Saviolla hakuilemassa

Tokokokeen jälkeen oli varsin mukavaa palata taas takaisin maastolajeihin, eli hakuilemaan. Tänään oltiin Saviolla holskuporukalla. Koiria oli paikalla yhdeksän. Pitkiksiä oli koirista suurin osa, eli viisi (Ruuti, Sumu, Tara, Rio ja Romeo) lyhkäsiä kaksi, (Carma ja Älli) sekä muunrotuisia edustivat karjakoira  Motti ja "pikku musta" Moore.

Romeolle otettiin kaksi valmista maalimiestä. Toisella rulla ja toisella pelkkä wubba. Ekalle lähti innolla, pyörähti alussa jonkun kierroksen, jonka jälkeen maalimiehelle. Otti rullan, meni merkkaamaan läheistä puskaa, jolloin rulla putosi... Meni uudelleen maalimiehelle,maalimiehellä ei ollut vaihtorullaa, joten tarjosi Romeolle tippuneen rullan. Toi rullan ja välipalkkasin.

Seuraavalle lähti hyvin ja suoraviivaisesti. Löysi ukon ja sai palkaksi wubbaleikkiä, jolle syttyi kovasti.

No joo. Koira kaipaisi selvästi jotakin piristävää nostetta näihin hakutreeneihin, mutta mitä ja miten? Tämä on nyt semmoista diibadaapa-työskentelyä ja treenit ovat jotenkin koiralle melkoisen tylsiä ja aina samanlaisia. Tuntuu jotenkin, että koira vaan kyllästyy koko ajan enemmän tähän hommaan. 

Treenien jälkeen tehtiin vielä mukava metsälenkki Carman ja Taran kanssa. Kotia viemisinä saatiin taas väsyneitä, mutta onnellisia koiria. :) 

Alokasluokan video

Pikku pätkiä kuvattuna alokasluokan kokeesta. Kiitos Ellille kuvaamisesta.

Ensimmäinen tokokoe

Tänään se sitten oli, eli meidän ensimmäinen tokokoe, eli Romeon tokoura on nyt virallisesti korkattu Muuramen kennelkerhon järjestämässä tokokokeessa Muuramessa. Etukäteen jännitti ihan kamalasti ja se näkyi koko kokeen ajan ja monta pistettä putosi ihan oman hermoilun takia.

Tuloksena tänään ALO 2 141 p. Ykköstuloksessa oltiin viimeiseen estehyppyyn asti kiinni, kunnes oma moka pilasi hypyn ja saatiin siitä nolla. Seuraaminen pitäisi saada kuntoon, mutta tuohan olikin jo meillä tiedossa. Liikkeellelähtöjä pitää treenata, jotta koiran kontakti ei katkeile lähtölupaa odotellessa. Esim. tämä aiheutti pistemenetykset liikkeestä maahanmenossa, kun koira oli ihan kuutamolla kun lähdettiin liikkeelle... Hienoa oli, että ei ennakoinnut sivuilletuloissa, mitä vielä viimeisissä treeneissä teki ja luoksepäästävyys ja paikkamakuut menivät molemmat upeasti.

Luoksepäästävyys 10 - Hyvässä vireessä ja malttoi pitää hyvin kontaktia, vaikka oltiin viimeisenä kuuden koiran rivistössä.

Paikalla makaaminen 10 - Wau!! Mun koira semmoisessa uroslaumassa, eikä edes vilkaissut vieressä makaavaa holsku/mali-seropiurosta! Mielettömän hieno suoritus. Elämäni pisimmät kaksi minuuttia. :D

Seuraaminen kytkettynä  7 1/2 - Liikkuri sanoi jälkeenpäin, että oli siellä hyvääkin seuraamista, mutta minun kävely on kamalaa, varsinkin juoksusta kävelyyn siirryttäessä. Eli opettaisiko joku mut oikeasti kävelemään tasaisesti ja nykimättä?!

Seuraaminen taluttimetta 5 - matkalaukkutouhu jatkui...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  7 - Hyvät pisteet siihen nähden miten meni. Huono liikkeelle lähtö, joten jäi laahustamaan liian taakse ja jouduin ottamaan uudelleen sivulle ja liikkeen alusta.

Luoksetulo 9 - tuli nätisti sivulle ja oli mielestäni suorassakin. Vauhtia olisi voinut olla enemmän.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 Ihan ok, aika lailla Romeomainen. Tässä muistaakseni liikkeelle lähtökin sujui parhaiten.

Estehyppy 0 - Voi viddu mikä moka multa! Koira hyvässä vireessä ja kontaktissa esteen takana ja mulle tuli joku helvetin aivopieru, että ollaan mukamas liian kaukana esteestä. Kysyin voinko mennä vähän lähemmäksi estettä ja kun liikahdin eteenpäin, koira hyppäsi ilman käskyä.... tästä saa potkia kyllä itseä.

Kokonaisvaikutus 7 Kahden kympin jälkeen meno selvästi huononi ja huonot seuraamiset veivät pisteitä, joten hyvä, että edes seiska.

Mutta hei, me teimme sen! Seuraava koe tulee varmasti olemaan jo paljon helpompi. :)

Viimehetken tokofiilistelyjä ja agia

Viikon varrella on tehty... yllätys, yllätys, tokoa. Joka ilta jotakin vähän. Romeo osaa liikkeet, lukuunottamatta tokoestettä noin teknisesti ja seuraaminenkin on sille päälle sattuessa jopa varsin mukavaa. Oman pääkopan kanssa nyt työskennellään. Onneksi on omasta takaa ammattiapua. :p Kepo tosin totesi, että pidän kauhun tasapainoa koko ajan yllä, eli kun saan yhden kokeen ohitse, ei muuta kun uutta ilmoa vetämään seuraavaan, entistä haastavampaan juttuun. :p Saan varmaan vatsahaavan tätä menoa...

