumista eteenpäin... aikamoista säätämistä kaiken kaikkiaan meidän tekeminen tänään...

Loppulämmittelyyn saatiin mukavaa seuraa, kun Sari ja Carma tuli käväisemään hallille ja käytiin yhdessä lenkillä. Carman Back on Track-loimi oli osoittautunut Carmalle vähän liian isoksi, joten ostin sen Romeolle, jolle se onkin oiken hyvä. :) Romeosta oli ilmeisen noloa lenkkeillä Carman seurassa loimi päällä, joten se ei ahdistellut tavanomaiseen tapaansa Carmaa koko lenkin aikana... : D.

Saviolla hakuilemassa

Tänään oli Saviolla hakutreenit. Romeo tuntui onneksi jo tänään omalta itseltään. Autoon hyppykin sujui jo "entisenlaisesti", joten oikein hyvällä mielin lähdimme treeneihin. Kyllä onkin helpottunut olo, ettei mistään sen kummemmasta ollut kyse. Aina sitä jotenkin ajattelee sitä kaikkein pahinta...

Tulevalle tiistaille oli alkujaan suunnitteilla mölliagikisa, joka tulee nyt meille liian pian, kun tuota hyppyhaluttomuutta/kipuiluja oli vielä eilen. Nyt ei viitsi mitään riskejä ottaa 60 cm. korkeilla esteillä. Huomenna on onneksi jo hierojallekin aika.

Paikalla hakutreeneissä oli kolme pitkistä (Ruka, Rio ja Romeo), yksi lyhytCarMa, aussie Tohti (9 vko) ja pikku musta skotti Moore. (alla video)

Rion "pikkusisko" ja porukan uusin jäsen: Tohti-aussie

Ensin tallattiin alue samaan tapaan kuin Sari Kärnän koulutuksessa, eli näin:

Huomasi heti, että Sari oli "muutaman" kerran aiemminkin tehnyt alueen, koska tuon piirretyn siirtäminen maastoon tuollaisenaan, ei ollutkaan ihan niin simppeliä kuin miltä se Sarin kanssa tehtäessä tuntui... Joissakin pistoissa oli liikaa väliä ja sehän tiesi sitä, että maalimiehet saivat välillä oikein tosissaan juosta...

Teimme risteilytreeniä ensimmäisellä kerralla koko porukka ja toisella kierroksella Ruka ja Carma otti hajunnostoa kun me muut jatkettiin yhä risteilyllä.

Romeo oli innokas hommiin ja taas toisella kerralla tekeminen vaan parani. Näkee selvästi, kuinka koira nauttii näistä treeneistä ja nämä ovat jotenkin niin hyviä treenejä ennen talvitaukoa, jotta koiralle saa hyvän fiiliksen tähän hommaan.

Muutenkin päivä oli kaikilta osin onnistunut. Ihan mahtava ilma, mahtava porukka ja mahtavat eväät.:) Kiitos kaikille mukana olleille. Toivotaan, ettei lumi tule vielä, jotta hakutreenejä voidaan vielä jatkaa.

Loppukevennyksenä vielä: Moore tekee risteilyä. :)

Kipuja?

Viime päivät Romeo on ollut tavanomaista vaisumpi. Se nukkuu enemmän ja vahtii vähemmän. Autoon hyppääminen onnistuu, mutta eri tekniikalla kuin ennen. Etupää nousee ensin ja toisin kuin yleensä, jolloin Romeo ponnistaa takajaloilla hypyn, nyt se ponnistaa etupäällä takajalat mukaan... Vinkaisuja ei enää kuulu, mutta  selvästi Romeo välttää riekkumasta entiseen tapaan ja on rauhallisempi. Viisasta sinällään, jos olo ei tunnu hyvältä. Oisko sillä kuitenkin yhä kipuja?