Fiilikset ovat menneet viikon aikana aika vuoristorataa ja kokeen peruminenkin on käynyt mielessä useammin kuin muutaman kerran. ;) Maanantaina kennelkerhon porukkatreeneissä tehtiin alokasluokan liikkeitä. Heli toimi liikkurina. Ei olla paljon liikkurin kanssa treenattu ja se näkyi... ennakoi luoksetulossa mm. liikkurin käskyyn. Uutena/vanhana ongelmana on noussut esiin myös jääveissä ennakoiminen perusasentoon, jonka kuvittelin olleen jo menneen talven lumia.... Kiva juttu, kun tässä vaiheessa ongelmat pomppaavat pintaan. Eli "saatiin" tämä ennakoiminen takaisin, kun tein viime viikolla yhdet kokeenomaiset treenit ja liikkeet päättyivät perusasentoon. Mutta siis, nyt palkkaan vain ja ainoastaan maahan. Seisoskelua koiran vieressä kun on maassa jne. ja ennen koetta en ota enää sivulle... jännäksi menee, miten käy kokeessa.

Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuivat hyvin. 

Tokoeste ihan vaiheessa edelleen, mutta ei riitä aika parempaan. Hyppää nyt jo aika kivasti aita käskyllä, mutta pitkät ovat välillä piuhat ja tahtoo kiertää esteen takaa takaisin. Tehdään tätä vielä iltaisin, jos saataisiin sujumaan.

Paljon tehty pelkkää fiilistelyjä ja tunteen nostoa. Perusasennosta wubba-leikkiä, ihan parin askeleen seuraamista ja liikkeelle lähtöjä ja heti bileet pystyyn kun menee hyvin ja muutenkin mukavaa hömpöttelyä yhdessä. Eihän tässä nyt enää juuri muuta voi, kun pyristellä.... :D

Tänään agitreenit; aiheena persjättö

Tänään agitreenit ja ohjauksena persjättöä. Valssikin sujuu jotenkin paremmin, mutta tämä lentokonehirviö-asento saa mut hukkaamaan koiran aina jonnekin selän taakse ja olen koko ajan myöhässä käännöksineen tai törmätään Romeon kanssa...

Rata oli tämmöinen:

Pussissa oli Romeon mielestä jotakin todella vetoavaa, koska useita kertoja se yritti varastaa lähdössä... :( Varsinkin viikonlopun tokokoetta ajatellen tämä harmittaa, joten olin tosi tarkka tästä. Palasin välillä palkkaamaan, kun malttoi odottaa rauhassa. Onneksi agi on kuitenkin lajina niin eri kuin toko ja tokossa Romeo ei ole noin innoissaan menossa eteenpäin, joten siinä ei tätä varastelu ongelmaa toistaiseksi ainakaan ole ollut.

Muuten rata ohjauksineen sujui yllättävän hyvin ja ylitin kyllä itseni kun en hukannut koiraa kuin pari kertaa kutosesteellä jonnekin selän taakse. Juoksulinja kun oli 4-5-6 esteiden välissä. Romeo sai taas kehuja kouluttajalta siitä, että seuraa hyvin ohjausta ja lukee minua. Viimeisellä kerralla tehtiin jo puhdas ja hyvä rata. Ei kai tämä lentokonehirviö-ohjaus sitten ihan niin paha loppujen lopuksi olekaan.

Otin vielä viereisellä tyhjällä radalla kepit ohjureiden kanssa. En tiedä, onko se, ettei keppejä olla tehty vähään aikaan vai mikä, mutta kepit meni ehkä jopa paremmin kuin koskaan aiemmin. Romeo meni kepit tosi lujaa ja kolmannella kerralla näkyi jo vähän rytmiäkin pujottelussa... 

Keinua täytyisi alkaa harjoittelmaan ihan tosissaan, jotta saataisiin siihenkin jotain tuntumaa. Miten se niin tökkiikin harjoitella?

Kisoissa käynti tuntuu antaneen Romeolle jotenkin lisää itseluottamusta radalla. Romeo hakeutuu selvästi rohkeammin esteille ja irtoaa hyvin kauemmaksikin estettä hakemaan. Kyllä siitä hieno agikoira vielä tulee. :)

Tulos epiksistä!

Tänään oli Laukaassa epäviralliset agikisat, eli meidän toiset möllikisat. Vähän jännitti kuinka koira jaksaa kun on ollut vasta kovassa vatsataudissa, mutta hyvin Romeo jaksoi ja intoa oli. On se melkoinen muru. Itseäkään ei jännittänyt kentällä ja ajatukset pysyi koko ajan radassa ja koiran ohjaamisessa.

Radan oli tehnyt tuomarina toiminut Pirkko Leppänen, joka kuulema tekee ihan haastavia mölliratoja. Ykkösluokassa kisaavakin oli valinnut mölliryhmän kisaryhmän sijaan tästä syystä.

Rata oli tämmöinen: haastavin oli tuo 9-este, joka siis mentiin kahteen kertaan eri puolilta ja toisaalta suorilla sai mennä lujaa.

Romeo oli kyllä ihan mahtava radalla. Se ei jättänyt esteitä väliin, kuten Muuramen mölleissä teki pitkällä suoralla ja koko ajan kuunteli tarkkaan ohjausta, hyvästä vauhdista huolimatta. Kontaktit sekä puomilla, että A-lla loistavat ja näki, että kaikki radan esteet olivat sille hyvin mieluisia.

Loppusuoralla ei vielä täysin toiminut, vasta vähän harjoiteltu eteen-käsky, jolla yritin saada koiran irtoamaan täysillä loppusuoran. Lähti tosi lujaa 13 esteen jälkeen, korvat takana ja katse hyvin edessä, mutta juuri ennen toiseksi viimeistä estettä alkoi himmailemaan ja kurkkimaan taaksepäin ja ajautui liikaa kylki edellä esteelle, josta tuli kielto. Tuo yksi vitonen jäi hämärän peittoon, olisko joku rima tullut alas noilla suorilla?

9-este oli  meidän ja useimpien muidenkin kompastuskivi ja Romeo ohjautui putkesta esteen väärälle puolelle kun epäröin vähän liian kauan ohjausta. Ohjauslinjani olisi voinut olla sittenkin esteen toiselta puolelta, eikä esteen edestä. Tuota rataan tutustumisessa mietin kovasti...

Tuloskin saatiin, eli 15 virhepistettä ja ihanneaika alittui 13,86 sekunnnilla. Koiria oli kisassa aika paljon ja meidän kisan kokonaissijoitus selviää, kunhan tulokset tulevat ensin Laukan sivuille.

Jäi kyllä tosi hyvä tunne kisasta! Tästä on mukava jatkaa, kunhan saadaan vielä kepit ja keinu kuntoon. :)

"käyttöohjeet"

Mitä tekisin nyt toisin? -on kysymys, jota olen menneen vuoden aikana paljonkin miettinyt koskien holskun... tai tarkennetaan vielä, tämän yhden kyseisen holskun kouluttamista tokoon ja tottikseen. Varmasti osaavampi kouluttaja olisi saanut Romeosta jo heti paljon enemmän irti kuin minä, joka opin asiat yleensä sieltä kantapään kautta...

Se nyt kuitenkin on tullut varsin selväksi, että Romeo on aika ohjaajapehmeä ja herkkä koira, vaikka mielellään, luonnetestituomarin sanoja lainatakseni: "esitttää vähän enemmän kovista kuin mitä on..." ja tämä on tuonut haastetta koiran kouluttamiseen varsinkin vielä vähän osaamattomalle ohjaajalle. Alkuun luulin, että Romeo passivoituu treeneissä enemmän laiskuuttaan ja ns. v***llakseen, mutta nykyään uskon passivoitumisen olevan sitä, että koira rauhoittelee minua kun vaistoaa minun olevan turhautunut hommaan, joka ei etene toivomallani tavalla ja riittävän nopeasti. Tämä johti lopulta taas siihen, että hommat eivät edenneet millään tavalla ja oltiin pattitilanteessa.

Pidin tekemisestä tauon, kyselin holskujen omistajilta ja muidenkin rotujen harrastajilta neuvoja ja aloitettiin hommat vähän uudella tavalla. Nyt tuntuu selvästi paremmalta, intoa alkaa löytyä ihan eri tavalla ja jotenkin tuntuu, että nyt vasta mulla on se punainen lanka käsissäni, jota pitkin on hyvä edetä. Eli paljon on mennyt vikaan alkukoulutuksessa ja nyt sitten olen pyrkinyt korjaamaan omia, jo syntyneitä virheitä.

Näihin juttuihin kiinnittäisin erityistä huomiota:

• Treeneihin mennään aina hyvällä tuulella ja pilkettä silmäkulmassa. Tämänhän jo kaikki tietävät, mutta korostaisin tätä vielä erityisesti holskun kanssa. Holskua ei voi huijata. ;)  - Osaat hienosti, ootpa taitava!- tyylinen koiran ihailu koiran tehdessä vie pitkälle. Huonolla tuulella treenatessa on vaarana, että koira alkaa rauhoitella ohjaajaa elein ja ilmein ja koirasta tulee loivaliikkeinen ja passiivinen. Tästä turhautuu sekä ohjaaja, että koira. 
• Jos menee hyvin, ei tehdä toistoja vaikeissa asioissa. Eka suoritus on yleensä paras ja toinen huonompi. Treenataan usein ja lyhyesti. 
• Palkkaisin alkuun pidempään, vähän sinne päin-tyyliä, jotta koira tuntee tehneensä mahdollisimman oikein, vaikka paikka ei ihan suora tai muuten hyvä olisikaan...eli ei korjailla liikaa koiran tekemää. Näin säilyy paras into ja ilo tekemiseen. 
• Tukisin oma-aloitteisuutta ja vähentäisin käsiapua, jotta koira oppisi olemaan itse mahdollisimman aktiivinen jo alusta lähtien. 
• Ohjaajana pyrkisin olemaan mahdollisimman realistinen koiran osaamiselle ja siihen millainen juuri tämä koira on esim. viettitasoltaan, taistelutahdoltaan jne. Matalaviettisestä koirasta kun ei mitään suurta viettitykkiä koskaan tule. Havannoimalla koko ajan koiraa ja etsimällä koiran vahvuudet, joita pyrkiä käyttämään koulutuksessa hyväksi ja tiedostaen myös koiran heikkoudet ja kehittymiskohdat. Treenisuunnitelma sitten tämän mukaan.
• Ohjaajana tulee tiedostaa myös se, että vaan pitkäjännitteinen työskentely ja harjoitus tekee ns. mestarin ja se vie paljon aikaa. Ei vaadita koiraltakaan niitä nappisuorituksia ja täydellisyyttä liian aikaisin, vaan paloitellaan asiat ja työskennellään yhdessä oman päämäärän/tavoitteen eteen. Taikatemppuja, tai oikotietä onneen koirankoulutuksessa ei ole. 

Ns. vaaranpaikat:

• vaatimalla liian pian, liian tarkkaa tekemistä. "Paras" tapa tappaa into ja ilo. Joskus koirasta katoaa into jo sillä, että  sanotaan -hups!-vähän moittivalla äänellä, jos jokin menee vikaan. Tällä tietämyksellä "en näkisi virheitä" ja jättäisin ne täysin huomiotta ja palkkaisin hyvästä iloisella kehulla.
• holskua/Romeota ei tule mielestäni korjailla/kovistella millään tavalla treeneissä, eikä kyllä arjessakaan. Huonon suhteen korjaaminen on työlästä ja vaikuttaa koiraan kaikilla elämänosa-alueilla. Voi miettiä myös sitä, että onko kaikki saavutetut tittelit ym. palkinnot olleet tämän arvoisia, siinä vaiheessa kun joskus tulee aika sanoa rakkaalle ystävälle ne viimeiset hyvästit. 