Huominen näyttää varmasti todellisen tilanteen. Eli jos hakutreeneissä sama himmailu ja haluttomuus jatkuu, tarvinee tilata ell. ja mahdollisesti kuvata koko koira, jotta varmistetaan mikä tilanne on. Mitä Nononkin kanssa tuli opittua, on se, että koirat ovat varsin hyviä salaamaan kipunsa. :(

Tänään mentiin treeneihin Killerille, yhteisten paikkamakuutreenien tähden. Sen jälkeen jokaisella oli treenien osalta mahdollisuus tehdä mitä tykkäsi. Vettä santoi koko ajan ja maa oli märkä ja niljakas. Paikkamakuu sujui muuten hyvin, kun sain ensin koiran märkään maahan, johon se ei meinannut vielä kolmannellakaan (?) käskyllä mennä, vaikka vesilätäkköön en ollut sitä laittamassa... Holskustapa kuorituikin melkoinen hienohelma tässä asiassa. Voihan kokeessakin sataa, joten ei huono treeni tämäkään.

Koiria oli paikkamakuussa alkuun kolme; bortsu/kelpie-mix, berni ja reunimmaisena Romeo. Mukaan liittyi lopuksi vielä Kerttu-kelpie, jolla oli juoksut. Häiriön kesti sinällään hyvin, eikä toiset koirat kiinnostaneet. Paikalla häiriönä oli mm. vinkuva ja ääntelevä Olli (?) the pikkukoira, joka juoksenteli edes takaisin ohjaajien ja koirien välissä. Ensin etupuolella ja sitten takana. Pikkukoiran takana meno, sai Romeon pään kääntymään ja se selvästi paineistui tästä. Selusta on aina Romeolle se haastava puoli, eikä se tykkää, että siellä on toisia koiria, jos se joutuu olemaan yksin. Hyvin kuitenkin pysyi. Palkkasin välillä ja tässä yhteydessä Romeo yritti varovasti nousta, eikä meinannut mennä käskyllä takaisin maahan. Muutenkin koko ajan tärisi maassa ja oli jotenkin tosi kurjan näköinen. Oli puhetta, että on turha lisätä häiriötä tms. jos paikkamakuu ei ole koiralle ensin varma asia. Eli jos nousee, silloin taivas putoaa niskaan omistajan taholta. Kannatta laittaa hommalle heti piste, jotta koira tietää, että paikkamakuusta ei nousta, tapahtu sitten mitä tahansa. Myös iholle tulevia koiria voisi jossain vaiheessa harjoitella.

Paikkamakuiden lisäksi me ei muuta tänään tehty. Romeo ei tuntunut omalta itseltään, joten ei ollut mitään syytä jatkaa. Jos tietäisi, että se on varmasti terve, voisi vähän vaatiakin hommia, mutta tällä hetkellä ei, kun tilanne on epäselvä.

Tuli hyviä oppeja treeneihin ja valitettavasti myös fiilis siitä, että mettäänkin on menty. Seuraaminen ei suju, koska olen tullut opettaneeksi koiralle; vilkuile muualle, ota kontakti ja saa tästä palkka-tyylin. Eli nyt pitäisi osata vaatia koiralta koko ajan kontaktia, antaa palautetta heti sivulle pälyilystä ja olla työntämättä koko ajan nakkia naamaan. Vaatia koiralta enemmän, kun se kuitenkin osaa siltä pyydetyn asian... Jotenkin vaan ihan paska fiilis tästä. Hirveä työ aloittaa alusta taas kerran koko homma. Ei osaa, ei jaksa, ei viitsi, ei halua... :(  tekisi mieli heittää hanskat tiskiin koko samperin koulutuksen osalta. Taitaa jäädä meiltä tokot tähän. prkl.

Pentukansiot!

Romeon pentujen kuvasivustot päivittyvät sitä mukaan kun uusia kuvia tulee Hollannista ja Katialta.  Pennuista on kasvamassa hienoja holskuja. :) (klikkaa koirien nimiä)

>> WELLUS

>> RAUHA