-------------

Ja muutama sana vielä meidäna arjesta nyt jo aikuisen holskun kanssa: 

• Arki on nykyisin jo varsin mukavaa aikuisen koiran kanssa. Parasta aikuisessa koirassa on ehkä se, että me tunnetaan jo toisemme. 
• Aikuinen koira on mukavan itsevarma ja elämään luottavaisesti suhtautuva, eikä se viitsi enää kaikista turhista asioista suurempia kilareita saada kuten nuoruudessa. Tosin onhan sillä vielä heikkoutensa; oravat, metsäkanalinnut ja Mörkö-tiibetinmastiffi...
• Arjessa on säännöt, joita noudatetaan ja niistä pidetään kiinni. Remmissä ei rähjätä, eikä pihalla mölistä turhia. Porkkana toimii holskulla ehdottomasti paremmin kuin keppi. Tässä esimerkki pihalla vahtimisesta.

Alkuun kirosin ja menin pölläyttämään koiraa kun se rähisi suu vaahdossa katua ohittavalle,(niskavillapuhuttelu perkeleiden kera), jos sain koiran kiinni itse teosta. Koira luimisteli väisteli, lopulta pakeni jo kun näki minut tulevan sisältä ja lopputulos oli, että vahti kuitenkin katua yhä kiihkeämmin ja jotenkin jopa aggressiivisemmin. Vaihdoin rankaisun kutsuun ja superpalkkaan. Eli mölystä sai makkaraa jos tuli sitä sisältä hakemaan. Palkkasin aina kun jätti rähinän kohteen ja tuli luo. Alkuun oli tulemisessa viivettä ja tämä vaihe olikin se koettelevin. Koira rähisi jonkin aikaa, mutta selvästi jo pian tiesi, että makkara odottaa kunhan malttaa jättää kohteen ensin. Tänä päivänä kun katua ohittaa uroskoira, Romeo tulee puhisten jääkaapille häntä tötteröllä ja katsoo minua tyyliin, äippä taas siellä menee hirmuinen koira. Kehun sitä ihan tavallisella rauhallisella äänellä ja juttelen jotain tyyliin: olitpa muuten taitava, meneekö siellä joku koira... ja annan sille palkan. Nykyään jo riittää, että kuittaan palkan sijaan "tarinan" kuulluksi. Lopputulos on, että koira ei enää rähise aidalla, vaan ryntää sisälle "kertomaan asiasta".

• Pitääks mun aina? - Holsku on siitä jännä koira, että se jaksaa myös kyseenalaistaa joitakin sääntöjä kerta toisensa jälkeen, joten tarkkana sen kanssa saa arjessa olla. Esim. meillä on huone, jossa asustaa kani ja tähän huoneeseen koirilla ei ole lupaa mennä ja ne tietävät sen. Perheen toisille koirille, yksi kielto on riittänyt kertomaan, ettei huoneeseen ole lupaa mennä, kun taas Romeo jaksaa kerta toisensa jälkeen yrittää:  josko sinne nyt kuitenkin tänään jo voisi mennä...?

Pakko kertoa myös tähän se, että tuttu vaihtoi holskun (pitkäkarvan) sakuun ja naureskeli, että onpa jännää kun on koira joka jaksaa toistoja vaikka kuinka ja silti tekee ihan satalasissa, eikä haittaa vaikkei niin hyvällä tuulella treeneihin aina menisikään ja, että voi vitsi miten sakua on helppo kouluttaa holskun jälkeen... :D Niinpä niin. :)

Viikko aikaa...

Viime yönä Romeo tahtoi muutaman kerran ulos ja maha oli vielä sekaisin. Tämä päivä mennään paastolla ja levolla ja katsellaan mikä huomenna on tilanne. Jospa alkaisi pian helpottamaan.

Aamulla tehtiin pieni pisulenkki ja Romeo tuntui kuitenkin onneksi omalta virkeältä itseltään, joten uskaltauduin vetämään tokotreenit, kun aikaa kokeeseen on enää vaan viikko.

Tältä näytti tekeminen tänään. Liikkeestä seisomisessa oma ääni on älyttömän käskevä ja kova, joten tuohon tulisi kiinnittää huomiota... Tokoeste on ihan vaiheessa vielä, mutta onhan tässä vielä aikaa. :D

Sairaana

Romeolla on ollut tänään kovassa vatsataudissa. Kahdet kakat sisälle työpäivän aikana, mitä ei ole tapahtanut sitten pentuaikojen. Verhotanko revitty verhoineen alas takaoven edestä, kun ei ole päässyt ulos asioille työpäivän aikana. :( On varmaa ollut tosi hätä ja paniikki kun ulko-ovi ei aukea ja kakka pitää tehdä sisälle. Muutenkin Romeo on ollut tosi surkea ja väsynyt, joten sunnuntain agilitykisa jää väliin, jos koira ei ole huomiseen mennessä kunnossa.

holskujen tokotreenit

Eilen käytiin holskuporukalla tekemässä tokoa, aiheena alokasluokan liikkeet. Anna sai toimia tuomarina ja liikkurina. Alkuun tulotarkastus, luoksepäästävyys ja reilun kahden minuutin paikkamakuu. Näissä ei ongelmaa. Menivät hyvin, vaikka ihana Carma makasi vieressä ja ennen käskyä Romeolla oli kova into  ja vetäminen Carman suuntaan..

Tokoeste ei sujunut. Aita-käsky ei ole Romeolla vielä selvä, joten hyppyjä esteen yli molempiin suuntiin ja paloittelemalla tekeminen. En varmaan ehdi saada tätä viikossa kuntoon. :(.

Seuraaminen oli suorastaan järkyttävää!... ei puhettakaan kontaktista, enkä saannut sitä myöskään millään paremmaksi; maan hajut ja treenikaverit kiinnostivat enemmän. Toivottomalta tuntui. Tuli kyllä mieleen, ettei me minnekään kokeeseen mennä. Hauskaa jos sillä on tämmöinen haistelu-/haahuilumoodi päällä kokeessa. :/ Turha vinkua, että kyllä se kotona osaa. Oltiin kyllä ihan uudessa paikassa treenaamassa ja jostain syystä kaikki koirat nuuskuttivat maata poikkeuksellisen paljon, jopa ne kokeeneet kisakoirat.

Jäävät jätin kokonaan pois koska koira ei tuntunut hyvältä ja innokkaalta tekemään ja oma fiiliskin laski seuraamisen jälkeen.

Paljon oppia kuitenkin tuli ja hyviä vinkkejä. Kiitos erityisesti Tanjalle näistä. Aikaa reilu viikko kokeeseen, joten treeniä, treeniä...

--------

Yöllä Romeo vinkui ulos ja tänä aamunakin maha oli hyvin löysällä, joten ihan kunnoskaan ei tainut Romeo eilen olla. :(

porukkatottis

Tänään vesisateesta huolimatta lähdin Muuramen kennelkerhon treeneihin, enkä ollut onneksi ainoa.... Porukkaa oli taas ihan kiitettävästi mukana. :) Aiheena oli luoksepäästävyys, liikkeelle lähdöt, kulmat ja häiriötreeniä seuraamiseen. Tein myös kentällä luoksetulon, paikkamakuun (lyhyt, kun satoi) ja jäävät. 

Alkuun vire oli huolestuttavan matala ja koira laiskanpulskea, mutta kun alettiin tehdä kunnolla hommia, vire nousi ja tekeminen alkoi tuntua mukavalta. Otin Hannalta oppimaani häiriötreeniä samalla kun porukkaa alkoi tulla kentälle ja koirakot asettuivat paikoilleen. Meni hyvin. Mitä enemmän koiria kentälle tuli, sitä paremmin kontakti pysyi.

Luoksepäästävyydessä ekalla kerralla nousi haistelemaan kouluttajaa. Otetttiin toinen kerta ja nyt pysyi perusasennossa ja hyvässä kontaktissa.

Liikkeelle lähdöt olivat kuulema hyviä ja tuntuivat myös siltä, eli liikkeelle aina vasta kun koiralla on täysi huomio, eikä se yhtään pälyile sivulle.

Kulmat sen sijaan ovat lähinnä hupaisan näköisiä, ei Romeosta johtuen, vaan ihan minusta... voi kiesus. :( Jotenkin kävelen edelleen kummallisesti vauhtia lisäten, hidastaen ja töksähdellen. Romeo tekee kyllä koko ajan parhaansa... tässä on suurin työsarka itselleni. MITEN tasainen kävely voi olla noin vaikeaa?!

Luoksetulo hyvä ja vauhtiakin oli tänään enemmän kun matka oli reilusti pidempi. Jee! Pomppaa hauskasti (?) sivulle perusasentoon, mutta ei kai tuo haittaa? Kertoo enemmän innosta? Suorassa oli kuitenkin.

Jäävät hyvät. Tein muutamia nopeita maahanmenoja myös erillisenä. Näissä ei pitäisi olla ongelmaa.

Lyhyt paikallaolo kun oli niin huono keli ja halusin saada onnistuneen suorituksen. Ei valunut lonkalle ja häiriökin oli kovaa kun inhokki jämpti pyöri ympärillä. Pysyi kuitenkin varman oloisesti, vaikka inhotti kovasti maata vesisateessa.

Seuraaminen on edistynyt viime aikoina ilahduttavan paljon, vaikka toki paranettavaa on vielä paljon kontaktissa. Paikka on kuitenkin parempi, eikä ainakaan edistä tai muuten poikita. Vähän jätättää välillä, varsinkin suoralla ja paikka elää vähän, mutta hyviäkin pätkiä löytyy. Kunhan malttaa tehdä hyvän liikkeelle lähdön, niin pitäisi kuitenkin sujua ihan kohtuullisesti.

Tyytyväinen koiraan tämän päivän osalta. :) Torstaina vielä treenit holskuporukan kanssa ja sitten pidetään tauko ja annetaan asioiden muhia rauhassa polskun päässä.

Mejäkoe Leppälahdessa

Tänään oli mejäkoe Jyväskylän Leppälahdessa. Ykköstä lähdettiin hakemaan ensi kaudelle, mutta ei saatu.  Katkolla tuli yksi harmittava hukka kovan tuulen tehdessä temput jäljestäjälle jyrkässä rinnemaastossa. Tuloksena tänään VOI 2. 

Koe päättynyt ja kaato löytynyt. Romeo on aika liikkis tuon jalan kanssa, jonka se kantaa aina yhtä polleana metsästä tielle, siitä autoille ja suoraan kepolle näytettäväksi. :)

Tokoeste

Kepo teki tänään vanerista vallan hienon tokoesteen. :) Korkeus on 64 cm ja leveys metri.

Illalla sitten treenattiin tällä. Vähän on pitkät piuhat välillä ja omaan ääneen tulee kiinnittää huomiota, jotten ole noin painostava ja kiukkuisen kuuloinen.., :p ... mutta onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa saada este sujumaan. Jei.

Koe lähestyy...

... ja tuskan hikeä pukkaa. Ei taida olla kaikki inkkarit mullakaan kanootissa, kun menin ilmoittamaan meidät tokokokeeseen. :/

Tänään kävin tekemässä tokotreenit, josta alla video. Tein paikkamakuun samalla kun vein tötsiä paikalleen. Meni hyvin. Täytyisi ottaa kello mukaan ja katsoa tuota aikaa. Isäntä lupasi väsätä viikonloppuna tokoesteen, joten päästään sitäkin harjoittelemaan vähän säännöllisemmin.

MUTTA itse treeneihin. Mun kävely näyttää videolla järkyttävältä, joten yritän opetella kävelemään tässä parin viikon aikana ja katsomaan eteen, eikä koiraan päin. Pitää myös luottaa siihen, että kyllä se koira putoaa maihin, eikä jäädä yhtään katseella tätä varmistelemaan..

Faktat ovat nämä: Tarkkaahan Romeon tekeminen ei ole, eikä se into piukeena hommia tee. Kontakti katkeilee ja kaikki on vähän "sinne päin", joten varmaan tokofriikit katsoo videota myötähäpeätä tuntien... :D mutta kun Romeo on mikä on ja tietysti myös minä olen mikä olen. Jos Romeota "korjaa" toistojen kautta tai huomauttelee joistakin asioista, se menee täysin maihin ja passiiviseksi ja tekemisestä katoaa ilo ja into. Esim. tuossa videolla on kohta, jossa se alkaa tökkiä leikillään vieressä olevaa tötsää. Voisin kieltää ja komentaa sitä ja se uskoisi ja jättäisi tötsän, mutta sen jälkeen on turha kuvitellakaan, että treeneistä tulee hyvät, koska kiellon jälkeen intoa ja iloa on vaikea saada palaamaan. Tie joka vie Romeota ainoastaan eteenpäin, on ilo ja kannustaminen ja virheiden täydellinen huomioimattomuus. Tavoite on koko ajan saada Romeolle parempaa ilmettä tekemiseen ja tämä vie sitten sitä tarkkuutta tekemisestä. Jos paikka on vähän vino, en viitsi alkaa hinkata sitä uudelleen koska koiralta menee niin nopeasti mielenkiinto toistojen myötä. Usein kuitenkin käy niin, että seuraavalla kerralla paikka onkin sitten hyvä ja suora ja päästään kunnolla bilettämään. Eli ihan tuurillaan mennään siitä kuinka suoria tai hyviä paikat kulloinkin ovat, mutta paskanko väliä. Ei tää niin vakavaa saa olla. Eihän? ;)

Meni syteen tai saveen, niin kokeeseen mennään. :D

Takaakiertoja ja tokoestettä

Menin tänään hallille jo hyvissä ajoin. Tein Romeon kanssa muutaman kerran tokoestettä ennen agitreenejen alkua. Laitoin esteen taakse targetille namin ja aita-käskyllä yritin saada Romeon hyppäämään. Romeo istui kun tatti paikallaan, tuijotti estettä odottaen selvästi lupaa hypätä.... Agissa esteet ovat hyppyjä, joten tokossa käsky tulee olemaan aita. Annoin sitten vartalolla vähän apua kallistumalla ihan aavistuksen eteenpäin, jolloin Romeo ymmärsi lopulta saaneensa luvan hypätä. Muutaman toiston jälkeen homma sujui jo kohtalaisen hyvin ja Romeo jäi seisomaan esteen taakse. Eiköhän tämä ala sujumaan pienellä harjoittelulla.

Agitreeneissä aiheena olivat takaakierrot ja takasuoralla eteen-käsky. Rata oli tämmöinen.

Tänään oli päivä, jolloin mikään ei sitten sujunut. Romeo ei irronnut riittävästi eteenpäin ja jätti esteitä väliin. Muutenkin se oli raivostuttavan laiskan pulskealla päällä, josta en tykännyt. Miten tuon kanssa voi minnekään tokokokeeseen osallistua kun se on noin tuulella käyvä??! Välillä intoa on vaikka muille jakaa ja välillä sitä taas saa potkia kun lehmää eteenpäin, jotta siitä saisi edes jotakin irti. Puuh...  :/

No, jos ei ollut koirassa kehumista, niin ei omatkaan ohjaukset sujuneet. Ollaan tehty tätä ennen takaakierrot aina vauhdissa ja sen myötä eritavalla kun mitä tänään opetettiin. Jotenkin tämä, että vartalo oli erisuuntaan kun minne rata jatkui kohdassa, jossa koira otettiin vastaan ekan esteen jälkeen ja tästä vartalonkierto toisinpäin toista estettä kohti, ei sitten millään tuntunut minulle luontevalta ohjaustavalta. Olin koko ajan väärässä paikassa ja koiran juoksulinjalla ja Romeo poukkoili missä sattuu. Selkä ei pysynyt suorassa, vaan jostain syystä kyyristelen kuulema koko ajan ohjatessa. Rataan tutustumisessakin olin jotenkin ymmärtänyt, että putki mennään vain kerran, niin luonnottomalta kun se näin jälkeenpäin tuntuikin kun rataa katsoo... Ohjasin koiran pari kertaa vitoselta suoraan seiskalle ja ihmettelin kun kouluttaja paasaa koko ajan ja sanoi, etten ohjaa koiraa putkeen. No, en ohjannut, kun luulin, ettei putkea kuulu tehdä tässä kohdassa ja Romeo teki juuri niin kun ohjasinkin. Ja arvaatkaa mitä? Vielä kaiken tämän tämänpäiväisen säätämisen jälkeen suunniteilla on jo muutaman viikon päästä toiset möllikisat! :D

No, aina ei voi olla onnistuneita treenejä. Ensi viikon agitreenit jää meiltä väliin työjuttujeni takia, joten nyt treenaillaan sitten sylkkäriä kotiläksynä, jos vaan ehditään hallille ja muuten keskitytään tokoon ja ennenkaikkea tuohon niin tärkeään vietin nostattamiseen. Ja niin... viikonloppuna on kauden viimeinen mejäkoe!

Porukkatokot ja tokokoe

Tänään ajelin Muurameen ja menimme Romeon kanssa Muuramen kennelkerhon perustottelevaisuusharjoituksiin. Näihin treeneihin ei olla päästykään pitkään aikaan, koska agitreenit ovat aina sattuneet samaan aikaan. Tarkoitus oli vähän testailla miten Romeo toimii koirahäiriössä.

Porukkaa olikin paikalla runsaasti ja koirakot jaettiin kahdelle kouluttajalle. Saatiin hyvä porukka "jo vähän osaaviin" ja päästiin treenaamaan oikeastaan juuri noita toivomiani juttuja, eli tehtiin alokasluokan liikkeitä ilman tokoestettä.

Harjoittelimme luoksepäästävyyttä, jääviä liikkeitä (seisominen, maahanmeno), seuraamista, paikallo-oloa, luoksetuloa ja kouluttaja katsoi perusasennon paikkaa.

Luoksepäästävyys meni ihan hyvin. Vähän kurotteli kouluttajaa kohti, mutta otti sitten hyvän kontaktin. Tässä on selvästi eroja millainen tyyppi lähestyy. Joistakin Romeo ei välitä juuri ollenkaan ja joitakin kohtaan se on selvästi epäluuloisempi.

Paikallaolot häiriössä olivat tosi hyviä, jos ei pientä lonkalle valumista lasketa. Paikallaolot tehtiin maassa, istuen ja seisoen. Luotan kyllä Romeoon nykyisin ihan täysin. Koskaan se ei ole lähtenyt paikalta toisten koirien houkuttamana ja istuu/makaa hyvin levollisen ja rauhallisen näköisenä. Hieno poika!

Seuraaminen, jos matka oli yhtään pidempi, oli aika matkalaukkumeininkiä, (vietti laskee tässä aina...) mutta muutaman askeleen seuraamiset näytti hyviltä ja niissä Romeo oli hyvässä vietissä. Perusasento on kuulema riittävän tiivis ja paikka on hyvä. Seurata osaa, mutta liikkeelle lähdön kanssa tulee olla tarkkana, jotta koira olisi koottu mahdollisimman hyvään viettiin aina ennen lähtöä. Vasemman käden paikka voisi olla taaempana ja sivu-käskyn jälkeen odotetaan ennen käsiapua, jotta tarvittaessa koira itse korjaa paikkaa ja on aktiivinen, eli ei auteta käsiavulla ennen kuin itse ensin yrittää, ettei ala aina odotella apuja. Palkka oli tänään huono, kun vinkuvalla wuballa en viitsinyt toisia häiritä, joten palkkasin namilla ja välillä nyörillä. Entäs sitten kun ei ole sitä palkkaa ollenkaan, kuinkas pitkis sitten toimii?! :/

Käveltiin kohdakkain niin, että toiset koirat tulivat vastaan ja tehtiin kohtaamistilanteessa mm. jääviä liikkeitä. Ei ongelmaa Romeolla, vaikka toiset koirat olivat hyvin lähellä. Liikeestä maahanmeno ja -seisominen molemmat sujuivat hyvin. Olisin odottanut, että Romeon vietti olisi ollut tässä kohtaa korkeampikin ja tekeminen vieläkin paremman näköistä, (innokkaampaa!) mutta toisaalta hyvin se teki ne asiat joita pyysin, joten kaikkea ei kai vaan saa....

Luoksetulo tehtiin koirakujaa pitkin. Tuli tuttua Romeomaista ravia... ei se laukka sieltä niin vaan irtoa..., vähän vino loppuasento, muuten ihan ok.

Tokokoe! 
Noh... tulin kotiin ja ilmoitin meidät nyt sitten ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen, joka on parin viikon päästä. Se ei pelaa joka pelkää, vai miten se nyt oli. :) Pitäähän taas olla jotakin mitä jännittää...  toko ei varsinaisesti ole se meidän laji, enkä siitä paljoa edes tykkää, mutta yksi koe olisi ainakin mukava käydä kokeilemassa. Onhan Romeo vielä vähän keskeneräinen tokoon, koska ollaan treenattu pääasiassa tottista, enkä vaadi siltä juuri koskaan tokoon vaadittavaa tarkkuutta. Hyvänä päivänä tekeminen on kuitenkin aika kivanoloista, joten mennään nyt sitten. Saapahan ainakin itse taas lisää kisakokemusta ennen talven tuloa. :)

Hallintaa!

Tänään agitreeneissä aiheena oli haltuunotto, eilisen jälkeen varsin erinomainen aihe ;D.Tämän lisäksi harjoittelimme valssia ja loppusuoraa pienellä radalla. Eli takasuora on siis se, että koira saa luvan juosta aina maaliin asti, eli edetä radalla mahdollisimman suoraan ja lujaa ohjaajan jäädessä taakse. Teimme myös siivekkeiden kanssa kädellä ohjaten takaakiertoa ja koiran haltuunottoa keskelle. Näiden lisäksi otin myös keppejä.

Jotta asia selkenee edes vähän, niin rata jolla treenattiin näytti jokseenkin tältä:

Eli ensimmäisen esteen jälkeen valssi. Kouluttaja sanoi, että ohjaava käteni putoaa hetkeksi valssissa, ennen kuin otan toisen käden, joten tuohon täytyy kiinnittää jatkossa huomiota, jotta ohjaan koiran aina perille asti. Nelosesteen jälkeen valssi vitoselle ja sitten eteen-käskyllä koira sai juosta loppuradan.

Meille loppusuora oli uusi juttu, joten tehtiin ensin yksi este, josta lelulle, sitten otettiin mukaan toinen este ja lopulta kolmas. Romeo oli innoissaan tästä, eikä irtoaminen tuottanut sille ongelmaa. Nautti selvästi kun ei tarvinnut mua odotella ja sai painaa täysillä odottavalle lelulle... Mukavan vauhdikasta ja innokasta menoa!

Lopuksi yhdistettiin loppusuora kokonaisuutena rataan. Hyvin meni muuten, mutta sain alkuun vähän availla ääntä, kun muutaman kerran Romeo meinasi karata radan alusta suoraan radan lopussa odottavalle lelulle... Hyvin kuitenkin totteli käskyä, eikä lähtenyt ominpäin rallattamaan.

Keppejen kanssa alkuun vähän vaikeuksia ohjureiden vähyydestä johtuen, mutta meni ne sitten lopulta ihan ok. Hidas se on, eikä rytmistä ole oikein tietoa, mutta ehkä se vielä jossain vaiheessa sieltä tulisi.

Intoa Romeolla on tullut viime aikoina tosi paljon lisää ja sen kanssa on kyllä nyt kiva treenata agia. Tykkään! :)

Ensimmäiset agikisat!

Nyt on sitten ensimmäiset epäviralliset agikisat korkattu mölliluokassa Muuramessa. Hylsy tuli, mutta mukavaa oli :). Rata oli aika haastava ja mölleissä tuli ainoastaan yksi tulos. Rimat olivat makseilla 60 cm korkeudessa ja näin korkeilla rimoilla ei olla oikeastaan koskaan treenattu... Ollaan treenattu Romeon kanssa myös vuoden päivät pelkästään Jatin sisähallissa ja ulkona oleva avokenttä oli Romeolle vähän hämmentävä. Saatiin tästä nyt kuitenkin paljon hyvää kokemusta ja päällimmäiseksi jäi kisasta hyvä tunne. Muistin miten rata menee ja en ollut ihan paskajäykkänä ohjatessa... Ennen kisaa jännitin eniten sitä muistanko radan ja iiik... meitä katsova yleisö. Onneksi radalla tuo pahin jännitys unohtui, mutta myös se, miten olin sunnitellut etukäteen radan menevän. :( Eli suunnitelma oli mennä rata rauhassa ja tarkasti  ja keskittyä koiran haltuunottoon esteiden välissä ja käskyttää kunnolla ja ajoissa jne.... No radalla sitten kaahotettiin tukka putkella eteenpäin, ihanneaikakin alitettiin reilusti ja tämä näkyy selvänä hosumisena ja monina virheinä. Romeo ei ollut ollenkaan kunnolla hanskassa radalla ja kuitenkin sen saa hyvin haltuun ja kuulolle, kun sen vaan ottaa haltuun...

Ekassa suorassa oletin, että menee hyppy-käskyllä muurinkin yli, joka oli esteiden välissä. Ei mennyt, joten ei oleteta tätä jatkossa. ;) Luulin myös, että tulee sinne minne ohjaan, ennen A-lle karkaamista, mutta tarkkana saa olla tässäkin, koska A-este vetää jostain syystä tuota pöhelöä magneetin tavoin...

Kaikki käskyt olivat armottomasti myöhässä ja tämän pistän kyllä jännityksen piikkiin. Koira oli selvästi ohjaajaa parempi. Käskyjen puuttuminen ja myöhästyminen oli varmasti juuri yksi syy siihen, että Romeo joutui tekemään muutamassa kohtaa itsenäisiä ratkaisuja, kun ohjeita ei kuulunut. Mutta käskyt ja hallinta paremmin kuntoon ja eiku uutta matoa koukkuun. :) Tästä tie on vain ylöspäin. Kiitos videokuvaajalle!

Pientä säätöä vielä...

Tänään yksi  ilmaisutreeni rullan kanssa. Matka noin 70 metriä kepon piiloon, eli suhteellisen pitkä pisto. Romeo oli hyvin malttamaton lähtöä odotellessa ja lähti täynnä intoa ja täysillä maastoon. Hävisi metsään ja sitten odottelin. Aikaa alkoi kulua epäilyttävän kauan, joten tiesin, että se säätää siellä taas jotakin...

No, piilolle tuli kuulema hyvin ja suoraan, otti rullan, pudotti sen ja työnsi nenänsä kepon taskuun ja oli kovasti sen oloinen, että annahan nyt se palkka tänne, pistetään bileet pystyyn....Kepo tarjosi rullaa uudelleen, mutta vasta kun kuuli mun ääniavun, Romeo lähti tuomaan rullaa. Tuli kyllä sitten rullasuussa tosi lujaa mun luo, luovutti rullan käteen ja oli kovasti lähdössä takaisin näytölle. Innosta ehdottomasti kyllä täydet pisteet! Liina perään, näytä-käsky ja päästin menemään. Lähti nytkin vauhdilla ja näki, että Romeo selvästi tiesi, että nyt se palkka tulee kun pääsee uudelleen kepon luo.

Jospas se alkas vielä oppia tän jutun... :)

Ilmaisutreeniä ja tottis

Tänään ilmaisutreenit ja tottista. Suunnitelema oli tämä: kepo metsään rullan kanssa, koira perään, rullan tuonti ja näytölle liinan kanssa. Oltiin sovittu, ettei H. kutsu koiraa, vaan katsotaan miten lähtee näytä-käskyllä.

Hyvä ja innokas lähtö. Otti rullan ja tarjosi sitä kepolle leikittäväksi kunnes tajusi, ettei tällä leikitä ja toi rullan, jonka pudotti jalkoihin... Kytkin liinan perään, sanoin samalla näytä ja R. lähti vauhdilla maalimiehelle ilman ääniapua. Menin itse perässä. Kisun ruokaa palkaksi ja päälle wubba-leikkiä kepon kanssa. Ei tehty toistoa, koska meni hyvin ja oli todella innokas koko ajan.

Tämän jälkeen lyhyesti tottista. Ekassa seuraamisessa palkkaan ruoalla ja näkee selvästi, että vire on  matalampi kun mitä lelullu palkatessa...  Luoksetulossa Romeolla joku ihme ajatuspieru ennen sivulletuloa, mutta muuten suora ja hyvä paikka. Vauhtia ja innokkuutta luoksetuloon saisi olla tietty paljon enemmän, joten vauhtiluoksetuloja pitänee lisätä treeneihin. Ja joka väliin pitää näemmä tehdä holskupomppuja.... :)